"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

29. syyskuuta 2015

Joko jemmataan?

LEGOt ovat kyllä ehkä paras lelukeksintö kautta aikojen. Meilläkin on kiertänyt niitä pojalla todella paljon: ostettu, saatu, myyty ja taas ostettu.
Ja todellakin laitan kiertoon sitä mukaa kun kiinnostus loppuu, joitakin vain säästän. Hukuttais legoihin jos ei kierrättäisi.

Mutta sitten hokasin että olen kierrättänyt myös kaikki Duplon palikkaukot, ne 70-luvun "nuppipäät".
Mutta aika pian löytyi kiva pussukka paikkaamaan tilanteen.

Pussissa (3,50eur) oli myös tavallisia pieniä palikoita ja perus Duploja, ne laitoin eteenpäin, itselle valkkasin tämän setin.

Pussissa oli ehyt setti sarjasta nro 032, vuodelta 1979. Lisäksi osia sarjasta Mary´s House.

Luulen että kannattaa alkaa jemmailemaan jo, mennään jokunen vuosi eteenpäin niin ovat vähissä.

Tämä palikkaukko tuli markkinoille v. 1977 ja v. 1983 nykymuotoinen jalallinen.



24. syyskuuta 2015

Klassikkoja lopetetaan ja aloitetaan


Arabian ja Iittalan tuotannosta poistuvat tuotteet on lueteltu heidän nettisivuillaan. Hyvää infoa kun joku keräilee jotain, niin voi vielä täydentää sarjaa. Ainakin Muumikeräilijät lukevat listoja tarkkaan. Poistuvia saattaa olla myynnissä vuosiakin, riippuu miten nopeasti kauppa haluaa "vanhasta" eroon. Usein ovat sitten alemyynnissä.

Poistuneet tuotteet Iittala

Valikoimamuutokset Arabia

Vanhoista kauan valmistetuista lasisarjoista ainakin Festivo kynttilänjalasta on korkeimmat koot lopetettu ja nyt myös pienin, yksi solmuinen.



Ja sitten TSAIKKA 23cl.
Olisiko aika kuitenkin ajanut Tsaikan ohi?  Kuumat juomat liittyy olennaisesti jouluun, joten Tsaikkaakin Iittalan kuluttajapalvelun mukaan otetaan tuotantoon sesonkituotteena ensi vuonna, vaikka normaalituotannosta poistuukin.




Ja se tuotantoon palaava: SCANDIA aterinsarja.
Tammikuusta alkaen saa kaupoista, koot hiukan eri mitä alkuperäisissä. Mitä tästä nyt ajattelisi?  Oikeastaan en ajattele mitään, sillä uudet ei kiinnosta (varmaan kalliita), vanhoja keräilen ja ostan kun edullista kohdalle sattuu.

Linkki: Juttu Iltasanomissa


18. syyskuuta 2015

Edullisia lautasia


Kivoja löytöjä, 70-lukulaisia ehjiä lautasia, ja tarpeellisia. Koot isompia, 17cm, niitä voileipäsopivia. Kappalehinnat kuvissa.

 ET Siiroisen Jesperi lautasia 2kpl


Oiva Toikan Fauna lautasia 3kpl




14. syyskuuta 2015

Kulttuurihistoriallinen arvo romukoppaan


Olipa surullinen käynti entisessä Kujalan maatalousoppilaitoksessa Lahdessa. Itsekin kävin siellä kurssia 10 vuotta sitten ja hiljaiseksi veti nykytila.

Rakennukset on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi ja kovastihan niitä taas yritettiin säilyttää. Hämeen Ely-keskus vaati rakennusten säilyttämistä, kuten myös Lahden museo. Koulutoiminnan lopettamisen aikoihin silloinen omistaja oli luonnehtinut rakennusten kuntoa käytön puutteesta johtuen huonoksi. Ely-keskus totesi lausunnossaan, että rakennusten huono kunto ei ole purkuperuste. Mutta maan tasalle menee niukasti äänin 5-4.
Siellä on useita rakennuksia, 40-50-luvuilta. Purkutöitä on edesautettu kiitettävästi, sillä rakennuksissa on tehty vuoden päivät järjetöntä tuhoa ja kaikki irtain varastettu. Upeita graffiteja myös huom! Tuntuu ihan siltä että vierailijoille onkin annettu "vapaat kädet" jotta purkamispäätös näyttää oikeutetulta. Nyt odotellaan kaupungilta purkutöihin määrärahaa, sillä rakennukset olisi syytä pian ihan oikeasti purkaa jo turvallisuussyistä.
Ei missään yhtään ehjää ikkunaa.
Koulutalon suunnittelivat arkkitehdit Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Luukkonen v. 1958. Vieressä on samojen herrojen suunnittelema nelikerroksinen oppilasasuntola.
 

Koulutalo toiselta puolelta. Varkaat ovat kaivaneet maasta jopa kuparikaapelit ylös.
Ja ei kyllä käsipelin. (Kuvassa multakasat.)


Kävimme sisällä katsomassa ja kuvaamassa muutamassa valoisassa rakennuksessa, mutta nekin olivat jo ihan tarpeeksi karmivia. Yksin en missään nimessä olisi uskaltanut mennä. 


Arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelema Kivilinna v. 1950. Alkuaan talousrakennus saunoineen ja pesutupineen, nyt rakennuksessa oli pieni asuntokin.



11. syyskuuta 2015

Stigin vene

Kotoa, tosin löytyi sieltä mummon köksästä, mutta ollut meillä käytössä. Pikkulikkana tein "veneellä" makoisat appelsiinimehut, ai että.

Ruotsalaisen Stig Lindbergin suunnittelema 50-luvulla Gustavsbergille. Pohjassa on MADE IN SWEDEN ja Gustavsbergin ankkurimerkki.
Mutta mutta...netistä löytyneiden tietojen mukaan väreinä olivat punainen ja keltainen yksinään, että näin punakeltaisena ei olisi myyty. Mistähän meille on värisekoitus tullut?
Muoks* Kansa tietää, kyllä vain venettä on myyty tällä värillä, kiitos infosta!
Huono appelsiinille, kärki on liian terävä ja kapea, sekä reiät mistä mehu menee kuppiin ovat liian pieniä. Mutta jos on suunniteltu sitruunalle, on varmaankin passelimpi.

Sitruspuserrin oli Stig Lindbergin ensimmäisiä suunnittelutehtäviä modernista materiaalista muovista. Kuva n. vuodelta 1953.
 
Kuva: Gustavsbergs Porslinsmuseum
 


8. syyskuuta 2015

Pelastetaan vanhat esineet!

Facebookissa ei ole kovin montaa kiinnostavaa ryhmää mitä tällainen taustailija voisi lukea, mutta on sentään jätetty julkisiksi jokunen ryhmä.
Näitä luen:
Pelastetaan vanhat esineet! Muoks* Nykyään suljettu ryhmä :(
Pelastetaan vanhat talot!
Helsingin kaupunginosat ennen ja nyt.
Muistatko ajan menneen?

Pelastin muutaman vanhan esineen joutumasta metalliromuksi. Kannet oli purkeista irroitettu, enkä valitettavasti löytänyt kuin kahdelle Virille kannet.
Ja kuvitelkaapas nämä ovat minun ensimmäiset Viri purkit. Niitä on paljon myynnissä, mutta ei ole tullut vaan kohdalle tarpeeksi edullista ruostumatonta.
Meillä kotona, kuten niin monessa kodissa, purkeissa säilytettiin kaakaon lisäksi sokereita ym. kuivajuttuja.

Kävin viikonloppuna myöskin pelastamassa vanhoja esineitä siellä kotona, lapsuudenkodissa.
Kotini on 1800-luvulla rakennettu talo, jossa päärakennuksen lisäksi ovat navetat, riihet, puimalat jne.
Perinteinen hämäläistalo.
Siellä olisi pelastettavaa alan harrastajalle sahtiuurnasta hevosrekiin. On hävitetty kyllä paljonkin ja aiheesta, esim. työkoneet. Eivät olisi mikään kaunistus ruostuessaan pihalla.
Siskoni asuu nykyään talossa ja vanhempanikin pihapiirissä, joten rappiolla paikka ei suinkaan ole.
Lisäksi on vielä mummonmökki, 70-luvulla osittain vilja-aittaan tehty asunto, joka on nyt homeen takia asuinkelvoton. Oikeastaan oleskelukelvotonkin, siellä kiipeää home ihan lastulevyisiä sisäseiniä pitkin. Sieltäkin kuitenkin aarteita mukaani keräsin, sellaisia joita voi pestä, mm. astioita ja hopealusikoita.
Laittelen tänne ainakin jotain näytille!


4. syyskuuta 2015

Siivouspäivältä

Syksyn Siivouspäivä oli kiva, sillä pitkästä aikaa löysin jotain kunnon ostettavaa kyseisiltä kekkereiltä. Pojalle paljon uudenveroisia puseroita à 3eur, joka on harvinaista herkkua kun kokona on 140-146cm.
Sitten hyvät retrokankaat.
Kankaita/verhoja en siis enää aktiivisesti keräile, eikähän niitä paljon ole myynnissäkään. Mutta hyväkuosiset edulliset kelpaavat kyllä. Ja varsinkin sellaiset jotka tunnistan, tai ne on nimikoitu tunnistettaviksi.

Meillä ei ole uudessa kodissa verhotankoja, enkä siten enää riiputtele mitään ikkunoissa, joten verhot marinoituu enimmäkseen kaapissa. Joitakin käytän kyllä pöytäliinoina.

 Oli tuttu kuosi, sillä muistin jopa lehden missä kangas on esitelty mainoskuvassa.
Kaksi verhoa.


 Mainoskuva tässä, vuodelta 1974. (Avotakka)
 
 

Ja se nimikoitu: E. Helenius Oy, design Anneli Airikka-Lammi.
Yksi verho, ja vielä pitkä pätkä joka on ommeltu kaitaliinaksi. Se menikin heti käyttöön keittiön pöydälle. Kuosissa on monta ihanaa juttua; kukkia, mansikoita ja kärpässieniä!
Kaikista neljästä maksoin tingittynä 7eur.