Nappiin osui

Se taisi olla Taidelauantai- tapahtuma, jossa rustasin nimeni kaupunginmuseon kojussa arpalipukkeeseen.
Tuli sitten soitto, että olen voittanut kirjapalkinnon. Tänään kävin sen noutamassa ja nappiin osui kyllä kirjavalinta, kuka sen sitten valitsikin.

Sillä kirja on POP RAUHA RAKKAUS 1960- ja 70-lukujen elämää ja ilmiöitä.
(Perustuu samannimiseen näyttelyyn, joka oli Lahden taidemuseossa 2008.)

Loppuja ostoksia

Lampunvarjostin, lasia ja metallia 3e

Kylmälaukutkin oli ennen kivan värikkäitä, tästä tuli hauska säilytysboksi ja palli parvekkeelle.

Oli isommassa tavarasatsissa jonka ostin kierrätyskeskuksesta.

Muki 20cent

Muovipeili, valmistaja Karhumuovi ja tehty Décembrelle. Risto-Matti Ratian suunnittelema, tiesi joku netissä kertoa. 1e.

Ja kysyn, jos joku tietäisi mikä ihme on ollut tuo Décembre. Vanhoissa lehdissä löytyy esim. useista valaisimista maininta että "valmistettu Décembrelle".

Lastenkangasta, käyttämätöntä. Ajattelin ensin että 5e on aivan liikaa tästä, mutta kangasta onkin

4 metriä, niin ei siitä metrihinnaksi paljoa tule.
Ainakin aluslakanan ja tyynyliinan teen tästä.

Hehkuvaa muovia

Sarviskokoelmani sai ihan mukavan lisäyksen tästä setistä.

4 kahvikuppia, sokerikko+kermakko, 4 munakuppia, 4 x haarukat ja veitset. Yht 3,40e.

Aterimet kuuluu Sarviksen Kaj Franckin Pitopöytä - kokonaisuuteen 1978, valmistettiin 1990- luvulle asti.

Katrilli -sarjasta haluaisin lisää erityisesti vihreitä, ruskeita ja oransseja astioita. Eli niitä perinteisiä ns. retrovärejä. Vihreitä ei olekaan yhtään, meillä oli kotona niitä, mutta mihkä lie hävinneet, äitini ei edes muistanut sellaisia olevan olemassakaan.

Muuta:

Kirppispöytä työllistänyt kiitettävästi, joka päivä vienyt lisää, ja eipä juuri kerkeä tavaraa pöydälle asettaa kun jo menee kaupaksi.

Ihana tunne kun pääsee ylimääräisestä eroon ! Mieskin täällä hykertelee ja hokee, että täytyy takoa nyt kun rauta kuumaa.

Poistunkin tästä jälleen hinnoittelupuuhiin....

Lepo

Pidän muutaman päivän lepoa nettihommista, pitää hoitaa kirppispöytää tämä viikko ja hinnoittelematta on vielä paljon.
Ompelen hintalaput muutamalla pistolla kaikkiin tekstiileihin, näin laput eivät irtoile. Isompi vaiva, mutta ei tarvi sitten etsiä pöydän alta puuttuvia hintalappuja, eikä asiakkaat voi vaihtaa niitä.

Täytyy illalla käydä katsomassa mitä on mennyt, niin tietää sen mukaan viedä lisää tavaraa.

No kun myy niin saa ostaakin, eikös juu ?

Tosin tänään kirppiskierros meni osittain plörinäksi kun eräässä postissa (asioin siinä harvoin, enkä koskaan enää tämän jälkeen), virkailija ei suostunut postittamaan tarpeeksi lituskaa kirjettä kirjeenä.
Olisi laittanut maksikirjeenä.
Postitan paljon, ja tiesin ihan tarkkaan että menee kirjeenä, mutta virkailija veti niin laiskasti ja heiveröisesti siitä mittatikusta läpi että kuori ei luistanut.

No minä sanoin että kiitosta vaan, vien muuhun postiin, koska kirjeenä se menee. Kiehahti oikein todella.

No toisessa postissa virkailija vetäisi kuoren rempseästi mittatikusta läpi, ja sanoi vielä että kevyesti mahtuu !


Kuvan isohko kangaspala löytyi kahdella eurolla, ajattelin heti että siinähän on valmis taulu !
Muita ostoksia esillä myöhemmin.
Muoks* Ekan myyntipäivän jälkeen oli tullut jo 110 euroa, en ollut uskoa, ikinä lähtenyt näin hyvin myynti käyntiin.

Hullu juttu

Finnwear tarjosi tällaista velourista metsäkuosia 70-luvulla.

YLE TV2:sen hölynpöly- ohjelma Hullu juttu, oli tarttunut aiheeseen :

Onko nuorten aikuisten into retroon harmiton pintailmiö, vai huolestuttava oire sukupolven kyvyttömyydestä katsoa eteenpäin ja luoda uutta?

Rajan yli lienee menty, kun 1970-luvun joustofroteisesta vauvan potkupuvusta maksetaan nettihuutokaupassa 200 euroa.

Katsoin ohjelman tänään uusintana. No eipä siinä paljoa mielenkiintoista ollut, toimittaja vieraili pikaisesti Kaunis Arki -antiikkiliikkeessä ja retrolastenvaateharrastajan luona. Muutama ihana tuttu potkari vilahteli ruudussa.

Samainen vaatekeräilijä on ollut esillä aikaisemminkin, myös tässä Taloussanomien jutussa Retrovaatteiden hinnat hipovat pilviä.

 

Henkilö saattaa olla tuttu jollekin myös huutonetin kautta.

Huutonetistä bongattu

Jos olisi vauva tulossa, ja jos olisi
ylimääräistä fyrkkaa, niin saattaisinpa
lähteä kilpaan huutonetissä olevasta tästä
norsukuosisesta kokopotkarista.

No onneksi ei tarvitse kuitenkaan sitä tehdä :)

Ja olen kuullut sellaista huhua, että Tutalta tulisi lokakuussa uusi retrosarja, ja jälleen norsuja...
Jospa se olisikin se 50-v. juhlamallisto itämaisine norsuineen ?

Muoks* Potkari myytiin hintaan 100,10e.

Askossa on ideaa

Juttuidea lähti Lahden historiallisessa museossa olevasta näyttelystä Huipulta haasteisiin- Asko 1970-90 -luvuilla.
Näyttelyssä kerrataan tehtaan historiaa tuolta ajalta runsain kuvamateriaalein ja huonekaluin, sekä siellä on mm. sisustettu keittiö -70-luvulta ja sisustettuja olohuoneita 70-80-90- luvuilta.

Näyttelyssä oli yhteen vitriiniin kootu arjen esineitä (eivät liity Askoon mutta aikakauteen kylläkin), jo unohtuneitakin.

Oli nahkaista Irwin-lätsää, piirustuslevyä, Nokian kumisaappaita, James-nahkavyötä, sekä
esim. Salmiakki-jenkki, näin pakkauksen viimeksi lapsena ja nyt tuolla.
Kuka muistaa suorakaiteen muotoinen pakkaus, yksi iso purkka sisällä, purukumin pinnalla oli uria ? Ja oliko samaa sarjaa joku vadelma-jenkki tms.
Ihan suussa tuntuu nyt sen maku kun muistelee.

Viime vuonna kun Asko täytti pyöreitä, 90v, oli heidän nettisivuillaan mielenkiintoisia vanhoja televisiomainospätkiä katsottavana, mutta nyt niitä ei enää siellä ole, harmi juttu.


Nämä kaksi seuraavaa kuvaa ovat näyttelystä, museon sivuilta.

Amigo ruokailuryhmä 1974.
Muutamia hienoja retrokankaita oli esillä myös. Kuvassa parhaiten näkyvän seinällä olevan kankaan suunnittelija on Saara Hirvisalo, vasemmalla pilkistää Raili Konttisen. Pöydällä Pehtooripannu ja muodikkaat lasiset kahvikupit.



Keittiökaapistot ovat Askon Lapponiaa 1978.

Tuttu mansikkakangas on Li Englundin tuotantoa. Tuttuja astioita näkyy myös, mm. Aarikan purkkeja ja Arabian Ruskaa ja Kosmosta.

Kuva: Avotakka 1974

Näyttelyssä on myös Upon muovikalusteita, Upon muoviteollisuushan kuului Asko-yhtymään. Kuvassa kalustesarja Upo.

1975

Pöytä on Esko Pajamiehen suunnittelema ja tuolit Eero Aarnion, kumpaisetkin 70-luvun alusta.

Tuolit myytiin pahvisissa kantolaatikoissa helposti koottavina osina.
Suurella kohinalla kalustesarja tuli markkinoille, ajan lehdissä noteerattiin korkealle, mutta ei lopulta kovin suosituksi tullut, ei kotimaassa eikä ulkomailla.
Tänä päivänä vielä monissa julkisissa tiloissa piristävät silmää, värejä oli useampia.

Aarnion Polaris-tuoli v.1966 oli

urheiluhallien ja muiden

julkistentilojen perustavaraa,

kirkkaan oranssi pinottava kuppituoli.

Ajatella, että tämäkin tuoli on nyt keräilytavaraa...

Kuva: Tomorrow´s Antique


*********************************************************

Askolle oli lottovoitto alkaa valmistaa Eero Aarnion Pallotuolia 60-luvulla, tuolia oli tarjottu muillekin huonekaluvalmistajille,

mutta he eivät innostuneet muovisesta "muka-tuolista."

Kuitenkin tuolista tuli hirvittävän suosittu ympäri maailman. Ensiesittelyssä Kölnin messuilla 1966 se oli heti näyttelyn sensaatio.

Saksalainen Adelta otti pallotuolin uustuotantoon

1990-luvun alussa ja se maksaa tänä päivänä 5850eur

ja valmistetaan tilauksesta haluamallansa värillä ja verhoilulla. Kuva: Eero Aarnio.com

Kuva: Avotakka 1974

Olohuone sisustettu askolaisittain, Firenze sohva hallitsee tilaa.

70-luvulla yksi varakkuuden merkki olikin muhkea sohva. Myydyimpiä sohvamallistoja Askolla oli esim. plyyshiverhoiltu Kensington 1971 ja Pajamiehen suunnittelema Bonanza -nahkakalusto 1968.

Kuva: Kotiliesi 1966

Mainoksessa on hauskaa se, että kilpailun palkintona on ollut juurikin Pallotuoli !

Kuva: Avotakka 1968

Kuva: Avotakka 1970

Kuvan sänky ei ole Askon, mutta Askokin valmisti samantyylisiä petejä kuten kaikki huonekaluvalmistajat ympäri Suomen.

Eli 70-luvun hittisänky: Keinonahkainen pääty, jykevät yöpöydät, valoramppi.

Jonkinlainen arvokkuuden merkki tämäkin.

Toopelivisio

Näin kerran kirpputorilla myynnissä Toopelivisio- kirjan kotimaisesta tv-viihteestä.
Ja pitihän se kirjastosta käydä lainaamassa.
Jukka Annalan teokseen on koottu tv-komedioiden historiaa 1950-luvun lopulta 2000-luvulle saakka.

Teos herättää paljon muistoja 70-80-luvunkin tv-sarjoista.... Kivikasvot, Sämpy, Tankki Täyteen, Parempi myöhään, Hukkaputki, Valehtelijoiden klubi....
Kirjassa myös näyttelijät ja ohjaajat kertovat sarjojen synnystä ja tekemisestä sekä kommelluksista kuvaustilanteissa.
Mielenkiintoisin oli juttu Tankki Täyteen sarjasta.

Sulo Vilenkin on ollut melkein olemassa, sillä henkilökuva rakentui käsikirjoittajan omaan appiukkoon "70-prosenttisesti."

70-luvun tv-ohjelmista voisi laittaa vaikka oman blogin pystyyn, enkä niistä tässä sen suuremmin ala yhtenäistä juttua kokoamaan. Olisi aikamoinen urakka.
On yksi hyvä nettisivu, toosa, josta voi etsiä telkussa pyörineitä sarjoja esitysvuosien perusteella.

P.S. Kahden kerroksen väkeä-Upstairs, Downstairs , 70-luvulla tehty englantilainen laatudraama pyörii jälleen uusintoina TV1:sen iltapäivissä.

Ufo on laskeutunut

Kuva: hs.fi

Yksi 60-70-luvun kummajainen on ehdottomasti

 Matti Suurosen suunnittelema FUTURO muovitalo.

Futuron suunnitteluidea heijastaa 1960-luvun tulevaisuudenuskoa, avaruusaikakautta.



Lujitemuovista valmistetusta talvikäyttöisestä viikonloppumajasta kaavailtiin ympäri maailmaa leviävää ylellistä loma-asuntoa. Valmistusmäärä jäi kuitenkin n. 60 kappaleeseen, joista Suomessa tehtiin 20 kappaletta vuosina 1968-1978 Oy Polykem Ab:n tehtaalla.




Ensimmäinen sarjavalmisteinen Futuro nro 001 Hirvensalmella.

Futuro-talo esillä Stockmannin tavaratalossa; kuvaus ja näyttelyn rakennus W. Welti

Bäckman Ritva, reprokuvaaja 1969

Museovirasto

Näin Futuroa myytiin Avotakan Kiinteistöpalstalla v.1969:

Asia on pihvi

70-luvun ruokailmiöistä löytyy hyvä kirja: 70-luku tarjottimella. Kirjassa on lisäksi lyhyitä ajankuvajuttuja 70-luvusta ja tietysti hyviä kuvia ja ruokaohjeita. Suositan !

Tässä jutussa olen käyttänytkin pitkälti pohjana kirjan mainiota tekstiä. Ruoka/leipomisohjeita laitan omaan postaukseen.

Kuuluisilla Keihäsmatkoilla ehdittiin juomisen lisäksi sentään syödäkin ja tuliaisiksi keittiöihin tuli ulkomaalaisia makuja: pizzat, paprikat, oliivit, fetajuusto, paella, spagettikastikkeet...

Jo pelkkä Ruotsinlaivojen voileipäpöytä oli uutta ja ihmeellistä.

70-luku oli ehdottomasti terveyden vuosikymmen, terveysvalistusta alkoi tulla joka tuutista,

-72 käynnistyi Pohjois-Karjala -projekti, joka tähtäsi kaikkien suomalaisten ruokatottumusten muuttamiseen neuvonnalla ja valistuksella.

Eineksiä ei vielä kaupanhyllyiltä tämän päivän tyyliin saanut, yhtenä einesruokana voitiinkiin pitää makkaraa, joka oli kiireisen perheenäidin pelastus. K-kaupan Väiskikin totesi ettei makkaran käytöstä tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa, makkara on monipuolista ravintoa !

Asia on pihvi- niminen tv-ohjelmasarja opasti kuinka kotimaisista raaka-aineista loihditaan nopeasti terveellistä ja maukasta ruokaa sen ajan ravitsemussuosituksia noudattaen. Kolmonen ja Vanamo rupattelivat mukavia puolentunnin ohjelmissa ja valmistivat helppotekoisen menuun. Nyt viimeistään nämä tv-kokit osoittivat, että ruuan valmistaminen on mukavaa puuhaa, eikä alati toistuvaa ja vaivalloista arkista puurtamista.

Ohjelmasarja oli valtavan suosittu.

Keittiömestarit julkaisivat lisäksi lukuisia ruokakirjoja.

Elävässä arkistossa on ohjelmasarjasta monta videoleikettä katsottavana.

Kuva: yle.fi

Ruokaohjekortit olivat vuoden 1973 muodikas uutuus ja ne tulivat keittiöihin postimyyntimarkkinoinnin kasvun myötä. Isälle kolahti postiluukusta Otavan Iso Fokus - tietokirjasarjaa ja äidille ruokakortteja.

Mestarikokin ja Kodin Kuvalehden keittotaitokortit säilytettiin tyylikkäissä muovilaatikoissa.

Kuvan Mestarikokin kortit on äitini keräämiä.

Kortteja plärättiin meillä usein, lisäksi leikin niillä kirjastoa ja kauppaa.

Kuukausittain lähetettiin 24:n kortin pakka hintaan 4,95mk (+postilut 90penniä)

70-luvulla ruokakulttuurista tuli ilmiö. Ruoka tuli lehtien sivuille. Syntyi mm. erikoislehti Kasari v. 1971. Helsingin Sanomien Ruokatorstai -sivu aloitti -72. Naistenlehdet pursusivat ruokaohjeita. Julkkikset esittelivät keittiönsä ja parhaimmat reseptinsä.

Ruokien pakastaminen oli keittiöiden suuri trendi. Kotitalousopettajaopistossa koulutettiin jopa erityisiä pakastusemäntiä joita sai tilata kotiinsa työvoimatoimiston tai alueen kotitalousjärjestöjen kautta. Perheenemäntä saattoi ostaa 30kg lihaa, jonka pakastusemäntä paloitteli ja valmisti siitä kaikkea mahdollista talon pakastimeen.

Myös pakastettuja valmisruokia alettiin tekemään teollisesti enemmän. Pakastesei oli Suomen syödyin kala.

*****************

Meillä kotona ruokana perunaa oli aina, joskus harvoin lisäksi riisiä tai spagettia ja ne syötiin voin kanssa.

Ainainen porkkanaraaste (appelsiininpaloilla tai ilman), suolakurkut, ja kiisselit jälkiruokana.

Tavaratalojen lihatiskien grilliuunit, joista valkattiin kotiin vietäväksi vartaassa pyörinyt broileri.

Joulukinkun päällä ruiskuori, se maistui mahtavalta lilluttuaan kinkunrasvassa !

Painekattila, joka päästi kuumat höyryt venttiilin kautta pihalle, piti varoa.

Ala-asteella pakkosyöminen, ei riittänyt pelkkä maistaminen vaan kaikkea piti syödä.

Tästä syystä esim. säilötty punakaali on sellaista jota en ikinä enää syö !

Kaikki vihannekset ja marjat kasvatettiin ja säilöttiin itse. Kellari oli syksyisin aivan täynnä.

Mitä ruokamuistoja sinulla on 70-luvusta ?


Kuvat: 70-luvun Kotiliesi-lehdet

Nihkeää kirputusta

Hirveän huonosti löytynyt mitään kivaa kirpputoreilta vaikka säännöllisesti käyn koluamassa useampia. Harmittaa kun ei mitään todellista löytöä ole tehnyt pitkään aikaan. No jospa ens viikolla...


Lasku- Domino 50cent

Teemut ja Sannat on kivoja, kaikki nämä kirjaston poistomyynnistä 50cent/kpl.

Perinteinen 70-luvun kaulakoru, puuhelmet nahkanauhassa.

Helmissä on vielä tuollaiset siirtokuvat. Hiuksissa käytettiin kuminauhallisia pompuloita/pampuloita, samoja isoja puuhelmiä siis. Ei ollut silloin vielä "tukkadonitseja."

Koru on aito 70-lukulainen (uusiakin versioita liikkeellä), myyjä kertoi saaneen sen 15-vuotislahjaksi. 20cent pyysi ja sen ilolla siitä maksoin.

Kaksi aluslakanaa, yht 3e.

Sears - Amerikan Anttila

Sears - kauppaketjun vanhoja postimyyntiluetteloita asusteiden osalta on koottu kirjoiksi (englanninkielisiä), kirjastosta löysin kirjoja useammalta aikakaudelta, tässä lainassa on kirja jossa vaatetusta 70-luvun alusta.


Hyvin samanlaista oli muoti tuolloin rapakonkin takana, ehkä jopa vielä värikkäämpää ja kukikkaampaa kuin meillä.

Ompele keppihevonen

(Huomaa, että ohjakset+korvat on tehty Nukkumattikankaasta.)
Ohje julkaistu Kotiliedessä v. 1974.

(Kannattaa katsoa ettei tee liian raskasta päätä keppiin mitoitettuna, muuten heppaa on lapsen hankala pitää jos pää meinaa painua lattiaan.)

Tein viime vuonna pojalle tämän lahjaksi, vaan eipä se ole kiinnostanut pätkän vertaa.

Mutta tällä iskän tekemällä pahvihevosella mennään ja lujaa !