Viikon pelastetut

Tapio Wirkkala Iittala

Mehulasi 2065

Tuotannossa 1962-1969

30cl

Ostopaikka: FIDA Secondhand

Lahden Erikois-oluen paluu

Etelä-Suomen Sanomat 24.2.2017

Kerran jo kuopattu Lahden Erikois-olut on palannut markkinoille.

Aluksi olutta saa Lahden ympäristöstä kun se on haluttu lanseerata tähän MM-kisatouhuun mukaan. Maaliskuussa 20.3 lähtien pitäisi saada koko Suomesta.

Kylkeen on otettu mukaan toinen nostalgiatuote: oranssi Lahtikko.

Uusi Lahtikko on vähän pienempi, kymmenelle pullolle ja enää siinä ei lue Mallasjuoma, vaan nykyinen omistaja Hartwall. Muotoilukaan ei ole ihan sama ja kori on valmistettu Sveitsissä. Hinta n. 9eur, myydään erikseen tyhjänä, ei ole kierrätettävä kuten esikuvansa oli. Valmistettu rajoitettu määrä.

Ainakin täällä Lahdessa sitä on myyty aika hyvin, joistakin kaupoista jo loppu tai muutama kappale jäljellä.

(Monilla on varmasti vielä vanhakin Lahtikko tallessa, kirpputorilla juuri katsoin yhtä hintapyyntöä, 15eur.)

Ja siitä olen iloinen että Mallasjuoman vanha slogan Lahtelaista, totta kai! on otettu mukaan oluen markkinointiin.

Kippis ja kulaus!

Hei nyt kisataan taas

Lahdessa kisataan. Nämä ovat jo peräti seitsemännet hiihdon MM-kisat Lahdessa.
Lahtelaisista jotkut ovat innoissaan kisoista, jotkut taas eivät niinkään. Kuulun jälkimmäisiin. Menee aikalailla kategoriaan EVVK. En mene lähellekään kisahulinoita, onneksi kirpparit on kauempana keskustasta.

Kisojen kunniaksi historian havinaa...

VIRALLINEN MM-78 KORTTI 

Foto: Henrik de Heij

Huomioitavaa on se, että kolmatta pikkumäkeä ei ole vielä rakennettu, se kun valmistui vähän ennen kisoja. Kuva voisi olla -77 esikisoista, jolloin taas normaalimäki oli uuden uutukainen.
Iso mäkihän oli jo konkari, valmistui 1971.


Mukavia kisaviikkoja kaikille!

Oberglas

Oberglas, Itävalta.
Ovat niitä ei-niin-tunnettuja "mummolan maljakoita", joista lasipalstoilla kysellään jatkuvasti että kenen tekosia ja milloin.

Hinnat ei kirpputoreilla yleensä päätä huimaa, n. 2-10eur. Toki maljakoita näkyy myös vitriineissä Riihimäen lasin rinnalla samoissa hinnoissakin....mutta pyytäähän aina saa.

Kauniita värejä ja erikoisia koristeellisia muotoja. Näillekin löytyy omat keräilijänsä. Voisin olla vaikka yksi.

Tässä muutamia yleisiä malleja, kuvat ovat Lasikon aarteet sivustolta, josta ystävällisesti sain luvan kuvien käyttöön.

Kuvat: www.lasikonaarteet.com/albumi/oberglas/

Tässä sitten minun vähäiset Oberglasit:

Kummatkin ovat olleet puoleen hintaan myynnissä, korkealle "kuningaskalastajansiniselle" hintaa jäi 1euro ja meripihkan väriselle 3eur.

Kultasepät Salovaara

Kultaseppä Salovaaran vanhoja pronssikoruja löysin kaksin kappalein.

Salovaara (1955-88) oli aikoinaan iso yritys, ja tunnettu varsinkin upeista hopeakoruistaan. Nimileimana heillä on koruissa se jääkarhun kuva.

Pronssikoruissa ei välttämättä ole mitään leimaa, näistä kahdesta kuitenkin löytyy MADE IN FINLAND. Aina jos koru on leimattu näin, voi olettaa ettei kyseessä ole mikään pilipali rihkamakoru.
Mystinen korunimi Kalevi Sara liittyy Kultaseppä Salovaaraan siten, että se oli Veikko Salovaaran taiteilijanimi.

2eur

2.50eur (oli -50% ale)

Salovaaran pronssikoruja oppii tunnistamaan oikeastaan vaan netistä katselemalla, jotain yhtenäistä muotokieltä on, mutta osa hyvin erilaisia kuitenkin.
Riipuksissa on käytetty ainakin tällaista "lukkoa", se voisi olla myös hyvä tunnistusapu.

Hackman Kievari

SPR Kontista 1eur

Nyt minulla ei ole ihan tarkkaa vuotta siitä milloin aterinsarja Kievari on tullut myyntiin. Mutta vahvastihan se profiloituu 70-lukuun. Meilläkin oli kotona jokunen yksittäinen seilaaja lusikkalaatikossa, olivat pienempiä kuin pääruokavälineet, haarukkaa käytettiinkin esim. suolakurkkujen/punajuuriviipaleiden ottimena.

Sarjaa täydennettiin muilla osilla, mm. paistinveitsi, juustoveitsi, juustohöylä, salaattiottimet ja kakkulapio. Varren muoviosaa mainostettiin käytössä muuttumattomana. Vaan pysyikö?
Kievarin on suunnitellut saksalainen Adolf Babel, sama mies on myös tutun Savonia -sarjan takana.


Avotakassa oli ennen palsta Meidän messut, jossa "esittelemme uutuuksia, kokeilemme, kiitämme ja moitimme."
Vuodelta 1973 löytyy palstalta seuraavaa, josta voisi olettaa, että Kievari on ehkä siinä main tullut myyntiin:
"RUOKAILUVÄLINEET KOEKÄYTÖSSÄ
Hackmanin uusi ruokailuvälinesarja näyttää hyvältä.
Kaunista himmeää terästä ja mustat koristeellisesti niitatut kahvat. Kokeilimme niitä ruokailukäytössä muutaman viikon ajan ja sekä haarukka että lusikat ovat osoittautuneet erittäin mukaviksi.
Veitsi sen sijaan on hiukan hankala. Sen terän leikkaava osa on liian lyhyt, ja liian kaukana kahvasta. Erityisesti perunoiden kuoriminen tällä veitsellä vaatii oppimista.
Sarjan hinta on edullinen, ruokahaarukka, -veitsi ja -lusikka maksavat 3.80mk/kpl ja kahvilusikka 2.50mk/kpl.
Välineet kestävät konepesun."

Hilja, hiljainen hinkki

Onpas tässä Arabian vuoden 1973 mainoksessa hyvä idea!

"....Olemme tehneet parhaamme jotta lasi, posliini ja emali sointuisivat yhä paremmin yhteen....Kun mietit omaa ruokapöytääsi, voit huviksesi leikellä tämän ilmoituksen sivuja, suunnitella oman kokoonpanosi ja kerätä sen itsellesi vähitellen."
Minä alkaisin sommittelemaan omaa kattausta punaisista esineistä, mukaan tulisi vähän ruskea-vihreääkin, ei kuitenkaan Ruska-kuppia.

Mainoksessa on yksi Arabia Wärtsilän suhteellisen tuntemattomaksi ja harvinaiseksi jäänyt esine, Hilja hinkki.
Leif Erikssonin 70-luvun alussa muotoilemassa emalisessa hinkissä/talouskannussa pohja, kansi ja kädensija olivat kuitenkin vahvaa valkoista muovia. Hinkin väreinä käytettiin samoja kirkkaita perusvärejä kuin muissa emalituotteissa. Sitä mainostettiin erityisesti kesämökkitarpeisiin, esim. marjanpoimintaan.

Ihan tässä pinnistelen, että olenko koskaan nähnyt kirpputorilla myynnissä Hiljaa, ja ei ainakaan lähimuistissa näin ole.

Hiljan tietolähde: Keräilijän aarteet-Iloista emalia, Helena Leppänen

Laineen ja Sarpanevan koruja uustuotannossa

Vanhaa tuotantoa, Luu-sarjan sormus (1973)

Turun Hopean nimekkäiden 70-luvun korutaiteilijoiden Jorma Laineen ja Pentti Sarpanevan koruja valmistetaan taas.
Tämä kaikki alkoi loppuvuonna 2015, ja nyt mallistossa on jo paljon erilaisia riipuksia, rannekoruja ja sormuksia suosituimmista sarjoista valmistettuna. Materiaaleina ovat pronssi ja hopea. Tuotteita voi ostaa helposti Turun Hopean verkkokaupasta.

Käsittääkseni kauppa käy ihan mukavasti, hinnat maltillisia, esim. pronssisen sormuksen saa alkaen kahdella kympillä.
Mitä tämä tekee sitten vanhojen "alkuperäisten" korujen hintatasolle? Aletaanko vanhoja arvostamaan enemmän, ja niiden hinta nousee, vai tullaanko niitä vertaamaan uusien rinnalla?

Itse olen tässäkin uustuotannossa sillä kantilla että vanhassa vara parempi, mutta en sulje pois sitäkään, että voisin ostaa tätä uutta. Tai ainakin toivoa lahjaksi 😁