Kerralla enemmän maustetta

 Jättikokoiset (kork. 13cm, halk. 6cm) puiset pöytämausteikot ovat

 Aarikan tuotantoa 70-luvun lopulta (n. 1978-),

Pippurikustaa ja Suolamanta.

 

Hauskat esineet, Aarikaksi hinta ei paha ollenkaan,

1.40eur Vapaaseurakunnan kirpputorilta.

 

 

 

 

Uutta: Golden Vintage

Kiinnostus 50-, 60- ja 70-lukujen kulttuuriin on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Nyt ajanjakso on saanut myös oman erikoislehtensä.
Lehden toimituksen ytimeen kuuluu kymmenkunta eri alojen asiantuntijaa. Lehden ensimmäisessä numerossa on kaikkiaan 15 kirjoittajan tai kuvaajan tuotantoa ja artikkeleita on yli 20.

"Sisällön punainen lanka on laaja-alaisuus. 1950-70-lukujen välinen aika on lähihistoriaa, josta alaa harrastavat ovat kiinnostuneita usein kokonaisvaltaisesti eivätkä esimerkiksi pelkästään ajanjakson vaatetuksesta tai amerikanraudoista", päätoimittaja Kaisa Riihinen sanoo.

Golden Vintage ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lehden jakelusta vastaa Lehtipiste. Ensimmäinen numero on ilmestynyt 25.9.

Arkista tavaraa

Riihimäen lasi lopetti käsityömäisen lasituotannon v. 1976 ja talouslasin tuotantoa jatkettiin v. 1977 täysautomaattisilla puhalluskoneilla.
Siltä ajalta löytyy sarja Hans Nyqvistin suunnittelemia maljakoita.

Kuvassa maljakko "Arki", korkeus 11,5cm.

Tämän ns. Kotilasin hinnan määrittelemistä on mielenkiintoista seurata, toiset jo arvostaa, toiset ei. Itse en arvosta kovinkaan paljon vielä, kun kuitenkin vanhaa upeaa puhalluslasia löytää sopuhintaan.

No tämä maljakko oli Kontissa 1e, ihan talousroinan seassa. Ostin pois, oli vielä silloin kaikki astiat -50%. Toisella kertaa Kontissa samanlainen maljakko oli nostettu vitriiniin lukkojen taakse, hinta 15e. No nyt on taas sama tapaus pois vitriinistä, ja hinta 6,50e.
Pelastusarmeijan kirpputorilla maljakon hinta oli 2,80e.

Seuratkaapa hintoja jos kohdalle sattuu !

Astiataivas.fi:n hinta 40e, mutta tuon kaupan hinnat on nimensä mukaisesti taivaissa.
Huuto.net: 10e-28.50e.

Mutta kuka on Hans Nyqvist ? En löydä mitään tietoa, hän suunnitteli Riihimäelle myös lasipurkkeja Kotitölkki-sarjaan.

Raina-roina

Vetoketjun valmistuksessa hukkaan menevästä leikkuujätteestä käytetään nimeä raina. Mutta se ei ollut mitään roskiin joutuvaa roinaa Sarpanevan taiteilijaveljesten käsittelyssä.
Timo Sarpaneva käytti reiällistä vetoketjun metallijätettä Tsaikka-lasin pidikkeessä ja samantyyppisessä Karaatti-sarjassa.

Pentti Sarpanevan useissa alkuajan pronssikoruissa
on koristeellista rainan kuviointia eri tavoin sommiteltuna.

Rainaa löytyy myös Kalevala Korulle suunnitelluista töistä.
 

 

 

 

 

Kuva: Kalevala Koru

 Hep ! Kirja P. Sarpanevasta on ilmestynyt,
juuri laitoin tilauksen menemään Adlibris verkkokauppaan,
odotan todella tätä kirjaa saapuvaksi.

Toive Tuttaa

Ei aina tarvitse olla niin kirjavaa ja kuvioitua, yksinkertainenkin on kiva kun vaan väriä löytyy.
Näitä froteisia potkuhousuja näkisi mielellään uustuotannossa, joten viks vaan sinne Tutan suuntaan.

 

***

 

Harvakseltaan hyväkuntoisia vauvanvaatteita enää löytyy, tässä viimeksi löydetyt, omenat on Nansoa (3eur) ja pisteet Tuttaa (3,50e), kummatkin Pelastusarmeijan kirpputorilta.

 

Intiaanikiikku

Keinu meni nyt varaston ylähyllylle ja säilytettäväksi, keinuhan on ikätoveri !
Keinun pohjasta löytyi valmistajan tarra ja kyselinkin suoraan sieltä keinun ikää.
Olikin vanhempi kuin ajattelin, keinu on ollut Varaxin kuvastossa v. 1970-1971.

Ihan hyvä kirppislöytö, 2eur.
"Rattiin " saisi vähän töpöttää maalia, muuten hyvässä kunnossa.

Doctor who ?

Tämä on Ressu, joka on taas heittäytynyt mielikuvitusleikkiinsä,

nyt maailmankuuluksi kirurgiksi.
 

Ja tositoimiin hän pääsikin,

sillä kaveri oli mukanani sairaalassa tammikuussa v. 1980,

kun jouduin leikkaukseen.
 

Ressu oli kuin puettava nukke, myynnissä oli paljon vaatteita.

Minun Ressullani on niistä neljät erilaiset: kirurgi, hengenpelastaja, skotti ja rokkistara.
 

 

 

 

 

 

Rokkistaran pakkauksen esitepahvi on säilynyt, ja siitä näkee muut asut.

 

Onko tuttu tämä "vaateressu", ajoittuu sinne 70-luvun lopulle ?

 

 

Olut on ystävällinen juoma

Muoti ja kauneus lehti 1969

Keskiolut vapautui kauppoihin 1.1.1969,

joten näin ylistävän mainoksen ymmärtää.

Mutta näin tässä ajassa teksti lähinnä huvittaa.

 

 

Pikapuhelu markalla

 

Katukuvasta kadonneita, me vielä muistamme hyvin, mutta lapsemme ehkä eivät.

Oma poikani, joka nyt pitelee älypuhelinta hyppysissään, ei meinannut millään uskoa että tuollaisesta on voinut SOITTAA. Että jostain kirjasta on etsitty numerot, kolikoita tarvittu, pidetty painavaa luuria korvalla, käännetty numeroita hankalasta reikälevystä...ou nou.

 

Samoin sana lankapuhelin on pitänyt selittää, kun se tuli Tatu ja Patu-kirjassa esille.

 

Puhelinkioskit ovat Lahden Radio- ja Tv-museon pihalla. Museo on vain nyt sisäilmaongelmien takia ollut pitkään suljettuna, eikä siten piha-alueellekaan pääse.

 

Puhelinkioskien suurin hävitys osuu vuosille 2005-2007, Lahden viimeinen puhelinkioski, joka sijaitsi torilla, vietiin pois loppuvuodesta 2009.

 

 

Oli ne karuja paikkoja talvipakkasilla soitella.

 

 

 

 

Askel lähempänä nykyaikaa, käytössä puhelinkortit maksamista varten.

"Phone cards from office."

 

 

 

 

 

Lohjalaisen Uniplastin valmistamat kuplaiset muoviset puhelinkojut olivat nimeltään puhepisara ja rahakepisara.

Neliskulmaiset olivat juttusoppeja tai puheneliöitä.

Niin tuttuja asemilta, ravintoloista ym. julkisilta paikoilta.

Ehkä ei ihan loppuun viety tämä soikea esteettinen muoto, reunat olivat vaarallisen näkymättömiä. Tosinaan reunoja olikin maalailtu tai teippailtu paremmin havaittaviksi. Näyttää suojaisalta paikalta puhua, mutta imikin ulkopuolen hälyn sisäänsä. Joskus kupla oli kiinnitetty liian ylös seinään tai liian alas; piti kumartua päästäkseen pallon sisään. Pyörätuolilaiselle mahdoton käyttää, tosin silloin ei vielä sellaisia seikkoja ajateltu missään julkisessa muotoilussa.

 

 

 

Pesue

No niin, yllättäen huomaan kerääväni ankarasti myöskin Fabulandeja.
Mutta jännä juttu, en ollut nähnyt yhden ensimmäistäkään fabua kirpputoreilla moneen vuoteen, ja sitten alkoi hahmoja ja muuta fabutavaraa tupsahdella vastaan useasta paikasta. Kaikki nämäkin hahmot ovat viimeisen puolen vuoden aikana löytyneitä.

Usein Fabulandeja on pusseissa sekaisin muiden legojen kanssa. Sitten on vain ostettava pussi ja noukittava omansa, loput legot menee takaisin kiertoon.

 

Oheistavarana en ole aiemmin nähnyt kuin Fabuland kuvakirjoja,

joten muistipeli oli kiva löytö.

Kaupunkimekko

Kesän paras vaateostos on 100% polyesteriä,

mutta ei ollenkaan niin ahdistava päällä mitä kangas antaa ymmärtää.

 

Onpa se kaunis.

 Pitäisikin aina otaa kuva, ei peilistä näe samalla lailla.

Pituus on ihan siinä ja siinä,

en tästä lyhyempiä mekkoja pidä, kun jää vähän polven yläpuolelle.

Mekkoon kuuluu irtovyö.

 

Myyjä piti hintana kolmea euroa mutta tinkasin kahteen.

Mekon valmistaja: Virke Oy Finnkarelia.

Kulisseissa tapahtuu...kesken kuvauksen poika tuli kurkkaamaan ovesta että

 "mitä täällä tapahtuu", ja sehän tallentuikin kameraan.