Kerta kiellon päälle

Tosiaan siis eilisen piti olla viimeinen kirppupäivä tältä vuodelta, mutta koska tänään piti käydä kaupoilla, niin eikös sitä kirpulla ehdi myös...

Hyvät emalilöydöt näin yhdelle viikolle: Pehtooripannu, Finella vesipannu ja tänään Neptun kattila. Nyt niitä joululahjoja tuli kerralla varmaan koko vuodeksi!
(Noista pannuista kerron myöhemmin.)

Minulla ei ole ollut vielä yhtään Neptunia, ja toiveissa on ollutkin löytää se juuri valkoisena, toinen värihän on punainen.
Ulkoapäin aivan virheetön, ei emalipuutoksia. Sisäpohjassa jälleen vähän sanomista, mutta eipähän tuo koristekäytössä haittaa. 15 euroa oli hinta, kattila on 3,5 litrainen.
On se vaan kaunis tuo mustan ja valkean liitto, tässä näitä kaloja joihin Esteri Tomulan piti ottaa pikkaisen mallia kirjasta. Ei lähtenyt ihan kuvamuistista kalan piirtäminen. Neptun koriste oli vuoden 1965 syysuutuus.

Pöytäliina on Tampellan Apila.

Muoks* Sekoitin kaksi pöytäliinakuosia ja virheellinen teksti poistettu.

Joulukaupunki lapsuudesta

Tällainen joululiina meillä oli kotona, se on yksi niistä harvoista

joita ostettiin ikiaikaisten joululiinojen lisäksi.

Voisikohan olla kotimainen,

olisiko tässä kenenkään suunnittelijan tunnistettavia piirteitä? Muok* Suunnittelija Veikko Roininen, nimi Kirkonkylä ja valmistaja

Tampella.

Muokattu: Jouluna kävin siskollani kylässä ja siellähän lapsuuden liina oli lipaston päällä. Haalistuneena, mutta tallessa ja käytössä.

Ostin itselleni joululahjan

Näin jouluna voi muistaa itseään hyvällä omallatunnolla, ostaa jotain ehkä kalliimpaa, mitä ei raaski tavallisesti ostaa.

No ei ole nyt mitään tuiki tärkeää mitä haluaisin, odottelen vielä että jospa se tattikulhokin löytyisi roskiksesta!

Lampsin sunnuntaina iltapäivähämärissä kirpputorille jossa en käy juuri koskaan, koska siellä ei ole mitään ostettavaa. Suurimmaksi osaksi pöydät ovat täytetty kirpputorin omistajan omilla tavaroilla, jokunen vuokrapöytä muille.
Eräässä vuokrapöydässä oli kuitenkin mielenkiintoinen aika kookas koru, kovin tummunut, mutta hopean leimat löytyivät helposti. Ja katsaus vielä hintalappuun, 5 euroa. Siinä minulle mieluinen joululahja!

Riipus on Kultasepät Salovaaran hienoa hopeatyötä, vuosileima kertoo valmistusvuodeksi 1966.

Retro kynttelikkö uudessa kuosissa

Osramilla oli 50-70-luvuilla musta metallikynttelikkö Fantasi, jossa oli ajan tyyliin värilasisia koristeita. Vanhimmissa jalusta oli hienosti tiikkipuusta. Kynttelikköä ei enää löydy juuri mistään ainakaan Suomessa, Ruotsissa niiden hinnat alkavat olla kolminumeroisia.

Konstsmide toi uustuotantoon Fantasin "kopion" vuonna 2012. Minulta oli mennyt ihan ohi sellainen, kun uusia kynttelikköjä tulee markkinoille joka vuosi enkä niitä seuraile.
Katselin Ruotsin huutonetin Traderan joulukoriste tarjontaa, ja näitä uuskynttelikköjä oli siellä myynnissä useita. Epäilin, että ei ole Suomessa enää näin vanhaa sesonkituotetta kyllä varmasti missään...
Vaan löytyypä löytyy, Etolasta voi tilata! Eikä paha hinta, 25 euroa kun normaali ollut 59,50e!

Tähti lapsen tähden

Kirpputorin joulukoristepussukasta löytyi mielenkiintoinen koriste.

Muovista joulutähteä on myyty Lastentautien Tutkimussäätiön hyväksi ainakin jouluna 1973. (Muista vuosista en löytänyt tietoa.)
Yksityisiltä saatujen lahjoitusvarojen turvin toimineen säätiön rahakirstun pohja oli melkein paljas, ja Lastenklinikan toimintatilat olivat ahtaat vanhanaikaiset. "Meidän olisi helpompi saada tuloksia, jos saisimme lisätilaa ja varoja tutkimustyöhömme", sanoi Lastenklinikan johtava ylilääkäri professori Niilo Hallman tuolloin.
Kuvanveistäjä Terho Sakki suunnitteli varojen hankkimiseksi koteihin myytävän kultaisen joulutähden. Muistaako kukaan miten tätä myytiin, ovelta ovelle vai kuinka?

Lapsen tähden -tähti oli joka joulu mummolan joulukuusessa, muistelisin että joinakin jouluina ihan latvatähtenäkin. Kummastelin erikoista koristetta kuitenkaan kyselemättä sen alkuperää.

Kotiliesi 1973

Makeistehdas Seres

Löysin kesällä metallijätteistä Monpensier peltirasian, joka on turkulaisen makeistehdas Sereksen. Mitkään kellot eivät soineet päässä tästä Seres-nimestä, joten piti ottaa selvää, milloin se oikeastaan on ollut toiminnassa.

Seres on perustettu 1917, ja sen kuuluisin ja edelleen hengittävä tuote on vuonna 1928 myyntiin tullut Sisu pastilli. 60-70-luvuilta jotkut saattavat muistaa Sereksen Pingo salmiakin ja Tessi hedelmäpastillin.
Vuonna 1975 Seres myytiin Rettingille, joka lopetti tehtaan ja kaikki sen tuotemerkit Sisua lukuun ottamatta. Sisun valmistusta jatkettiin Merijalin nimissä.
Tiesittekö, että nykyään kun Sisu kuuluu makeisjätti Cloettalle, Sisut valmistetaan Italiassa?

Sisun vanhalla fraktuuralla kirjoitettu logo on kääntynyt nykyajan lapsilla muotoon "Gifu."

Oma poikanikin tavutti kaupassa aikoinaan sujuvasti Gifua, kunnes kerroimme että siinä lukee oikeasti Sisu.

Kuvat: Turun museokeskus

Joulu Finnassa

Haluan muistuttaa vielä Finna-palvelusta, jossa on paljon vapaasti käytettäviäkin kuvia.
Esim. joulusta löytyy tunnelmakuvia, jouluista ajankuvaa, joulukoristeita, kynttilöitä. Sieltä voi etsiä myöskin tunnistusta vanhoille joulukoristeille ja -tavaroille.

Nämä jouluasetelmat on kuvannut Volker von Bonin, hyvin tyypillistä 60-70-luvun joulukorttiainesta. Viimeinen jäkälä-foliohässäkkä ei visuaalisesti ole kuitenkaan mielestäni ihan onnistunut...
Kuvat: Museovirasto Musketti

Aleksanterinkatu joulukatu Helsingissä 1976

Kuvaaja: Volker von Bonin Museovirasto Musketti

Mukava että löysin Finnasta tämän kynttilänjalan, mummolasta tuttu, sanoin sitä aina "kananjalaksi." Ajoitusvuodeksi annetaan noin 50-luku. Lisäksi nimenomaisesta esineestä tiedetään seuraavaa: "Hankittu Helsingin Nervanderinkadulta, Paperikauppa Ne-Pi:n loppuunmyynnistä huhtikuussa 1975."
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Vierailkaa Instagramissa, siellä nyt joulukalenteri, yritän ehtiä joka päivä laittamaan jonkun jouluisen kuvan.