Anttilat täydentyy pikkuhiljaa

Tavoitteena olisi saada kaikki 70-luvun paksut Anttilan tavaraluettelot; sain juuri syksy-talvi 1978-1979. Enää puuttuu kaksi, kevät-kesä 1970 ja 1978.
Lisäksi minulla on myös 60-luvun lopun ja 80-luvun alun luetteloita, niitäkin otan lisää kokoelmaan jos vain löytyy.

Suurimman erän tavoitin ostoilmoituksella aikoinaan tori.fi:ssä, pohjoisesta Pelkosenniemeltä saapui pahvilaatikollinen sekä ohuita kausiluetteloita että paksuja vuodenaikaluetteloita. En ehtinyt edes kysyä hintaa tai maksaa mitään, kun paketti oli jo kotona. Tällaisista lähetyksistä voi vain enää haaveilla.

Kun Anttila meni konkurssiin, huomattiin että kuvastoista voisi tulla vielä halutuimpia keräilykohteita, jopa sijoitusmielessä. Sekä Iltasanomat että Iltalehti halusivat silloin tehdä jutun kuvastoista, minuakin kyseltiin jutuntekoon, mutta olin reissussa ja sähköpostit jäi lukematta.

Tästä löytyy nuo kummatkin jutut:
Iltasanomat
Iltalehti

Anttilan kuvastot toimivat mainioina apuina tuotteiden aikakauttamiselle. Esimerkiksi Hackmanin Brasilia kahvipannu on ensimmäisen kerran esillä v. 1966, mutta löytyy vielä vuoden 1977 luettelostakin. Eipä ihme että niitä on paljon kirpputoreilla myynnissä. Olen löytänyt jopa metallijätteestäkin käyttökelpoisen yksilön.

Brasilia kahvipannu, suunnittelija Veikko Aliklaave, koot 1,0l ja 1,5l.

Keväistä viikonloppua, meillä alkaa talviloma, ja tiedossa on kirppukierroksia vähän muuallakin kuin täällä kotiympyröissä 👍

Huom! Lukijalta saatu vinkki, vanhoja katalogeja skannattuna netissä, I LOVE THESE!
https://www.flickr.com/photos/149869814@N08/albums

Minä juon nyt kahvia!

Tästä Harri Holkerin tokaisusta "Minä juon nyt kahvia!" on tullut lentävä lause, jota kuulee heiteltävän aika useasti. Holkeri oli lievästi närkästynyt toimittajien kyselyistä, kun halusi keskittyä kahvikupposeensa laivaristeilyllä v. 1990. Tuo videoklippi löytyy Youtubesta.

Ja kahvinautintoon kuuluu myös kaunis kattaus, kahvipannuineen.
Tässä minulla on kaksi pannua jotka ovat jo ohittaneet värikkään retroajan, 80-luvun kolkutellessa vanhoista värikkäistä koristeluista luovuttiin, ja tilalle otettiin hempeämpiä sävyjä ja koristeita. Pannuja oli jopa pastellin sävyissä.

Arabia emalin Roosaruusujen suunnittelija on tuntematon, valmistus on ajoitettu noin vuosien 1977-1984 välille, tarkkoja vuosia ei ole tiedossa.
Olga Osolin Myrna kuviointi onkin tuttu jo 30-luvun posliiniastioista, mutta oli edelleen tuotannossa. (Lopetettiin vasta 2005.)
Kuka lienet keksinytkään yhdistää tähän vanhaan sarjaan emalisen kahvipannun vielä 80-luvulla?
Myrna pannun kerrotaan tulleen markkinoille jouluksi 1982. Kultaukset toivat pannuun juhlavuutta.

Näissä uudemmissa pannuissa on se hyvä puoli, etteivät ole vielä loppuun käytettyjä mökeille ruostumaan unohtuneita, vaan ovat yleensä täysin käyttökuntoisia.
Yksi vika tosin löytyy, kahvojen maali ei ole pysynyt, kehityksessä menty tapapakkia sillä ainakaan minun yhdestäkään vanhasta 70-luvun kahvipannusta ei ole kahvoista maalia pois. Joku sanoi myös että kahvojen maali ei ole kestänyt astianpesukoneessa pyöritystä. Oliko tehtaalla testattukaan, jos oletettiin että pestään käsin.
Tässä minunkin Myrnassa on kahvasta valkoinen maali kokonaan pois, mutta aion maalata sen uudelleen. Roosaruusuun riitti pieni paikkailu mustalla tussilla.

Kumpainenkin on löytynyt FIDA kirpputorilta, Roosaruusu maksoi 12 euroa ja Myrna 6.50 euroa.
Ja kaffet niihin voi laittaa tulille vaikka heti.

Kahveikasta viikonloppua!

TIPS! Kannattaa seurailla minun Instagramtilin tarinat -osuutta, laittelen sinne lyhyitä videojuttuja kirppisostoista, välillä kuvaan paikan päällä kirpputorilla jos jotain kiinnostavaa tavaraa osuu kohdalle.

Kirppispostaus

Harvemmin tulee lähdettyä näistä lähinurkista muualle maakuntaan kirppiksille. Joskus vaihtelu kuitenkin virkistää. Ja noilta maaseutukirppiksiltä voi tehdä tosi hyviä löytöjä, siellä ei ehkä hintataso ole ihan niin tapissa kuin kaupungeissa.

Tähän ensi alkuun kuitenkin jo talvella löytynyt maaseutukierroksen tulos.

Käyttökuntoinen Heikki Orvolan Visit kahvi/vesipannu olisi ollut jo tuolla kuudella eurolla halpa, mutta tuossa pöydässä oli kaikki tavarat vielä puoleen hintaan! Tuli naurettavan halpa.

Ostopaikka kirpputori Matruska Villähteellä.

Tällainen pannu meillä oli kotona 80-luvulla, teevesiä tuli keiteltyä. Syksyllä juttelimme äitini kanssa näistä meidän vanhoista tavaroista, ja tuostakin pannusta, vaan eipä hän muistanut sitä ollenkaan. Mitään vikaa hänellä ei muistissa ollut, ei vaan muuten ollut jäänyt mieleen. Itse sitä tuntuu muistavan joka ainoan kipposen ja kupposenkin joita meillä oli.

Visit oli viimeisiä Arabia emalin pannuja, kahta kokoa, ja väreinä valkoisen lisäksi punainen ja vaaleansininen. Yllättäen tätä pannua näkee aika harvakseltaan kirpputoreilla.

Sitten on eilisen ostoksia:

Helena Tynellin Palkki maljakko oli näin halpa ihan vaan siitä syystä että sitä ei oltu tunnistettu. Muuten Iittalat ja Riihimäet kun tuolla lahjoitustavarakirpputorilla oli vitriinissä "oikeilla" hinnoilla.

En voinut ohittaa Seppo Mallatin vauvakasaria! Söpö pieni ja täysin kayttökuntoinen. Valkoisena Finella kattiloita valmistettiinkin vielä Hackmanin aikana -80-luvun loppuun, joten voi olla sen ajan tuote kun säilynytkin niin hyvänä. Maksoin pikkuisesta 0,8 litraisesta 12 euroa.

Sitten käväisin kirpputorilla jota pitää yllä evlut seurakunta, ja juuri sattuikin kaikki kierrätystavara olemaan puoleen hintaan. Tosin heilläkään vitriinituotteet ei kuulu koskaan tähän tarjoukseen.

Hyllystä pongasin kauniin turkoosin kulhon, että tuo olisi nätti salaattikulhoksi. Käteen otettua aloin katsomaan, että onko tämä hitti joku näin upea kulho. Pohjassa olikin teksti ORREFORS Fuga.
Kulhon on suunnitellut Sven Palmqvist 50-luvulla, ja Fuga-sarja on Ruotsissa klassikko. Kulhoa on tehty uustuotannossa, mutta pohjamerkinnät on niissä erilaisia, eli tämä minun löytö on aito vanha. Kulho maksoi alen jälkeen 50 centtiä.

Ruotsiksi asiasta tietoa täällä.

Ilves-tölkkejä ei kait voi olla koskaan liikaa. Olen löytänyt niitä myös lasinkeräyksestä, paksuna lasina säilyvät usein ehjinä vaikka ne sinne kevyesti heittäisikin.
Tämä tölkki on loppuajan tuotantoa, koska siinä on muovinen tiiviste ja kansi. Kannessa lukee sisäpuolella RIIHIMÄEN LASI. Kun Ilves-logo metallikansista poistui, tehtiin niitä vielä värillisinä ja esim. ruudukkokuviolla. Ilves-tölkkejä valmistettiin tehtaan loppuun saakka, vuoteen 1990.
Näiden hinnat ovat kyllä nousseet ihan järkyttävästi, monilla on käsitys että on suurikin aarre. Kuitenkin purkkeja on tehty valtavia määriä, ja niitä on ihan joka kirppiksellä myynnissä. Kyseessä joka kodin tuiki tarpeellinen säilömisastia. Muistan meilläkin esim. etikkakurkut jotka lilluivat tillin varsien kanssa isoissa Ilveksissä.
Minun ostos on 2 litrainen ja maksoin siitä 1.75 euroa.

Ja vielä Tampellan pellavaa, keskikokoisia pöytäliinoja. Keltainen on Dora Jungin Yrttitarha.
1.50 euroa kappale.

Mukavaa keväistä viikonloppua!

Kahvi- ja vesipannu Finella

Olen vuosia etsinyt sopivan hintaista Heikki Orvolan vesipannua joko punaisena tai keltaisena. Yleensä myynnissä on ollut vaan muita värejä, valkoisia eniten. Hinnat kolmenkympin paikkeilla.

Kunnes sitten viime kesänä peräkonttikirppikseltä sain haluamani. Tingitty hinta 15 euroa.

Pannua oli luultavammin pesty pesukoneessa, koska puuosat olivat rispaantuneet (kuivuneet), nuppi jopa haljennut. Äkkiä öljyä pintaan, ja sain jotain pelastettua. Kahvahan pannussa on laminaattia, joka ei siis vedestä tykkää.

(Jos jollain on romukeräykseen menevä pannu, voin ostaa siitä tuon puunupin, se on helposti ruuvattavissa kannesta pois.)

Joulun alla ostin vielä ruskean pannun, tämä on todella hyvässä käyttökunnossa, ei liiemmälti käytetty, ARABIA tarrakin vielä paikoillaan. Tästä maksoin epäröimättä 20 euroa.

Orvolan pannu tuli myyntiin 1978-79, ja se liitettiin Finella sarjaan, useita värejä, sekä muutamia koristeita esim. Uhtua ja Pirtti.
Pannu sai Formes Utiles palkinnon Ranskassa 1979.

Mitähän tuollainen pannu sitten aikoinaan maksoi, maksammeko kirppishinnoissa enemmän vai vähemmän?
Anttilan kuvastosta vuodelta 1981-82 löytyy beige vesipannu tarjoushintaan 79mk. Rahanarvon laskurilla tuo summa nykyrahassa olisi n. 32 euroa.

HUOM HUOM Markkinoilla liikkuu myös kömpelö kopio Orvolan pannusta. Hyvin paljon samaa, mutta muoto littaisempi ja kannessa ei ole reunassa kohoumaa ja nuppi on korkeampi.
Valitettavasti tätä pannua on nähty esim. Tori nettikirpputorilla myytävän virheellisesti Arabian pannuna. Olipa kerran eräässä aikakauslehdessä myöskin esiteltynä kotimaisena Orvolan tuotteena. Missä lie tuo kopio sitten on tehty. Mutta tarkkana saa olla jos ei ole ihan selvillä miltä aito näyttää.


Kiitos kaikille myötäelämisestä surussa, ja ihan kuin ei tässä olisi tarpeeksi, omakin terveys on nyt tarkkailun alla...

Keltaiselle Pehtoorille kaveri

Kirpputoreilla on hyvin harvoin mitään kirppishintaisia Pehtoori-pannuja myynnissä. Puhun siis muutaman kympin tai alle maksavista. Kyllähän niiden hinta tiedetään jo hyvin. Ihan halvalla ei lähde.

Joulun alla kuitenkin SPR Kontissa oli yksi tumman sininen myynnissä. Varmaan äsken tuotu, koska paria päivää aikaisemmin ei vielä ollut esillä. Eli tuuria matkassa että satuin paikalle.
Kohtuullisessa kunnossa sisältä sekä päältä, koristekelpoinen. Tarvitsi vain perusteellisen puhdistuksen ja ruskeiksi kuivuneiden bakeliittiosien rasvaamisen.
Hinta oli 17 euroa ja pidin sitä jo aika OK hintana, olisin ehkä ostanut silläkin. Mutta minullapa oli juuri mukana alekuponki jonka olin saanut Kontin uutiskirjeen tilaamisesta. Niinpä pannulle ei jäänyt hintaa kuin 8,50 euroa. Hyvät kaupat!

Keltaisessa pannussa lukee pohjassa FINEL, joten se valmistettu ennen vuotta 1972, sininen sen jälkeen, siinä on ollut tarraleima.

Ruustinna ja muut iloiset emalipannut

Avotakka 1973

(Huom! Tekstiä muokattu saatuani uutta tietoa.)

Arabia emalin vuoden 1972 uutuus Ruustinna kahvipannu on jäänyt harvinaiseksi, eikä sen aina hoksata edes kuuluvan Arabian emaliperheeseen.

Ruustinna on Ruotsin tuliainen, Wärtsilän ostettua Kockumsin emalitehtaan tuotantoineen ja malleineen, alettiin Sigurd Perssonin suunnittelemaa Kaffe-Petter pannua valmistaa täällä. Ruustinna pysyi yksivärisenä, sitä ei koskaan koristeltu Arabialla kuten muita pannuja.

Pannun voi myös löytää Kockumsin valmistamana, eikä välttämättä erota onko Arabia vai Kockums. Samoja värejä on käytetty sekä että. Kockums tuotemerkkiä käytettiin myös hetken Suomessa.

Kotiliesi 1972

Tässä on kattaus vuoden 1972 pannuista.
Messikalle on samoin Ruotsista ja Perssonin suunnittelema, alkuperäiseltä nimeltään Sjöman. Se oli ehkä enemmän juhla- ja tarjoilukannu. Täällä kannuun tehtiin joitakin teknisiä muutoksia kahvan kiinnitykseen, ja kannen nuppi muutettiin leveämmäksi. Mutta myös tätä Ruotsin mallin valmistusta jatkettiin. Myös tässä pannussa käytettiin hetken Kockums tuotemerkkiä.

Ja muut pannuthan ovat kotimaista designia, Nurmesniemen iki-suosikki Pehtoori, sekä Leif Erikssonin uudistama Onnimanni.

Tässä vaiheessa, vuonna 1972,  tuotemerkki FINEL on jäänyt jo pois ja käyttöön otettiin ARABIA.
Finel on jäänyt kuitenkin yleiskieleen tarkoittamaan kaikkea vanhaa kotimaista emalia, ja silloin tiedetään hyvin mistä kyse. "Onko finelliä?" on se kysymys jos on myymässä emalia, olkoon tuote sitten vanhempaa tai uudempaa, 80-luvulla valmistettua.

Kuva: laatutavara.com

Kockums Sjöman, valmistajan tarra kahvassa

Kevät toi roskisdyykkarin

Kevät on aikaa kun ihmiset siivoaa torppiaan ja mökkejään, ja heittävät tavallista enemmän tavaraa roskiin.
Tässä yksikin ilta kun poika oli kaverinsa kanssa jätepisteellä (etsivät panttitölkkejä), tuli soitto että: "Äiti äiti täällä on retropurkkeja!"
Yleisimmät löydöt ovat juuri vanhoja peltipurkkeja, mutta myös Arabian emalia löytyy.
Kuvaan vielä koko köntän kun haalin tuolta kaapeista ne esille. (Tosin joka viikko löytyy jotain uutta...)

Mutta tässä on lauantain pikkulöytö.

Arabian Onnimanni kahvipannu 1,5litraa.
Kyljessä Leif Erikssonin v. 1972 suunnittelema Orient koriste.
Emali ja sisäpuoli ok, suuaukon reunuksessa paikoin ruostetta, pieni pala kannen nupin alaosasta pois.
Ei kuitenkaan ole minun silmissä vielä roskiskamaa.

Elisabethin pannu

Silloin harvoin kun on joutilasta nettisurffailuaikaa, menen usein Elävän arkiston sivuille.
Elävä arkisto on nostalgian koti, jossa eilinen elää.
Vierähtää tunti jos toinenkin katsellen.

Tänään katselin ohjelmaa kuningatar Elisabethin vierailusta
Suomeen kesällä 1976.
Kuningattaren kerrotaan tuolloin ostaneen täältä mm. Ritari -teräsemalipannun.

Arabia mainostikin pannua sen jälkeen sanoilla: Tämä on se kuuluisa kahvipannu, joka miellytti kuningatarta ! 
Liekö mainos sitten vauhdittanut pannun myyntiä tai ei.

Kuva: laatutavara.fi

Pehtooripannu sydämellä

Kuva: Avotakka 1974

Jos 70-luvulla olisi jo vietetty Ystävänpäivää,

oiva lahja ystävälle olisi voinut olla sydänpannu ja -mukit.

Mustat astiat on Kiltaa ja kuviolliset Paratiisia.

Kaikki Arabian (Wärtsilä).

Hyvää Ystävänpäivää !

Punahilkka

Ostin itselleni "joululahjan" jokin aika sitten, oman Punahilkan, joka onkin ensimmäinen retropannu meillä.

Näitten hintatasosta en ole niin kovin hyvin selvillä,
mutta 20 euroa tuntui kohtuulliselta oikein hyväkuntoisesta pannusta.




Finel on tuotemerkki, jota valmisti Järvenpään Emali.
Järvenpään Emali kuului Arabian tavoin Wärtsilä-konserniin.
Finel valmisti kymmeniä, ellei satojakin pannumalleja matalista pyöreistä korkeisiin termoskannumaisiin.
Väreja on paljon.
1960-luvulla punaisten ja vaaleansinisten pannujen rinnalle nousivat 1970-luvulla keltaiset, ruskeat, sinapinväriset, sammalenvihreät, turkoosit, tummansiniset...
Niihin ilmestyivät myös koristeet.
Emaliastioiden koristeiden suunnittelijoita ovat mm. Arabian taitelijat Raija Uosikkinen ja Esteri Tomula.
-----------------------------------------

Kirpputoreja kierrelty tänään ja huomenna jatkuu, vielä on aika hiljaista itsepalvelupaikoissa, ostajia olisi, vaan ei pöydissä tavaraa.
Mutta ensi viikolla varmasti vilkastuu, mekin viedään silloin tavaraa myyntiin.