Ostin talvella huutonetistä ison koruerän, jossa oli enimmäkseen pukukoruja, jokunen kotimainen pronssikoru (Sarpanevaa, Ikosta), ja sitten yksi kiinnostava sormus, josta myyjä osasi sanoa vain ”joku iso hopeasormus”.
Leimoja tutkien pääsin oikean suunnittelijan jäljille.
Lautasen mallinen sormus on Pekka Piekäisen (1945-2004), vuodelta 1971.
Piekäinen aloitti korujen suunnittelun 60-luvun lopulla Kaunis Koru Oy:lle ja siirtyi pian Turkuun Auran Kultaseppien muotoilijaksi. Piekäisen materiaali oli hopea, ja ominaista tyyliä olivat selkeät pelkistetyt linjat ja runsas materiaalin käyttö. Korukiviä hän on käyttänyt harvoin.
Tämä sormus onkin varsin hyvä esimerkki Piekäisen muotoilusta.
Tuuria matkassa, sormus on sopiva minulle vain yhteen sormeen !
Pikkurillissä Karl Laineen Finnfeelings -sarjaa,
keskisormessa Liisa Vitalin Pitsiä.
6 kommenttia:
Pidän hurjasti noista Liisa Vitalin Pitsiä-sarjan koruista. Äidilläni on siitä sarjasta pallon muotoiset riippuvat korvikset, joita ihailin jo lapsena ja sanoin niitä juustopallokorviksiksi. Haluaisin samanlaiset juustopallokorvikset itsellenikin :)
Hei, ootko huomannut että kaupoissa on taas teinari kalentereita? :D Ostin sellasen vaikka en sinäänsä ole teini, kun oon jo "aikuinen" (18v) :D Mutta se oli kyllä niin sievä että oli pakko prismasta sellanen napata, niin käteväkin!
Aivan ihana tuo "lautassormus"!
Heippa! Mulla olis mummolta saatu hopeinen iso sormus jostain 60 tai 70 luvulta ja ajattelin että kunhan saan aikaiseksi saisko sulle laittaa "tunnistettavaksi" kuvaa siitä? tai osaatko kertoa vinkkiä mistä voisi itse opiskella asiaa?
Olis kiva tietää jotain siitä kun sillä on aika jännä tarina...
Laita vain kuva, hopeisessa pitäisi olla myös leimat joista voisi päästä jäljille, jos se on jonkun "kuuluisan" suunnittelijan.
Upea sormus!
Minullakin on yksi Karl Laineen sormus. Sain sen teini-ikäisenä pariksi äitini kaulakorulle, jonka isäni osti, kun synnyin vuonna '79.
Koruista tuli mieleeni, että olin kasvotusten Björn Weckströmin kanssa. Seisottiin ihan nenäkkäin Münchenin lentokenttäbussissa. Mietin pääni puhki, mitä sanoisin hänelle, sillä ihailen häntä kovasti. En uskaltanut sanoa mitään! Minä, puhelias ihminen. Mietin, miten tyhmältä sekin olisi kuulostanut, jos olisin kertonut ihailevani häntä. Joten silmäilin häntä vaivihkaa, siinä nenäni edessä.
Lähetä kommentti