Mutta tyttöjen juttujahan nämä olivat, kirjaan on uskaltautunut kirjoittamaan vain pari poikaa; toinen oli luokkatoveri ja toinen luokkatoverin veli.
Koulutovereiden inhokit ovat olleet ylivoimaisesti käärmeet ja oksennus, näin melkein kaikilla. Muita useammin mainittuja ovat sota ja humalaiset ihmiset, puliukot.
Ainakin kaksi henkilöä on nyt aikuisena siinä ammatissa, joka ollut toiveena myös lapsena.
Tässä vielä minun täyttämät sivut, jotain tietoja kumitin pois:
6 kommenttia:
Minullakin oli tuollainen kirja, mutta johonkin se valitettavasti on hävinnyt. Melkoinen aarre se olisi!
Oletko päässyt Espanjaan?
I-H-A-N-A postaus! Tuli niin hyvä mieli... Oma ystäväkirjani on kadonnut jo vuosia sitten. Samoin kuin päiväkirjani. (joita löytyi tosin vinopino kerran pikkusiskoltani... hmm.)
Ihanaa! Pitäisi varmaan kaivaa jonkun laatikon pohjalta omanikin esille. Muistan, että minun kirjassani monet inhosivat sotaa ja poikia :)
Useimmissa täällä meidän kouluilla kulkeneissa kirjoissa inhokkina olivat POJAT. :D
Kyllä, Espanjaan on päästy :)
Lähetä kommentti