Joulunaikaan kaivetaan glögilasit esille
ja nautitaan lämpimästä höyryävästä juomasta.
Alkoholilla tai ilman.
Timo Sarpanevan klassikoksi julistettu Tsaikka (1957)
on juhlallinen ja kaunis lasi,
pieniin (naisen)sormiin kahva on kuitenkin iso ja hankala tarttua.
Jorma Vennola muotoili Iittalalle 1977 Paulan, lasimukin teräksisellä tai kullatulla kahvalla. Kahvasta saa hyvän otteen.
Jokotai- lasi, josta pidikkeen voi helposti ottaa pois ja panna paikoilleen.
Avotakka vuodelta 1978 kertoo "kiitellyn Paulan saaneen kansainvälistä
muotoilukunniaa mm. Espanjassa ja ruotsalaisissa lehdissä."
Paula lasimukeja on useampaa eri kokoa.
Minulla on glögille keski/normaalikoko, joka on juuri sopiva.
Sarjaan kuului lisäksi boolimalja,
lasikauha, salaattikulho, jälkiruokakulho, kermakko ja sokerikko, lasilautanen sekä jäälasimainen kakkulautanen, kannu ja karahvi. Olikohan muuta.
Näistä laseista valitsen käyttöön mieluummin Paulan.
Sarpaneva menköön takaisin kaappiin.
Tiedot: Iittalan mainokset 1978 ja internet
14 kommenttia:
Oi, Tsaikka-lasit on ihanat! harmittaa että jätin omani exälle eron yhteydessä vuosia sitten...En silloin tajunnut niitten kauneutta.
Oon aina tykännyt Tsaikka-laseista, niissä on jotenkin hauska fiilis.
Mutta, muistaakseni äidilläni on noita Paula-laseja myös. Tuli muutama vuosi sitten puheeksi, olivat tosiaan todella suosittuja aikoinaan. Veikkaan siis, että Paula-laseja on vielä käytössä 1970-luvun lopulla omaa kotiaan laittaneilla nuorilla pareilla (omat vanhempani menivät naimisiin 1976) tai sitten ovat ajan saatossa hajonneet ja sitä kautta poistuneet käytöstä.
Tsaikkaa valmistettiin myös ainakin sinisenä. Me saimme v. 1968 häälahjaksi ne siniset (kaikki edelleen tallessa ja ehjinä) ja myöhemmin olen hankkinut lisäksi kirkkaat, joita käytetään ensisijaisesti ja sinisiä vain säästellen. ;)
Minun suosikkeja ovat nuo Tsaikat. Tiedätkin varmaan sen, että tuo alaosa on se jäte, joka jää vetoketjun tekemisestä. Eli jo aikaisin on ollut kierrätystä muotoilussa.
Hauska yhteensattuma, just viikonloppuna join tuttavilla kahvia tsaikasta! Jotenkin olen aina yhdistänyt teenjuonnin tsaikkaan (eikös se tee olekin tsajua venäjäksi ;), mutta kyllähän se kahvi maistui noinkin.
Minultakin löytyy tsaikkapari kaapista, vai meniköhän toinen rikki, saakohan noita lasiosia muuten erikseen jostain?
Meillä on käytössä paula-astiasto, melko pienet mukit, parit eri kokoiset lautaset ja pieni kippo rusinoille ja manteleille. Vähän ovat kärsineet tiskikoneessa, mutta muuttivat meille kun vanhemmat siivosivat nurkkiaan. Tässä esim. yksi kuva kun Paula on käytössä vanhassa blogissani http://kummitustalossa.blogspot.fi/2009/11/kutkuttavat-kirppisloydot.html
Sarpanevat kaapissa pysyy minullakin ja nuo Paulat on vielä löytämättä!
Sain jokunen vuosi sitten äidiltäni hänen kaikki vanhat "hopea-paula" kupit tasseilla(normikokoa) ja vähän myöhemmin lisää "kulta-paulaa" toiselta sukulaiselta. tykkään kyllä "hopeisista" enemmän.Minulla on myös sokerikko. Kermakkoa olen etsinyt ja vähän aika sitten törmäsin siihen Tampereen Kontissa.Siellä oli myös näitä kuppeja alkuperäisessä laatikossa. Kupit ja kermakko jäi ostamatta kun hinnat oli niin hirvittäviä.Suorastaan hävyttömiä. Niinkuin monet muutkin tavarat siellä. Mutta tosiaan,tykkään kovasti paula-kupeistani jotka katetaan kahvikupeiksi pöytään aina sukulaisille lasten syntymäpäivinä :)
-Anne
Paula hopeisena on myös minun valinta. Käytöstä löytyy lasit normaalikoossa ja kauha aina glögiaikaan.
Noita laseja olen nähnyt ainakin neljää erikokoa ja niistä pienimmän(snapsi-Paulan) omistan itsekin, tosin vain yhden. Metsästys siis jatkuu.
Tsaikkaan lasiosia saattaa löytää kirpputoreilta ainakin, kuten myös noita pidikkeitä.
No löytyypäs Paula- ystäviä, kiva juttu !
Tsaikkoihin saa edelleen ostaa lasiosia. Hyvä niin. Minulla on isovanhempien perua muutama violetti Tsaikka. Aiemmin inhosin Tsaikkoja, mutta nykyään pidän niistä. Sopivat ainakin talomme aikakauteen.
Pauloja oli isovanhemmillani myös. Mihinköhän nekin joutuivat - kirppikselle toivottavasti jonkun löydettäväksi!
T. Undine
Pauloja paljon bongattu tänään Tampereen SPR:n kontista :) Lasit 5 eur (hopeiset pidikkeet) ja tassin 1.50 + sit oli jotain kermakkoa tms.
Enpä olisi niistäkään ymmärtänyt mitään, ellen lukisi blogiasi! On tämä niin ihana tietolähde, kiitos siitä!
Ihania nuo iittalan lasit :)
Minulla oli hopeisia Paula-laseja aikoinaan. Menivät tosi nopeasti rikki. Moni hajosi tiskialtaaseen samoin kuin hiukan aikaisemmin myynnissä olleet Iittalan suorat lasit. Enää on jäljellä Paula-sarjasta pieni lasikannu, mitä käytän maitoastiana isommalle joukolle, kun kokoustetaan.
Mummeli
Lähetä kommentti