Aarikka mobile

Aarikan metalliset mobilet ovat olleet suosittuja sisustusjuttuja varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla. Niitä käytettiin mm. ikkuna- ja tilakoristeina, oli useita erilaisia malleja. Joulusesonkiin tehtiin tähti- ja enkeliaiheisia.
Muistanpa itsekin ostaneeni ensimmäiseen omaan kotiin Aarikan Kevätperhoset mobilen 80-luvun lopulla. Ja tälläkin hetkellä meillä katossa roikkuu Aarikan mobile.
Kirpputoreilla vanhempi Aarikka on aina hyvä myyntiartikkeli, mobileille löytyy helposti ostajia. Ohut metalli vaan tuppaa taipumaan helposti, joten mobilen pitää olla hyvässä kunnossa. Mutkalle väänneltyä ei osta kukaan.

Sydänystävä-mobile, metallia ja muovia, suunnitteluvuosi 1974, suunnittelija Kaija Aarikka 

Kaija suunnitteli ensimmäiset mobilet jo 70-luvulla. Ne olivat yksinkertaisia, sydämiä, palloja ja renkaita, kun myöhemmät taas runsaita moniosaisia, erilaisia yksityiskohtia roikkui ketjujen päissä. Tyylistä tunnistaa onko vanhempaa vai uudempaa.

Kierrätyskeskuksessa joulupallojen sekaan oli laitettu Sydänystäviä. Ajateltu siis olevan kuusenkoristeita, ja voihan niitä sellaisina käyttääkin. Pallokorista löysin neljä sydäntä, ja niiden hinta oli 10 senttiä kappale. Taidanpa laittaa itsekin ne joulukuuseen.

Tämä meillä nyt katossa, nimeä tai suunnitteluaikaa en löytänyt Aarikan museosta.

Tummat taulut

Muistatteko näitä tauluja, edullista joka kodin taidetta? 60-luvulta eteenpäin, erilaisia aiheita.
Kuviot ovat muovia, ja kohollaan alustasta joka on kovalevyä.
Olen nähnyt myös matkamuistoiksi tuunattuna, kaupungin nimitarralla.

Emaliset liesilevyn suojukset

Värikästä emalia ei käytetty pelkästään astioissa, vaan mukaan otettiin 70-luvun puolivälissä sisustustuotteet, valaisinkuvut ja liesilevysuojat.
Liesilevyn suojuksien idea saatiin Saksan messuilta, tasaisena yksinkertaisena pintana se sopi hyvin koristettavaksi. Koristeena käytettiin samoja tuttuja kattiloiden ja kahvipannujen kuvioita, mutta oli myös muutamia uusia piirroksia (tai harvinaisia), joiden suunnittelija on jäänyt tuntemattomaksi.

Maaret (Primavera) punaisena ja Lehtiköynnös, jota en ole nähnyt käytettävän kuin liesilevysuojissa. Toinen mikä mahdollisesti on vain suojuksissa, on Viljantähkiä. Näin siitä kuvan pari päivää sitten muistaakseni Kirpputori Kisällin Instagram kuvissa, mutta lienee poistettu kun ei löydy.

Nykyään kun on jo hyvin paljon keraamisia- ja induktioliesiä, on suojuksista tullut siinä käytössä tarpeettomia. Niitä kuitenkin valmistettiin ihan sinne loppumetreille vielä Hackmanin omistuksessakin, viimeisimpiä koristeita ovat esim. Uhtua, Myrna, Sinikello, Roosaruusu ja kasaripainotteinen majolikan ruskea.

Nyt suojuksia voi käyttää pannunalusina, muuten vain koristeena
tai sitten väsää hienon kellon.

Levysuoja kokona 20cm on sopiva kellotauluksi. Kellokoneistoja myydään useissa paikoissa, tässä Motonetistä ostettu, jossa oli mukana kahdet erilaiset viisarit. Hinta 4.90eur. Viisareiden korkeutta on säädetty ylimääräisellä prikalla.
Villiruusu koristeisen suojuksen löysin kierrätyskeskuksen Saa ottaa -hyllystä ilmaiseksi.

"Tiilitalossa asuu onnellinen perhe"

1979

Meille on siis rakentumassa talo, joten talot ja rakentaminen on pakostakin alkanut aika paljon kiinnostamaan.
Myös se, miten ja millaiseksi rakennettiin 70-luvulla pientalo.

Kävelin eilen kadunpätkän, jonka omakotitalot ovat kaikki rakennettu 70-luvun taitteessa. Vaikka osaan taloja oli selvästi tehty ulkopuolelle muutoksia, oli ihan mukava nostalgiamatka. Muutama alkuperäisessä ulkokuosissa oleva koruton ja pelkistetty talo sai hymyn huulille.

70-luvulla tehtiin toisistaan erilaisia taloja kuten nykyäänkin, mutta aikakaudelle tyypillisiä esimerkkejäkin löytyy:

 A ) Talo 1-kerroksinen, räystäätön tasakatto huopakatteella, ulkoseinä loimupintaista punatiiltä. Ulkopuolen puuosat kuten ikkunat ja katon korkeat otsalaudoitukset käsiteltiin tummiksi. Matala kellariton rakennus oli L-muotoinen, olohuoneikkunat suuria. Lisävaloa aulatilaan toi kupolimainen kattoikkuna.
Paitsi kuviotapetteja, käytettiin sisustuksessa kangastapetteja, luonnollisia väreä juutti/pellavatapeissa. Seinissä oli myös puupaneeleita tai puujäljitelmiä (Ensopaneelit). Takkahuone ehkä tyypillisin tila paneeleille.
Pehmoisia kokolattiamattoja ja kuvioituja muovimattoja.

Armstrong PVC-lattianpäällysteitä,

 voitiin käyttää myös seinään. V. 1975 malleja.

Erilaisuuden tavoittelijat (varakkaat) saattoivat rakennuttaa sisälle uima-altaan ja baaritiskin, tai ainakin takkahuoneen.
Takka oli avotakka, joka toimi lähinnä statussymbolina ja tunnelman luojana. Energiakriisin jälkeen takat ymmärrettiin tehdä varaaviksi lämmönlähteiksi. (Ikkunoiden koot myös pienenivät energiakriiin myötä.)

Etsiskelin Oikotieltä jotain kivaa 70-luvun taloa tähän esimerkiksi ja sellainen löytyikin, vieläpä alkuperäiskuntoisena !

Taloa myy kiinteistövälitys Crape Oy, katso ihastuttavat sisäkuvat talosta täältä.

B) Vuosikymmenen kuluessa katon harja kipusi terävästi ylöspäin ja väiteltiin tasa- ja harjakaton paremmuudesta. Suosikkitalomalli oli puolitoistakerroksinen ns. käkikellotalo päätyparvekkeineen. Talon pohjamuoto palasi kuutiomaiseksi. Tämä talomalli katosi aika nopeasti markkinoilta. Ehdittiin kuitenkin rakentaa paljon. Meidänkin naapurustossa useampi kappale, sekä puusta että tiilestä.

Paraisten Kalkki Oy:n Vari-talojen malli Vari-Antti 1976

1977

Katon alla soma kesäpesä :)

Pohjaratkaisut taloista Alavus Koti ja Puu Parma 1978.

Keittiö oli vielä usein oma erillinen maailmansa joka suljettiin ovella, mutta tupakeittiö-ajatus ja yhdistetty ruokailutila olohuone tuotiin kesämökeiltä omakotiasumiseenkin. Nyt olohuone-keittiö-ruokailutila on lähes poikkeuksetta yhtenäinen tilasarja. Lisäksi keittiösaarekkeilla saadaan lisää työ/säilytystilaa.


Tarpeellinen tuulikaappi. Nyt eteinen on yhtä pitkää tilaa ilman erillistä "kuraeteistä."

Pyykinpesu ja -huolto tehtiin pesuhuoneissa, isommissa taloissa helpotusta kodinhoitoon toi apukeittiö. Nyt kodinhoitohuone on itsestäänselvyys.

Saunaan mentiin pukuhuoneen kautta, nyt vastaava tila on oikeastaan kodinhoitohuone.

Innokas ruuansäilöjä saattoi katsoa tarpeelliseksi vielä kotikylmiön.

Vaatehuonettakaan ei pienempiin pohjamalleihin saatu mahtumaan. Sama tilanne on nytkin.


Mitä rakenteellisia vikoja sitten 70-luvun taloista on paljastunut ? Paljonkin, mutta seuraavat olivat useimmin mainitut virheet:

 -Valesokkelirakenne, jossa ulkopuolen maanpinnan ja sisäpuolen lattian korkeusero on olematon, puurakenne alkaa sokkelin sisällä läheltä maanpintaa. Aiheuttaa kosteusongelmaa ulkoseiniin ja alapohjiin.

 

 -Kosteusongelmaa perustuksiin tuovat myös toimimattomat salaojat. Sadevedet on johdettu perustuksiin, sekä puutteellisesti pois rakennuksen vierustoilta.  Muotia oli myös tehdä kukkapenkit kiertämään talon seinustoja, ihan seinään kiinni. Kaunista toki mutta ei niin !  Jatkuva kosteusrasitus.

 

-Puutteellinen vedeneristys kosteissa tiloissa, saattoi puuttua jopa kokonaan. Laatat tai muovimatto lätkitty paikalleen levyrakenteisiin suoraan.

 

 

 

Teollisia puu- ja tiilirakenteisia tyyppitaloja oli monella talotehtaalla jo 70-luvulla. Lehtimainontaa asiasta löytyy runsaammin kuitenkin vasta vuosikymmenen lopusta. Käytettävissä oli Avotakan ja Makasiinin vuosikertoja, vanhoja Rakennusviesti/Meidän talo -lehtiä olisi ollut myös mukava tutkia. Ehkä niitä joskus löytyy.

 1976

1977

Herrala-talojen kodinmalleja vuodelta 1978.

Suosittu käkikellotalo oli Peukalopotti, ja se onkin palannut Herraloitten mallistoon päivitettynä versiona nimellä Peukalopotti Retro,

katso sen kuva täältä.

 

Asuntomessuja on järjestetty vuodesta 1970 lähtien, ja tapahtuma on ollut aina aikansa pientaloasumisen näyteikkuna.

Lahdessa messut järjestettiin jo silloin 70-luvulla, ja lähdenkin tässä joku aurinkoinen päivä kiertämään aluetta messuopas kourassa. Miltä siellä näyttää nyt ? Tulos näkyy sitten täällä blogissa.



Hesa

Helsingissä kesälomaillessa pitää aina aamuisin käydä Hietalahden kirpputorilla. Tall Ship Racen vuoksi tori olikin nyt Kansalaistorilla, keskustassa. Parempi sijainti.

Figuran minimekko maksoi 2eur; enpä kehdannut enää edes tinkiä kun hinta oli jo valmiiksi kohdillaan. Kallistakin retrovaatetta olisi ollut, mutta tuskin kukaan maksaa Rissasen Vanessa mekosta 40eur.

Helsingissä on yksi paikka johon olisin voinut jäädä asumaan. Nimittäin MUMMOLA.
Mummola on 70-luvun tyyliin sisustettu asunto (eteinen, olohuone, keittiö) osana Lasten kaupunki -näyttelyä.
Mummolassa tavaroihin saa koskea ja niillä leikkiä, esim. keittiöstä löytyy leikkiruuat jääkaapista ja tietysti aidot retroastiat kattamista varten.
Hyllyssä olevia aikakauden lehtiä ja kirjoja voi lukea, ja löytyypä hyllystä mummon valokuva-albumikin. Telkkarissa pyörii 70-luvun ohjelmaa.

Itse mummo (tai vaari) on kotona viikonloppuisin, mutta nyt hän oli kesälaitumilla.

 

kuvat:  Helsingin kaupunginmuseo/Sakari Kiuru

Bravo Teema !

Yle Teemalla pääsee nostalgisoimaan, tulossa sarjakokonaisuus

70-luvun sekahaku.

Sarja on uusinta vuodelta 2006.

"70-luku oli suomalaisessa yhteiskunnassa suuren murroksen aikaa: maaseutu autioitui, kun ihmiset lähtivät työn perässä etelän lähiöihin ja Ruotsiin. Elintaso alkoi nousta, ja sitä pystyi osoittamaan votkaturistina Leningradissa tai lentämällä Las Palmasiin.
Murkut aloittivat peruskoulun ja kuuntelivat nuorten ohjelmia. Naiset menivät töihin, miehet yrittivät pehmentyä, avioerot lisääntyivät.
Suomalaiset hiihtäjät menestyivät ja kestävyysjuoksijat pääsivät palkintopalleille. Kansakunnan isänä oli Urho Kekkonen, ja Neuvostoliitossa viljakin kasvoi nopeimmin.

70-luvun sekahaku muistelee aikakauden ilmiöitä hellyydellä ja riipaisevasti.
Sarjaa varten on haastateltu lähes viittäkymmentä aikalaisvaikuttajaa urheilijoista poliitikkoihin, kirjailijoista iskelmätähtiin ja sosiologeihin.
Muistojaan kertovat mm. Vexi Salmi, Hilkka Kotamäki, Viktor Klimenko, Heikki Turunen, Eino Makunen, Riitta Uosukainen, Taina West, Juha Väätäinen, Anneli Tempakka, Märta Tikkanen, Heikki Talvitie, Ensio Itkonen, Jaakko Kolmonen ja Heikki Kahila.

Teemalla siis heittäydytään 70-luvulle ja kuullaan tarinoita siitä miten kaikki oikein menikään ja miltä se tuntui."

teksti: yle.fi

Sarja alkaa huomenna 25.6 klo 17.
Ohjelma-opas tässä linkissä.

Käykää sisälle !

Presidentti Urho Kekkosen virka-asunnon Tamminiemen ovet ovat jälleen auki.
Remonttia on tehty sekä ulkona että sisätiloissa. Kiinnostavaa on se, että Tamminiemi on pyritty saamaan mahdollisimman tarkoin siihen kuntoon kuin se oli 70-luvulla.

Tamminiemeä remontoitiin sisustuksellisesti aikakauteen sopivammaksi v. 1974. Presidenttipari toivoi tuolloin että kotia muutettaisiin mukavamman näköiseksi. Urho toivoi pelkistettyjä linjoja, iloisia värejä ja moderneja kalusteita, Kukkapuron tuoleja, Aarnion Pastilleja, Marimekon kankaita ja "tyylihuonekalut saisi ne, jotka niistä pitävät."

Tamminiemen edellinen sisustus oli 50-luvulta, paljon mm. presidentinlinnasta tuotuja antiikkihuonekaluja, joten näin suomidesignin kulta-aikana ei ollut ihme, että uutta ilmettä toivotttiin myös presidentin virka-asuntoon, jossa kävi vieraita ulkomaita myöten.
Sisustusapua saatiin mm. Timo Sarpanevalta. Osa valaisimista vaihdettiin, sekä mattoja ja verhoja. Uudet tekstiilit ja kalusteet olivat suomalaista valmistetta. Verhoja esim. Metsovaaralta. Takkahuoneessa Sarpanevan muhkea matto.
Joitakin huonekaluja ja tavaroita vain siirrettiin toiseen paikkaan saaden toimivampia kokonaisuuksia.
Vanhaakin jätettiin, talon jugend -rakennustyyli vaati sisustukseensa ripauksen sitä antiikkiakin.

Yrjö Kukkapuron Ateljee sohvat ja Saturnus pöytä. Ja Aarnion Pallotuoli.

Minusta tuo tuoli ei kyllä sovi yhtään just tuohon kokonaisuuteen...
Kuva yläkerran hallista, takana ruokasali.
Moderni jalkalamppu on ruotsalaisen Ateljé Lyktan Ab:n tuotantoa.
Samoja valaisimia on muissakin huoneissa, myös pöytäversioina.
Pronssireliefi on Essi Renvallin "Ihmisiä työssä."

Alakerran takkahuoneen sohvaryhmä koottiin käsinojattomista Kukkapuron Saturnuksista tuolloin -74, sekä niitä sijoitettiin myös eteiseen, mahtavatkohan vielä olla paikoillaan.
Kyllä vain, paikoillaan ovat. Ja eteisen tuoleissa saa myös istua,
että miten mukautuu se suomidesign peffan alla.

Presidentin tv-tuolina Kukkapuron Karuselli.

Se on Suomen Taideteollisuusyhdistyksen lahja 70-vuotiaalle Urholle.
Taulu on Reidar Särestöniemen (1974) ja vasemmalla pilkottaa Intiasta 1965 saatu sermi.
Tamminiemessä on paljon esineitä joita presidentti
oli saanut lahjaksi valtiovierailuilta,
sekä syntymäpäivälahjoja.
Hyllyn päällä oleva pitkä mursun hammas on neuvostoliittolainen lahja.

Hyllykkö on Vilkan tuotantoa.


 

Keittiö oli vuoden -56 asussaan vanhanaikainen, nyt  kaapisto vaihdettiin, keittiökalusteet Ensolta.

Ja kukkaverhot ikkunaan. Tampellan kangas.

 Ehkei kuitenkaan ne verhot mitkä -74 laitettiin,

tai kukapa tietää jos säilytetty.

Kysäisyn paikka :)
Ikkunassa ollut aiemmin vaaleasävyiset verhot, mutta ei ole tietoa onko tämän kuosiset ollut sitä ennen vai mistä keksitty. Mahdollisesti vain otettu korostamaan ajan henkeä.

Päivyri Urhon työpöydällä on jätetty auki päivään 31.8.1986 - presidentin kuolinpäivään.
Päivyri on presidentin makuuhuoneessa, samassa huoneessa jossa hän myös kuoli.

Makuuhuoneen koivuiset kalusteet ovat Alvar Aallon suunnittelemat.

Alakerran työhuoneesta löytyy myöskin lahtelaista huonekaluosaamista, presidentin palisanterinen työpöytä on Lahden Puutyö Oy:n ja nahkainen Mustangi työtuoli Peemin.

Tamminiemi on peruskorjauksen jälkeen avattu tänään yleisölle, katso museon nettisivuilta aukioloajat.
Itse menen pääsiäisen jälkeen vierailemaan, en ole aiemmin käynytkään, ja kiinnostaa nyt erityisesti.

Edit* Kohteessa nyt käyty, sen jälkeiset lisäykset tekstitetty punaisella.
Suosittelen ehdottomasti opastettua tutustumiskierrosta, alkaa tasatunnein. Oppaalla mielenkiintoista tietoa talon tavoista ja esineistä.

Kuvat: STT/Lehtikuva
Teksti perustuu Avotakassa  1973 ja 1974 julkaistuihin juttuihin "Presidentin koti" ja "Miltä Tamminiemessä näyttää ". Jutussa on hauskasti kuvat ennen ja jälkeen remontin, joten pääsee kurkkaamaaan millainen muutos on ollut. Pallotuolista ei muuten puhuta tuossa jutussa mitään, olisiko tullut sitten aiemmin/myöhemmin taloon.
Kysäisin Pallotuolista, on luultavammin lahjoitettu presidentille, ei tietoa milloin.

Muoviverhot

Kaunis koti 1969

Aarikan vekkuli Discus -verho oli uutuus v. 1969.

Koostui ohuista 11cm kokoisista muovikiekoista.

Myytiin pakkauksissa joissa kussakin oli neljä juoksumetriä.

Yhdistettiin liittimillä toisiinsa.

Väreinä valkoinen, musta, aniliini, punainen, keltainen ja läpinäkyvä.

Paitsi ikkunassa, verhoa voi käyttää huoneen tilanjakajana.

Oli uustuotannossa joskus tässä 2000 alkupuolella lyhyen aikaa (?).

Huutonetissä on välillä myynnissä vanhoja että näitä uusia pyörylöitä.

Aika paljonhan niitä pitäisi olla että saisi ison kokonaisuuden.

Aarikka teki paljon myöskin puusta verhoja/tilanjakajia,

sisustuslehtien kuvien suosikkituotteita.

Zemi zemi

 Tapettia.
 Kerrankin, hakusessa on ollut edes jotain "kivaa" kuosia.
 Kaksi avaamatonta rullaa punaista sydäntapettia 1eur/kpl.

"Zemi Tapet", ruotsalaista lienee. Suomalaiselta Winteriltä löytyi samanlaista tapettia. (Avotakka 1977.)

Luonnollinen väri, skannattuna.

 

 

Makasiini 1980

 

Meillä on hienoa kotimaista tapettiteollisuutta, Pihlgren ja Ritola Oy on vanhin edelleen toimiva suomalainen tapettitehdas.
Heidän tapettivalikoimansa on laaja, tehdas on erikoistunut vanhoihin design- ja tyylitapetteihin.
Tapetteja ovat suunnitelleet mm. Birger Kaipiainen, Ritva Kronlund, Maaria Wirkkala ja Yki Nummi.
Tästä linkistä voi katsoa tehtaan 60- ja 70-luvun mallit.

Kuva: Pihlgren ja Ritola Oy

Kaunis koti

Kaunis koti ilmestyi vuoden 1971 loppuun, jonka jälkeen se yhdistettiin Avotakkaan.
Samantyyppiset lehdet kyseessä.
Kirjastosta olen näitäkin kotiin kanniskellut, mahtavia lehtiä.
Ihan uusi tuttavuus !

Keittiö on kodin ♥

Tässä kuvassa on 60-luvun keittiö (Kotiliesi-lehti 1964), valkoinen puhdas hygieeninen.

Väriä on tuotu irtokalusteilla ja tekstiileillä. Kaapistoissa tyypillinen lankavedin.

70-luvulla värit ja tumma puu tulivat sarjavalmisteisiin keittiökalusteisiin ja varsinkin kodinkoneissa leikiteltiin erikoisillakin väreillä.
Kotimaisia kalustevalmistajia oli kymmenittäin ja mainonta + kilpailu oli kovaa.

Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Ensolux-keittiö. (Lahti)

R. Saarinen Ky:n Marcello-keittiö.  (Sajaniemi)
 

Husqvarnan kodinkoneet ovat Azurin sinisiä.

Kaapistoissa käytettiin nyt pyöreitä nuppivetimiä.

 

Vilkan Domus-keittiö. (Nastola)

Kuvista on hauska pongata tuttuja astioita, tässä esim. Arabian Kirsikka-kahvikupit,

 Wärtsilän kuvioituja emalikattiloita, Aarikan sirottimet.

Marcello-keittiö punaisin kodinkonein.

Kurikan puunjalostustehtaan Kabyssi-keittiö.
 

Säleovet kaapistoissa olivat suosittuja myöskin keittiössä kuten kylppärin puolella.
Tehtaan mainoksen mukaan säleovia sai luonnonvärisenä, siniseksi, oranssiksi, vihreäksi, keltaiseksi, punaiseksi tai tummanruskeaksi petsattuna.

Ja vielä Marcelloa.

 

Välitilan taustaseinissä käytettiin kuviollisia värikkäitä laattoja.

 

Kuvat: 70-luvun Kotiliesi ja Avotakka- lehdet.

Mikä keittiö on Sinun mieleen ?

Tää tykkää eniten punaisesta Marcellosta.

Keittiöteemaan palataan myöhemmin vielä näiden kirjojen myötä.

Ihan huiput kirjat: astioita ja keittiövälineitä 70-luvun alusta, ruokaohjeita, keittiökuvia...

Kurkataan kylppäriin

70-luvulla värit saapuivat kylpyhuoneisiin ja keittiöihin, jotka oli sitä ennen olleet vaaleita. Valkoinen väri oli liitetty puhtauteen ja hyvään hygieniaan.

 Nyt paljon tilaa vievä amme väistyi suihkun tieltä, tuli vipuhanat ja alapesusuihkut.

Bidee, eli pesuistuin oli sen ajan muotiesine.

Seinille laitettiin kosteudenkestäviä vinyylitapetteja

 ja lattiaan laitettiin värikäs muovimatto.

60-luvun valkoiset hunakennolaatat vaihtuivat neliönmuotoisiin, ja väriä piti olla niissäkin.

Kaapistoissa muodikkaat säleovet.

Hyllyt ja kaapistot sävytettiin saniteettikalusteiden sävyihin.

Nyt kylpyhuoneita alettiin sisustaa kuten muitakin huoneita,

kun niistä  tuli tiloja joissa vietettiin enemmän aikaa (pyykinhuolto.)

Värejä ei saniteettikalusteista puuttunut, löytyi mm. ruskeaa eri sävyissä, oliivinvihreää, sammaleenvihreää, kullankeltaista, sinapinkeltaista, oranssia, merensinistä, topaasia.

Kylpyammeita alettiin korvaamaan suihkualtailla.

Tässä tuollainen istuttava malli, mutta oli myös sellaisia,

joissa ihan vain seistiin suihkun alla.

 

Pyöreät pesualtaat ja allastasot olivat myöskin uutuuksia.

(Huomaa ihku Mäkisen kuvastimen kukkapeili.)

Kuvat Avotakka -lehdistä vuodelta 1977, valmistajien mainoskuvia.
(Löysin koko vuosikerran -77 kirpparilta.)
Suihkuallas -kuva Makasiini 1978.

Seuraavaksi kurkistetaan vielä keittiöön.

Äänestyskilpailu

Seuraavaksi esitellään viisi ruokailutilaa, jotka on sisustettu eri kalustevalmistajien huonekaluilla.
Mikä miellyttää eniten, katsokaa kokonaisvaikutelmaa myös väreineen, valaisimineen, tavaroineen.

1. ASKO

Ruokapöytään kuuluvat punotut istuimet. Rosanvärisen Sarabande -verhokankaan on Askolle suunnitellut Anneli Qveflander (s. 1929). Kangas on painettu Marimekon silkkipainossa.

Paitsi kankaita, Qveflander suunnitteli 60-luvulla Askolle julisteita.
 Hän oli naimisissa Pentti Sarpanevan kanssa.
(Muokattu 9.4.2014)

***

2. ISKU

Ruokapöytä ja tuolit ovat tiikkiä. Tuolien päällä on oranssinvärinen Metsovaaran sisustuskangas. Astioina Arabian Valencia.

***

3.SOTKA

***






4. VAKIOPUU
Tiikkinen ruokailuryhmä. Katosta riippuu Lokki.
***







5. VILKA
Tuolinpäälliset Tamara-puuvillaa.

(Äänestys päättynyt, voiton vei VILKA, toisena ASKO.)

Jos haluat lisäksi osallistua arvontaan, jätä puumerkki.

Ja tietysti perusteluja valintaan olisi kiva kuulla minun, kuin varmasti muidenkin !

Arvontapalkinto on keväiset

pannulaput kierrätyskankaasta.

(Kuvat on laajemmasta äänestyskilpailusta Avotakka –lehdestä v.1968.)

Niin ja se minun suosikki on nro 5, yksinkertaisen raikas.