Rymd

Kauppa ja Koti -lehti 1971

Rymd mehu on jäänyt lähtemättömästi monien mieleen, ja se nouseekin aina keskusteluissa esille kun muistellaan 70-luvun elintarvikkeita.

Rymd oli alumiinipusseihin pakattua jauhetta jota sekoitettiin veteen, ja tuloksena oli poreilevaa virkistävää janojuomaa.
Makuina appelsiini, sitruuna, omena, mansikka, Retu veriappelsiini ja Tahvo vadelma. (Hahmot Kivisistä ja Sorasista.)

Lehtimainoksen mukaan Rymd sisälsi hedelmäsokeria, mutta mitä jauhe oikeastaan oli ?

Rymd oli ruotsalaisen Astra lääketehtaan kokeilun tuotos kun kemistit kehittelivät hyvänmakuisia päällysteitä tabletteihin. Oivallettiin että makeutusaineesta voi valmistaa tekomehujauhetta helposti ja halvalla. Rymd oli lähes puhdasta syklamaattia keinotekoisilla maku- ja väriaineilla höystettynä.
Jauhe vei vähän tilaa joten se nimettiin Rymdiksi (rymd= tila, avaruus.)
Suomessa outo pesuainemainen nimi ei haitannut, kun jauhe oli niin halpaa ja niin helppoa kuljettaa mökille ja reissuun.
Mutta oliko tuollainen lisäainepommi hyvää ? Rymdia juotiin kuitenkin enemmän kuin mitään muuta mehua, parhaimmillaan 6-7 miljoonaa litraa vuodessa.

Kunnes maailmalta kiiri tutkimustulos pohjolaan - syklamaatti makeutusaine aiheuttaa syöpää !

Myöhemmin vaarattomuus todettiin Suomessakin, mutta Rymd oli tullut tiensä päähän, se ehti olla markkinoilla viitisen vuotta.

Tietolähde: NYT viikkoliite 24/1999

Finel koristeet

"Auringonkukka" kattila,
johon olen metsästänyt vuosia puuttuvaa kantta.
 Pelkkä kattila maksoi 10eur.

Laatutavara.com:iin on kerätty hyvä tietopankki Finel koristeista ja malleista. 

Sieltä voi lukea, että kaikkien koristeiden suunnittelijaa ei tiedetä.

 Keitähän ovat olleet ? Emalitehtaan omia työntekijöitä ?

Raija Uosikkinen ja Esteri Tomula ovat vain saaneet nimensä nimekkäinä suunnittelijoina esille.

Kirpparilla oli joulukello -aiheinen iso kulho myynnissä, mutta pohjassa ei lukenut FINEL ja kuviokaan ei ollut minulle silloin vielä tuttu. Hinta ei ollut kuin jotain 8eur, mutta ostamatta jäi tietämättömyyden takia.

Nyt viisaampi, ja ei mene enää tuollaiset ihanuudet ohitse.
Kuva: laatutavara.com

Monipuolinen Metsovaara

 60-luvun puolivälissä Marjatta Metsovaara alkoi suunnittelemaan Top-Tip sateenvarjoihin kankaita porvoolaiselle Green&Greenille.

Mallisto vaihtui kaksi kertaa vuodessa ja esim. v. 1968 mallistossa oli 15 erilaista kuosia 106:lla eri värillä ! Ja kun samat kuviot toistuivat kankaissa, saattoi naisilla olla vaate ja varjo yks yhteen. Oli kyse siis muotiasusteesta. Sateenvarjoja vietiin USAan ja Kanadaan.

Kuviot painettiin nailonille käsin, joten mistään halvasta tuotteesta ei ollut kyse.

Sateenvarjoissa oli Eero Rislakin muotoilemat kahvat.

Yhteistyö yrityksen kanssa jatkui vuoteen 1982 asti Metsovaaran jäädessä eläkkeelle.

V. 2005 aloitettiin uustuotanto saman valmistajan toimesta.

 Varjoja myytiin ainakin Stockmannilla ja Taito Shopissa.

(Nyt kun googlettaa Green&Green ei löydy enää koko firmaa ??)

(Tekstin vapaa käännös täältä,

kirjassa RETROAARTEET on muistaakseni myös juttua näistä varjoista.)

 En olisi tunnistanut eilen löytämääni sateenvarjoa Metsovaaraksi kuvion perusteella,

 mutta onneksi ovat hyvin nimikoituja.

 Alkuperäistä tuotantoa, ehjä käyttökuntoinen sateenvarjo, 50cent.

Muistatteko kirppislöytöni Tomulan Isokukat ? Laitoin niistä hinta-arviokyselyä Koti ja Keittiö-lehteen, ja nyt vastaus on tullut (jonotusaika n. 6kk) Jouko Rekolan antamana.

Asuntomessut Lahden Riihelässä 1978

Vuoden 1978 messujen yleistavoitteena oli HYVÄ PIENTALOYMPÄRISTÖ ja asuntomessualueesta rakentuikin kokonainen uusi pientalokaupunginosa. Tiiviiden rakennusalueiden vastapainona on laajoja vapaa-alueita.
Alue koostuu lähinnä puuvuoratuista matalista oma- ja rivitaloista, värityksenä maanläheistä punaista, keltaista ja ruskeaa. Erilaisia taloratkaisuja on selvästikin tehty kokeilumielessä. Eikä välttämättä ihan onnistuneesti. Silmiinpistävää on esim. joidenkin talojen eleetön laatikkomaisuus.

Uusia asumiseen liittyviä ideoita toivottiin löytyvän yleisellä arkkitehtisuunnittelukilpailulla. Yksi tällainen suunnittelukilpailun tuloksena toteutettu alue on maakunnallisestikin arvokas Käpykylä, joka rakennettiin lopullisesti valmiiksi vasta seuraavina vuosina.
Asuntomessualueen toteutusmuotoina olivat: Kokonaisvastuurakentajat (rakentaja suunnittelee rakennuttajan kanssa sovitun laatutason mukaisesti), Urakkarakentajat (=arkkitehtikilpailun tulokset), Omatoimirakentajat ja Näytteilleasettajarakentajat.

Asuntomessualueen yhteyteen päätettiin sijoittaa myöskin hiihdon maailmanmestaruuskisojen 1978 kisakylä. Tällä alueella on matalia kerrostaloja, jotka ovat vähän "eri paria" muun talotuotannon kanssa.

Alueelle rakennettiin myös jo heti palvelukeskus, johon sijoittui monipuoliset palvelut: elintarvikeliike, kioski, kahvila-ruokala, parturi-kampaamo, pankki, posti, peruskoulun ala-aste, päiväkoti, terveysneuvola, liikuntasali ja kerhohuoneisto. (Toteutuiko kaikki ?)
Peruspalveluiden osalta valmista piti olla asuntomessuihin mennessä. Tämä osaltaan helpotti alueelle muuttavien arkea. Kaupungin keskustaan matkaa on 7km.


Kun jälkeenpäin kuultiin messuvieraiden kommentteja, eniten arvosteltiin rakentamisen tiiviyttä, ”slummimaisemaa.” Omakotitontit olivat pieniä, keskimäärin 470m². Rakennusten ulkonäköä pidettiin epäonnistuneena, ”rumia latoja.”
Myönteistä oli alueen monipuolisuus, luonnonläheisyys, ja se että eri kokoisille perheille löytyi sopivia asuntoja.

Messualue oli aika laaja, 22ha, asuntoja 210. Kierrettävänä oli 47 näyttelykohdetta, jota pidettiin aivan liian suurena määränä yhdellä kertaa käytäväksi.

Tähän kartaan olen merkinnyt punaisella ja vihreällä näyttelykohteet. Vihreät olivat Avotakka-lehden sisustamia messutaloja. Mustalla ympyröidyt alueet olivat vielä tuolloin 1978 rakentamattomia. Kisakylä sijoittuu kartan yläosaan.

 

Ihan priimaa ei rakentaminen kuitenkaan ollut.
Noin kolmasosassa taloja esiintyi asukkaiden muuton jälkeen vakavia rakenteellisia puutteita ja vikoja.
Asuntomessuorganisaatio myönsikin että rakentamisen aikaisen valvonnan olisi pitänyt olla ehdottomasti tiukempaa, liian kiireellä tehtiin tiukalla rahoituksella. Tuloksena puuttuvia eristeitä, routivia lattioita, eristämättömiä perustuksia, vuotavia vesikattoja.
Kymmenessä talossa tiiliset sisäseinät pestiin rakennusvaiheessa laimentamattomalla suolahappoliuoksella !


Riihelästä ei tullut koskaan luksuskaupunginosaa.



Riihelän palvelukeskus (ostoskeskus) tänään. Tyhjää täynnä. Ei  kioskia, koulua, kauppaa, ei mitään. Kaikki rakennukset on purettu huono/homekuntoisina.

Ainoa "palvelu" on postilaatikko tien poskessa. Luin jostain että tuohon olisi suunnitteilla ainakin kerrostaloja. Viereen on jo rakenteilla uusi päiväkotirakennus.

 

 

Yleiskuvan alueen taloista saa:

- Google mapsin Street view toiminnolla. Kirjoita hakuun Uotilankatu ja Erviänkatu (Lahti) ja liiku katuja pitkin taloja katsellen. (Huomaa myös poikkikadut.)

 

-Youtuben pätkä, Innovaatiokävely Riihelässä, jossa mm. Remontti-Reiska Jorma Piisinen kommentoi talojen rakenteita.

Tietolähteet: Arkkitehti 1977, Etelä-Suomen Sanomat 1978 ja 1980, Internet, Asuntomessuopas 1978, Avotakka 7/1978, Makasiini 5/1978