Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui joutsen

En yleensä jää harmittelemaan kiertoon laitettuja tavaroita ajatuksella, että voi kun olisikin pitänyt säästää. Mutta yksi kaivelee aina silloin tällöin, ja nyt en ymmärrä ollenkaan miksi luovuin siitä.
Kyseessä Finelin emalimuki Raija Uosikkisen lintuaiheella.
Ja sen olinkin päättänyt joskus ostaa takaisin jos kohtuuhintaisena löytyisi.

Nyt sitten kirpputorilla jonkun myyntipöydässä oli sellainen. Pikaisesti katsottuna muki oli parhaat päivänsä nähnyt, pinta oli harmahtavan samea, kuvio näytti haalistuneelta, ehkä pesty astianpesukoneessa, ajattelin. Mukin sisällä oli keltaista karheaa kalkkisaostumaa, samoin ulkopuolella yläosassa. Ehkä käytetty kukkien kastelukuppina, nyt ajattelin. Kolhuja tai emalipuutoksia mukissa ei kuitenkaan ollut.
8 euroa tuntui silti liian korkealta hinnalta kuntoon nähden, ja jätin mukin niille sijoilleen ja jatkoin matkaa.

Vaan joku ääni kilkatti päässä että käypäs katsomassa mukia vielä uudelleen, josko siitä kuitenkin jotain tulisi. Kalkin uskoin selättäväni, mutta haalistumiselle ei varmasti voisi mitään. Päätin ottaa riskin ja ostin mukin.
Ja voiko tämä olla tottakaan, harmaus ja sameus pinnassa oli pelkkää mustaa likaa, alta paljastui kirkas hohtava emali! Ja kalkin sain hyvin pois Cillit Bangilla liottaen ja varovasti karhunkielellä rapsuttelemalla.
Mukista tuli aivan niin hyvä kuin voi olla. Hyvät kaupat!
Mikäli myyjä olisi itse nähnyt vaivaa tuotteen puhdistuksessa, olisihan tuosta voinut pyytää ja saadakin paljon enemmän.

Paras lasi ja emali 2018

Monenlaista lasiakin tuli ostettua, ja jokunen emali, valitsin nyt nämä seuraavat parhaimmiksi ostoksiksi:

Pari vuotta sitten sain joululahjaksi kaksi Iittalan Ultima Thule olutlasia, ja niiden hintahan on aika suolainen, uutena että meinaa olla myös käytettynä. Lisäkappaleet olisivat olleet kuitenkin tervetulleita.
Joten piti kirpparilla oikein hieraista silmiään kun myyjä nosteli sellaiset (2kpl) pöydälle 1.20 euron kappalehintaan! Taas oli tuuria matkassa että osuin kohdalle, lasit olisivat varmasti lähteneet seuraavan asiakkaan mukaan.
Lasit ovat meillä kovasti käytössä, muillekin juomille kuin oluelle.
Ostopaikka Cetori Lahti.

Paras emali on Arabian Finel Kirsikka kattila.
Tämä löytyi keväällä Lahdessa Siivouspäivästä, eli kirppistapahtumasta jossa voi laittaa myyntipisteen pystyyn lähes mihin vaan.
Menin kerran jo kattilan ohitse, välillä kun tulee sellainen olo ettei viitsi kaikesta hintoja kysellä, kun olettaa että se on kuitenkin niin kallis. Näin ajattelin tästä.
Takaisin tullessa kattila olikin vielä paikallaan ja menin sittenkin kysymään hintaa. Katsoin toki kattilan kunnon ensin, ja se vaikutti oikein hyvälle.
Hintapyyntö oli 8 euroa ja tuonkin olisin voinut maksaa, mutta tingin kyllä aina tällaisissa livetilanteissa ns. "löysät pois." Tarjosin rohkeasti 5 euroa ja myyjä sanoi sen enempiä empimättä että "Okei, tehdään sillä kaupat." Olin vähän yllättynyt, yleensä kun se on se euro maksimissaan kaksi mitä saa tingittyä. Tämä oli siis todella hyvä löytö, varsinkin kun sain nyt ensimmäisen Kirsikan emalikokoelmaani.

Oikein mukavaa talvista viikkoa, lumityöt kutsuu täällä etelässä!

Minä juon nyt kahvia!

Tästä Harri Holkerin tokaisusta "Minä juon nyt kahvia!" on tullut lentävä lause, jota kuulee heiteltävän aika useasti. Holkeri oli lievästi närkästynyt toimittajien kyselyistä, kun halusi keskittyä kahvikupposeensa laivaristeilyllä v. 1990. Tuo videoklippi löytyy Youtubesta.

Ja kahvinautintoon kuuluu myös kaunis kattaus, kahvipannuineen.
Tässä minulla on kaksi pannua jotka ovat jo ohittaneet värikkään retroajan, 80-luvun kolkutellessa vanhoista värikkäistä koristeluista luovuttiin, ja tilalle otettiin hempeämpiä sävyjä ja koristeita. Pannuja oli jopa pastellin sävyissä.

Arabia emalin Roosaruusujen suunnittelija on tuntematon, valmistus on ajoitettu noin vuosien 1977-1984 välille, tarkkoja vuosia ei ole tiedossa.
Olga Osolin Myrna kuviointi onkin tuttu jo 30-luvun posliiniastioista, mutta oli edelleen tuotannossa. (Lopetettiin vasta 2005.)
Kuka lienet keksinytkään yhdistää tähän vanhaan sarjaan emalisen kahvipannun vielä 80-luvulla?
Myrna pannun kerrotaan tulleen markkinoille jouluksi 1982. Kultaukset toivat pannuun juhlavuutta.

Näissä uudemmissa pannuissa on se hyvä puoli, etteivät ole vielä loppuun käytettyjä mökeille ruostumaan unohtuneita, vaan ovat yleensä täysin käyttökuntoisia.
Yksi vika tosin löytyy, kahvojen maali ei ole pysynyt, kehityksessä menty tapapakkia sillä ainakaan minun yhdestäkään vanhasta 70-luvun kahvipannusta ei ole kahvoista maalia pois. Joku sanoi myös että kahvojen maali ei ole kestänyt astianpesukoneessa pyöritystä. Oliko tehtaalla testattukaan, jos oletettiin että pestään käsin.
Tässä minunkin Myrnassa on kahvasta valkoinen maali kokonaan pois, mutta aion maalata sen uudelleen. Roosaruusuun riitti pieni paikkailu mustalla tussilla.

Kumpainenkin on löytynyt FIDA kirpputorilta, Roosaruusu maksoi 12 euroa ja Myrna 6.50 euroa.
Ja kaffet niihin voi laittaa tulille vaikka heti.

Kahveikasta viikonloppua!

TIPS! Kannattaa seurailla minun Instagramtilin tarinat -osuutta, laittelen sinne lyhyitä videojuttuja kirppisostoista, välillä kuvaan paikan päällä kirpputorilla jos jotain kiinnostavaa tavaraa osuu kohdalle.

Kuin karamelli

Kontti kierrätystavarataloissa on taas muutaman päivän Retropäivät.
Silloin tuodaan myyntiin valikoituja retrojuttuja oikein kunnolla vaikka niitä on kyllä muutenkin aina myynnissä. Mutta nyt on siis paljon.
Näissä teemapäivissä (myös esim. joulunavaus) on oltava paikalla tasan ovien avauduttua jos haluaa saada parhaimmat tavarat, menevät kyllä niin nopeasti. Ja jobbarit ovat tietysti myös kärkkymässä ja hamuavat tuotteita ostoskärryittäin myytäväksi edelleen.

No minä ehdin haluamani aika kivasti napata, vain yhteen kahvipannuun en ehtinyt.

Hyvin säilynyt Punahilkka kahvipannu oli ehkä paras ostos, se maksoi 15 euroa.
Ja kun kurkkasin pannun sisään, tiesin että ei ole hätää putsaamisen kanssakaan.

Jos pannussa on tuollaista ruskeaa pinttymää, joskus jopa lähes mustaksi mennyttä, on se vain veden/kahvinkeiton jäämiä. Ei kuitenkaan lähde tavallisessa pesussa pois.
Poistamiseen on erilaisia keinoja, itse käytän vähän likaisuusasteen mukaan Universal Stonea ja astianpesukonepulveria. Tässä kuumentelin hellalla pannussa ensin astianpesukonepulveria ja vettä kiehumispisteeseen ja annoin veden sitten seisoskella siinä hetken. Osa liasta lähti näin, ja loput pyyhkäisin Universal Stonella kun lika oli kivasti pehmentynyt.
Pesupulveria ei välttämättä tarvitse edes keittää, on riittänyt että laskee vaan tulikuuman veden sekaan ja antaa seisoa tunteja-yön yli.
Pesupulveri on myös aika syövyttävää, joten se saattaa karhentaa emalin pintaa jos kovin tujuja annoksia käyttää ja keittelee rajusti. Kannattaa ensin kokeilla varovaisemmin.

Ihan kirkkaaksi lähti ja sanoisin että arvokin pompsahti samalla reippaasti ylöspäin. Ihmiset ei vaan jaksa nähdä vaivaa putsaamisen kanssa.

Hilkka oli Järvenpään emalin ensimmäinen kuvioitu Finel emali, piirtänyt Raija Uosikkinen, kahvipannut Sinihilkka ja Punahilkka tulivat markkinoille 1962. Tästä alkoi koristeellisten emaleiden aikakausi.

Alkukesän kuulumiset

Kesäkuu alkoikin kiireisenä, saimme viimein setvittyä tammikuussa edesmenneen äitini tavarat ja vaatteet. Äiti oli aina viimeisen päälle muodikas, ja vaatteet sekä kengät ovat todella laadukkaita ja hyviä (kalliita.) Hän vain oli niin pikkuruisen solakka, ettemme voi siskoni kanssa vaatteita käyttää, joten olen hinnoitellut niitä kirpputorille.
Tunteikasta juttua levitellä vaatteita joissa äidin tuoksu...Ja yhtään helpommaksi ei ole hommaa tehnyt takkien taskuista löytyneet kauppalaput, äidin omalla harakanvarvaskirjoituksella raapustetut, joissa jokaisessa on aina viimeisenä muistutuksena: "Sulolle ruokaa." Äiti rakasti lemmikkejä ja kissat sekä koirat olivat hänelle erityisen tärkeitä.
Äidin perintökorut olikin jaettu jo hänen elämänsä aikana, vihkisormuksia etsimme, kun isällä oli muistikuva että vielä viime kesänä äiti olisi niitä katsellut. Mutta ei niitä löytynyt. Jotenkin minulla taas on se kuva, että olisi aikoinaan puhunut myyneensä romukullaksi. Äiti ei koskaan pitänyt mitään sormuksia sormissaan.

No tästä kirppishommasta innostuneena laitan myös omat romppeet myyntiin, isolla luudalla lakaisen, näin paljon en ole laittanutkaan myyntiin sitten kun muutettiin. Olen ollut myös pari kertaa peräkonttikirppiksellä myymässä. Tätä hoputusta on myös siksi, että kirppis jossa aina myyn, lopettaa toimintansa heinäkuussa, joten en tiedä myynkö enää jatkossa ollenkaan itsepalvelukirppareilla. Nyt on saatava kaikki pois.

Ettei pelkkää tekstiä niin yksi kuvakin.

Löysin Arabia emalin levynsuojan metallijätteestä, ruskeaa Ritarinkukkaa on käytetty siis myös näissä koristeena! Tämä uusi tieto, sillä Laukan emalikirjassa ei ole tästä mainintaa.

Mukavaa kesän jatkoa, palaillaan!

Kirppispostaus

Harvemmin tulee lähdettyä näistä lähinurkista muualle maakuntaan kirppiksille. Joskus vaihtelu kuitenkin virkistää. Ja noilta maaseutukirppiksiltä voi tehdä tosi hyviä löytöjä, siellä ei ehkä hintataso ole ihan niin tapissa kuin kaupungeissa.

Tähän ensi alkuun kuitenkin jo talvella löytynyt maaseutukierroksen tulos.

Käyttökuntoinen Heikki Orvolan Visit kahvi/vesipannu olisi ollut jo tuolla kuudella eurolla halpa, mutta tuossa pöydässä oli kaikki tavarat vielä puoleen hintaan! Tuli naurettavan halpa.

Ostopaikka kirpputori Matruska Villähteellä.

Tällainen pannu meillä oli kotona 80-luvulla, teevesiä tuli keiteltyä. Syksyllä juttelimme äitini kanssa näistä meidän vanhoista tavaroista, ja tuostakin pannusta, vaan eipä hän muistanut sitä ollenkaan. Mitään vikaa hänellä ei muistissa ollut, ei vaan muuten ollut jäänyt mieleen. Itse sitä tuntuu muistavan joka ainoan kipposen ja kupposenkin joita meillä oli.

Visit oli viimeisiä Arabia emalin pannuja, kahta kokoa, ja väreinä valkoisen lisäksi punainen ja vaaleansininen. Yllättäen tätä pannua näkee aika harvakseltaan kirpputoreilla.

Sitten on eilisen ostoksia:

Helena Tynellin Palkki maljakko oli näin halpa ihan vaan siitä syystä että sitä ei oltu tunnistettu. Muuten Iittalat ja Riihimäet kun tuolla lahjoitustavarakirpputorilla oli vitriinissä "oikeilla" hinnoilla.

En voinut ohittaa Seppo Mallatin vauvakasaria! Söpö pieni ja täysin kayttökuntoinen. Valkoisena Finella kattiloita valmistettiinkin vielä Hackmanin aikana -80-luvun loppuun, joten voi olla sen ajan tuote kun säilynytkin niin hyvänä. Maksoin pikkuisesta 0,8 litraisesta 12 euroa.

Sitten käväisin kirpputorilla jota pitää yllä evlut seurakunta, ja juuri sattuikin kaikki kierrätystavara olemaan puoleen hintaan. Tosin heilläkään vitriinituotteet ei kuulu koskaan tähän tarjoukseen.

Hyllystä pongasin kauniin turkoosin kulhon, että tuo olisi nätti salaattikulhoksi. Käteen otettua aloin katsomaan, että onko tämä hitti joku näin upea kulho. Pohjassa olikin teksti ORREFORS Fuga.
Kulhon on suunnitellut Sven Palmqvist 50-luvulla, ja Fuga-sarja on Ruotsissa klassikko. Kulhoa on tehty uustuotannossa, mutta pohjamerkinnät on niissä erilaisia, eli tämä minun löytö on aito vanha. Kulho maksoi alen jälkeen 50 centtiä.

Ruotsiksi asiasta tietoa täällä.

Ilves-tölkkejä ei kait voi olla koskaan liikaa. Olen löytänyt niitä myös lasinkeräyksestä, paksuna lasina säilyvät usein ehjinä vaikka ne sinne kevyesti heittäisikin.
Tämä tölkki on loppuajan tuotantoa, koska siinä on muovinen tiiviste ja kansi. Kannessa lukee sisäpuolella RIIHIMÄEN LASI. Kun Ilves-logo metallikansista poistui, tehtiin niitä vielä värillisinä ja esim. ruudukkokuviolla. Ilves-tölkkejä valmistettiin tehtaan loppuun saakka, vuoteen 1990.
Näiden hinnat ovat kyllä nousseet ihan järkyttävästi, monilla on käsitys että on suurikin aarre. Kuitenkin purkkeja on tehty valtavia määriä, ja niitä on ihan joka kirppiksellä myynnissä. Kyseessä joka kodin tuiki tarpeellinen säilömisastia. Muistan meilläkin esim. etikkakurkut jotka lilluivat tillin varsien kanssa isoissa Ilveksissä.
Minun ostos on 2 litrainen ja maksoin siitä 1.75 euroa.

Ja vielä Tampellan pellavaa, keskikokoisia pöytäliinoja. Keltainen on Dora Jungin Yrttitarha.
1.50 euroa kappale.

Mukavaa keväistä viikonloppua!

Orvolan vihanneskattila

Heikki Orvolan 80-luvun alussa suunnittelemaa emalikattilaa sanotaan lähteestä riippuen milloin Vegetaksi, Vegataksi, Vegetaariaksi tai Vegetariaksi. (Helena Leppäsen ja Liisa Laukan emalikirjoissa puhutaan Vegetasta.)
Kattilaksi tätä ei heti uskoisi, mutta kattila se on, valurautapohjalla. Kattilaan kuuluu ruostumaton teräskansi. Aika harvoin kansi kulkee enää matkassa, usein ovat myynnissä näin ilman. Ehkä se kansi vaikuttaa vähän eri parilta, ja on unohdettu jonnekin. Käyttömahdollisuus ei rajoitu pelkästään kattilaksi, malli sopii hyvin myös kulhoksi, joten se kansi ei ihan niin välttämätön ole.

Tämä hyväkuntoinen kattila oli myynnissä Pelastusarmeijan kirpputorilla, ja mielestäni aika edullinen. (Vaikkakin se kansi uupuu.) 13 euroa ei ole paha hinta kotimaisesta kuvioemalista, ja tuostahan sain vielä sen parin euron alennuksenkin kanta-asiakkaana.

Nyt täytyy koluta sitten kirppiksien kansilaatikoita, josko löytäisin vielä sen kannenkin.

Kattiloita on valmistettu kahta kokoa 2,8l ja 3,5l, vihannesaiheella tai kokonaan valkoisena. Sekä malli että koriste Heikki Orvolan kynästä. 

Ja tadaa, eipä kovin montaa kirppiskierrosta tarvinnut tehdä kun kansi jo löytyi.

Nyt hän on täydellinen.

Kiva löytö

Roskien viemisreissulla tuli taas silmäiltyä roskalavan sisältöä, ja siellä oli Arabia emalin Rondo.

Kotona pesun yhteydessä kävi nopeasti selville, että kaikki musta lika ja rasva oli pois pestävissä, tuotteessa ei ollut emalivaurioita tai pohjaan palamista. Oikein hyvä yksilö siis!

Paistokasariksi tätä sanoisin, on laakeampi kuin saman sarjan kasari.

Näissä kuvissa näkyy vähän pääsiäistä, tänä vuonna en ole löytänyt yhtään vanhaa pääsiäiskoristetta tai -liinaa. Ei sen väliä, ihana kevään juhla tulee siitä huolimatta!

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

Arabian laakeat emalikulhot

Arabia emalin laakeita kulhoja on vielä paljon myynnissä, eivätkä yleensä ole paria euroa kalliimpia tavallisilla kirpputoreilla. Tosin tuntuu, että tällaisen perusemalinkin hinta on toisinaan jo mennyt äärimmäisyyksiin.

Mallin suunnitteli Leif Eriksson Finella-sarjaan, ja ne tulivat myyntiin v. 1974.
Joko kokonaan samalla värillä, tai sisäpinta valkoinen. Koristeina on ollut ainakin Tonttu, Sinikka, Ruusu, Ruskea maisema, Uhtua ja Faenza. Sarvis on tehnyt kulhoihin muovikansia, jolloin niitä pystyi käyttämään säilytysrasioina.
Ja nämä sopivat mainiosti myös uuniin, esim. uunivuoiksi.

Valkoinen kulho on roskislöytö, vihreän sain tädiltä ja muut ostettu kirppareilta.

Koko kansan kattila

No tämäpä ei liiemmin esittelyjä taida kaivata, on varmasti monille tuttu kattila.

Heikki Orvolan suunnittelema Wihtori teräsemalikattila lanseerattiin vuonna 1978, ja näkyvän mainoskampanjoinnin ansiosta kattilasta tuli koko kansan kattila.
Kattilassa on paksu patentoitu erikoispohjarakenne joka estää pohjaan palamista. Sehän se olikin aiemmin ollut siistin ja mukavan emalikattilan pahin vika.
Meilläkin oltiin kai mainonnan uhreja kun äiti kiikutti Wihtorin kotiin, ja hyvin palvelikin monta vuotta, ja lopuksi koiran juoma-astiana.

Kattiloita ja kasareita oli valittavana useita kokoja, sekä näppärä kahvipannu.

Ruskeaa (beige) kattilaa/raitakoristetta sanottiin Manteliksi, ja se oli suunniteltu yhteensopivaksi Arabian Pirtti astiaston kanssa.
Harmaa kattila/raitakoriste oli Kumina, ja sen raitojen ajateltiin sopivan Salla astiastoon.

Wihtoria koristeltiin myös muulla tavoin. Raija Uosikkisen Villiruusu oli Arabian emaleihin tullut koristeeksi vuonna 1977, ja se napattiin myös Wihtoriin.

Ruskea maisema on tuntemattoman suunnittelijan, minulla tulee mieleen tästä englantilainen maalaismaisema. Ei ihan heti hoksaa, että onkin suomalainen kattila.
Tätä koristetta on käytetty myös matalissa laakeissa emalikulhoissa.


Tieto Wihtoriin oli painettu keittiötietoutta, kuten ruoka-aineiden painoja ja kananmunan keittoaikoja. Kuvan kattilasta löydät täältä.

Lemmikki Wihtori oli viimeisin, vuonna 1982 markkinoille tullut kattila. Siinä on koristeena pieniä vaaleita sinisiä lemmikin kukkia.

Kahvi- ja vesipannu Finella

Olen vuosia etsinyt sopivan hintaista Heikki Orvolan vesipannua joko punaisena tai keltaisena. Yleensä myynnissä on ollut vaan muita värejä, valkoisia eniten. Hinnat kolmenkympin paikkeilla.

Kunnes sitten viime kesänä peräkonttikirppikseltä sain haluamani. Tingitty hinta 15 euroa.

Pannua oli luultavammin pesty pesukoneessa, koska puuosat olivat rispaantuneet (kuivuneet), nuppi jopa haljennut. Äkkiä öljyä pintaan, ja sain jotain pelastettua. Kahvahan pannussa on laminaattia, joka ei siis vedestä tykkää.

(Jos jollain on romukeräykseen menevä pannu, voin ostaa siitä tuon puunupin, se on helposti ruuvattavissa kannesta pois.)

Joulun alla ostin vielä ruskean pannun, tämä on todella hyvässä käyttökunnossa, ei liiemmälti käytetty, ARABIA tarrakin vielä paikoillaan. Tästä maksoin epäröimättä 20 euroa.

Orvolan pannu tuli myyntiin 1978-79, ja se liitettiin Finella sarjaan, useita värejä, sekä muutamia koristeita esim. Uhtua ja Pirtti.
Pannu sai Formes Utiles palkinnon Ranskassa 1979.

Mitähän tuollainen pannu sitten aikoinaan maksoi, maksammeko kirppishinnoissa enemmän vai vähemmän?
Anttilan kuvastosta vuodelta 1981-82 löytyy beige vesipannu tarjoushintaan 79mk. Rahanarvon laskurilla tuo summa nykyrahassa olisi n. 32 euroa.

HUOM HUOM Markkinoilla liikkuu myös kömpelö kopio Orvolan pannusta. Hyvin paljon samaa, mutta muoto littaisempi ja kannessa ei ole reunassa kohoumaa ja nuppi on korkeampi.
Valitettavasti tätä pannua on nähty esim. Tori nettikirpputorilla myytävän virheellisesti Arabian pannuna. Olipa kerran eräässä aikakauslehdessä myöskin esiteltynä kotimaisena Orvolan tuotteena. Missä lie tuo kopio sitten on tehty. Mutta tarkkana saa olla jos ei ole ihan selvillä miltä aito näyttää.


Kiitos kaikille myötäelämisestä surussa, ja ihan kuin ei tässä olisi tarpeeksi, omakin terveys on nyt tarkkailun alla...

Keltaiselle Pehtoorille kaveri

Kirpputoreilla on hyvin harvoin mitään kirppishintaisia Pehtoori-pannuja myynnissä. Puhun siis muutaman kympin tai alle maksavista. Kyllähän niiden hinta tiedetään jo hyvin. Ihan halvalla ei lähde.

Joulun alla kuitenkin SPR Kontissa oli yksi tumman sininen myynnissä. Varmaan äsken tuotu, koska paria päivää aikaisemmin ei vielä ollut esillä. Eli tuuria matkassa että satuin paikalle.
Kohtuullisessa kunnossa sisältä sekä päältä, koristekelpoinen. Tarvitsi vain perusteellisen puhdistuksen ja ruskeiksi kuivuneiden bakeliittiosien rasvaamisen.
Hinta oli 17 euroa ja pidin sitä jo aika OK hintana, olisin ehkä ostanut silläkin. Mutta minullapa oli juuri mukana alekuponki jonka olin saanut Kontin uutiskirjeen tilaamisesta. Niinpä pannulle ei jäänyt hintaa kuin 8,50 euroa. Hyvät kaupat!

Keltaisessa pannussa lukee pohjassa FINEL, joten se valmistettu ennen vuotta 1972, sininen sen jälkeen, siinä on ollut tarraleima.

Kerta kiellon päälle

Tosiaan siis eilisen piti olla viimeinen kirppupäivä tältä vuodelta, mutta koska tänään piti käydä kaupoilla, niin eikös sitä kirpulla ehdi myös...

Hyvät emalilöydöt näin yhdelle viikolle: Pehtooripannu, Finella vesipannu ja tänään Neptun kattila. Nyt niitä joululahjoja tuli kerralla varmaan koko vuodeksi!
(Noista pannuista kerron myöhemmin.)

Minulla ei ole ollut vielä yhtään Neptunia, ja toiveissa on ollutkin löytää se juuri valkoisena, toinen värihän on punainen.
Ulkoapäin aivan virheetön, ei emalipuutoksia. Sisäpohjassa jälleen vähän sanomista, mutta eipähän tuo koristekäytössä haittaa. 15 euroa oli hinta, kattila on 3,5 litrainen.
On se vaan kaunis tuo mustan ja valkean liitto, tässä näitä kaloja joihin Esteri Tomulan piti ottaa pikkaisen mallia kirjasta. Ei lähtenyt ihan kuvamuistista kalan piirtäminen. Neptun koriste oli vuoden 1965 syysuutuus.

Pöytäliina on Tampellan Apila.

Muoks* Sekoitin kaksi pöytäliinakuosia ja virheellinen teksti poistettu.

Finel Kehrä kulho

Suuren suosion vuoksi koristelluiden emalikulhojen myynti on siirtynyt hyvin pitkälti nettiin erilaisiin huutokauppoihin, kauppapaikkoihin ja Facebook ryhmiin. On siis aika tuuria löytää niitä vielä vapailta markkinoilta, kirpputoreilta.

Kehrä kulhon nyt kuitenkin joku ihana oli antanut Pelastusarmeijan kirpputorille myytäväksi. Varsin hyväkuntoinen pieni (0,7litraa) kulho oli hinnoiteltu pikkaisen yläkanttiin, mutta kanta-asiakkaan alennuksella hintaa ei kuitenkaan jäänyt paljon yli kympin.

Nämä matalat 4600-sarjan kulhot ovat Kaj Franckin 50-luvulla suunnittelemia, sisäkkäin limittyviä kokoja on kuusi. Mataluus lienee ollut haasteena koristeiden käytölle, mitään korkeaa ja isoa rämpsyä ei ole voinut käyttää. On käytetty vain muutamia koristeita, ja niitäkin madallettuna: Tatti, Kukka, Kehrä, Sinivuokko ja Elisa.

Anonymiteetistä Wärtsilän emaleissa

Wärtsilän mainos vuodelta 1962, uudet Venla kasari ja kattilat juuri tulleet myyntiin yönsinisenä ja oliivina. (Myöhemmin myös punainen, sekä Esteri Tomulan kuvittama Ruusukaali.)

Mainoksessa huomioitavaa on se, että suunnittelija mainitaan, taiteilija Harry Moilanen.

Wärtsilällä keskusteltiin 60-luvulla paljon siitä, pitääkö tuotteiden markkinoinnissa nostaa suunnittelija esille vai ei.
Kaj Franckilla oli selvä ja vahva mielipide, ja hänen mielestään sarjatuotantoa ei pidä myydä taiteilijan nimellä ollenkaan. Sarjatuotanto kun on hänestä aina yhteistyötä, monen työntekijän panos. Sarjatuotteen piti olla arkinen ja huomaamaton, vuosikymmeniä kestävä esine, niin ettei käyttäjä ala miettimään kuka sen suunnittelija on.
Wärtsilä luopui sitten tämän johdosta muotoilijoiden nimien käytöstä sarjatuotettujen tuotteiden kohdalla niin mainonnassa kuin tuoteluetteloissakin.

Franck oli myös yksinkertaisuuden ja koristelemattomuuden kannalla, hän ei pitänyt siitä että emaleita siirtokuvakoristeltiin, pelkkä väri olisi riittänyt mainiosti.

Onko nyt sitten suunnittelijat unohdettu Franckin toiveen mukaisesti, mietimmekö tekijöitä Finel emaleita pyöritellessämme?
Useimmille taitaa riittää kun tietää että kuka on koristesuunnittelija, muotoilijat ovat jääneet tässä kohdin heidän varjoonsa.

V. 1966 korostettiin tuotteen erinomaisuutta erilaisin mielikuvin.
Onpa mahtava tuote!

Tässä Venla punaisena.

Pyöreä kuin Rondo

Arabia emalin Rondo-sarja tuli myyntiin 1974-75,

mallin suunnittelija Leif Eriksson.

Punaiseen Rondoon mustan koristeen on suunnitellut Anita Wangel.

Dyykkarihan löysi tämän ulkopuolelta täysin uudenveroisen Rondon heitettynä metallikasaan.

Minulla on ollut aiemminkin tätä sarjaa, piti oikein tarkistaa blogin alkumetreiltä, että mitä kattiloita. Olen myynyt ne kuitenkin pois, kun tämä malli on sellainen, joka ei kamalasti viehätä. Mutta nyt taas kasari näyttääkin oikein kivalta pieneltä, ja ehkä pääsee riviin kaapin päälle.

Voi voi keneltä on päässyt palamaan vellit pahasti pohjaan?

Ehkä tuohon joku kikkakolmonen vielä purisi, mutta en jaksa nähdä vaivaa.

Näin hienosti Rondoa mainostettiin Avotakassa 1975.

Uuninkestävät kädensijat, ja hyvä parannus aiempiin kattiloihin olivat teräksiset suojavanteet kansien ja kattiloiden reunoissa kolhuja vastaan.

Väreinä/koristeina löytyy lisäksi vielä valkoinen, sekä hiukan myöhemmin tulleet ruskea-(puna)oranssi raita ja ruskea Ritarikukka.

Avotakka 1977.

Raitakoriste Henrik Strömbergin suunnittelema.

Ruustinna ja muut iloiset emalipannut

Avotakka 1973

(Huom! Tekstiä muokattu saatuani uutta tietoa.)

Arabia emalin vuoden 1972 uutuus Ruustinna kahvipannu on jäänyt harvinaiseksi, eikä sen aina hoksata edes kuuluvan Arabian emaliperheeseen.

Ruustinna on Ruotsin tuliainen, Wärtsilän ostettua Kockumsin emalitehtaan tuotantoineen ja malleineen, alettiin Sigurd Perssonin suunnittelemaa Kaffe-Petter pannua valmistaa täällä. Ruustinna pysyi yksivärisenä, sitä ei koskaan koristeltu Arabialla kuten muita pannuja.

Pannun voi myös löytää Kockumsin valmistamana, eikä välttämättä erota onko Arabia vai Kockums. Samoja värejä on käytetty sekä että. Kockums tuotemerkkiä käytettiin myös hetken Suomessa.

Kotiliesi 1972

Tässä on kattaus vuoden 1972 pannuista.
Messikalle on samoin Ruotsista ja Perssonin suunnittelema, alkuperäiseltä nimeltään Sjöman. Se oli ehkä enemmän juhla- ja tarjoilukannu. Täällä kannuun tehtiin joitakin teknisiä muutoksia kahvan kiinnitykseen, ja kannen nuppi muutettiin leveämmäksi. Mutta myös tätä Ruotsin mallin valmistusta jatkettiin. Myös tässä pannussa käytettiin hetken Kockums tuotemerkkiä.

Ja muut pannuthan ovat kotimaista designia, Nurmesniemen iki-suosikki Pehtoori, sekä Leif Erikssonin uudistama Onnimanni.

Tässä vaiheessa, vuonna 1972,  tuotemerkki FINEL on jäänyt jo pois ja käyttöön otettiin ARABIA.
Finel on jäänyt kuitenkin yleiskieleen tarkoittamaan kaikkea vanhaa kotimaista emalia, ja silloin tiedetään hyvin mistä kyse. "Onko finelliä?" on se kysymys jos on myymässä emalia, olkoon tuote sitten vanhempaa tai uudempaa, 80-luvulla valmistettua.

Kuva: laatutavara.com

Kockums Sjöman, valmistajan tarra kahvassa

Emaliset liesilevyn suojukset

Värikästä emalia ei käytetty pelkästään astioissa, vaan mukaan otettiin 70-luvun puolivälissä sisustustuotteet, valaisinkuvut ja liesilevysuojat.
Liesilevyn suojuksien idea saatiin Saksan messuilta, tasaisena yksinkertaisena pintana se sopi hyvin koristettavaksi. Koristeena käytettiin samoja tuttuja kattiloiden ja kahvipannujen kuvioita, mutta oli myös muutamia uusia piirroksia (tai harvinaisia), joiden suunnittelija on jäänyt tuntemattomaksi.

Maaret (Primavera) punaisena ja Lehtiköynnös, jota en ole nähnyt käytettävän kuin liesilevysuojissa. Toinen mikä mahdollisesti on vain suojuksissa, on Viljantähkiä. Näin siitä kuvan pari päivää sitten muistaakseni Kirpputori Kisällin Instagram kuvissa, mutta lienee poistettu kun ei löydy.

Nykyään kun on jo hyvin paljon keraamisia- ja induktioliesiä, on suojuksista tullut siinä käytössä tarpeettomia. Niitä kuitenkin valmistettiin ihan sinne loppumetreille vielä Hackmanin omistuksessakin, viimeisimpiä koristeita ovat esim. Uhtua, Myrna, Sinikello, Roosaruusu ja kasaripainotteinen majolikan ruskea.

Nyt suojuksia voi käyttää pannunalusina, muuten vain koristeena
tai sitten väsää hienon kellon.

Levysuoja kokona 20cm on sopiva kellotauluksi. Kellokoneistoja myydään useissa paikoissa, tässä Motonetistä ostettu, jossa oli mukana kahdet erilaiset viisarit. Hinta 4.90eur. Viisareiden korkeutta on säädetty ylimääräisellä prikalla.
Villiruusu koristeisen suojuksen löysin kierrätyskeskuksen Saa ottaa -hyllystä ilmaiseksi.

Mustikka-aika käsillä ja Instagram asiaa

Arabia emalin Kesti-kattilan harvinaisempi kuvitus 70-luvulta, Mustikka.
Tämähän oli saatava kokoelmaan hyllyn päälle kun hintakin sopiva, tingittynä 11eur. Sisäpuolelta emalipinta karhentunut ja kulunut, myyjän mukaan voisi vielä käyttää, mutta minusta kyllä aika pilalla.

Mustikka on Esteri Tomulan piirtämä, hänellä on toinen aika samanlainen varmaankin kaveriksi suunniteltu Mansikka.

kuva: laatutavara.com

HOX HOX HOX
Olen tässä miettinyt, että miten saisin kirppisostoksia enemmän esille, täällä kun ihan murto-osa vilahtaa, ei ole mitenkään nopeaa tämä blogiin valokuvaaminen (kameralla) ja kuvien muokkaus+siirtäminen, ja aina ei vaan jaksa. Sutjakkaampi tapa olisi oltava. Hyppysissäni kulkee niin paljon tavaraa, olisi kiva saada ne johonkin muistioon, ja muidenkin katseltaviksi.

Sitten kekkasin Instagramin, että se voisi olla nopea vaihtoehto puhelinta käyttäen.
Joten nyt minua voi seurata Instagramissa, jossa on pikaisia kännykkäräpsyjä, kuvia joita ei sen ihmeemmin tarvitse selitellä.
Edelleen jatkan myös täällä samaan vanhaan tapaan, myös kirppisostojen kera. Instagram on vain lisäapuri.

Muutama kuva jo laitettu! Olen retropimu 😁

Finella sarjan paistinpannu

Arabian Uhtua-värisenä Seppo Mallatin muotoilema Finella -sarjan kannellinen paistinpannu tiikkivarrella. 
Inkeri Leivo suunnitteli Uhtua-koristeen v. 1982 ja sitä käytettiin sekä emaleissa että posliiniastioissa kun haluttiin yhdenmukaistaa astiat samaan sarjaperheeseen.
(Kattilahan mulla jo onkin.)

Jaaha, mitäs tänään kokkaillaan? Kalaa, lihaa, kasviksia?

Ei pöllömpi pelastus tämäkään paistinpannu, roskiksesta.