"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

23. joulukuuta 2015

Kynttilätyttö

v. 1980



22. joulukuuta 2015

Jouluna kysytään hyvää sydäntä...

...sellainen on Havin kynttilöillä.

Kaunis koti 1971

Havin kynttilöitä on valmistettu jo 185 vuotta. Tavoitteena on kehittää jatkuvasti Havin valikoimaa ja luoda laadukkaita tuotteita suomalaisille kotitalouksille. Riihimäen kynttilätehtaalla valmistetaan Havi® ja Tuikku® – tuotemerkkien alla myytävät kynttilät. Kaikki tuotteet ovat täysin kotimaisia.
www.havi.fi

20. joulukuuta 2015

Joulupallot

Joulukuusi on taas koristeltu hyvissä ajoin, tykkään tosiaan että joulu on alkupäästä pitempi, ja sitten kun ohi niin unohdan samantien ja koristeet pois. Kun uudessa paikassa ollaan niin kuusikin tuli koristeltua vähän erilailla. Mutta kaikki vanhat killuttimet on ja pysyy.


Onko tämä pallo tuttu? Ikä? En ole koskaan aiemmin nähnyt, mutta saumallisena se ei ole kuitenkaan ihan uutta tuotantoa. Takaosa on hopean värinen, edestä läpinäkyvä. Kuvituksena on joulupukki, mistelinoksa ja kuusi.
Muoks* Löysinkin tiedon että pehmeitä saumapalloja on valmistettu vuoteen 1979.
 


Sitä saksalaista lasia lisää, käsinmaalattu, voisi olla 50-60-luvulta.
 Maahan toivat ainakin Weiste ja Paasivaara.
 
 

Lumihiutalepalloja on isoja ja pieniä eri väreillä, ostan aina jos löytyy.
 Muistuttavat lapsuuden mummojen joulukuusista. Pidän perinnettä yllä.


14. joulukuuta 2015

Sälää, 10 senttiä

Kirpparilla oli yhdessä pöytää selvästi pistetty kuolinpesä tms. mummon kama myyntiin ja pilkkahintaan. Ostin siitä joitakin lehtiä, sekä joulusälää laatikollisen. Hinta oli oikeasti 20cent, mutta viimeiset myyntipäivät niin -50% alella jo. Käyttöön tulee ainakin huurrekäpy ja piipunrassikätiset enkelit.
 
Hienoin kuitenkin on lasinen lintu. Harmi että jalka ja kiinnitysnipsu millä laitetaan kuusen oksalle puuttuu. Täytyy kehitellä joku "tekojalka". Pyrstö on lasikuitua. Tämän ikää voi vain arvaille, mutta kyllä saa mennä ainakin 50 vuotta taaksepäin.


11. joulukuuta 2015

Roskiksesta taas löytö


Metallilipas koristeltu antiikin aiheilla.
 En tunnistanut, ja luulin ensin korurasiaksi.
Kannessa on raha-aukko ja kantokahva.
 Lukollinen, avain tosin puuttuu.

Onneksi pohjassa on jäljellä tarkemmat tunnistetiedot.
 Milloinkohan makeaa rahalipasta on myyty ?
 
  
Kuva: finna.fi
Finnasta löytyy toinen Hellaksen suklaalipas,
 sille vuosiluvuksi on annettu 1974 ja nimenä on säästölipas.
Lienee tehty samoille suklaakonvehdeille kuitenkin.
 


8. joulukuuta 2015

Pakkaus kertoo ajasta

Joulukoristeita alkuperäisissä pakkauksissaan on tänä vuonna löytynyt useampi. Laitan tähän nämä kaksi, koska näistä osaan kertoa hiukan jotakin. Tietolähteenä mainio joulukoristeista kertova kirja: Joulupuu on rakennettu.

Nämä pakkaukset ovat 60-luvun lopulta.
Silloin lamettaa eli välkettä tehtiin vielä alumiinista. Erittäin haurasta käsitellä, katkeaa helposti ja menee ryppykasaksi. Voitte kuvitella jos alkaa leikkaamaan suikaletta alumiinifoliosta, että mitä siitä tulee.
Nykyään materiaalina on muovifolio.

Meillä ei kotona joulukuusessa ollut koskaan punosta, vaan ainoastaan lamettaa. Ja sitä sanottiin lameeksi (lame). Nyt laitan jo punostakin.


Tutulta vaikuttava punospakkaus on ollut käytössä v. 1973-74.

Pahvipakkauksesta löytyy toinenkin ajasta kertova juttu: hintalappu RAKETTI Markkinatalo.

"Vuonna 1970 Hämeensaaressa avattiin Hämeenlinnan ensimmäinen alennustavaratalo, Tuko Oy:n valtavan kokoinen Raketti-markkinatalo, jossa oli itsestään aukeavat ulko-ovet. Autopankissa asiakkaat voivat asioida nousematta ulos autosta".  
 -Hämewiki-

6. joulukuuta 2015

Kuka mikä Ornäs?


Kuva: fasetti.fi
Vaikka tämä onkin ollut hyvin mainostettu, vinkkaan kuitenkin hienosta huonekalunäyttelystä Unohdettu Ornäs, jossa on esillä muotoilija Carl-Gustaf Hjort af Ornäsin tuotantoa vuosilta 1945-1975. Näyttelystä on kerrottu mm. joulukuun Glorian Antiikissa ja marraskuun Avotakassa.

Näyttelytila on Hollolassa Antiikkikeskus Fasetissa, vielä ehtii 19.12 asti.

Kävin tutustumassa, erikoisen laajasti ja huolella toteutettu näyttely, ei yhdellä kädellä huitaistu jotakin esille.
On ollut onni että vanhaa tuotantoa mallipiirustuksineen on säilytetty. Osa huonekaluista on saatu ihan vanhan tehtaan varastosta, osa on entisöity, osa saatu yksityisiltä henkilöiltä.

Oli todellakin aika saada tämän muotoilijan nimi ja tuotanto esille. Joitakin huonekaluja on tarkoitus ottaakin nyt tuotantoon, ja vielä saada tieto kansien väliin säilytettäväksi, eli kirjakin on tulossa.
Veikkaan muuten että tuotantoon otetaan ainakin kuvassa ensimmäisenä oleva linjakas Siesta nojatuoli.

Ornäs nimenä ei ollut minulle ihan tuntematon, en tosin tiennyt mitään muuta Nallen huonekalua kuin blogistanikin löytyvä, Afo Seat tuoli josta on  kerrottu v. 2009. Mutta nyt on viisaampi.


Linkkivinkit:
Kuvia näyttelystä blogissa Muotoseikka.

Video avajaisista Youtube.

4. joulukuuta 2015

Ihanat vanhat herrat

Tänä jouluna on löytynyt vanhoja joulukoristeita enemmän kuin muutamina jouluina yhteensä. Sattunut oikeaan aikaan paikalle, sillä kyllähän esim. nämä Weisteen tonttulit häviää pöydältä nopeaan.

 Isokokoiset piipunrassipukit, korkeus n. 22cm. 50cent/kpl.


Kävyllä istuva tonttu 50cent, orrella istuva 1.20e. Ripustettava koriste.


30. marraskuuta 2015

Joulukalenteri josa luukkua

Luukkupäivät alkavat huomenna ja meillä on varustauduttu siihen taas usean kalenterin voimin.
 
Kierrätyskeskuksesta Smurffi joulukalenteri (jossa todellakin noin huono Suomi kuten otsikossa), muistaakos kukaan milloin näitä myytiin?
Hintalapussa EKA MARKET 2.90. Tanskalaista tekoa. Alaosan saa taiteltua kolmiulotteiseksi.
 
 


27. marraskuuta 2015

ABC123

Parempi myöhään...nimittäin näitä numero-kirjainpalikoita etsin silloin pojalle kun hän oli pieni.
Eipä löytynyt.
Puupalikat ovat virolaisia nimeltään Õpi Lugema ja Arvutama! Tuttuja monelle, päiväkotienkin vakioleluja ovat olleet.
Kovasti leikityt palikat maksoivat 50cent, ja päästiin sanojen rakentelupuuhiin.


24. marraskuuta 2015

Kysy Askon huonekaluista


Lahden kaupunginmuseolla on laaja Askon huonekalutehtaan historiaa käsittelevä arkistoaineisto, ja tietopalvelusta voikin kysyä Askon huonekaluihin liittyviä kysymyksiä, esim. tunnistusapuja. Osa kysymyksistä kuvineen julkaistaan verkossa Kalusteista kysyttyä -palstalla.

Löytyykös sieltä tuttuja mööbeleitä? Olisi kyllä hirveän hyvä apu jos huonekaluja olisi aikoinaan leimattu paremmin, Askolla vissiin tämä oli aika hyvin hoidossa. Niitä lappusia ei saisi koskaan repiä pohjasta irti.

Eero Aarnion Pop-Polaris tuoli 1971
 Kuva: lahdenmuseot.fi/Askon museon kokoelma


13. marraskuuta 2015

No johan näitä nyt pukkaa


Nyt on eteen sattunut useampi vanha Aarikan kynttilänjalka lyhyen ajan sisään. Toinen sieltä toinen tuolta. Halvin oli 10cent, siitä puuttuu metallinen mansetti, mutta saan sen toisesta kynttilästä lainaan tarvittaessa. Kallein oli 2eur.

 Punaiset Kattaustulet ostettu aiemmin, turkoosit ovat Pikkiriikkisiä.
 
 

Jykevin on Tulitukka, sirommat Helmiriikkisiä.
 

Vinkki: Olen saanut pölyiset ja haalistuneet värit hehkumaan öljyämällä puupinnan mehiläisvahalla. Toimii!

Kuva: aarikka.com/museo

Ja muistutus kaikille, AARIKAN MUSEO.
Siellä koko historia Aarikasta, sekä upeat kuvat ja kuvastot päälle.


10. marraskuuta 2015

Ovatko saadut postikortit liian henkilökohtaisia myytäväksi?


Pisti miettimään tämä asia kun ostin korttipussin, sen sisältöä ei päässyt kurkistamaan. Nidottu kiinni tiukasti. Hintalapussa luki: "Vanhoja ja uusia kortteja, lähetettyjä ja lähettämättömiä."  Tarrasin kiinni tuohon sanaan "vanhoja."

Ne vanhat postikortit ovat 60-70-luvuilta ja enimmäkseen joulukortteja. Osoitteista ja nimistä päätellen kolmen perheen kortit, sekä jollekin Tarmo opettajalle osoitettuja kortteja koulun kuusijuhlaan.
Jotenkin tuli vaan olo että nyt käsittelen kyllä aika henkilökohtaisia dokumentteja. Osoitteet, nimet...mukana jokunen kutsukirjeen tapainen ja muistokortti pyhäkoululeiriltä v. -71.

Minulle ovat hienoja aarteita kuitenkin ja ihan ajankuvana säilyttämisen arvoisia, hyvään kotiin pääsivät, eivät liiku täältä eteenpäin.

Pussillinen postikortteja 50cent


Postileimana 16 12 74


3. marraskuuta 2015

Markkinapallo


Kuhinaa Kauppatorilla vappuna 1976.
 Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Volker von Bonin
  
 
Lapsuuden "markkinaherkku" putkahti jostain nettikeskustelusta esiin. Paperiin pakattu sahajauhomötikkä, jota pompotettiin siitä roikkuvasta kuminauhasta.
Sanovat jojon edeltäjäksi. Tuttu on sikäli että muistan pallon, mutta ei kuulunut kyllä meillä markkinatuliaiseksi, vinguin mieluummin muun krääsän perään.
 
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 1970

Kummatkin kuvat ovat Finnasta, onko tuttu? Sieltä löytyy ihan mitä vaan vanhaa ja uudempaa, museoihin arkistoitua materiaalia.


1. marraskuuta 2015

Hangon leivinjauhepurkit


Metallinkeräyksestä kaksi leivinjauhepurkkia, alempi on vanhempi ja siitä puuttuu kansi.
Vanhemmassa leivinjauheen käyttöohje ei ole ihan helpposelkoinen: "Teelusikallinen leivinjauhetta jauhokupillista kohti sekoitetaan huolellisesti minkä jälkeen muut aineet lisätään kylminä. Paistetaan heti tavallisessa uuninlämmössä."

Mutta miksi Hangon? Vanhemmassa purkissa on valmistajan nimi Fazer, Hangon keksi siirtyi v. 1927 Fazerille, joka toimi Hangossa 1970-luvulle asti. Keksitehtaassa on siis valmistettu muutakin kuin makeaa herkkua. Uudemmassa purkissa valmistaja on Jalostaja Turku, mutta tuotenimi vielä säilynyt samana.


30. lokakuuta 2015

Katson Katsosta


Katso alkoi ilmestymään v. 1960, onnea siis 55 vuotias!
Ensimmäinen lapsuusmuisto jostakin aikauslehdestä on Katso. Meille se tuli kotiin, ja siitä etsin lastenohjelmat ja isompi sisko jo hurjemmat jutut, esim. Tarzan leffat. Sitten kun lehti oli vanha, leikkelimme lehdestä suosikkiohjelmien kuvat ja liimasimme vihkoon.
Ai hitsi olis kiva löytää tuo vihko, vintillähän se jossain on.
 
Perinnettä jatkaen, Katso tulee minulle edelleen tilattuna. Joitakin katkoksia matkan varrella on ollut, ainakin silloin kun lehti lähti matkimaan 7päivää lehteä juoruineen. Lukijat närkästyivät, ja Katso palasi onneksi pian takaisin ruotuun.
 
Ihan tarkkaa tietoa TV:n tulemisesta meidän huusholliin ei ole (pitääkin kysyä), mutta on yksi valokuva n. vuodelta 1965 ja silloin se tuvassa jo on. Väritelkkari tuli v. 1980.
 
Mitäs tuttuja ohjelmia katsottiin syksyllä 1970? Kansilehden näytelmä Tilapää on ihan vieras, mutta tuli mm. Kivikasvoja, Pertsa ja Kilu, Spede show, Melukylän lapset.
 
Katsojan kannalta -palstalla vaihdettiin mielipiteitä Teija Sopasen pestistä kuuluttajana:
 
TEIJA EVERGREEN
"Teija Sopanen sen kuin nuorentuu päivä päivältä. Jos joku uskaltaaa väittää, ettei hänen sopisi enää meikata (-vanhuuttaan!) tai että hänen työnsä on leikkiä, pantatkoon ruumiinsa telkkarille.
Tv-kuuluttajan työ on hurjinta mitä naiselle voidaan tarjota: on täysin eri asia haaveilla TV-kuuluttajan ammatista kuin KOKEA kameran kylmä silmä = Suomen kansan jäätävät katseet - juorut, kateutta, sanan mahdin väkivaltaa."
VALPUURI
 


28. lokakuuta 2015

Joko saa joulustella?

Vaikka en mikään fanaattinen jouluihminen olekaan, en pistä pahakseni näin jo lokakuussa alkavaa jouluhömpötystä. Kirppareilla on mukava tutkia mitä aarteita on saatu esille. Nyt kun meillä on vielä ensimmäinen joulu uudessa kodissa niin saa laitella sitä joulua ihan eri tavalla, ja innostuukin ihan eri tavalla. Mitähän meille oikein tuleekaan...
Eilen Pelastusarmeija oli vielä sen verran jäljessä ettei joulutavaroita oltu laitettu myyntiin, muilla oli jo hyvin katseltavaa.

Nämä eivät ole mitään vanhoja lasijuttuja, mutta muuten hyviä Iittala löytöjä, kaikki yhteensä kun maksoivat 4eur.
 Kivi tuikkuja 4kpl
 Ballo tuikku
 Stellaria tuikku T. Wirkkala
 Jouluinen lasikortti, kuvitus Pekka Varis.

Kiitokset sinne Kontin suuntaan, siellä tuikkuja sai ostaa neljä eurolla. (Oliskohan vähän vahingossa päätyneet Kivet tuohon halpasatsiin?) Lasikortti oli 2eur. Yksi väritön Kivi ja Ballo toiselta kirpulta 50cent kappale.


13. lokakuuta 2015

Oi Leea Leea


Salomon Lillkvist kehitti 1950-luvun alussa nerokkaan muovisen komeronlukon, joka sai persoonallisen nimensä keksijän vaimon Leean mukaan.
Komeronlukosta tuli retrohitti.
Niinpä piti ihan katsoa meillä kotona maalla ja mummolassa olevia salpoja tarkemmin.
Ja kyllä, Leea nupissa lukee. Miksi en ole koskaan huomannut kirjoitusta vaikka ovia olen avannut satoja kertoja?
Ovathan nuo symppiksiä. Mutta eivät olleet 80-90-luvulla kun haluttiin hävittää kaikki vanha, komerot ja kaapit meni roskiin.
Nyt salpoja etsitään rakennusapteekeista ja ostopalstojen kautta. Leean kysynnän pani merkille myös somerolainen Somerhela-yritys, ja Leeaa valmistetaan taas. Värin voi valita vapaasti värikartalta. Miten sopisi Leealle retron oranssi tai vihreä?
 


9. lokakuuta 2015

Kauniit kansilehdet


Vanhojen (50-60-luku) aikauslehtien kansissa ei turhia löpinöitä ollut. Yleensä yksi suuri kuva riitti, ehkä jokunen sana pienellä printattuna. Ja kansilehti oli vain kansi, lehdestä ei löytynyt mitään kansilehteen liittyvää juttua.
Kannet olivat niin kauniita että niillä voitiin vuorata ulkohuussin seinät, kelpasi tapetista.

Nyt kansilehtien on oltava informatiivisempia ja kertoa lehden sisällöstä. Monta asiaa pitää mahtua yhdelle sivulle. Mutta ovatko kuitenkaan sen kiinnostavampia. Huomaan etten juuri lue kannesta mitä sisältää, vaan selailemalla teen päätöksen siitä onko lehdessä mitään lukemisen arvoista.

Näin vuosikymmenten jälkeen monet silloiset kansikuvatytöt ovat edelleen julkisuudessa, ja elämä on kuljettanut kenet mihinkin. Ja kyllä, kanteen pääsivät muutkin kuin Lenita Airisto...


Jaanan kannessa v. 1966 on Marjatta Svennevig, jonka kerrotaan olevan Lenitan muotiklaanin nuorimmainen, ja ainoa kuudesta mannekiinista joka ei ole vielä avioitunut.
Seuraavana vuonna suhde Timo Sarpanevan kanssa oli jo pitkällä ja ensimmäinen lapsi syntyi. Sitä naimisiinmenoa kuitenkin odottelivat tosi pitkään kun avioituivat vasta v. 1997.


6. lokakuuta 2015

Terveiset Nuutajärveltä


Nuutajärven lasituotanto on jäänyt paljolti Iittalan jalkoihin, enkä ainakaan minä tunne sitä kovin hyvin, kenen tekemää ja mitä.
No Toikan tekemiset tunnistaa (Kastehelmi, Flora, Fauna, Pioni) sekä joitakin Heikki Orvolan lasistoja, tunnetuimpia ehkä kuviollinen Miranda (1970).
Mutta luulenpa että Orvolaa menee paljon kirppareilla ohitse sekä itseltä että hinnoittelijoilta, mies kun on suunnitellut kuitenkin toistakymmentä lasisarjaa, maljakoita, tuhkakuppeja, koriste-esineitä jne.

Orvolan työskentely Järvenpään Emalin muotoilijana tuotti myös muutamat kivat emalit, pidän erityisesti Vesipannusta (1978), jonka toivoisin löytäväni punaisena (tai keltaisena) kaapin päällystä koristamaan.


Kuva: laatutavara.com

Ja se joka kodin tuikkukippo, Kivituikku (1987) on Heikki Orvolan suunnittelema!


Nämä Heikin kukkaset tunnistin jo entuudestaan, ostopaikkana taas kerran yllättäjä: Kontti.

 Silja lasit maksoivat 80cent/kpl, ovat grogilaseja tai coctaillaseja. Isohkoja aika pullukoita pitää kädessä, vetoisuus 30cl. Mitään ns. juomalasia tässä sarjassa ei ole.


 Muuta sarjan lasistoa,
 mainos on vuodelta 1977.
 Tuotannossa Silja oli 1976-78.


Lisää Heikin aikaansaannoksista kirjassa Craft Design Heikki Orvola.
 Kirjassa mm. kaikki lasistot kuvineen ja tuotantovuosineen vuoteen 1999 asti.



29. syyskuuta 2015

Joko jemmataan?

LEGOt ovat kyllä ehkä paras lelukeksintö kautta aikojen. Meilläkin on kiertänyt niitä pojalla todella paljon: ostettu, saatu, myyty ja taas ostettu.
Ja todellakin laitan kiertoon sitä mukaa kun kiinnostus loppuu, joitakin vain säästän. Hukuttais legoihin jos ei kierrättäisi.

Mutta sitten hokasin että olen kierrättänyt myös kaikki Duplon palikkaukot, ne 70-luvun "nuppipäät".
Mutta aika pian löytyi kiva pussukka paikkaamaan tilanteen.

Pussissa (3,50eur) oli myös tavallisia pieniä palikoita ja perus Duploja, ne laitoin eteenpäin, itselle valkkasin tämän setin.

Pussissa oli ehyt setti sarjasta nro 032, vuodelta 1979. Lisäksi osia sarjasta Mary´s House.

Luulen että kannattaa alkaa jemmailemaan jo, mennään jokunen vuosi eteenpäin niin ovat vähissä.

Tämä palikkaukko tuli markkinoille v. 1977 ja v. 1983 nykymuotoinen jalallinen.



24. syyskuuta 2015

Klassikkoja lopetetaan ja aloitetaan


Arabian ja Iittalan tuotannosta poistuvat tuotteet on lueteltu heidän nettisivuillaan. Hyvää infoa kun joku keräilee jotain, niin voi vielä täydentää sarjaa. Ainakin Muumikeräilijät lukevat listoja tarkkaan. Poistuvia saattaa olla myynnissä vuosiakin, riippuu miten nopeasti kauppa haluaa "vanhasta" eroon. Usein ovat sitten alemyynnissä.

Poistuneet tuotteet Iittala

Valikoimamuutokset Arabia

Vanhoista kauan valmistetuista lasisarjoista ainakin Festivo kynttilänjalasta on korkeimmat koot lopetettu ja nyt myös pienin, yksi solmuinen.



Ja sitten TSAIKKA 23cl.
Olisiko aika kuitenkin ajanut Tsaikan ohi?  Kuumat juomat liittyy olennaisesti jouluun, joten Tsaikkaakin Iittalan kuluttajapalvelun mukaan otetaan tuotantoon sesonkituotteena ensi vuonna, vaikka normaalituotannosta poistuukin.




Ja se tuotantoon palaava: SCANDIA aterinsarja.
Tammikuusta alkaen saa kaupoista, koot hiukan eri mitä alkuperäisissä. Mitä tästä nyt ajattelisi?  Oikeastaan en ajattele mitään, sillä uudet ei kiinnosta (varmaan kalliita), vanhoja keräilen ja ostan kun edullista kohdalle sattuu.

Linkki: Juttu Iltasanomissa


18. syyskuuta 2015

Edullisia lautasia


Kivoja löytöjä, 70-lukulaisia ehjiä lautasia, ja tarpeellisia. Koot isompia, 17cm, niitä voileipäsopivia. Kappalehinnat kuvissa.

 ET Siiroisen Jesperi lautasia 2kpl


Oiva Toikan Fauna lautasia 3kpl




14. syyskuuta 2015

Kulttuurihistoriallinen arvo romukoppaan


Olipa surullinen käynti entisessä Kujalan maatalousoppilaitoksessa Lahdessa. Itsekin kävin siellä kurssia 10 vuotta sitten ja hiljaiseksi veti nykytila.

Rakennukset on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi ja kovastihan niitä taas yritettiin säilyttää. Hämeen Ely-keskus vaati rakennusten säilyttämistä, kuten myös Lahden museo. Koulutoiminnan lopettamisen aikoihin silloinen omistaja oli luonnehtinut rakennusten kuntoa käytön puutteesta johtuen huonoksi. Ely-keskus totesi lausunnossaan, että rakennusten huono kunto ei ole purkuperuste. Mutta maan tasalle menee niukasti äänin 5-4.
Siellä on useita rakennuksia, 40-50-luvuilta. Purkutöitä on edesautettu kiitettävästi, sillä rakennuksissa on tehty vuoden päivät järjetöntä tuhoa ja kaikki irtain varastettu. Upeita graffiteja myös huom! Tuntuu ihan siltä että vierailijoille onkin annettu "vapaat kädet" jotta purkamispäätös näyttää oikeutetulta. Nyt odotellaan kaupungilta purkutöihin määrärahaa, sillä rakennukset olisi syytä pian ihan oikeasti purkaa jo turvallisuussyistä.
Ei missään yhtään ehjää ikkunaa.
Koulutalon suunnittelivat arkkitehdit Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Luukkonen v. 1958. Vieressä on samojen herrojen suunnittelema nelikerroksinen oppilasasuntola.
 

Koulutalo toiselta puolelta. Varkaat ovat kaivaneet maasta jopa kuparikaapelit ylös.
Ja ei kyllä käsipelin. (Kuvassa multakasat.)


Kävimme sisällä katsomassa ja kuvaamassa muutamassa valoisassa rakennuksessa, mutta nekin olivat jo ihan tarpeeksi karmivia. Yksin en missään nimessä olisi uskaltanut mennä. 


Arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelema Kivilinna v. 1950. Alkuaan talousrakennus saunoineen ja pesutupineen, nyt rakennuksessa oli pieni asuntokin.



11. syyskuuta 2015

Stigin vene

Kotoa, tosin löytyi sieltä mummon köksästä, mutta ollut meillä käytössä. Pikkulikkana tein "veneellä" makoisat appelsiinimehut, ai että.

Ruotsalaisen Stig Lindbergin suunnittelema 50-luvulla Gustavsbergille. Pohjassa on MADE IN SWEDEN ja Gustavsbergin ankkurimerkki.
Mutta mutta...netistä löytyneiden tietojen mukaan väreinä olivat punainen ja keltainen yksinään, että näin punakeltaisena ei olisi myyty. Mistähän meille on värisekoitus tullut?
Muoks* Kansa tietää, kyllä vain venettä on myyty tällä värillä, kiitos infosta!
Huono appelsiinille, kärki on liian terävä ja kapea, sekä reiät mistä mehu menee kuppiin ovat liian pieniä. Mutta jos on suunniteltu sitruunalle, on varmaankin passelimpi.

Sitruspuserrin oli Stig Lindbergin ensimmäisiä suunnittelutehtäviä modernista materiaalista muovista. Kuva n. vuodelta 1953.
 
Kuva: Gustavsbergs Porslinsmuseum
 


8. syyskuuta 2015

Pelastetaan vanhat esineet!

Facebookissa ei ole kovin montaa kiinnostavaa ryhmää mitä tällainen taustailija voisi lukea, mutta on sentään jätetty julkisiksi jokunen ryhmä.
Näitä luen:
Pelastetaan vanhat esineet! Muoks* Nykyään suljettu ryhmä :(
Pelastetaan vanhat talot!
Helsingin kaupunginosat ennen ja nyt.
Muistatko ajan menneen?

Pelastin muutaman vanhan esineen joutumasta metalliromuksi. Kannet oli purkeista irroitettu, enkä valitettavasti löytänyt kuin kahdelle Virille kannet.
Ja kuvitelkaapas nämä ovat minun ensimmäiset Viri purkit. Niitä on paljon myynnissä, mutta ei ole tullut vaan kohdalle tarpeeksi edullista ruostumatonta.
Meillä kotona, kuten niin monessa kodissa, purkeissa säilytettiin kaakaon lisäksi sokereita ym. kuivajuttuja.

Kävin viikonloppuna myöskin pelastamassa vanhoja esineitä siellä kotona, lapsuudenkodissa.
Kotini on 1800-luvulla rakennettu talo, jossa päärakennuksen lisäksi ovat navetat, riihet, puimalat jne.
Perinteinen hämäläistalo.
Siellä olisi pelastettavaa alan harrastajalle sahtiuurnasta hevosrekiin. On hävitetty kyllä paljonkin ja aiheesta, esim. työkoneet. Eivät olisi mikään kaunistus ruostuessaan pihalla.
Siskoni asuu nykyään talossa ja vanhempanikin pihapiirissä, joten rappiolla paikka ei suinkaan ole.
Lisäksi on vielä mummonmökki, 70-luvulla osittain vilja-aittaan tehty asunto, joka on nyt homeen takia asuinkelvoton. Oikeastaan oleskelukelvotonkin, siellä kiipeää home ihan lastulevyisiä sisäseiniä pitkin. Sieltäkin kuitenkin aarteita mukaani keräsin, sellaisia joita voi pestä, mm. astioita ja hopealusikoita.
Laittelen tänne ainakin jotain näytille!


4. syyskuuta 2015

Siivouspäivältä

Syksyn Siivouspäivä oli kiva, sillä pitkästä aikaa löysin jotain kunnon ostettavaa kyseisiltä kekkereiltä. Pojalle paljon uudenveroisia puseroita à 3eur, joka on harvinaista herkkua kun kokona on 140-146cm.
Sitten hyvät retrokankaat.
Kankaita/verhoja en siis enää aktiivisesti keräile, eikähän niitä paljon ole myynnissäkään. Mutta hyväkuosiset edulliset kelpaavat kyllä. Ja varsinkin sellaiset jotka tunnistan, tai ne on nimikoitu tunnistettaviksi.

Meillä ei ole uudessa kodissa verhotankoja, enkä siten enää riiputtele mitään ikkunoissa, joten verhot marinoituu enimmäkseen kaapissa. Joitakin käytän kyllä pöytäliinoina.

 Oli tuttu kuosi, sillä muistin jopa lehden missä kangas on esitelty mainoskuvassa.
Kaksi verhoa.


 Mainoskuva tässä, vuodelta 1974. (Avotakka)
 
 

Ja se nimikoitu: E. Helenius Oy, design Anneli Airikka-Lammi.
Yksi verho, ja vielä pitkä pätkä joka on ommeltu kaitaliinaksi. Se menikin heti käyttöön keittiön pöydälle. Kuosissa on monta ihanaa juttua; kukkia, mansikoita ja kärpässieniä!
Kaikista neljästä maksoin tingittynä 7eur.