"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

28. syyskuuta 2012

Luovan ajattelun menestystarina

Logon suunnitteli graafikko Martti Mykkänen
EasyBeasy haalari on syntynyt kotiäiti Marja Mykkäsen ideoimana, kun hän halusi omille lapsilleen kestävän, kevyen ja mukavan haalarin.
Saatuaan prototyypin valmiiksi Mykkänen tarjosi pukua Stockmannin sisäänostajalle, joka kiinnostui, ja tilasikin pukua heti ison satsin.
Haalarista tuli kaupallinen menestys kahdeksikymmeneksi vuodeksi (1970-1991.)
Sitä myytiin hyvin myös muissa Pohjoismaissa ja Saksassa.


EasyBeasy oli käännettävä talvihaalari, toinen puoli oli musta, "pihapuoli". Sen puolen polvet ja takapuoli oli vahvistettu rekka-auton suojapeitekankaalla. Tämä kesti kovaakin kulutusta erittäin hyvin.
"Pyhäpuoli" oli punainen, sininen, keltainen, valkoinen tai vihreä.
Vettähylkivä haalari oli hyvin pelkistetty, ei ollut turhia koristeita, ainoastaan selässä avotasku.

Haalari oli suhteellisen kallis, mutta puku kiersikin sitten käyttökelpoisena monet sisarukset ja vielä sukulaislapset päälle.
"Iisibiin" perään tunnutaan yhä haikailevan, joku oli vauvapalstalla valmis maksamaan hyvästä haalarista 200eur ja huutonetissäkin toisinaan olleet ovat menneet kaupaksi.

Muita EasyBeasy vaatteita olivat mm. lasten kaksiosaiset ulkoilupuvut, ohuet tuulikuorihaalarit, froteiset sisävaatteet ja aikuisten ulkovaatteet.

Haalarista ei netissä ole juurikaan muita kuvia kuin liittyen Helsingin kaupunginmuseon  Made in Helsinki  -näyttelyyn. Siellä pääsee livenä näkemään tuulihaalarin ja talvihaalarin, ovat tosin lasivitriinissä vähän hassusti nostettuna seinälle.

Vanhoissa lehdissä olen kuvia kyllä nähnyt, haalari- ja ulkovaatevertailuissa ainakin (pärjäsi hyvin !), mutta en ole ottanut talteen.

Mutta palkitussa näyttelyjulkaisussa
Made in Hki on kuvia haalareista lasten yllä,
saatu ihmisten kotialbumeista,
kannattaa katsoa tuo kirja. (Kirjastosta,
tai myynnissä Museokaupassa.)

Kirjassa myös lisää EasyBeasystä,
mm. käyttäjien kommentteja ja muistelmia.




19. syyskuuta 2012

Erikoisen hyvää

UPO:n maitopussikannu 1960-luvun lopulta.
Kuva: Museovirasto

Helsingissä on juuri nyt monessa museossa hyviä näyttelyitä. Minulla oli mukana seuralainen, ei yhtä retrohöperö kuin minä, mutta yhdessä saatiin huokailla ja nostalgisoida, päivä meni kun kaikki kierrettiin. Vain soppatauko välissä.
(Kävimme myös Äitiyspakkausnäyttelyssä, mutta se ei ole enää auki.)
Laitan linkin kaikkiin, sieltä lisätiedot, aukioloajat, osoitteet jne.
 
Eniten iiik -kiljahduksia taisin päästellä Kansallismuseon uudessa perusnäyttelyssä Suomi Finland 1900.

Ja nimenomaan 60-70-lukujen huoneessa. Sinne oli koottu oikea tavarataivas. Kaikkea ihanaa 70-luvun kamaa. Myös vaatteita oli paljon.
Menen varmasti vielä uudestaan, oli se niin niin ihana.
Paras kohde minun mielestäni.

Museoon on aina vapaa pääsy perjantaisin klo 16-18. Muutoin liput 8/7/6e.
 
***

Designmuseon Tulevaisuuden rakentajat - suomalainen muotoilu 1945-67.

Tämä oli parempi kuin oletin, myös siellä värikästä pop-kulttuuria, mm. muovia, huonekaluja ja Marimekon vaatteita. Paljon lasia, astioita, kankaita jne. Tämä erikoisnäyttely enää auki 23.9 asti (kiire!), mutta ihan tuo aina oleva perusnäyttelykin käymisen arvoinen, paljon samaa.

Pääsymaksu 8/7/3e.


***
Rsto Jarvan ohjaama Ruusujen aika -elokuva (1969) sijoittuu tulevaisuuteen - vuoteen 2012.
Kuvassa taustalla näkyvät ilmatäytteiset Blow-tuolit olivat keskeinen
elementti päähenkilön kodissa.
Kuva ja teksti: Helsingin kaupungimuseo/Filminor Oy

Kaupunginmuseon "Enemmän funkista, Reino !" -design Helsinki-elokuvissa.
 
Jaksoin museon huonosta ilmasta ja kuumuudesta huolimatta innostua, kuitenkin pidin vähiten, seuralaiseni taas eniten.
Ken tykkää vanhoista suomifilmeistä, niin ihan must. Täältäkin löytyi sisustelma 60-luvun tyyliin, Aarikan Discus -verhoin, Pallotuolein ja mitä tilpehööriä siellä nyt olikaan. Niin, Marimekkoa, sitä oli kolmessa näyttelyssä !

Vapaa sisäänpääsy.
 
***

Kaupunginmuseon Made in Helsinki 1700-2012. 
Helsinkiläisiä designtuotteita ja tekijöitä.

Vapaa sisäänpääsy.

Näyttelyssä on enimmäkseen aika vanhaa -tosin upeaa sellaista- helsinkiläistä käsityötä, mieleen jäi erityisesti muotisalonkien ateljeehatut ja -puvut.
Ja jos olet halunnut kävellä joskus catwalkilla, näyttelyssä pääset niin tekemään, ja näet sen myös screeniltä. Tää oli hauska !
 
 

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Marja Mykkänen

Vähän huonosti sijoiteltuna näyttelystä löytyy
yksi tuttu hittipukine 70-luvultakin, EasyBeasy haalaripuku.
 
EasyBeasy pääseekin esittelyyn omassa jutussaan, seuraavaksi tulossa sitten se.
 
Mutta käykää ihmiset museoissa;
kulttuuria, mielihyvää, sivistystä!


15. syyskuuta 2012

Muoti on iloinen asia - alusvaatteissakin


Kaikki kuvat Anttilan tuoteluettot v. 1975 ja 1976.
Silloin miesten alusvaatteet olivat retroimmillaan.
Ennen ja jälkeen oli aika pliisua, nämä kaksi vuotta erottuivat selvästi.
 
 
 
 


 



 
 




 Uimahousuja nämä kaksi ylempää,
Ässä-tuote oli lahtelaisen Kutomo ja Neulomo Oy:n tuotemerkki.
Yhtiö ajautui konkurssiin 1986.
 
 
Oi joi, vasemmanpuoleinen paita on näytykin
 jo aiemmin myös blogistin päällä.


12. syyskuuta 2012

Design Liisa Vitali




Korutaiteilija Liisa Vitali on nimenä tuttu,
 mutta kuka oikeastaan oli tämä matalaa profiilia pitänyt suunnittelija ?

Kesällä ilmestyneessä Leeni Tiirakarin kirjoittamassa kirjassa
Design Liisa Vitali
 kerrotaan hänen elämästään ja esitellään kuvien ja tarinoiden kera hänen hienot korusarjansa.
Kuvituksena on paljon katalogikuvia 60-70-luvuilta.
 
Hyvä kirja, todellakin näin upeaa työtä tehnyt suunnittelija ansaitsi tulla paremmin esille.
Liisa kun oli hyvinkin vaatimaton omista töistään,
eikä pitänyt itseään oikeana taiteilijana, hän oli vain "maanviljelijä Somerolta."
 
 Katso kuvia kirjasta kustantajan sivuilta.

Minä ihastuin valtavasti näihin siroihin keveisiin koruihin,
Vitalin kädenjälki oli hyvin toisenlaista mitä 70-luvulla oli muodissa.
Vertaa vaikkapa P. Sarpanevan ja Björn Weckström koruihin,
 jotka olivat möhkälemäisen veistoksellisia, aiheet abstrakteja.
 
Vitalin koruissa on usein luonnosta haettu aihe; kasvit, hyönteiset.
Jos koru olikin iso, siinä säilyi kuitenkin ilmavuus ja keveys.
 
Ensimmäinen, ja ehkä tunnetuin, hittikoru oli Leppäkerttu v. 1966.
Sinä kesänä oli leppäkerttuja "tunkenut taloon sisään ovista ja ikkunoista",
ja Liisa sai idean siirtää leppäkertun muodon pisteineen koruun.



 
Kirja poiki jotain tosi hyvää, nimittäin kävi ilmi,
että anopilla on vanhoja Vitalin koruja.
Ja nyt minulla on Pitsi -sarjan hopeinen kaulakääty ja rannekoru sekä
kultainen sormus.
Aivan ihania ja käytän kaikkia ! Joka päivä !
 
 

Pitsi syntyi Leppäkerttujen jälkeen vuonna 1967.


Ja taas uusi artikkeli mitä kirppareilta etsiä, Liisan korut.
Koruja on Suomessa myyty Kultakeskuksen arvion mukaan satoja tuhansia.
Mutta pahoin pelkään,
että Liisankin koruja on paljon jo hävinnyt romukullaksi :(


Pitsi -sormuksen leveys on 1cm.

Hopeakorujen leimoista ei saa selvää, sormuksen vuosileima 1977.


Vitalin korujen valmistus loppui vähitellen hänen kuolemansa (1987) jälkeen ja niitä oli saatavilla satunnaisesti, mutta 2009 tuli markkinoille uuden malliston Leppäkerttua ja Pitsiä.
V. 2011 mallistoon lisättiin Kevät -sarja.
Kultakeskuksen sivuilta löytyvät kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat Vitalin korut.

Vitalin hopeakoruja on saanut myös tilaajalahjana eräistä aikakausilehdistä, näitä koruja voi ostaa nyt hyvinkin edullisesti kirpputoreilta ja esim. huutonetistä.

Mutta eihän tuo uusi ole sama kuin VANHA...tässäkään tuotteessa....

7. syyskuuta 2012

Rissanen


 
 Kesällä ostin kaksi Rissanen Oy:n Vanessa -malliston vaatetta,
samaa kuosia sattumalta !
 
 Tässä takana näkyy uutta ruskeaa jättikukkaverhoa,
tempaisin tänään ikkunaan, syksyn värejä.
Kaulakoru on Aarikan vanhaa tuotantoa.
 
 
 


Pino



Eilen saapui, lähetys, Anttiloita neljältä vuosikymmeneltä.
 Vanhin Ostajan opas on vuodelta 1957. Vanha !
 
Vielä puuttuu jokunen, lista on tuossa sivulaidassa->, ostan !
Ovat siis niitä paksuja kausiluetteloita.

 

5. syyskuuta 2012

Omput


Kuvat: netanttila.com
Kirppishyörinä pitää kiireisenä, mutta nämä olen lehdestä ehtinyt bongata, Plastexilta on tullut tuttua omenakuosia uustuotantoon. Eri kokoja kippoja ja purkkeja.

Anttila näitä mainostaa, muista kaupoista en tiedä, enkä ole ehtinyt käydä katsomassa.
Tarjouksessakin ovat ainakin olleet, vaan ovatko enää, sitäkään en tiedä.

Vanhoja omppuja minulla on tuolla kaapissa ennestään niin paljon, että ehkä en näihin uusiin sorru.

Anttilasta puheen ollen, minulle on tulossa 8 kiloa (!) vanhoja Anttilan postimyyntikuvastoja...tuskin maltan odottaa....