"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

23. marraskuuta 2018

Soiva joulukirkko

Vanhat Anttilan joulukuvastot tulee lukulistalle aina näin joulun alla, vaikka joka vuosi katselee, ei niihin kyllästy koskaan.

Tässä tuon mieliin kaksi 70-luvun joulukoristetta, ensimmäinen on perinteinen paperitähti.
Kun sähkökyntteliköt eivät vielä olleet yleisiä, oli paperitähti se joka loisti ikkunalla. Ja tämähän oli valtava, 50cm leveä. Anttilan kuvastossa tuo nimi Ikkunatähti muuttui myöhemmin nimeksi Adventtitähti.
Toinen koriste on ehkä meillä tuntemattomampi Soiva joulukirkko. Se tulee Ruotsista, ja siellä taas ollut yleisempi koriste jota nyt mieluusti ostettaisiin nostalgiamielessä.
Kirkko on soittorasia, jossa on valaistus, ja se soittaa sävelmää Jouluyö, juhlayö.
Kuva on vuoden 1972 joulukuvastosta jossa kirkon sanotaan olevan uutuus (Anttilassa). Kirkkoa on myyty useita vuosia, mutta vanhan erottaa ainakin siitä että se on puusta tehty, kun uudemmat ovat muovia.

Meillä oltiin kotona aika vanhoillisia joulun suhteen, joulukuuseenkin sähkökynttilät tuli vasta 70-luvun jälkipuoliskolla, eikä meillä ollut mitään muita jouluisia sähkövalaisimia.
Noista kuusenkynttilöistä on jäänyt mieleen se kuinka aitoja kynttilöitä poltettiin vain aattona lyhyt hetki ja joku vahti vieressä, yleensä äiti. Meillä oli siihen aikaan paljon kissoja joilla oli myös joulumieli päällä ja rymistelivät kuusen alla, ja välillä kiipesivät kuuseenkin. Tarkkana sai olla. Olihan se valtava helpotus kun kynttilöitä sai sitten poltella huolettomasti yötä päivää. Nyt kuusta pääsi kunnolla ihailemaan.


3 kommenttia:

tyyne-setä kirjoitti...

Voi hyvänen aika noita Anttilan luetteloja! Jos olisi ollut aikoinaan ollut järkeä päässä, niin ne olisi säilyttänyt. Nyt niistä näkee niin monta aikakauden kuvaa ja oman elämänsä vaatteita, esineitä, haaveita jotka eivät toteutuneet...

Nuokin ikkunan joulutähdet ja joululiinat! Esineet eivät ole enää aikoihin olleet ehjiä eikä tallessa, mutta pelkän kuvan näkeminen tuo lämpimän tunteen rintaan.

Lorenzas skafferi kirjoitti...

Kylläpä tuo joulukirkko tuo mieleen lapsuuden joulut :) Meillä oli kotona just semmoinen jolla oli punainen katto. Äiti oli hyvin varovainen sen kanssa ja me lapset ei saanut koskea siihen. Ja varmastin siitä syystä kirkko on vielä käytössä joka joulu samassa paikassa ruokahuneen ikkunassa. Äiti oli jopa tehnyt pieni maisema kirkon ympärille missä tonttuja oleskeli vanun päällä. Muutama vuosi sitten äiti osti minullekin kirkko ja samalla tavalla minäkin teen pienen maiseman sen ympärillä missä on enkeleitä ja jouluseimi.

tyyne-setä kirjoitti...

Voi Anttilan luettelot, nuo hartaasti katsellut! Olisipa tullut otettua niitä talteen.