Kumelaa tietoisuuteen

Minusta on hienoa, että nyt on alettu kirjoittelemaan juttuja myös Kumelan lasitehtaasta ja nostamaan heidän lasiesineitään esille. Aivan liian pienelle huomiolle on jäänyt Kumela, toivottavasti ihmiset nyt kiinnostuvat enemmän huomaamaan myös tämän lopetetun kotimaisen lasitehtaan.

Tehtaan pääsuunnittelija ja ainoa vakituinen muotoilija Sirkku Kumela-Lehtonen on ollut tuntematon tähti, jonka tarinoita lukisi enemmänkin.
Hänestä on tehty juttu Suomalaisen lasin vuosikirjaan 2016, ja nyt viimeisimpänä Antiikki ja Design-lehteen nro 2/2019.

Kumelan esineiden keräilijöistä Pasi ja Virpi Rytkösestä on ollut artikkeli myös ainakin Antiikki ja taide-lehdessä viime vuoden lopulla, sekä heistä löytyy myös nettijuttu Kumelaan hullaantuneet. Virpi jakaa ihania lasikuvia myös instagramissa nimellä virpimariar, laittakaa ehdottomasti tuo tili seurantaan.

No minä myöskin yritän etsiä Kumelaa kirpputoreilta, niiden hyvä puoli on se että ovat yleensä edullisia, koska tunnistaminen vaikeaa. Ei ole luetteloita tai katalogeja mistä voisi etsiä. Pentti Sarpanevan neliömaljakot ja Lapikas snapsilasit tunnetaan, mutta varsinkin 50-60-luvuilta löytyy harvinaisempia hienoja maljakoita, kynttilänjalkoja, juomalaseja ja kannuja.
Kumelan mallikuvastoihin ei juurikaan merkitty tuotteiden suunnittelijoiden nimiä, joten tänä päivänä on vaikea jäljittää monia tehtaan tuotteita ja suunnittelijoita. Pääsuunnittelijana Sirkun nimiin menee kuitenkin hyvin moni esine.

 60-luvun linjakkaita siroja maljakoita, korkein lila on opaalilasia. Suunnittelija tuntematon. (Mutta oletettavasti Sirkku.)

Kumelalla ei ollut tapana nimetä esineitä, mutta myyntimiehet saattoivat keksiä omia nimiä tuotteille. 

13-osainen Sirkku lasisto vuodelta 1960 on kuitenkin nimetty suunnittelijansa Sirkku Kumelan mukaan. Lasistoon hiottiin pyöreämuotoinen ornamenttihionta, joka oli Sirkun mielestä jo vanhanaikainen. Tehtaan johto oli kuitenkin toista mieltä.

Turkoosi opaalilasi oli aika harvinaista Kumelassa, mutta näitä eri kokoisia juomalaseja löytyy välillä tipoittain kirpputoreilta. Suunnittelija tuntematon, mutta luultavasti myöskin Sirkun.

 Lasien alla näkyy aukeama tuosta Antiikki ja design-lehden jutusta.

Sirkun viimeisimpiä töitä 70-luvulla on tämä Boston lasivati. Kumela myytiin Humppilan lasitehtaalle vuonna 1976, jonka jälkeen Sirkku ei enää halunnut jatkaa siellä suunnittelua. 

Kynttilöitä ja jalkoja

Kerroin aiemmin, että vainuan mustien metallijalkojen perään, ja joitakin siroja yksilöitä on löytynyt, joista kotiutettu nämä kaksi.
Kynttilät ostan myös kirpputoreilta jos vain ovat kotimaisia, jolloin palamistulokseen voi kutakuinkin luottaa. Tosin kynttilöitä poltan hyvin vähän.

Mutta ohimennen on löytynyt myös muita kynttilänjalkoja, lasisia.

Värittömät ovat Iittalan Timo Sarpanevan Fiestat 80-luvulta, näitä olenkin etsinyt jonkun aikaa. Valmistettu kolmea kokoa, nämä keskikokoa.

Sininen on Kumelan lasitehtaan, suunnitellut Marjut Kumela. Olisi ollut myynnissä tälle pari, mutta siinä oli reunassa pieni risku, niin en tässä kohtaa sitä halunnut ostaa.

Pikkurahalla, sininen euron ja Fiestat 2eur/kpl. (SPR Kontti repii taas varmaankin pelihousut kun arvotavaraa mennyt halvalla maailmalle. Olen IG:hen laittanut näitä ostoja joitakin, ja ovat ihmetelleet halpoja hintoja.)

Jäyhät pukkisedät, ei työt paina kun kädet taskussa. Hahmokynttilöitä ei taida enää kotimaiset kynttilätehtaat tehdä. Olivat suosittuja vielä 60-70-luvuilla, mutta käyttökynttilöiden halpatuonti pani lopullisen pisteen hauskoille kynttilähahmoille.
Halpatuontihahmoista meillä taitaa olla kaikilla kokemusta, palaminen ei hääppöistä, sopivat paremmin vain koristeeksi.
Mutta nämä pukit uskaltaa polttaa, sillä ne ovat kotimaisen Juhavan kynttilätehtaan tuotoksia.

Riihimäen lasin Carmen onkin ostettu jo aiemmin, laitoin siihen huippuun malliksi Juhavan antiikkipallon.

Antiikkipalloja olen löytänyt kirppareilta, mutta nyt on kuulunut mukavia uutisia Juhavalta.
He ovat alkaneet valmistaa kynttilää uudelleen, aitoa alkuperäistä Timo Sarpanevan suunnittelemaa antiikkipallokynttilää. Sarpaneva on suunnitellut ne Festivo-kynttiläjalkansa kanssa yhteensopivaksi, olihan tuo kynttilänjalka silloin todella suosittu.
Kynttilöitä voi ostaa Sacrum verkkokaupasta tai kivijalkakaupasta Helsingistä. Juhavan kynttilät ovat 100-prosenttista steariinia eivätkä savuta tai nokea. (Puttipajan vastaava pallokynttilä on tehty parafiinista.)

"Arki haihtuu, kun valo Juhavaksi vaihtuu"

Kuvaaja: Lauri Pietarinen 70-luku Helsingin kaupunginmuseo

www.finna.fi

Jacobinon maljakko

Italialainen lasinpuhaltaja Armando Jacobino tuli Suomeen 50-luvun alussa Kaj Franckin kutsumana, ja hän opetti mm. Nuutajärvellä filigraanitöitä. Kumelaan Armando tuli v. 1959 ehtien pitämään jo hetken omaakin puhaltimoa.
Hänen töissään yhdistyivät taidokkaat italialaistekniikat sekä leikkimielinen kepeys. Hän valmisti vapaasti puhaltamalla, venyttämällä ja nyppimällä erimallisia maljakoita ja maljoja. Koristelutekniikkoina hän käytti rihla- ja piikkimuottia, nauhoja ja savuhuntuja. Tyyli oli aivan toista kuin suomipojilla.

Erityisen suosittuja ja nyt keräiltyjä esineitä olivat Jacobinon valmistamat erilaiset eläinhahmot, esim. pupu, kissa, ankka ja hevonen.

Armando Jacobino kuoli syöpään v. 1970 vain 48 vuotiaana, ja ura katkesi yllättäen kesken. Hänen vaimonsa Lea o.s. Ruohonen työskenteli myös Kumelassa.

Kuvan upean vihreä pallosäärinen maljakko on puhallettu rihlamuottiin, korkeus 29cm ja onkin painava mötikkä, tarpeen kaksin käsin pidellä.
Maljakko on ollut tuotannossa vasta Jacobinon kuoleman jälkeen, vuosina 1972-1976. (Eräiden tietojen mukaankin suunniteltu 1972, mutta miten jos kuollut jo 1970?)

Maljakko löytyi Kontista, mistä teen nykyään parhaat löydöt, hinta oli 5eur. Selvästikin luokiteltu hienoksi esineeksi, mutta ei kuitenkaan sitten ihan tiedetty mistä kyse.

Lasihirvitys löytyi roskiksesta

Juhannusreissulla kaupan parkkipaikan kierrätyspisteestä poika bongasi monta pantillista tölkkiä, jotka sitten ongittiin ylös metalliroskiksesta. Ja taas tuli vähän lisää taskurahaa.
Siellä oli muutakin sellaista tavaraa, jotka olisi kuulunut ihan muualle kuin murskaamoon. Päivästä toiseen näiden löytöjen äärellä jaksan ihmetellä ihmisten saamattomuutta kierrättää käyttökelpoista tavaraa toisten käyttöön.

Kumelan lasitehtaan hirvitys, todella iso ja painava malja/maljakko kullatulla metallivanteella, Heimo-Korun valmistuttama. Vanteessa päivämäärä ja vuosiluku 1983. Jonkun lahjakippo hyljättynä. Tämä oli metalliroskiksessa! Ja aivan ehjä kun nätisti sinne nostettu muun roinan päälle.

Pohjassa signeeraukset ja on Eino Wännin taidelasia. (Kuka on/oli Eino Wänni?)

Rahallinen arvo tällä ei liene kuin kympin pari, tämän tyyppinen lasi ei tällä hetkellä kiinnosta juuri ketään, puistattaa paremminkin. Luulen silti, että Kumela-Humppilan massiivisen röpelölasin aika kuitenkin tulee vielä joskus. Antaa ajan kulua. Maljakko jää meille.

Tässä joitakin muita roskislöytöjä: EKS keittiövaaka, venäläinen makeisrasia, teräskuuppa ja köyhän miehen emalia, eli kiinalaisia kulhoja. Paulapurkki ilman kantta. Näistä pidän jotain itsellä, ja loput vien Fidaan tms.

P. Sarpanevan maljakot

Lahdessa on vihdoin tullut kaivattu muutos kovasti alamäkeen luisuneen Launeen suurkirppiksen toimintaan. Uudet omistajat, ja kirppis on taas sellainen että siellä voi käydä. Hurraa!

Sieltä ostin kympillä (10eur) Pentti Sarpanevan maljakon.
Enpä ole näistä aiemmin oikein innostunut, kun ovat vähän sellaisia möhkäleitä, mutta nyt ihastuin tähän liukuvärjättyyn lilaan oikein kovasti, ja se sai paikan vitriinissä. (Ja toki tulee käyttöönkin tarvittaessa.)
Sarpanevan maljakoissahan on ominaista pitsiaiheiset pronssipannat, joihin voi teettää kaiverruksen. Olivat kyllä suosittuja syntymäpäivä- ym. muistamismaljakoita 70-luvulla. Tässäkin on jonkin jaoksen nimiin tehty kaiverrus. Maljakon jokaisella sivulla on erilainen kuviointi.

Kumela valmisti Pentti Sarpanevan suunnittelemia lasiesineitä v. 1967-76 suurella menestyksellä, mutta niitä on tehty myös muissa lasitehtaissa.
Nykyään maljakoita tekee Muurlan lasitehdas.