Suomi 70-luvulla

Kuva: lukijoidenkuvat.hs.fi

Ah, sitä tyypillistä 70-lukua : Mestarikokki -kortit jääkaapin päällä, Optinen omena -verhot, valaisin, pöydällä kalenteripyyhe 1977, tytöllä Nanson yöpaita.

Surffailin tässä kun kerrankin hiukan ylimääräistä AIKAA ja
löysin nostalgisia kotialbumikuvia 70-luvulta.

Kuvat on kerätty Helsingin Sanomien "Kuvia itsenäisiltä vuosikymmeniltä" -sarjaan ja lähetetty Helsingin Sanomien kuukausiliitteen ja Postin Muistikuvia Suomesta -kilpailuun.

Juuri albumeista löytyykin näitä herkkupaloja, tavallisten ihmisten tavallista arkea.

Löydät linkin sivuille tästä.

Huomaa, että sivun laidassa on linkit myös muiden vuosikymmenten valokuviin.

Ehkä näemme taas ?

Finlaysonin Facebook-sivustolla haikailtiin tämän

70-luvun lopun kuosin perään,

 ja toivottiin uustuotantoon.

Ja kyllä kiitos, toivon samaa.
Vihreänä olisi niin meidän väri.

Lintukuosia tehtiin siis pussilakanasetteinä.
(Vihreät olisi ollut kirpparilla myynnissä,
mutta en sentään reikäisistä ja kuluneista viitsinyt maksaa 4,50e/kpl !)

Sänkymainos 1978

******

Elefantit marssineet kauppoihin,

huomasitteko Sokoksen helmikuun asiakasomistaja-tarjouksen ?

Itse käyn ostamassa pussilakanan pojalle,
 muuten ostan sitten kankaana vain. Sinistä ja keltaista kumpaakin.

Muita värejä on tulossa ilmeisesti syksyllä, punaisesta ovat huhuttu.

 

Vihreä ja karvainen

Pupujussikka näytti heti tutulta, tuollaisen kun voi ommella kaavoilla,

jotka löytyvät vanhasta ompelukirjasta nimeltä

Hassut kangaseläimet.

Ja plussaa siitä, että on kotimainen pehmolelu !

Markalla monta merkkaria

Kuva: fazer.com

Merirosvoraha on Suomen legendaarisin irtokarkki, ja sehän tulee myöskin 70-luvulta, niinkuin kaikki parhaat jutut !
Chymos aloitti tuon irtokarkkibuumin ykköskarkin valmistuksen v. 1973. Uutuustuotteen suuri suosio yllätti valmistajan, eikä tuotetta tarvinnut sen enempiä mainostaa, vaan kuluttajat (lapset, teinit) löysivät sen ilmankin.
"Kolikon" koko oli alkuaan suuri, halkaisija peräti 3,5cm. Se olikin iso lätty lapsen suuhun kerralla laitettavaksi, mutta ei sitä oikein saanut palasiksikaan. Imeskeltävää riitti.
Merkkarin kokoa jouduttiin myöhemmin pienentämään pariinkin otteeseen kun raportoitiin tapauksesta, jossa lapsi oli tukehtua karkkiin.

Vuonna 1993 Fazer osti Chymoksen ja merkkaritkin menivät sinne. Hedelmä-merkkareita Fazer ei enää valmistakaan.
Ei nuo nykyajan merkkarit vaan maistu enää samalta....

Pitäisiköhän kokeilla näitä AITOJA merkkareita, kun luvataan, että on sama maku kuin 70-luvulla.

Oman kylän ainoa kauppa oli sopivasti koulumatkani varrella ja kymmenen pennin merkkareitahan sitä piti usein poiketa ostamaan. Ihan parhaita, vaikka hedelmä-merkkareitakin saattoi pussiin jokunen välillä valikoitua. Ruskeisiin paperipusseihin.
Salmiakin "nälkä" meni ohitse kyllä jo muutaman karkin jälkeen, ja loput piti säästää myöhemmäksi.
Jännä etten muista mitään muita irtokarkkeja tuosta kaupasta, vai olikohan muita siellä ollenkaan.

Lue täältä tarinat Fazerin Salmiakkisista vuosikymmenistä.

Lisää nostalgisia salmiakkisia makumuistoja salmiakkipakkausten kuvien kera Jukka Annalan kirjassa Salmiakki.

Muistatko esim. näitä vanhempia ja uudempia, Hopeatoffee pötköt, Diggiksen, salmiakki Pastirolin, Salmiakkipuikot (raekaramelli), Salmiakki-Patun (ärrältä), Aku Ankka salmiakkipurukumin ?

Kootaan Palasista

Nuorekas, elävä, monikäyttöinen, iloisen värinen, pieneen tilaan mahtuva.
Kaikkea tätä on Ristomatti Ratian suunnittelema sisustuselementti Palaset (1971-72.)

Sarjaan kuului erikokoisia muovista valettuja laatikoita ja kuutioita. Elementtejä yhdistelemällä jokainen voi koota mieleisensä ratkaisun, mahdollisuuksia on paljon.
Alkuperäisiä värityksiä valkoinen, espresson ruskea, punainen, vihreä ja keltainen.

Palaset kuutiot olivat muovikalusteiden superhitti ja myivät hyvin,
vaikka hinta ei ollutkaan ihan halpa. Useamman palan kuitenkin kun joutui ostamaan jos halusi isomman kokonaisuuden.
Palaset on saanut Pohjoismaisen kalustemuotoilupalkinnon.

Sarjaan tehtiin myös pöytiä (1975), valkoisia ja ruskeita pikkupöytiä. Neljää eri kokoa. Pienemmät menivät isompien alle, monikäyttöisiä ja muunnneltavia kuten Palasetin idea oli.


Palaset tuotemerkki edelleen olemassa, tuotteet vain pienentyneet pöydällä pidettäviksi.

Kuvat Trestonin 70-luvun mainoksista.

Esi-isät

Kuvat: Anttilan postimyyntikuvasto 1979

Ne paskat kirpputorilöydöt

Minäkin kun kierrän paljon kirpputoreja, kohdalle sattuu jos jonkinmoista hirvitystä, rikkinäistä, ylihinnoiteltua, kummallista, yököttävää, naurettavaa tavaraa.

Hauskaa, että näistä löydöistä on tehty blogi, Paskat kirppislöydöt.

Mikä mainio maku - vai onko ?

1966

Suomen tiukka tupakkalaki tiukkeni entisestään: 

Kaupassa, kioskilla tai ravintolassa asiakkaiden näkyvissä ei saa olla tupakka-askeja eikä tupakkatuotteiden kuvia tai nimiä.

Tavoitteena on savuton Suomi vuoteen 2040 mennessä.

Suomalaisten tupakoinnin rajoitukset alkoivat laista, joka astui voimaan 1977.
Silloin polttaminen kiellettiin julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoisssa.
Tupakan mainoskielto astui voimaan seuraavan vuoden maaliskuussa, jolloin kielletyksi tuli myös tupakkatuotteiden ja -tarvikkeiden myynti alle 16-vuotiaille.

On hämmentävää katsella 70-luvun studio-ohjelmia, jossa keskustelijat samalla höpistessään tupakoivat, koko tila oli harmaana savusta.
Tai katsella lehtikuvia julkisista paikoista (esim. odotusaulat), joissa joka pöydällä oli tuhkakuppi odottaen tuhkan karistelijoita.

Tupakkaa poltettiin yleisesti ja se oli hyväksyttävää, eikä terveysvaikutuksista vielä liiemmin puhuttu.

Onneksi on menty eteenpäin.

Nyt uuden lain päämääräksi on kirjattu tupakoinnin loppuminen kokonaan.

Mitäpä muistatte tuosta ajasta kun käryteltiin missä ja milloin vain ?

Meillä ei polttanut kukaan, ei ollut sukulaisissa eikä naapurustossakaan käryttelijöitä.
Ainoastaan yhden tuttavaperheen vanhemmat polttivat.
Kun he tulivat kylään, äiti kaiveli tuhkakupin kaapista ja polttelivat meillä sisällä. Ja sitten kun lähtivät, ikkunat auki ja tuuletettiin ja voivoteltiin hajua.
Ei kait kellekään tullut mieleen että voisivat polttaa ulkona, silloin ei vaan tehty niin.
Surullista tässä stoorissa on se, että tuo perheen isä kuoli tässä jokunen vuosi sitten
- keuhkosyöpään.

1970

Tutkin 60-70-luvun lehtien tupakkamainontaa, josta sai sen käsityksen että käryttely oli coolia, hienoa hommaa.

Mainoslauseissa korostettiin tupakan nautinnollisuutta: Suorastaan suurenmoinen savuke. Maistuu varmasti. Nautitte tupakasta.

Kuvissa esiintyivät usein tyylikkäät nuoret aikuiset, tosin North Statea mainostettiin useimmin karskeilla työmiehillä.

Mary Slimmillä oli selvä naisimago: Et ole mikään Yes-nainen. Elät omaa elämääsi. Kuljet omaa tietäsi.

1971

1967

Tiinan vaatteet ja aatteet

"Heipat vaan kaikille, olen Tiina ja ikää mittarissa nyt vuonna 1973 mulla on 16 vuotta. Olen saanut tehtäväksi esitellä mun vaatekaappini sisältöä silloin tällöin ja samalla vähän kertoilla kuulumisia."

"Tänne eteläänkin on tullut nyt lunta ja olen päässyt isän kanssa pujottelemaan mäkeen. Jee !

Käydään Messilässä, äiti ei lähde, kun sen mielestä pujottelu on pelkkää tekstiilihiihtoa, ittensä ja vaatteidensa näyttelemistä muka. Mutta siltikin se aina polleena kehuskelee muille tästä meidän harrastuksesta. No onhan nää vehkeet kalliita, onneksi sain kinuttua tuon keltaisen softnailonisen slalomasun, joka on Rai-Skin valmistama. Se on ihana !

Sukset mulla on jotkut Atomikit. Isällä on kotimaiset vanhat Karhun pujottelusukset, mutta niitä ei kuulema enää tehdä. Tekevät vaan tavallisia latusuksia. On ne kyl niin kauheet etten huoliskaan. 

Ai mä tykkään tosta mummon kutomasta mannermaisesta piposta, muutamilla on kypärä mäessä, ihan ku ois potta päässä. Varmaan hankala. Kuuleeko sen altakaan mitään. Isä on kyllä sanonut, että munkin sellainen pitää saada, kun alan laskea isommasta mäestä. Voi ei.

Hiihtolomalla isä on luvannut viedä mut Tahkovuoreen, sekin on vasta pari vuotta ollut auki, ei olla aiemmin käytykään. Äitikin tulee, emmä vaan tiedä mitä se siellä aikoo tehdä. Mököttää varmaan. Heippa !"

*******

Tiina paperinukke ja vaatteita on julkaistu Kotiliesi -lehdissä 1973 Kaarina Ewartin piirtäminä.

Teksti kuvitteellinen, mutta faktoihin perustuva. 

Vanha tuttu

-Finnish design-

Hackmanin Scandia -välineillä (1952) on aterioitu monessa suomalaiskodissa. Pyöreydestä huolimatta ovat melko klassisia ja luontuvat käteen.

Kaj Franck halusi modernisoida vanhanaikaisia isoja aterimia. Muistanette vanhojen haarukoidet terävät ja pitkät piikit, olivat kuin heinähankoja.
Scandiaan piikit lyhennettiin ja litistettiin ja muutenkin aterinten kokoa pienennettiin.

Sarja oli todella suosittu ja sitä tehtiin vuoteen 1989 asti.

Jos näitä vaikka mummolasta löytyy, ei kannata hävittää, sillä hinnat jo nyt ihan hyvät.
Esim. haarukka/veitsi/lusikka n. 10e/kpl,  kakkulapio/kakkuhaarukka n. 20e.
Antiikkiliikkeissä pyydetään vielä kovempiakin hintoja.

Kirppareilla taas silmät auki !

A-R-V-O-N-T-A

Blogieni yhteenlaskettu lukijamäärä on ylittänyt 900,

joten arvotaas vaihteeksi jotain.

Ja nyt ei riitä pelkkä osallistuminen, vaan pitää arvatakin jotain.

Näin tammikuussa on minulla ja miehelläni vuosipäivä, ja kysymys kuuluukin

Mikä päivä ?

ja se päivä voi siis olla joku 1-31 välillä.

Palkinto arvotaan oikein vastanneiden kesken, tai jos oikeita ei löydy,

lähemmäs vastanneiden kesken.

Edit* Oikea vastaus on 13.päivä, ja kolmesta oikein arvanneesta voittajaksi arpomalla nousi nimimerkki Lammas. Palkinto hänelle myöskin lähetetty.

Palkinto:

Finlayson Kihla kokoessu 70x85cm

Finlayson Ruoko patalaput 2kpl

Tekemäni Päiväkakkara kukkaro 8x13cm

Arvonta avoin kaikille halukkaille,

 vastausaika 22.1.2012 asti.