Kevään värejä

Väriterapiaa sateiseen vappuaattoon.

IRA Denmarkin lasinalusia, sekä kaksi pientä tarjotinta/kannunalustaa.
Design Anita Wangel.

Anita Wangel (1929-2013) oli vähemmän tunnettu suomalainen emalitaiteilija, ja kukkakuviot päätyivät tanskalaisiin peltituotteisiin suunnittelukilpailun myötä 60-luvun lopulla.

Tässä onkin kaikki värit mitä valmistettiin, hyvä löytö, tämä Anitan sarja on kertakaikkisen ihana.
5eur koko satsi.

Hauskaa Vappua!

Vieläkö näitä?

Vieläköhän vauveleita puetaan retrovaatteisiin? Ehkäpä suurin innostus on mennyt jo. Kerään kivoja kuoseja kuitenkin vielä, harvakseltaan enää löytää. Hinnat jo inhimilliset, normaalit käytetyn vauvanvaatteen hintaiset. Näille alhaalta lukien 50cent, 1.50eur, 80cent.

Siniset hippokuosiset ovat leveälahjemalliset, merkkinä FIX.

Kammareista kadonneet

Kammari= pienehkö asuinhuone, usein makuu- tai vierashuone. Silloin ennen vanhaan.
Meillä maalla talossa on keskikammari ja peräkammari. Keskikammari oli olohuone telkkareineen, peräkammari makuuhuone. Kuulinpa tässä hiljattain että peräkammari on toiminut synnytyshuoneenakin, kun tätini on syntynyt siellä.

Mutta tässä on kaksi huonekalua, käytöstä kadonneita, mutta ei muistoista.

Anttila tavaraluettelo 1969

Kampauspöytä katosi sen myötä kun wc-tiloista alettiin tekemään monitoimitiloja meikkauspisteineen. Tämä on oikein se perinteinen tiikkinen jossa 3-osainen kuvastin, kääntyvät sivukuvastimet. Kampauksen näki vaivattomasti joka puolelta. Aito turkisjakkara lämmitti mukavasti aamupalelevaa.

Nostalgisia kapistuksia, viime viikolla oli täällä kahdella kirpputorilla myynnissä. Odottelivat varmasti vaan sitä oikeaa ostajaa, kyllä näitä nostalgianälkään vielä menee.

Anttila tavaraluettelo 1966

Ompelupalli, myös varaistuin, rahi. Kannen alla säilytettiin ompelutarvikkeita, mahtui niin äidin kuin tyttären ompelutarvikkeet. Tässä huonekalukankaalla päällystetty, oli myös (teko)nahkaisia.
Mummolassa oli nahkaisena, väriltään ruskea-sininen, lapsena sillä tuli kovasti leikittyä. Palli on edelleen tallessa, mutta hylättynä. Täytyykin katsoa josko sen pelastaisi...
Anttilan tavaraluettelon mukaan ompelupalli oli suosittu: "Suuren menekin ansiosta uskomattoman huokealla". (12,80mk.)

LAPUA 13.4.1976

Tuli kuluneeksi 40 vuotta Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä ja mediassa onkin asiaa nyt muisteltu paljon. Itse en tuosta tapahtumasta muista mitään, monet jotka silloin olivat lapsia muistavat arkkurivistöt hautajaisissa, televisiosta nähtynä.

Minulla on Seura lehti päiväyksellä 23.4.1976, jossa on 32-sivuinen raportti Lapuan tapahtumista. Kansikuvassa äiti kahden lapsensa kanssa, 5v ja 9kk, perheen isä menehtyi onnettomuudessa. Sisäsivuilla lisää perheenjäsentensä menettäneiden haastatteluja. Toimittajat ovat menneet surevien omaisten kotiin kuvaamaan äitinsä/isänsä menettäneitä lapsia. Hienotunteisuudesta omaisia kohtaan ei voi puhua. Mediamyllytys oli rankkaa, tapahtunut haluttiin jakaa heti koko kansan kesken, myös ne traagisimmat kohtalot.

Patruunatehtaan räjähdys -kirjaan on koottu omaisensa menettäneiden kipeitä muistoja, mutta myös toivoa herättäviä selviytymistarinoita.
Kirjan kannessa on Lapuan räjähdyksen symboliksi noussut kello, joka kertoo selviytymistarinan.
Lataamon työntekijä Anja Portin oli saanut kaulakellon edellisenä vuonna lahjaksi mieheltään. Tuona päivänä kello heilui kaulassa ja Anja oli laittanut sen rintataskuunsa. Räjähdyksessä siihen osui luoti niin että se kimposi Anjan rintakehää pitkin. On puhuttu että kello pelasti Anjan hengen.

Lapuan räjähdysonnettomuus Elävässä arkistossa, vanhoja pätkiä.

Retro tuoli

Meille kulkeutui selvästi 70-lukulainen nojatuoli, tuoli on sikäli kiinnostava, että siitä löytyy Askon tuotemerkki.

Laitoinkin tuolista kysymyksen Lahden kaupunginmuseolle, jolla on käytössään laaja Askon arkistoaineisto, ja he ystävällisesti tunnistavat Askon huonekaluja.

Kuva: Lahden kaupunginmuseo/Askon museon kokoelma

Tuoli on nimeltään Konferenssi,

 katso täältä mitä muuta tuolista tiedetään.

Kiitos nopeasta vastauksesta museolle!

Jussikka

Meinasi tuossa kasvaa sarvi otsaan kun kiertelin Lahden Patinan kierrätysmyymälässä, ja katselin lasitavaran hintoja. Ennen edullinen paikka, ja nyt on sielläkin alettu ahnehtimaan. Olin jo lähdössä niskoja nakellen pois.
Vaan lelulaarissa odotti yllätys.

Pupu on tšekkoslovakialaisen lelutehtaan tuotos, minkä tuotelapuista voi lukea. Lelu on leikkimätön ja sehän antaa huimasti lisäarvoa.

Ja sitten kun miettii Patinan hinnoittelua, jos siellä pyydetään McDonald`sin aterian mukana saatavista coca cola-kylkiäislaseista 5eur, ja tästä vanhasta uudenveroisesta lelusta 1eur, niin aivan toisinpäin arvotan minä tuotteet.

V. 1969 Anttilan katalogista löytyi vähän
samantyyppinen pupu,
joten ikä Hamiron pupulle
voisi olla suunnilleen samaa luokkaa.