Piggelin pannunalunen

Pelastusarmeijan kirpputorilta kattilan kansien seasta pongasin kukallisen keramiikka pannunalusen.
Tämä on ruotsalaisen Rörstrandin ja google kertoo suunnittelijaksi Marianne Westmanin, merkkittävän talousposliinin suunnittelijan, ja aikakaudeksi 60-luku.
Rörstrandia ei Suomessa juuri arvosteta, halvalla lähti tämäkin, kahdella eurolla. (Josta vielä sain -50% kun kirppiksellä oli joku synttäripäivä.)

Ja löytyihän Mariannen nimikirjaimet MW tuotteen leimastakin.

Kuvassa näkyy myös aika ihana turkoosi jalallinen lasimalja, josta en tiedä mitään, muuta kuin että on 60-70-lukua. Ostin ihan vain tuon upean värin takia muiden turkoosien joukkoon.

Mukavaa viikonloppua, kovasti odottelen että alkaisi jo kukkapenkit ja uusi kasvu pilkistämään lumen alta, mutta kyllä täällä vielä saa tovin odotella lumien sulamista 😕

2018 parhaat löydöt

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Niin taas nopsasti pyörähdettiin uuteen vuoteen, ei meinaa perässä pysyä päivissä. Tammikuusta onkin tulossa aika kiireinen, mutta myös hiljentymisen ja muistamisen aika kun äitini kuolemasta tulee vuosi.

Mietin viime vuotta että mitkä olisi sellaisia löytöjä jotka erityisesti ilahdutti. Ei oikeastaan tarvitse kuin katsella ympärilleen, sillä ne suosikit yleensä löytyy paraatipaikalta, jostain näkyvästä paikasta.

Ylähyllyn jauholaatikko onkin wanha, en tämän ikäistä yleensä keräile, mutta jokin tässä vaan sykähdytti. Ehkäpä se, että ajattelen isovanhempieni olleen silloin lapsia kun tuollainen oli käytössä jossain hellan syrjässä pakattuna suurustejauhoilla. Näen ukkini tepastelevan pirtissä pussihousuissaan ja nykivän Amalia äitiään kun hän hääräilee lieden ääressä.
Arabian kaunokirjoitusleima kertoo jauholaatikon valmistusvuosiksi 1900-1920.
Se löytyi tuurilla siten, että mukava rouvasihminen oli juuri tuomassa tavaraa kirpputoripöydälleen ja kiinnostavaa tavaraa olikin. Ostin häneltä saman tien vaikka mitä, edullista Iittalaa, Riihimäkeä jne.
Sanoihan hän itsekin että halvalla menee nyt Arabia mutta menköön.
Maksoin jauholaatikosta 8 euroa.
Ostopaikka Swappis Lahti.

Alempana on Arabian AK-tölkki, käsin taideteollisuusosastolla maalattu. Tölkin muoto Kaarina Ahon ja lehtikoristeen suunnittelu Esteri Tomula. Tuotannossa vuosina 1960-1972.

Jos joku kotimainen vanha lasi- tai keramiikka/posliinituote on erityisen silmiinpistävän halvalla, yleensä siihen on joko kaksi vaihtoehtoa:
- Tuotteessa on joku vika, pala pois, rikki, naarmuinen ym.
- Hinnoittelija ei tiedä mikä tuote kyseessä, jolloin hinnaksi laitetaan se mikä itsestä tuntuu sopivalta.

No tässä tapauksessa kumpikaan ei pitänyt paikkansa, pohjasta Arabian lukee selvästi ja vaikka kuinka pyörittelin ja pyörittelin, en mitään sellaista vikaa purnukasta löytänyt, että se voisi vaikuttaa hintaan. Epäilin jopa että kannen päällisen ei kuulu olla maalattu siniseksi, vaan siinä on ollut joku kotimaalari asialla. Mutta ei, kyllä se on ihan tehdasvärinen.
No minulla oli naama Naantalin aurinkona hyvästä löydöstä, ihana ihana tölkki oli myynnissä hintaan 5 euroa.
Ostopaikka Lanttila Lahti.

Ensi kerralla vielä lisää joitakin löytöjä...

Jotain haluttua

Minun tämä keräily perustuu kirppislöytöihin, hetken ostopäätöksiin, edullisuuteen. En käy huutokaupoissa tai osta netin kautta. Ei ole mitään sellaista, että joku tietty juttu olisi saatava lähes hinnalla millä hyvänsä.
Mutta haaveita on ollut joistakin esineistä, että ton mä vielä joku päivä ostan jos vaan kohdalle osuu.
Ja nyt on tällaisia kohdalle sattuneita ollut tänä kesänä useampi. Ja koska yllättäen tuosta äidin kuolinpesästä irrotettiinkin vähän rahaa meille perillisille, pystyin muutaman ylimääräisen kympin käyttämään keräilyyn.

Nämä esineet on ostettu siis suht normaaliin kirppishintaan. Osa itsepalvelupöytäpaikoilta, joten niistä en voinut tinkiä.

Minulla on jo ennestään Arabian Valencia -sarjan iso leikkuulauta, joten tämän pienen pyöreän olen toivonut saavani myös. Valencian arvostus taitaa nousta koko ajan, ainakin hinnat nousseet.

Kissakannu! En muuten juuri perusta Arabian maitokannuista, mutta haaveena on ollut saada joko lehmä- tai kissakannu, irtopäällä. Ja ehkä tykkäänkin enemmän tuosta kissasta.

Nuutajärven Kastehelmi maljakko/kynttilänjalka nimenomaan turkoosina. Tämä väri on vaan niin kaunis. Muut värit eivät kiinnosta. Värittömän myin juuri keväällä pois kun en vaan tykännyt.
Kun nyt tehdään kaikenlaista Kastehelmeä uustuotannossa, voisi tämänkin esineen herätellä henkiin. Muotit lienee tallessa.

Sama muki, eri tyyli

Arabian samat mukit/tuopit erilaisella kuvituksella, ja ei heti uskoisi että piirrokset ovat myös saman taiteilijan.
Gunvor Olin-Grönqvist piirsi sekä rohkeita paksuja siveltimenvetoja että tarkkoja hienoja yksityiskohtia. Kumpi miellyttää enemmän?
Tuo saunakuvituksellinen Löyly muki on lahja vaarilleni (äidin isä) kun hän vuonna 1977 täytti 70 vuotta.
Lahjapakkauksessa oli kaksi mukia, ja toinen muki kulkeutui perinnönjaossa äidin siskolle. Ja toisen mukin äiti kerran laittoi minun matkaan kotona käydessä. Haluatko? Toki halusin.
Kivoja muistoja mukiin liittyykin, muistan monen päivän valmistelut ja juhlapäivän herkkuineen ja kuinka lahjaksi saadut valtavat kukkakoriasetelmat vietiin yöksi marjapensaiden alle viileään.
Muki tulee säilymään perheessä, ja ehkä saa joskus vielä sen toisen viereensä kaveriksi.

Toinen muki on nimeltään Haarikka, nettitietojen mukaan tuotannossa 60-luvulla? Kirppisostos, tosi pinttyneenä ja likaisena löydetty, ja siksi varmaan hintakin oli vain 4 euroa. Mutta pesullahan näistä selviää.

Haarikan pohjamerkinnästä ei selviä mitään valmistusajankohtaa, GOG on koristeen suunnittelijan nimikirjaimet, ja PR henkilön joka kyseisen mukin on maalannut.

Muistattehan että Designmuseolla on aika hyvä tietokanta Arabian esineistä, tietoa voi etsiä esim. suunnittelijan tai koristeen perusteella. Luetteloitu n. 2000 esinettä kun kokonaismäärä oli 5000-6000, joten läheskään kaikkia ei tuolta löydy kuitenkaan. Löyly muki löytyi, Haarikkaa ei tällä koristeella.

Löylylle antoi seuraavan luettelon:

TUOPPI

Numero	AM2766
Suunnittelija	Olin-Grönqvist Gunvor
Malli	GOG0, Löyly
Suunnitteluaika	n. 1960
Valmistusaika	1975-1981
Tuotantoaika	n. 1961-1976
Materiaali	kovafajanssi

Linkki Arabian esinehakuun löytyy TÄSTÄ

Retroaterimet

Vähän liian hömelinä menin kerran ostamaan täyden sarjan Hackmanin Colorina aterimia. Mistään hyvästä löydöstä ei hintansa puolesta voida puhua tyyliin muutama euro, mutta toki tuotteena hyvä löytö kun vielä alkuperäiset pakkaukset. Oli ajatuksena, että käytettäisiin ihan arkikäytössä kauniita aterimia. Scandiat pois ja nämä tilalle.

 Mutta kaappiin ovat toistaiseksi jääneet, en ole käyttänyt kertaakaan, ei vaan jotenkin raaski kun ovat uudenveroisia, osa ehkä uusiakin. Käyttöönottokynnys olisi matalampi jos olisivat jo käytetyt ja kuluneemmat.  "Kiertoon vaan sitten" tokaisi mieskin kun yhtenä päivänä paketteja käsissäni pyörittelin: "Mitä mä näille teen?"

No ehkä mä marinoin laatikoita kaapissa vielä hetken jos tulen toisiin aatoksiin, mutta jos joku nyt valtavasti haluaisi ostaa nämä itselleen niin voi kysellä. MYYTY!!

Aterimet ovat olleet tuotannossa vuosina 1970-73 ja Elannosta näemmä ostettu.

(Kuvaan lisätty kirkkautta, luonnossa vihreä on vähän tummempi.)

Designannos

Takana hurrrjan kiireinen kesä, en ole täällä blogin puolellakaan ehtinyt juuri päivitellä, toivottavasti olette kurkkineet kuitenkin instagramiin, sinne olen joitain näpsäisyjä laittanut.
Keräilijä on kesän aikana laittanut kokoelmiaan uusiksi, tilalle olen hankkinut sitten muutamia monen vuoden haaveita, esim. Arabian kissakannun!
Mutta nyt alkaa koulujen myötä taas se tasaisesti rullaava arki. Mun iso pieni poika menee jo kuudennelle.

Ajattelin etten pääse katsomaan edes Designmuseon Timo Sarpaneva näyttelyä, mutta ei tuo lopulta vaatinut kuin hyppäyksen Onnibussiin ja menoksi.
Hienoja lasiveistoksia ja muita taidemöhkäleitähän siellä oli, olen kuitenkin enemmän kiinnostunut Sarpanevan teollisesta käyttötavaramuotoilusta, niitä oli ehkä hitusen liian vähän esillä. Toki tuotanto laaja, eikä kaikkea saakaan millään näytteille.
Mieleen jäi erityisesti presidentin virka-asuntoon Mäntyniemeen suunnitellut hopeaesineet: kahvikannu, sokerikko ja kermakko.

Näyttely on avoinna vielä 23.9 saakka.

Vähän aikaa sitten löysin kirpputorilta myöskin Sarpanevalta jotain muuta kuin sitä iänikuista lasia.

Sarpaneva suunnitteli vuonna 1970 OPA:lle pyöreämuotoisen juhlavan teräsastiasarjan. Siihen kuului erilaisia tarjoiluastioita että ruuanvalmistusastioita. Jotta kattiloiden kahvat eivät kuumenisi niin paljon, hän suunnitteli ne ontoiksi. Sarpaneva itse piti OPA-sarjaa yhtenä onnistuneimmista tuotesarjoistaan.

OPA sokerikko ja kermakko, leimattu OPA 18-8 FINLAND.

Arabian puhalluskupit

BR-malli

Arabian 60-70-luvun puhalluskupit tuovat mieleen mummolan.
Minunkin mummolassa arkikuppeina olivat kokonaan keltaiset Kesto-puhalluskupit. Vieras- ja juhlatarjoiluun oli sitten toiset kupit. Kävimme joka sunnuntai kaffeella, mutta sen verran omaa väkeä olimme, että mummo kattoi meille kuitenkin Kestot.

Puhalluskupit olivat työläiskoteihin suunniteltuja "halpoja" kuppeja, niissä ei lähdetty hakemaan täydellisyyttä, ja tulos on rouheampi, näkyy esim. lasituksessa ja värien epätasaisuutena/leviämisenä.
Raikkaat vihreät, keltaiset ja siniset puhalluskuviot olivat omiaan sen ajan pop-henkeen. Kepeillä värikkäillä koristeilla saatiin iloa arkeen.
Yleisin kuppimalli oli Kaj Franckin suunnittelema AA-malli, sekä Göran Bäckin v. 1969 suunnittelema BR-malli. Nämä kupit olivat suoralinjaisia, joihin kuviot olivat helppo toteuttaa. Vain joidenkin koristeiden ja niiden suunnittelijoiden nimet ovat tiedossa. Mutta tuotteliaimpina olivat rouvat Uosikkinen ja Tomula myöskin näissä koristeissa.

Puhalluskupit ovat nyt kuppikeräilijöiden unelmia. Etsitään kokoelmaan puuttuvia koristeita ja värejä, ja taas löytyy joku jonka olemassaolosta ei ollut edes tietoinen! Erilaisia kun on useita kymmeniä. Tiedän tapauksia jotka ovat täysin hurahtaneita tähän kivaan keräilyyn.

Minun kohdalle sattui kirpputorilla hieno kokonaisuus, neljälle kupit asetit pullalautaset sekä sokerikko ja kermakko. Sarja kulkee nimellä Miranda. Tuotannossa ollut 70-luvun alkupuolella, lautasissa leima joka ollut käytössä 1971-75.
Koko setti maksoi 15eur, joka on kyllä edullinen, pelkkä sokerikko-kermakkokin maksaa vähän enemmän.
Jospa tästä lähtee minullakin puhalluskuvioiden keräilyinnostus. Täytyy pitää silmät auki näidenkin varalta.

Kenkätalossa asui eukko

"Kenkätalossa asui eukko,
jolla oli sata lasta
ja elämä puuhakasta:
kolme jyvää hän veteen heitti
ja hyvää velliä keitti.
Sitten hän lapsensa syötti ja niisti,
piiskasi, pesi ja siisti
kunkin vuorollaan
ja pani nukkumaan."

-Hanhiemon iloinen lipas-

riimitellyt Kirsi Kunnas

Tänäkin kesänä olen muutaman kerran ollut myymässä peräkonttikirppiksillä, ja kerran mukanani oli tämä Arabian Satukenkä lautanen. Ei niinkään tarvetta päästä siitä eroon, kunhan kokeilin kiinnostaisiko ketään.

Ja kiinnostihan se, tarinoiden muodossa. Sain kuulla paljon erilaisia muistoja lautaseen liittyen. Rakkaita lapsuuteen ja syömiseen liittyviä, useilla mummolamuistoja. Vaikka ruoka ei aina maittanut, palkintona oli kuva joka paljastui jokaisella voitetulla haarukallisella. Eräs rouva kertoi kuinka lautanen oli seurannut matkassa kaikki vuodet, mutta perheen miesväki ei ymmärtänyt lautasen tunnearvoa, ja se joutui aina välillä astianpesukoneeseen ja kuva haalistui piloille.

Minulla ei ollut lapsena mitään nimikkoastioita ei kotona ei mummolassa. Oliskohan auttanut kun olin äärimmäisen huono syömään. Varmaankaan ei. Kotona asiasta ei tehty suurempaa numeroa, söin mitä söin. Mummolassa oli hiukan pakottamisen poikasta, yritettiin palkita karkilla. En siltikään syönyt, ja kummasti ne karkit kuitenkin annettiin.

Arabia Satukenkä tuotannossa 1962-1972, kuvitus Raija Uosikkinen.
Sarjaan kuuluu myös muki, syvä lautanen sekä lämmitettävä puurolautanen jota valmistettiin lyhyemmän aikaa.

Tässä minun lautasessa takana valmistuskuukausi ja vuosi: 8-63

Kotimaiset design talousvalut

Väheksymättä Sarpanevan S-pataa ja Saturnusta ja muita hänen vuokiaan, mutta meillä on ollut suuri joukko muitakin suunnittelijoita ja suunniteltuja patoja, suomalaista designia parhaimmillaan. On ollut Nanny Stilliä, Antti Nurmesniemeä, Heikki Orvolaa, Erkki Linnalaa, Raimo Simulaa...

Itse olen alkanut kirppareilla kurkistelemaan aina valurautaisten pannujen ja patojen pohjiin, kartuttaakseni tietoa näistä aika unohduksiin jääneistä talousesineistä.
Ja tosiaan, mikäli sieltä pohjasta ei löydy mitään merkintää, voi alkaa epäilemään tuotteen kotimaisuutta. Paljon liikkuu esim. puolalaisia valurautapatoja ilman mitään merkintöjä.
Kotimaiset valmistajat, Högfors, Rosenlew, Upo, Wärtsilä ja Hackman (valmistuttaja) ovat merkinneet tuotteensa yleensä varsin hyvin mikäli pohjaan tai muuhun kohtaan pystyi stanssaamaan leiman.
Ja kotimaiseen laatuun voi luottaa, esim. leimaamattomat valurautapannut voivat olla halpatuontitavaraa valmistettuna ties mistä raaka-aineista haitallisine aineksineen.

Tässä kämmenelläni on söpö voisulakasari, joka on ollut tuotannossa Rosenlewillä v. 1958-72 Raimo Simulan suunnittelemana. Emalipinnoitteena on ollut sinisen lisäksi punainen. Kasariin kuuluu myös kansi, joka valitettavasti ei ole tallessa.

***

Teknikko Raimo Simula (1930-74) oli muotoilijana Rosenlewillä 1950-60-luvuilla ja työskenteli myös yhdessä Timo Sarpanevan kanssa.

Simulan Juhla-sarja vuodelta 1956 oli suomalaisen talousvaludesignin lähtölaukaus.
Sarjaan kuuluvaa neliapilan muotoista ohukaispannua näkee vielä aika usein  myynnissä, ehkä koska sitä valmistettiin pisimpään, vuoteen 1970. (Muiden sarjan tuotteiden valmistus loppui jo 60-luvun alussa.)
Neliapilan muut emalivärit musta ja sininen. Ensimmäisessä versiossa pannun reunoilla oli syvennykset, mutta malli muutettiin v. 1959 näin tasareunaiseksi. Näitä pannuja saa kirppareilta halvalla, jopa alle viiden euron.

Tässä on sitten pata jossa ei mitään merkintöjä, kansi toimii myös parilana. Tämän olen koukkinut joskus metallijätteestä ylös isännän avustuksella, kun luulin ensin että on Sarpanevan uunivuoka, kun näkyi vaan punaista, paljon punaista. Mutta on joku ulkomaalainen, valurauta on harmahtavaa, ei varmaankaan edes vanha pata. Ihan heppoisin voimin tätä ei uunista pois nostella, painava.

Bongaa kirpputoreilta lisäksi ainakin näitä kotimaisia:

• Rosenlew: Erkki Linnala L-sarja, tuotannossa 1968-72
• Högfors: Antti Nurmesniemi Nurmesniemi-sarja, tuotannossa 1964-70
• UPO: Toivo Pulkkinen Paistinpannu, tuotannossa 1977-97
• Wärtsilä: Antti Nurmesniemi pata "Lentävä lautanen", tuotannossa 1977-84. Heikki Orvola Rautarouva-pata, tuotannossa 1979-84
• Hackman: Nanny Still Ferrica paistinpannu ja paistopata, tuotannossa 1987-90

Summa summarum, mikäli rautapatasi tai -pannusi on kotimainen, se on design-esine!

"Lentävä lautanen"

Tietolähde: Liedeltä pöytään-Suomalaiset design talousvalut, toim. Janne Viitala

Nuoren kodin perushankinnat 1967

Suosikkiaihe vanhoissa perhelehdissä on ollut astiastojen hankinta kun nuori aviopari muuttaa yhteiseen kotiin. On pohdittu paljonko mitäkin ja millaisia astioita ja ruuanlaittovälineitä tarvitaan.
Kuviin on koottu sitten malliesimerkkejä, sen ajan kotimaista käyttöastiaa, kippoa, kuppoa ja kattilaa.

Tässä on Kodin aitassa 1967 esitellyt kokonaisuudet.
Kuvissa huomioi varsinkin emalituotteiden käytön, emalista oli jo tullut kotitalouksien suosikkimateriaali, ja tuotanto vain kiihtyi tuosta vuodesta. Muovia ei näy vielä missään. Toinen huomio: voirasia. Enää ei sellaista paljon käytetä kun ei käytetä voitakaan. Ja ei unohdeta sirottimia suolalle ja pippurille. Vieläkö muuten löytyy mistään Arabian sarjasta nykyään, tehdäänkö niitä edes?

Nämä astiat on tarkoitettu käytettäväksi sekä arkena että juhlana. On ajateltu että tässä välttämättömin, ja jatkaa sitten tarpeen vaatiessa lisäosilla. Nuorilla kun ei vielä ole niin paljon rahaa laittaa kerralla. Vierasvara on kuitenkin otettu huomioon määrissä. Anoppi joukkoineen saattaa poiketa useinkin katsomassa miten nuoret pärjää...
Emalikulhot on tarkoitettu ruuanvalmistukseen että myös tarjoiluun. Ja siis kussakin kuvassa kahden henkilön tarpeet. Pärjäisikö nykyään vai onko liikaa?

"Helppo on kauniisti kattaa, kun on kaunista millä kattaa."

ROMANTTINEN ALI, mm. seuraavia:

• Ali kahvi/teeastiasto, lautaset, kulhot, kannu, paistivati
• Astor jalallinen juomalasi
• Nuutajärven sokerikko+kermakko
• Kastehelmi voileipälautaset
• Finel emalimaljat ja -kattilat, kahvinkeitin (Pikku-Pehtoori)
• Liekki kasari

KILTA-KÄTEVÄÄ

• Kilta teeastiasto, lautaset, kannu, kulhot, vihannesastiat, paistivati
• Valmu kahvikupit
• Pomona purkit
• Finel Vegeta jääkaappirasia
• Finel kahvipannu
• Finel emalikattila Neptun
• Finel emalimaljat Tatti ja valkoinen
• Nuutajärven näppyläkulho
• Liekki paistivati, pata ja kasari

RUSTIIKKIA

• Kosmos teeastiasto, lautaset, paistivati
• Rustica juomalasit ja kaadin
• Kultavanne kahvikupit (huom. kupit korvattomia)
• Finel kahvinkeitin, Finel oliivinvihreät kattila ja kasari
• Finel emalikulhot oliivinvihreä
• Liekki pata

Kallein astiasto!

Mikä miellyttää eniten, minkä astiaston voisit kotiuttaa?

Sarpanevan S-pata

Timo Sarpanevan suunnittelema ja Rosenlewin valmistama S-pata oli tuotannossa 1960-72.

Löytyipähän hieno pata.
Se oli pelästyttänyt jo monet ostajat. Ei kelvannut kenellekään. Hintakin oli jo tiputettu puoleen.
Mutta sitten marssin minä paikalle.

Ostohalut muilta oli vienyt padan sisällä oleva ruoste.
Mutta ei valuraudan ruostetta kannata sen ihmeemmin pelästyä, se ei mene pilalle ruosteesta. Johan sitä olisi ennen vanhaan heitetty kaikki padat ja pannut pois jos ruosteesta säikähtää.

Ei kun reippahasti ruosteen poistoon. Netistä löytyy monia ohjeita, joita sovelsin kaikkia. Terässvilla, teräsharja, karkean suolan hierominen karhunkielellä. Lopulta kun käsivoimat tuntui liian heppoisilta, laitettiin porakoneeseen pyörivä teräsharja.

Sitten pata piti rasvapolttaa uunissa possun silavalla. Siitä tuli tosi tosi paha käry, piti pyörittää ilmastointia monta tuntia täysillä sen jälkeen. Ja liesituulettimen suodattimet laitoin heti pesuun.

Että sellainen pelastus klassikko padalle, jonka seuraava paikka olisi saattanut olla metallinkierrätys...

Pata maksoi 8 euroa ☺

Onko kaapissasi ruskeita 70-80-luvun astioita, niillä on yllättävää arvoa

Näin otsikoidaan Iltalehden vuoden takainen juttu.
Että vaikka täällä meillä eivät ole suosiossa, niin Jenkkilässä ja Japanissa on. Sinne suuntaan siis myymään ylimääräiset Ruskat?

Neljä vuosikymmentä valmistettu ikisuosikin viitan saanut Arabian Ruska astiasto ei ole tällä hetkellä suosittu, ja sen voi havaita jo ihan tarjonnasta kirpputoreilla ja netissä. Paljon myynnissä ja hinnat alhaiset.
Ruskaa on myös tehty niin pitkään, että sitä löytyy siksikin paljon, eikä arvo sellaisella tavaralla voi ainakaan nousta.

Ruska katettiin mäntyiselle pirttipöydälle kun muutenkin sisustettiin rustiikkisesti. Sellaiseen se sopikin.
Ihmiset tykkää nyt kepeämmistä ja värikkäämmistä astioista. Esimerkiksi Arabian puhalluskoristeisista kupeista.

Kiinnostus on vähentynyt myös muihin tummiin raskaisiin S-sarjan astiastoihin esim. Kosmos, Otso ja Ruija. Ruija oli tuossa Iltalehden videollakin.
Meillä on kotona Tupa-sarjan kahviserviisi ja se on myös sellainen, joka ei ainakaan omaa silmää miellytä yhtään.
Mutta odotellaas taas että aika kuluu, voivat olla trendikkäitä myöhemmin kuten Iltalehden jutussa vinkataan.

Tässä on Ruskan hintoja alkuvuosilta, Sokoksen Kodin Kuvastosta vuodelta 1963.
Nykyrahassa rahanarvolaskurin mukaan teekannu 12mk maksaisi 25.15eur.

Minun ruskeaan keittiööni jotain ruskeaa välillä kuitenkin hiipii. Vaihtelen asetelmia, milloin on eri purkkia tai pannua esillä.
Pikkuinen teepannu on aika hiljattain ostettu. Se on Arabian GD 1-malli, mattapintaisella Kaarna koristeella. Kyljessä siinä on pienet pisteet joista puuttuu väri, valmistuksessa jo tullut kauneusvirhe.

Jep jep, ei tosiaan ole ruskea hinnoissaan...
Tosin luulen että tässä ei vaan ole tunnistettu tuotetta, Kontin hinnat tuntien olisi ainakin kymppi lisää muuten.
Leimat näistä on pohjasta yleensä lasitteen päältä kuluneet pois.

Viime aikoina Kontissa (Lahti) on ollut puutteellista tietoa monien esineiden tunnistamisessa, se on tietysti hyvä meille ostajille että hinnat ovat oikeasti kirppistasoa eikä antiikkiliikkeiden.

Viime viikon kirpulta

Viime viikolla löysin mm. sikahalvat Hackman Scandia aterimet, haarukat ja veitset kuusi kumpaakin.
Scandiaa on nykyään uustuotannossa vähän suurennettuina, mutta keräilen ja käytämme näitä vanhoja mieluummin. Nyt alkaa olla jo aika hyvä kokoelma.

Hackman Kievari

SPR Kontista 1eur

Nyt minulla ei ole ihan tarkkaa vuotta siitä milloin aterinsarja Kievari on tullut myyntiin. Mutta vahvastihan se profiloituu 70-lukuun. Meilläkin oli kotona jokunen yksittäinen seilaaja lusikkalaatikossa, olivat pienempiä kuin pääruokavälineet, haarukkaa käytettiinkin esim. suolakurkkujen/punajuuriviipaleiden ottimena.

Sarjaa täydennettiin muilla osilla, mm. paistinveitsi, juustoveitsi, juustohöylä, salaattiottimet ja kakkulapio. Varren muoviosaa mainostettiin käytössä muuttumattomana. Vaan pysyikö?
Kievarin on suunnitellut saksalainen Adolf Babel, sama mies on myös tutun Savonia -sarjan takana.


Avotakassa oli ennen palsta Meidän messut, jossa "esittelemme uutuuksia, kokeilemme, kiitämme ja moitimme."
Vuodelta 1973 löytyy palstalta seuraavaa, josta voisi olettaa, että Kievari on ehkä siinä main tullut myyntiin:
"RUOKAILUVÄLINEET KOEKÄYTÖSSÄ
Hackmanin uusi ruokailuvälinesarja näyttää hyvältä.
Kaunista himmeää terästä ja mustat koristeellisesti niitatut kahvat. Kokeilimme niitä ruokailukäytössä muutaman viikon ajan ja sekä haarukka että lusikat ovat osoittautuneet erittäin mukaviksi.
Veitsi sen sijaan on hiukan hankala. Sen terän leikkaava osa on liian lyhyt, ja liian kaukana kahvasta. Erityisesti perunoiden kuoriminen tällä veitsellä vaatii oppimista.
Sarjan hinta on edullinen, ruokahaarukka, -veitsi ja -lusikka maksavat 3.80mk/kpl ja kahvilusikka 2.50mk/kpl.
Välineet kestävät konepesun."

Hilja, hiljainen hinkki

Onpas tässä Arabian vuoden 1973 mainoksessa hyvä idea!

"....Olemme tehneet parhaamme jotta lasi, posliini ja emali sointuisivat yhä paremmin yhteen....Kun mietit omaa ruokapöytääsi, voit huviksesi leikellä tämän ilmoituksen sivuja, suunnitella oman kokoonpanosi ja kerätä sen itsellesi vähitellen."
Minä alkaisin sommittelemaan omaa kattausta punaisista esineistä, mukaan tulisi vähän ruskea-vihreääkin, ei kuitenkaan Ruska-kuppia.

Mainoksessa on yksi Arabia Wärtsilän suhteellisen tuntemattomaksi ja harvinaiseksi jäänyt esine, Hilja hinkki.
Leif Erikssonin 70-luvun alussa muotoilemassa emalisessa hinkissä/talouskannussa pohja, kansi ja kädensija olivat kuitenkin vahvaa valkoista muovia. Hinkin väreinä käytettiin samoja kirkkaita perusvärejä kuin muissa emalituotteissa. Sitä mainostettiin erityisesti kesämökkitarpeisiin, esim. marjanpoimintaan.

Ihan tässä pinnistelen, että olenko koskaan nähnyt kirpputorilla myynnissä Hiljaa, ja ei ainakaan lähimuistissa näin ole.

Hiljan tietolähde: Keräilijän aarteet-Iloista emalia, Helena Leppänen

Norja vs. Suomi

Norjalaisen Egersundin tehtaan käsinmaalattu teekannu, sarja on nimeltään Unique. Tuttu 70-luvun sarja myös Suomessa, tuotannossa 1971-76. Suunnittelija Kaare Block Johansen. Kannun nokassa on siivilä, jolloin teelehdet jäävät kannun sisälle kaadettaessa. Pohjassa tuotetietojen lisäksi luku 1972, ehkä valmistusvuosi.

Hinta 3eur, SPR Kontti.

Unique-sarjasta lisää kuvia ja tietoja täällä. (Englanniksi.)

Arabian jykevämpi Kosmos sarjan teekannu. Koristeen suunnittelija Gunvor Olin-Grönqvist, koristetta käytettiin S-astiaston (suunn. Ulla Procopé) koristeena 1962-76. Vanhemmat käsinmaalattuja, kuten tämä kannu, pohjassa on maalattuna mm. valmistusaika 6-67= kesäkuu 1967.

Hinta 18eur, Pelastusarmeijan kirpputori. (Kanta-asiakkaana maksoin kannusta kuitenkin vain 15.30eur.)

Kosmoksessa on erillinen haudutuskuppi teelehdille, joka upotetaan kannun sisään. Eli kun ostatte näitä Arabian kannuja, se ei ole täydellinen kokonaisuus mikäli kuppi puuttuu sisältä, ja pitäisi silloin huomioida hinnassa.

Arabian kannu on kaadettaessa hiukan kömpelö, ja kannesta tekee mieli pitää kiinni kun ei ole ihan varma pysyykö.
Egersund on parempi ottaa käteen ja siinä on hyvä lukitus kannessa. Teelehdistä irtoaa maku nopeammin ja paremmin kun ovat vapaana vedessä. Teelehtimössön peseminen nokasta vie aikaa.
Pisteet pienellä erolla Norjaan. Heja Norge!

Stigin vene

Kotoa, tosin löytyi sieltä mummon köksästä, mutta ollut meillä käytössä. Pikkulikkana tein "veneellä" makoisat appelsiinimehut, ai että.

Ruotsalaisen Stig Lindbergin suunnittelema 50-luvulla Gustavsbergille. Pohjassa on MADE IN SWEDEN ja Gustavsbergin ankkurimerkki.
Mutta mutta...netistä löytyneiden tietojen mukaan väreinä olivat punainen ja keltainen yksinään, että näin punakeltaisena ei olisi myyty. Mistähän meille on värisekoitus tullut?
Muoks* Kansa tietää, kyllä vain venettä on myyty tällä värillä, kiitos infosta!
Huono appelsiinille, kärki on liian terävä ja kapea, sekä reiät mistä mehu menee kuppiin ovat liian pieniä. Mutta jos on suunniteltu sitruunalle, on varmaankin passelimpi.

Sitruspuserrin oli Stig Lindbergin ensimmäisiä suunnittelutehtäviä modernista materiaalista muovista. Kuva n. vuodelta 1953.
 

Kuva: Gustavsbergs Porslinsmuseum

 

Scandiaa laatikossa

Vaikka Scandia aterimia meillä onkin jo paljon, niin aina yritän pongailla lisää, ja varsinkin puuttuvia osia.
Löytö tuli tehtyä oman kylän rupuskakirpparilta tällä kertaa. Ja eniten kiinnosti pienet lusikat joita minulla ei ollut ennestään kuin 1kpl.

Laatikossa on neljä veistä, kolme isoa lusikkaa, yksi haarukka ja viisi pikkulusikkaa. Olisipa vielä laatikko ollut sarjaan kuuluva mutta ei ole.
Hintana 10 euroa. Ihan jees, alle euron kipale.
Tuo ruokalusikka on niin syväpesäinen ja iso että käytän niitä ruuanlaitossakin, ja haarukalla muussaa pienen perunasoseen hetkessä.

Scandia, suunn. Kaj Franck, tuotannossa 1952-89 Sorsakoski/Hackman

Ei roskaa ja roskaa

 Kirpputorilta:

Lena ja Al Eklund tarjotin, 1.50eur.

Finel kastikekasari 1.80eur.

 Nyt kun on saatavilla mainio opus Iloista emalia, saa näille kattiloillekin vuosiluvut ja suunnittelijoiden nimet. Valmistus alkoi 1968,

pesäosan suunnittelu Leif Eriksson

 ja teak-varsi Seppo Mallat.

 Sitten "roskaa", eli roskiksesta löydettyä.

 Pandan monpensier rasia.

Mummon hieno roskislöytö, Finel Apila kattila.

 Ja tämä koriste ei suinkaan ole Tomulan niin kuin olen itsekin luullut, vaan se on Greta Baltscheffskyn. Henkilö osallistunut suunnittelukilpailuun ja koriste pääsi kattilan kylkeen v. 1977.

Lisäksi olen löytänyt roskiksesta Riihimäen ehjiä lasipurkkeja ja värillisiä kaljapulloja, niitä ns. vaarin pulloja joissa ainakin Mallasjuoma on myynyt kotikaljaa. Niin ja Anttilan säästökirja v. 1986 josta pitääkin näyttää muutama Muistatkos?-juttu.

Ja noista emaleista vielä mielenkiintoinen tieto, osa kattiloista ja pannuista on tullut Ruotsista yrityskaupan myötä (Kockum), täällä vain saaneet suomalaiset nimet ja jatkettu samoilla muoteilla tekoa. Esim. juuri tuo Apila on sellainen, kuuluu Kesti -kattilasarjaan, Ruotsissa nimenä ollut Kalas. Suunnittelijat herrat Arne Erkers ja Sigurd Persson.

Kivoja juttuja

Kesällä kirppistely on jäänyt vähemmälle,

mutta jotain kivoja juttuja kuitenkin on löytynyt.

 

 Tässä parhaimmat:

 

Lena ja Al Eklundin retropurkki, isompi koko.
1eur

Kaksikerroksinen keksi/leipälaatikko on alumiinia, ruotsalaista tekoa. Luulenpa että tästä puuttuu yksi kerros.
2eur



Valmistaja JH Fabrikerna.

Villeroy & Bochin sokerikko + kermakko oli tullut myyjälle lahjaksi 80-luvulla.
 Ja nettihän sen kertoikin että koristeellista Acapulcoa on valmistettu 1983-1991.
2eur

ET Siiroisen Jesperi sokerikko/jälkiruokamalja.
2eur

Riihimäen lasin maljakoita, design Tamara Aladin.

Vasemmanpuoleinen kulkee nimellä Reimari, toiselle ei taida löytyä kuin valmistenumero.

Yhteensä 15eur, samasta pöydästä, toinen oli 6.50e ja toinen 8.50e.