Paluuta normaalimpaan

Kaksi kuukautta kotona kökkimistä takana, ihmeen nopeasti aika kuitenkin meni. Yleisfiilis oli kyllä aika alakuloinen ja odottava, ja tuli katseltua varmaankin jo liikaakin koronauutisointia.
Nyt näyttää paremmalta, ja on uskaltautunut jo käydä vähän muuallakin kuin lähikaupassa kun kirpputoritkin vilkastuvat ja suljettuna olleet alkavat vähitellen aukaisemaan oviaan. Joillekin aika on ollut kuolinisku, ja on pitänyt laittaa lappu luukulle pysyvästi. Joutuu tässä itsekin miettimään missä jatkossa voisi myydä tarpeetonta tavaraa kun vakkaripaikka lopetti. Peräkonttikirppiksetkin on tältä kesältä peruttu. Jospa syksyllä Siivouspäivä edes voisi toteutua. Vai ollaanko silloin toisessa aallossa?

Muistatteko nämä huumoritaulut 70-luvulta? "Hätätilantessa riko lasi." Tuli sellainen ahaa-elämys kun näin tämän kierrätyskeskuksessa ja pitihän se ostaa.
Pullonkorkinavaajan lisäksi on ollut ainakin tauluja joissa lasin alla on savuke ja tulitikut.


Mukavia kevätpäiviä, ihanaa kun lämpöä on vihdoin tullut ja saa laittaa ulkokukkia ja pihaa kuntoon!

Tikka tikkaa tarkasti

Sieltähän se löytyi vuoden 1966 Kotiliesi lehdestä meidän vanha Tikka!

 Tuollaisella opettelin lapsena ompelemaan, ja eikä ollut pelkkää ompelun harjoittelua, vaan sain leikkiä sillä myös. Tuntuu aika isolta luotolta, että äiti antoi leikkiä, hänelle se oli kuitenkin tärkeä kone. Välillä tuli sapiskaa kun olin rasvaillut konetta vähän sieltä sun täältä ja jumiuttanut puolakotelon. Joskus hurauttelin myös näpeille, mutta mitään isompaa haaveria en muista käyneen. Kone oli niin painava, että en jaksanut sitä itse edes pöydälle nostaa.

Äitini oli ammatiltaan aluksi ompelija, ehti olla jonkin aikaa ansiotyössäkin kaupungissa, mutta hänestä tuli kuitenkin maatalon emäntä isän tavatessaan. Ompelua ei kuitenkaan lopettanut, teki meille lapsillekin koko ajan vaatteita ja muita kodin ompelutöitä. Katselin juuri että vielä 7. luokan luokkakuvassakin minulla on äidin ompelema plyysipusero päällä.

Tikka palveli monta kymmentä vuotta, mutta meni lopulta vaihtoon kaikkensa antaneena.

Muokattu: Muistin että jossain on valokuva kun pikkulikkana räpellän konetta, ja löytyihän se, vanhempieni albumista. 

Tummat taulut

Muistatteko näitä tauluja, edullista joka kodin taidetta? 60-luvulta eteenpäin, erilaisia aiheita.
Kuviot ovat muovia, ja kohollaan alustasta joka on kovalevyä.
Olen nähnyt myös matkamuistoiksi tuunattuna, kaupungin nimitarralla.

Unelmien häät 29.7.1981

36 vuotta sitten seurasimme televisiosta unelmien häitä, liikuttavan ujon oloinen lady Diana asteli upeassa kermakakkuluomuksessa St. Paulin katedraalin käytävällä kohti sulhoaan.

Ja kuten myöhemmin olemme saaneet lukea, kaikki ei ollut kuitenkaan kunnossa enää tuolloin, eikä juuri paremmin mennyt myöhemminkään.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Dianan kuolemasta. Se klassinen kysymys, missä olit silloin..? Minä olin juuri tullut aamuvuoroon työpaikalle, jossa radio oli auki, ja siellä klo 07 uutisissa kuulin traagisesta auto-onnettomuudesta.

Muistolautanen löytyi (roskiksesta) juuri sopivasti kunnioittamaan näitä kahta tapahtumaa.

Lautasen takapuolen teksti

Kun ukki taskulampun osti

Suomi vastaan DDR

-Kotimainen taskulamppu on G. W. Sohlberg Oy:n valmistama AURI taskulamppu.
Tämän meriaiheisen lisäksi taskulamppujen kuvituksena oli mm. eri maiden lippuja ja liikennemerkkejä.
Sen enempiä en ala aiheesta höpisemään, kun niin hyvä faktapaketti Auri taskulampuista löytyy Aika Eilinen -sivustolta. Lukekaapa ihmeessä.

-Toinen lamppu, VEB Leuchtenbau Arnstadt -tehtaan ARTAS on vielä tutumpi.
60-70-luvuilla haluttiin viestittää että DDR:llä menee hyvin, ja siksi länsimaihin vietiin paljon itäsaksalaisia tavaroita. (Muistamme taskulamppujen lisäksi vatkaimet, silitysraudat, pölynimurit, hiustenkuivaajat, leivänpaahtimet, Narva valosarjat joulukuuseeen jne.)

Artaksia meillä oli kotona varmaan joka kädelle, teho olematon, juuri eteensä alas näki, mutta ei yhtään kauemmas kun saunapolulla pimeässä kuljettiin.

Vintage munakori

Tämäkin on varmasti tuttu kapistus, vaan ehkäpä alkuperä hämärän peitossa.

Monenlaiseen asentoon taipuva metallinen munakori on 60-luvulta ja ranskalaisen Erdecorin valmistama. Ihan kultaakin on korissa käytetty: "Guaranteed Pure Gold Coated."

Oikea hassutteluesine, sillä se on ollut mm. sekä hattu että kassi lapsena leikeissä. Eikä viehätys ole kyllä hävinnyt nykypolviltakaan, poika halusi heti alkaa veivaamaan koria kun sen aamusella esille otin.

Kori on ollut meillä mummolassa (äitini koti), ja siihen liittyy sellainen muisto että vanhempieni hääkahvipöydässä v. 1964 pikkuleivät olivat aseteltu tarjolle koriin. Valokuvia on tästä.
Tosin se alkuperäinen kori on joko jäänyt mummolaan kun se myytiin, tai sitten se saattaa olla siskollani.
Tämä kirppislöytö.

Koottava punainen risti

Palauttelen mieleen 70-luvun aivopähkinän, muovisen pienen koottavan ristin. Jos kavereilla ei tätä ollut, niin saivat yrittää kokoamista. Ja tietysti kaikki perheenjäsenet testattiin.

Risti oli Punaisen Ristin 100-vuotisjuhlan kampanjatuote vuonna 1977.
Sitä myytiin koko vuoden, ja joulun alla vielä kuusenkoristeeksikin.
5mk, ei paha hinta, nyt olisi 5eur.

Valitut palat joulukuu 1977

Fat Feline

Englantilaisia DUCORin lasinalusia 70-luvulta, olivat alkuperäisessä pakkauksessaan kirpulta ostettaessa. (Yksi valitettavasti puuttuu.) Stockmannin hintalappu pakkauksessa, maksaneet silloin joskus 5,50mk.

Nettiselailulla löytyi myös eri värejä sekä tarjotin lasinalusten kaveriksi.

Nyt on vintagea

Nyt löytyi oikea helmi, pieni taskupeili n. 6x9cm. (Peili takapuolella.)
Vähintään 60-luvulta, vaatetuksesta, Mallasjuoman logosta ja olutlasista päätellen. Tätä kaikkea näkyy Mallasjuoman filmillä vuodelta 1957.

Muisto Postisäästöpankista

Kastelukannujen mersu

Plastexin legendaarinen kastelukannu, miltähän vuodelta mahtaa olla? No ainakin 70-luvulta.
Käytän pihalla ruukkukukkien kasteluun, pitkällä nokalla on hyvä kurkottaa amppeleihin ja pöheikkömäisiiin kukkiin.
Värit vaihtuvat muodin mukaan, nyt näyttäisi kaupoissa olevan mm. pirtsakkaa limeä ja rosaa myynnissä.

Vain henkari

Sarviksen Majuri henkareista on tullut jo klassikoita, joita keräillään samaan tapaan kuin muitakin Sarviksen muovijuttuja. Kun Olavi Arjas lähti suunnittelutyöhön, hän mietti sitä millaisessa vaatepuussa vaate pysyisi mahdollisimman rypistymättömänä. Majuri onkin erikoisen paksu ja pullea olalta, hyvä painaville takeille.

Ja se hinta henkareille...yleisin haarukka taitaa olla 5-10eur, tosi keräilijä saattaa kivoista väreistä maksaa enemmänkin.
Lahden Kontti on myynyt 8eur ja Pelastusarmeija 5eur.
Tämän valkoisen löysin kuitenkin Fidan tuulikaapissa olevasta henkarilaatikosta, josta saa ottaa mielin määrin henkareita ilmaiseksi. (Samasta laatikosta olen löytänyt myös muita "historiallisia" henkareita, kuten mm. puinen Pukevan Kappa-Keskuksen henkari.)

Turvallista uutta vuotta

Muistakaa heijastin, on aivan hirveää ollut näin lumettomana talvena ajella autolla pimeässä, kun mustia mörköjä hiipii yhtäkkiä suojateiden yli. Ei mitään heijastinta. Teitä pimeilijöitä ei vaan yksinkertaisesti näe.

Turvamies heijastin lienee 70-luvulta, heijastusominaisuudet kuitenkin niin onnettomat että kelpaa vain koristeeksi.

Monipuolinen Metsovaara

 60-luvun puolivälissä Marjatta Metsovaara alkoi suunnittelemaan Top-Tip sateenvarjoihin kankaita porvoolaiselle Green&Greenille.

Mallisto vaihtui kaksi kertaa vuodessa ja esim. v. 1968 mallistossa oli 15 erilaista kuosia 106:lla eri värillä ! Ja kun samat kuviot toistuivat kankaissa, saattoi naisilla olla vaate ja varjo yks yhteen. Oli kyse siis muotiasusteesta. Sateenvarjoja vietiin USAan ja Kanadaan.

Kuviot painettiin nailonille käsin, joten mistään halvasta tuotteesta ei ollut kyse.

Sateenvarjoissa oli Eero Rislakin muotoilemat kahvat.

Yhteistyö yrityksen kanssa jatkui vuoteen 1982 asti Metsovaaran jäädessä eläkkeelle.

V. 2005 aloitettiin uustuotanto saman valmistajan toimesta.

 Varjoja myytiin ainakin Stockmannilla ja Taito Shopissa.

(Nyt kun googlettaa Green&Green ei löydy enää koko firmaa ??)

(Tekstin vapaa käännös täältä,

kirjassa RETROAARTEET on muistaakseni myös juttua näistä varjoista.)

 En olisi tunnistanut eilen löytämääni sateenvarjoa Metsovaaraksi kuvion perusteella,

 mutta onneksi ovat hyvin nimikoituja.

 Alkuperäistä tuotantoa, ehjä käyttökuntoinen sateenvarjo, 50cent.

Muistatteko kirppislöytöni Tomulan Isokukat ? Laitoin niistä hinta-arviokyselyä Koti ja Keittiö-lehteen, ja nyt vastaus on tullut (jonotusaika n. 6kk) Jouko Rekolan antamana.

Pakkauksia

Turun saippuan Sunlight saippuapakkaus on 70-luvulta, sisällä saippuat paperikääreissään.
Sunlightin tuoksu vie muistot ihanasti lapsuuteen ja lauantaisiin saunapäiviin. Klassikko !

Kastehelmi -lautaslaatikko, tyhjä, joku oli jättänyt sen ota tästä -koriin.
Hieno oivallus.
Laatikossa on hintalappu tallella, nekin kertovat ajasta, Teräs Oy.

Teräs oli Vaasassa v. 1910 perustettu rautakauppa-alan tukku- ja vähittäisliike, jolla oli toimipaikkoja ympäri Suomen. Perinteisten rautakauppatavaroiden lisäksi myynnissä oli myös mm. taloustavaroita, kodinkoneita, vapaa-ajanvälineitä.

Lahdessa Teräksen liike oli ns. "Teräksen talossa" Aleksanterinkadun ja Mariankadun kulmauksessa, joka sittemmin 80-luvulla tuli tunnetuksi varsinkin nuorison keskuudessa Carrolsin kulmana.
Nyt alkaa Carrolskin olla jo historiaa, tiloissa on tällä hetkellä Yliopiston apteekki.

Marjaana pakastepussit avaamattomia, myös 70-lukua. Mansikka-Marjaana.  Jännää materiaalia nämä pussit, kuin uunipusseja.

Muistatteko vielä EKAn ? Eka-marketeista tuli 1990-luvulla Euromarketteja.

Lahden EKA oli Paavolassa Citymarketin vieressä.

Elävästä arkistosta löytyy tietoisku kotimaisuusasteesta vuodelta 1976, jossa kamera vaeltaa jossain Eka-marketissa. Alussa nähdään kuvaa vaateosastolta ja valaisinosastolta ja ihan lopussa ollaan taloustavaraosastolla.

Pienelle aikamatkalle tavarataloon pääset tästä.

Olisipa näytetty enemmän !

Naurettavan halpaa

Hyviä löytöjä, Arabiaa, suorastaan pilkkahintaan.
Mutta siinäpä se juuri onkin kirpputorien viehätys: tekee Hyviä Löytöjä.

Samassa pöydässä oli myös muutama edullinen lasitavara, myös ne lähti matkaan, kuvaan myöhemmin.

Pieni kannu, korkeus 12cm, mitään vikaa en tuotteesta löydä,

en vaikka kuinka pyörittelen.

Siirtokuvakin siisti.

Hinta 3eur.

Valmistettu 1917-1927.

Joku kippo, kupera muodoltaan,

 kulmista vähän alaspäin käännetty, halkaisija 11cm.

Tulee mieleen tuhkakuppi ?

Hinta 2eur.

Valmistettu 1932-1949.

Olisiko R. sitten koristemaalarin puumerkki.

Sitten on seinämaljakko, takana on reiät ripustamista varten.

Aivan virheetön tämäkin.

Hinta 3eur.

Ikää en leimasta osaa päätellä.

40-50-luku ?

Omasta mielestä ihanin esine on kuitenkin tämä:

Kupittaan Saven maljakko 50-luvulta, korkeus 16cm.

Sisäpuolella on pohjassa krakeloitumaa,

hinta 1eur.

LL= suunnittelija Linnea Lehtonen

AE= koristeen maalaaja Atso Eskola

Jos jollain on lisää tietoa ko. esineistä, kuulisin mielelläni !

Älä heitä kassia luontoon

Aina jostainhan nämä bloggausideat lähtee, tämäkin.
Selailin nettiä ja huomasin että  Anttilan 70-luvun paperikasseista pyydetään jo 5 euroa. Käytetyistä, kunto tyydyttävä.

Meillä on vintillä vanhoja muovikasseja vaikka kuinka, en ole ajatellut niitä rahasampona :)

Näistä parista kassista sainkin aasinsillan Lahden pieneen tavaratalohistoriaan !

Lahden Sokos oli 20 vuotias vuonna 1976. Silloin se sijaitsi vielä Rauhankadulla ns. Valtakulman korttelissa, jossa oli myös hotelli ja ravintola. Muistan hyvin Sokoksen, erityisesti kun rappusia noustiin tasanteelle, jossa oli leluosasto ja kahvila.
Nykyiselle paikalleen tavaratalo siirtyi 1983.

Hotellin mainos 1970.

Asko Tavaratalo avattiin Lahteen v. 1962 Aleksanterinkadulle, nykyisen CitySokoksen paikalle. Siellä myytiin siis kaikenlaista tavaraa mitä nyt yleensäkin tavarataloissa, elintarvikkeitakin, vaikka Asko olikin tunnettu huonekaluistaan. Huonekaluja myytiin AskoCentereissä ja huonekalumyymälöissä.

Asko oli Aleksanterinkadulla kutakuinkin 70-luvun loppuun. Tavaratalossa oli Abella -niminen vaatetusliike, varsinkin sieltä jäänyt ostosmuistoja.

Toinen tällainen Asko Tavaratalo oli Jyväskylässä.

Lahti n. vuosi 1968-69

Kävimme usein ostoksilla myös Paavolan Citymarketissa (on Suomen ensimmäinen K-citymarket, avasi 1971),
Anttilassa joka sijaitsi silloin Vesijärvenkadulla ja
Centrumissa nykyisen Trion kohdalla.
Centrumista ostin vielä ihan sen olemassaolon loppumetreillä v. 1989 ensimmäiseen omaan vuokrakotiin paistinpannun.

Pandan kassi on varmaan vanhin minkä löysin,

kärsi kylläkin pesussa,

en tiennyt, että tuo painatus ei kestä vettä !

Teiret lentohon lehahti

Arabia markkinoi ensimmäisen Kalevala vuosilautasen v. 1976. Suunnittelijana oli tehtaan oma taiteilija Raija Uosikkinen.
Sarjan lautaset olivat tarkoitettu keräily- ja lahjaesineeksi, jonka arvoa lisäsi se, että niitä valmistettiin rajoitetusti.
Lautasen takana on aina jokin kalevalaruno suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Pahvipakkauksen mukana tuli kuponki jolla pystyi tilaamaan seuraavan vuoden lautasen.
Ilmestyessään lautanen sai soraääniä mm. vanhahtavasta teemastaan ja raskaasta luonnonläheisestä värityksestään.

Viimeinen Kalevala vuosilautanen valmistettiin vuonna 1999.

Aloinpa hieman selvittelemään lautasten nykyistä hintatasoa, ihan mielenkiinnolla, kun en ole aiemmin asiaan perehtynyt.
Ja tulos on se, että saman vuoden lautasten myyntihinnoissa on todella paljon heittoja !

Ensimmäinen lautanen on kallis ymmärrettävästi ja silloin ei varmaankaan tehty niitä vielä paljon, koska ei tiedetty miten menee kaupaksi.
Sitten onkin halvat vuodet välissä, kunnes taas 1990-luvun lautaset ovat kalliimpia. Silloin niitä tehtiin vähän, lamavuodet ja kaikkea.

Poikkeuksia: 1988 lautastentekokone hajosi ja tuotantomäärä jäi siksi vähäiseksi ja
1993 on vielä joku äitienpäivälautanen, ja siksi halutuin ja kallein.
(Nämä tiedot löytyivät Huutonetin keskustelupalstalta.)

Etsin netistä osto- ja myyntiliikkeiden määrittelemiä hintoja, otannassa on noin seitsemän eri liikettä ympäri Suomen. (Hinnat syksyllä 2011.)
Joka vuodesta otin halvimman ja kalleimman myyntihinnan.
Koriste-esineinä seinälautasissa ei varmaankaan mitään sen erikoisempia käytönjälkiä ole, mikä vaikuttaisi myyntihintaan.

Tuolla livekirppareilla ja nettikirppareilla onkin sitten aivan eri pyyntihinnat, sieltä voi edukkaasti löytää, ja kun vielä pystyy tinkimäänkin.

Mutta tsekatkaa tämä taulukko, jos kiinnostaa esim. minkä arvoinen omassa kaapissa oleva Kalevala lautanen olisi.

• 1976  105e 140e
• 1977  25e   50e
• 1978  25e   50e
• 1979  25e   45e
• 1980  19e   35e
• 1981  25e   35e
• 1982  25e   48e
• 1983  21e   55e
• 1984  25e   55e
• 1985  25e   70e
• 1986  25e   60e
• 1987  25e   65e
• 1988  55e   100e
• 1989  30e   55e
• 1990  30e   50e
• 1991  40e   90e
• 1992  65e   140e
• 1993  85e   240e
• 1994  46e   130e
• 1995  56e   95e
• 1996  56e   110e
• 1997  56e   110e
• 1998  56e   120e
• 1999  57e   135e

Itse en ole sarjaa keräillyt, eikä meillä kotonakaan ollut ensimmäistäkään lautasta. Yksi ainokainen meillä nyt kaapissa pyörii, sekin tullut miehen mukana. Ei muista miksi/mistä saatu.
Tädiltäni taitaa löytyä lähes ehyt sarja.

Löytyykö lukijoista keräilijöitä tai oliko kotona rivi Kalevalaa seinällä ?

Sitä sun tätä

Nyt seuraa sekalaista seurakuntaa, joitakin ostoksia menneeltä kesältä, siivoillessa konetta löysin, eli nämä on kuvattunakin olleet osa jo tovin.

Vedettävä herätyskello (China), kana nokkii jyviä maasta sekuntiviisarin liikkumisen tahdissa.

Plastexia, myös takana oleva sydänkulho.

Emalimuki Sydän, Finel.

Laura -sarjan munakuppeja. 

 6:lla eri koristeella (Gunvor Olin-Grönqvist) olemassa, olleet myynnissä myös lahjapakkauksessa, Huutonetissä olen nähnyt toisinaan myytävän, ja löytyykin vielä listoilta, täällä.

Eemeli -kankaasta tyyny.

Sisällä oli irrallista yäk superlonrouhetta jonka kippasin roskiin,

ja laitoin kunnon tyynyn tilalle.

Eemeliä on uustuotannossakin,

kangas on ohutta ja kuviot pienempiä, mutta menee paremman (eli tuon vanhan) puutteessa.

Optista omenaa herkkuna ruskeana ja John Blundia.

Uusi tuttavuus, kotimaisen Finnpilen kangasta.

Hauskat kuu-ukkelit seikkailevat.

Vuosi olisi kiva tietää ?

Lisäsin yhden löytyneen Nanso mainoksen edelliseen postaukseen, ihana eskimokuosi.

Nappisoppaa

Hangon Keksin ruusupurkki on yksinänsä jo hieno,

vaan tämäpä oli lisäksi vielä täynnä vanhoja nappeja.

Tässä mulle loppuelämän napit ja jälkipolvillekin vielä jää.

Hurja homma vaan käydä kaikki läpi.

Napit on kaupassa kalliita, oletteko huomanneet.

Useampi kymmenen senttiä kipale, isoissa mennään jo euroihin.

Nappirasiassa oli myös Postisäästöpankin mitali, takana vuosiluku 1961,

kuvanveistäjä Kauko Räsäsen suunnittelema.

 Kenellehän näitä on jaettu, äitiyteen viittaisi kuva.

Syömällä solakaksi !

Kotimainen koristeleikkuulauta, kuvitus graafikko Timo Turjas.