Sankari-cowboy

Vintistä löytyneet Pecos Bill - kortit on meillä nyt in.
Poika osaa melki kaikki heput sanoa nimeltä, englanninkieliset nimet on vaan vähän vaikeita lausua.
Valitettavasti pakasta puuttuu kortteja, eikä ole korttikoteloakaan, niin ei tälle mitään keräilyarvoa enää voi laskea.

Mutta jälleen palanen lapsuutta.

Punahilkka

Ostin itselleni "joululahjan" jokin aika sitten, oman Punahilkan, joka onkin ensimmäinen retropannu meillä.

Näitten hintatasosta en ole niin kovin hyvin selvillä,
mutta 20 euroa tuntui kohtuulliselta oikein hyväkuntoisesta pannusta.




Finel on tuotemerkki, jota valmisti Järvenpään Emali.
Järvenpään Emali kuului Arabian tavoin Wärtsilä-konserniin.
Finel valmisti kymmeniä, ellei satojakin pannumalleja matalista pyöreistä korkeisiin termoskannumaisiin.
Väreja on paljon.
1960-luvulla punaisten ja vaaleansinisten pannujen rinnalle nousivat 1970-luvulla keltaiset, ruskeat, sinapinväriset, sammalenvihreät, turkoosit, tummansiniset...
Niihin ilmestyivät myös koristeet.
Emaliastioiden koristeiden suunnittelijoita ovat mm. Arabian taitelijat Raija Uosikkinen ja Esteri Tomula.
-----------------------------------------

Kirpputoreja kierrelty tänään ja huomenna jatkuu, vielä on aika hiljaista itsepalvelupaikoissa, ostajia olisi, vaan ei pöydissä tavaraa.
Mutta ensi viikolla varmasti vilkastuu, mekin viedään silloin tavaraa myyntiin.

Korkealta ja kovaa

Nuottikirja Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään, mukana säestys-CD 38:lle kappaleelle.

Laulutunneilla laulettiin kovaa ja korkealta, opettaja polki urkuharmonia sen kuin naisvoimilla jaksoi.
Laulettiin paljon kansansävelmiä, maakuntalauluja, virsiä.
Sitten jotain lastenlauluja, ainakin Mörrimöykkyä, Täti Monikaa, Jänöjussin mäenlaskua.
Ja tietysti kevät- ja joulujuhliin opeteltiin monta aiheeseen sopivaa laulua esitettäväksi kyläläisille.

Musiikkirjat on vuodelta -79 ja -74.

Mitään nuottiopetusta en muista koulussa saaneeni, aina vain laulettiin ja laulettiin, opettelin itse nuotit Tie musiikkiin- kirjasta ja katsoin Viuluviikareita. Sain sen ajan muotisoittimen, melodikan soittopeliksi ja sitten myöhemmin pikkuisen pattereilla toimivan "pianon". Ystävälläni oli myös melodika ja jotain duettojuttuja koulussa esitettiinkin.

Yleisesti 1970-luvulla ilmestyi uusia laulukirjoja, jotka veivät opetusta uuteen suuntaan, kansainvälisempään. Laulutunnit muuttuivat musiikkitunneiksi, oppisisältö muuttui. Musiikkikirjoihin otettiin mukaan suosittua, suuren yleisön kuuntelemaa ja levylistoillakin näkyvää musiikkia. Alettiin laulaa englanninkielellä.
Musiikkiluokista ja -lukioista tuli suosittuja.

Valitsin kirjasta Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään yhden hitin,
venäläistä alkuperää, Taljanka yhtyeen Huopikkaat vuodelta 1978.
Kyllä sitä rallateltiinkin. Sanat on ihan höpsöt.


Huopikkaat
Ystäväin mua odottaa joka ilta portilla, mut niin paukkuu pakkaset, ettei riitä sukkaset.
Kohta kullan luo käy tie -missä huopikkaani lie ?
Oo-oo, täytyy löytää huopikkaat.
Huopikkaat, huopikkaat, äiti koettaa piilottaa.
Sama se. Löydän ne. Terve vaan mua ootetaan.

 

Perhesiteitä

Olin eilen ostoksilla piiitkästä aikaa ystävättäreni kanssa, kävimme tällä kertaa kaikkialla muualla paitsi lastenvaatekaupoilla, joten haksahdimmekin Marimekon aleen, josta sai kaupan päälle uusimman Olivia lehden.

Lehdessä oli juttu perintösormuksista, että miten ne muistuttaa kantajistaan ikuisesti, ja kuinka uudella omistajalla sormuksen tarina jatkuu.
Oli esitelty kuusi erilaista perintösormusta tarinan kera.



Minulla on kaksi ns. perintösormusta, toinen on aivan sileä ohut simppeli kultarinkula, joka on isovanhempieni vihkisormus,
ja sitten on tämä kuvan tätini kihlasormus.
Se on hyvin tyypillinen 60-luvun sormus, suuri, pitkänomaisella kivellä.

Vihityn parin avioliitto hajosi jo ennen syntymääni. Sormuksen sain joskus 20 vuotta sitten ja se on ollut siitä asti sormessani normaalikäytössä.





60-luvun hopeisilla designkoruilla on kysyntää.
Tässäkin kuvassa on noita pitkäkivisiä koruja. Minä kyllä tykkään.
(Juttuun liittynyt nettisivu on jo poistettu.)

Jalometallituotteiden valmistajaleimat ja vuosileimat saa selville Tukesin sivujen taulukoista, varsinkin vanhempien tuotteiden kohdalla on kiva tietää kuka valmistanut ja missä ja milloin.

Ja mitäs sieltä Marimekosta sitten, no lisää Sanna Annukkaa...kun "halvalla" sai !

Kanteleen kutsu

Olen vallan ihastunut Sanna Annukan Marimekolle suunnitelluihin Kanteleen kutsu ja Taikamylly -kuoseihin.


Haluaisin kaikki,

mutta vain nämä kaksi pyyhettä ilahduttaa keittiössä.


Annukan suunnittelema kuvitus kahvipurkkiin täällä.

kuvat: marimekon katalogi ja www.alwaysmod.com

Purnukat

Mainio Sarviksen Purnukka- taloustölkkisarja tuli markkinoille 1976, niissä oli otettu huomioon mukavasti tarkoituksenmukaisuus: pinottavia, kapoisia hyllyyn ja mitoitus perustui ruoka-ainepakkauksien vetoisuuksiin. Ideana oli, että pakkauksen sisällön sai kotona tyhjentää vastaavankokoiseen purnukkaan.

Sarja on Pirkko Räsäsen suunnittelema.

Pyöreässä pikkupurkissa on reunassa kolo lusikkaa varten.

Sarjaan kuuluu vielä yksi isompikokoinen purnukka.

Kuvan purkit vetää 0,75 litraa.

Räsänen suunnitteli Sarvikselle myös mm. sitruspusertimen v.1980, jossa on kolme erikokoista puristinosaa.
Kätevä puristin, käy niin mandariineille kuin greipeille.