Suomalaista

Suomeen -paperimaahan- tuodaan joululahjapaperia rekoittain mm. Ruotsista, Saksasta, Italiasta, jopa Yhdysvalloista.
Mutta mutta, ONNEKSI on kotimaistakin tarjolla.
Lempäälässä toimiva Pyroll -konserniin kuuluva Pyrollpack on Suomessa ainoa joululahjapaperien valmistaja, joka tekee paperinsa aina mallien suunnittelusta lähtien itse.

Ottavat uustuotantoon ilahduttavasti myöskin vanhoja malleja, viime vuonna heillä oli enkeliaiheista paperia, jonka malli oli 70-luvulta.

Tänä vuonna valikoimassa on kuvan kynttiläaihe, joka on niin retrohtava, että varmaankin myös sieltä 70-luvulta. (Kysymys siitä lähetetty Pyrollpackiin.)


Pyroll paperineen mukana myös Suomalainen joulu -kampanjassa.

 Joulupapereita Anttilan luettelossa 1974.

(Miksi joulupaperitkin olivat paljon kauniimpia 70-luvulla...)

Keräilijän aarteet -kirjasarjasta kuuluu jälleen hyvää.

Nyt jo seitsemännessä osassa ovat esittelyssä vuorossa

 Suomalaiset lasimaljakot.

Kirja esittelee runsaat 200 lasimaljakkoa 1850-luvulta nykypäiviin

– puristelasia, kristallia ja taidelasia, uniikkiesineitä ja sarjatuotantoa.

Lahjavinkki !

Zemi zemi

 Tapettia.
 Kerrankin, hakusessa on ollut edes jotain "kivaa" kuosia.
 Kaksi avaamatonta rullaa punaista sydäntapettia 1eur/kpl.

"Zemi Tapet", ruotsalaista lienee. Suomalaiselta Winteriltä löytyi samanlaista tapettia. (Avotakka 1977.)

Luonnollinen väri, skannattuna.

 

 

Makasiini 1980

 

Meillä on hienoa kotimaista tapettiteollisuutta, Pihlgren ja Ritola Oy on vanhin edelleen toimiva suomalainen tapettitehdas.
Heidän tapettivalikoimansa on laaja, tehdas on erikoistunut vanhoihin design- ja tyylitapetteihin.
Tapetteja ovat suunnitelleet mm. Birger Kaipiainen, Ritva Kronlund, Maaria Wirkkala ja Yki Nummi.
Tästä linkistä voi katsoa tehtaan 60- ja 70-luvun mallit.

Kuva: Pihlgren ja Ritola Oy

Tynnyrikalusteet

Lehtimainos Avotakka 1975

En oikein keksi mitään sanomista tästä huonekalusetistä. Sanotaan nyt vain että mielenkiintoinen.  Johonkin takkahuoneeseen tai mökille ehkä.
Silloin joskus.

Tynnyrivalaisin ja kellokin. Pöydän keskiöön on käsinveistetty korkokuva oluen syntyhistoriasta.
Ja kotimaista tuotantoa, kuten siihen aikaan huonekalut lähes poikkeuksetta olivatkin.

Elisabethin pannu

Silloin harvoin kun on joutilasta nettisurffailuaikaa, menen usein Elävän arkiston sivuille.
Elävä arkisto on nostalgian koti, jossa eilinen elää.
Vierähtää tunti jos toinenkin katsellen.

Tänään katselin ohjelmaa kuningatar Elisabethin vierailusta
Suomeen kesällä 1976.
Kuningattaren kerrotaan tuolloin ostaneen täältä mm. Ritari -teräsemalipannun.

Arabia mainostikin pannua sen jälkeen sanoilla: Tämä on se kuuluisa kahvipannu, joka miellytti kuningatarta ! 
Liekö mainos sitten vauhdittanut pannun myyntiä tai ei.

Kuva: laatutavara.fi

Aikamatkalle

Jos voisi matkustaa aikamatkalle 70-luvulle, haluaisin ainakin käydä katselemassa kaupoissa. Ajatelkaapa tavarataloja, mitä kaikkea ihanaa tavaraa siellä olisikaan ! Vaateosastot, kodintekstiiliosastot, taloustavaraosastot, lelut...

Tässä aikamatkakuva Kuopion Sokoksen kodinosastolle vuonna 1972.

 Kuva suurenee klikkaamalla.

Ufotalo museoidaan

kuva: lansi-savo.fi

Näyttelykeskus WeeGee Espoon Tapiolassa on saamassa kaupunginmuseolle hankitun Futuro talon näyttelyynsä.
Se Futuro on ensimmäinen sarjavalmisteinen nro 001, Hirvensalmelle Matti Kuuslalle aikoinaan pystytetty.
"Se on maailmanlaajuisesti ja kulttuuripoliittisesti erittäin arvokas. Olen siitä ylpeä, tajuan sen arvon, mutta samalla se on kivireki, kun minulla ei ole tarpeeksi rahaa kunnostustöihin", sanoi Matti Kuusla Futurostaan Länsi-Savon haastattelussa noin 20 vuotta sitten.

Kunnostustöiden jälkeen lentävään lautaseen olisi Espoossa tarkoitus päästä kurkistamaan ensi kesänä.

Tää on hyvä juttu että viimeisimpiä ehjiä Suomen Futuroja saadaan talteen.
On se niin hieno ja erikoinen asumus.

Futurosta blogissani aiemmin täällä, jossa mm. mökin vanha myynti-ilmoitus
ja arkistomateriaaliin perustuva filmi (YouTube).

Lisää tietoa löytyy myöskin
Mika Taanilan kirjasta Futuro -Tulevaisuuden talo menneisyydestä.

Arvokasta ?

Olen nyt nyt lueskellut Retrokirjan.
Mitään uutta ei itse tekstissä tullut esille, mutta takerruin kirjassa annettuihin esineiden myyntihintoihin, joita ovat antaneet asiantuntijat. Ei kerrottu että ketkä, mutta ilmeisesti antiikkiliikkeiden heput.
Hinta-arviot on annettu esineistä jotka ovat hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Kaikki pysyvät kolhut, naarmut, tummentumat ym. laskee hintaa.

Kallista on.
Tuntuvat huimilta näin kirppiskiertelijän lasien läpi katsottuna.

Mutta hyvä että muovi oli kerrankin hinnoiteltu, niille kun hinta-arviota ei ole saanut oikein mistään.
Laitoin tähän kuvaan hintaesimerkkejä Sarviksesta.
Hinnat on per kappale, eli yksi muki, yksi munakippo, yksi rasia, yksi lautanen...

Noista Purnukoista en ihan tiedä kun kirjassa oli pienet 10e, isot 15e, ja kokoja on kuitenkin kolme, että miten kokojen välillä hinnat menee.

Muovia ei siis kannata mitenkään enää väheksyä.

Finelin yksivärisellekin mukille annetaan arvoksi 30-40eur.
Kuviolliset 60-70eur.

Finel koristeltu kahvipannu 60-80eur.

"Punahilkka"

Aarikka Tuliainen: iso 35eur, pieni 15-20eur.

Tampellan pellavapyyhkeet 20-25eur/kpl.

Mun viimeisin Tampellan pyyheostos, "Pyykkärin muistilista", eurolla :)

Riemulomalle Mallorcalle

Suomalaisen seuramatkailun kasvuvuodet alkoivat 60-luvun puolivälin jälkeen, suosituimmat etelään kohdistuneet matkustusmaat olivat Kreikka (Rhodos) ja Espanja.

Neuvostoliitto oli ykkösenä puhuttaessa tavallisesta ulkomaanmatkailusta.

iltalehti.fi

Kalevi Keihänen (1924-1995) oli mies, joka halvoilla hinnoillaan opetti Suomen kansan seuramatkoille. Hän oli eräänlainen suomalaisen matkailun guru.

Eikä Keihäsmatkoja (Spear Tours) voi sivuuttaa puhuttaessa suomalaisesta seuramatkailusta.

Jo 50-luvulla matkailualan liiketoimintansa aloittanut Keihänen perusti Keihäsmatkat v. 1965.


Vuosina 1971-72 Keihänen oli Suomen suurin matkanjärjestäjä.
Pääosin keihäsmatkalaisia lennätettiin Finnairin koneilla,
mutta 1972 Keihänen perusti oman SpearAir -lentoyhtiön, ja hankki kaksi käytettyä DC-8 lentokonetta, joidenka matkassa kulki tuhansia matkalaisia aurinkoon Välimeren maihin.
SpearAirin kone YouTubessa.

Keihäsen asiakkaina oli paljon tavallisia kielitaidottomia suomalaisia, perusduunareita, jotka eivät välttämättä halunneet kokea mitään uutta, matkoista oli tietoisestikin kartsittu pois paikallisväri. Kontrolloitu arkiminä jätettiin kotiin. Pääasia oli kun sai juoda, syödä ja juhlia.

Suomen kansa rakasti Keihästä ja hänen hulluimpiakin ideoitaan, esimerkiksi Kalevi lennätti Hymy-lehden kanssa toteutetussa kampanjassa Torremolinokseen 18 vihkiparia, jotka vihittiin koneen lentäessä Suomen ilmatilassa, ja 100 äitiä pääsi äitienpäivän aikaan Mallorcalle v. 1970.

70-luvulla turkikset olivat muotivaate ja vauraussymboli. Keihäsenkin imagoon kuuluivat turkikset,

lehtikuvissa hänet saattoi nähdä poseeraamassa pelkässä turkissa ja shortseissa, kesäkuumalla.

Keihänen rakasti julkisuutta ja osasikin pr-työn erinomaisesti.

Keihäsmatkat tulivat tiensä päähän 1974 kaatuen taloudellisiin vaikeuksiin öljykriisin jälkimainingissa, vanhat lentokoneet kuluttivat liian paljon kallista polttoainetta. Lopulta ei luottoa enää löytynyt, ja koneet jäivät kentälle.

Keihäsmatkatkojen mainos 1967

Keihänen sai kilpailla asiakkaista tosissaan, sillä muita matkatoimistoja perustettiin tai rantautui Suomeen tiheään 60-luvulla. Mm:

Aurinkomatkat 1963

Vingresor (Finnmatkat) 1964

Tjäreborg 1966

Matka-Rasila 1967

Spies-Matkat 1967

Kotiliesi 1976

Ja tämä Keihäsen sinappi on oikeasti hyvää, kannattaa kokeilla.

Kuuleman mukaan herra itse tosin lorautti siihen Koskenkorvaa...
Mutta konjakkitipan voi laittaa mausteeksi kyllä.

Tekstiin etsitty tietoja internetistä, kirjoista: Reilusti ruskeaa, Eilispäivän Suomi, Markalla Mallorcalle- kahdella Kanarialle, Elämyksiä elämääsi-Aurinkomatkat 40v.

Tämä aihe muuten vei minut mennessään, mielenkiintoista tietoa suomalaisten seuramatkojen kehityksestä. Itse kun pääsin etelään vasta 80-luvulla, ja silloin oli jo toisenlaiset ajat.