Katson Katsosta

Katso alkoi ilmestymään v. 1960, onnea siis 55 vuotias!

Ensimmäinen lapsuusmuisto jostakin aikauslehdestä on Katso. Meille se tuli kotiin, ja siitä etsin lastenohjelmat ja isompi sisko jo hurjemmat jutut, esim. Tarzan leffat. Sitten kun lehti oli vanha, leikkelimme lehdestä suosikkiohjelmien kuvat ja liimasimme vihkoon.

Ai hitsi olis kiva löytää tuo vihko, vintillähän se jossain on.

 

Perinnettä jatkaen, Katso tulee minulle edelleen tilattuna. Joitakin katkoksia matkan varrella on ollut, ainakin silloin kun lehti lähti matkimaan 7päivää lehteä juoruineen. Lukijat närkästyivät, ja Katso palasi onneksi pian takaisin ruotuun.

 

Ihan tarkkaa tietoa TV:n tulemisesta meidän huusholliin ei ole (pitääkin kysyä), mutta on yksi valokuva n. vuodelta 1965 ja silloin se tuvassa jo on. Väritelkkari tuli v. 1980.

 

Mitäs tuttuja ohjelmia katsottiin syksyllä 1970? Kansilehden näytelmä Tilapää on ihan vieras, mutta tuli mm. Kivikasvoja, Pertsa ja Kilu, Spede show, Melukylän lapset.

 

Katsojan kannalta -palstalla vaihdettiin mielipiteitä Teija Sopasen pestistä kuuluttajana:

 

TEIJA EVERGREEN

"Teija Sopanen sen kuin nuorentuu päivä päivältä. Jos joku uskaltaaa väittää, ettei hänen sopisi enää meikata (-vanhuuttaan!) tai että hänen työnsä on leikkiä, pantatkoon ruumiinsa telkkarille.

Tv-kuuluttajan työ on hurjinta mitä naiselle voidaan tarjota: on täysin eri asia haaveilla TV-kuuluttajan ammatista kuin KOKEA kameran kylmä silmä = Suomen kansan jäätävät katseet - juorut, kateutta, sanan mahdin väkivaltaa."

VALPUURI

 

Joko saa joulustella?

Vaikka en mikään fanaattinen jouluihminen olekaan, en pistä pahakseni näin jo lokakuussa alkavaa jouluhömpötystä. Kirppareilla on mukava tutkia mitä aarteita on saatu esille. Nyt kun meillä on vielä ensimmäinen joulu uudessa kodissa niin saa laitella sitä joulua ihan eri tavalla, ja innostuukin ihan eri tavalla. Mitähän meille oikein tuleekaan...
Eilen Pelastusarmeija oli vielä sen verran jäljessä ettei joulutavaroita oltu laitettu myyntiin, muilla oli jo hyvin katseltavaa.

Nämä eivät ole mitään vanhoja lasijuttuja, mutta muuten hyviä Iittala löytöjä, kaikki yhteensä kun maksoivat 4eur.

 Kivi tuikkuja 4kpl

 Ballo tuikku

 Stellaria tuikku T. Wirkkala

 Jouluinen lasikortti, kuvitus Pekka Varis.

Kiitokset sinne Kontin suuntaan, siellä tuikkuja sai ostaa neljä eurolla. (Oliskohan vähän vahingossa päätyneet Kivet tuohon halpasatsiin?) Lasikortti oli 2eur. Yksi väritön Kivi ja Ballo toiselta kirpulta 50cent kappale.

Oi Leea Leea

Salomon Lillkvist kehitti 1950-luvun alussa nerokkaan muovisen komeronlukon, joka sai persoonallisen nimensä keksijän vaimon Leean mukaan.

Komeronlukosta tuli retrohitti.

Niinpä piti ihan katsoa meillä kotona maalla ja mummolassa olevia salpoja tarkemmin.

Ja kyllä, Leea nupissa lukee. Miksi en ole koskaan huomannut kirjoitusta vaikka ovia olen avannut satoja kertoja?

Ovathan nuo symppiksiä. Mutta eivät olleet 80-90-luvulla kun haluttiin hävittää kaikki vanha, komerot ja kaapit meni roskiin.

Nyt salpoja etsitään rakennusapteekeista ja ostopalstojen kautta. Leean kysynnän pani merkille myös somerolainen Somerhela-yritys, ja Leeaa valmistetaan taas. Värin voi valita vapaasti värikartalta. Miten sopisi Leealle retron oranssi tai vihreä?

 

Kauniit kansilehdet

Vanhojen (50-60-luku) aikauslehtien kansissa ei turhia löpinöitä ollut. Yleensä yksi suuri kuva riitti, ehkä jokunen sana pienellä printattuna. Ja kansilehti oli vain kansi, lehdestä ei löytynyt mitään kansilehteen liittyvää juttua.
Kannet olivat niin kauniita että niillä voitiin vuorata ulkohuussin seinät, kelpasi tapetista.

Nyt kansilehtien on oltava informatiivisempia ja kertoa lehden sisällöstä. Monta asiaa pitää mahtua yhdelle sivulle. Mutta ovatko kuitenkaan sen kiinnostavampia. Huomaan etten juuri lue kannesta mitä sisältää, vaan selailemalla teen päätöksen siitä onko lehdessä mitään lukemisen arvoista.

Näin vuosikymmenten jälkeen monet silloiset kansikuvatytöt ovat edelleen julkisuudessa, ja elämä on kuljettanut kenet mihinkin. Ja kyllä, kanteen pääsivät muutkin kuin Lenita Airisto...

Jaanan kannessa v. 1966 on Marjatta Svennevig, jonka kerrotaan olevan Lenitan muotiklaanin nuorimmainen, ja ainoa kuudesta mannekiinista joka ei ole vielä avioitunut.
Seuraavana vuonna suhde Timo Sarpanevan kanssa oli jo pitkällä ja ensimmäinen lapsi syntyi. Sitä naimisiinmenoa kuitenkin odottelivat tosi pitkään kun avioituivat vasta v. 1997.

Terveiset Nuutajärveltä

Nuutajärven lasituotanto on jäänyt paljolti Iittalan jalkoihin, enkä ainakaan minä tunne sitä kovin hyvin, kenen tekemää ja mitä.
No Toikan tekemiset tunnistaa (Kastehelmi, Flora, Fauna, Pioni) sekä joitakin Heikki Orvolan lasistoja, tunnetuimpia ehkä kuviollinen Miranda (1970).
Mutta luulenpa että Orvolaa menee paljon kirppareilla ohitse sekä itseltä että hinnoittelijoilta, mies kun on suunnitellut kuitenkin toistakymmentä lasisarjaa, maljakoita, tuhkakuppeja, koriste-esineitä jne.

Orvolan työskentely Järvenpään Emalin muotoilijana tuotti myös muutamat kivat emalit, pidän erityisesti Vesipannusta (1978), jonka toivoisin löytäväni punaisena (tai keltaisena) kaapin päällystä koristamaan.



Kuva: laatutavara.com

Ja se joka kodin tuikkukippo, Kivituikku (1987) on Heikki Orvolan suunnittelema!


Nämä Heikin kukkaset tunnistin jo entuudestaan, ostopaikkana taas kerran yllättäjä: Kontti.

 Silja lasit maksoivat 80cent/kpl, ovat grogilaseja tai coctaillaseja. Isohkoja aika pullukoita pitää kädessä, vetoisuus 30cl. Mitään ns. juomalasia tässä sarjassa ei ole.

 Muuta sarjan lasistoa,

 mainos on vuodelta 1977.

 Tuotannossa Silja oli 1976-78.

Lisää Heikin aikaansaannoksista kirjassa Craft Design Heikki Orvola.

 Kirjassa mm. kaikki lasistot kuvineen ja tuotantovuosineen vuoteen 1999 asti.