Tonttujoukkoa

Tässä on tonttujoukko jonka olen tänä vuonna löytänyt, kotimaisia Weisteen tonttuja. Yhden pohjassa on tarra jossa lukee Handmade in Finland. Onkohan näitä tehty sarjatyönä jakaen työvaiheita, vai yksi henkilö näprännyt alusta loppuun aina yhden tontun? 

 Eivät maksa paljon tavallisilla kirpputoreilla nämä tontut, yksi oli ilmaislootasta ja kallein oli euron. Nuorempi väki ei näiden päälle ymmärrä. Minun mielestä ovat ihanimpia vanhoja joulukoristeita. 

Ja sitten on Hän.

Olen etsinyt sinua monta vuotta. Olet ihan samanlainen kuin se tonttu jolla leikin lapsena.

 Leikin sinulla kuin nukella, kampasin partaasi, letitin sitä, taisin jopa vähän leikelläkin sitä. Laitoin juuttisäkkiisi pieniä tavaroita, koristelin kädessäsi olevaa pikkukuusta. Köpöttelit menemään pöydällä ja tapasit leikeissäni muita tonttuja.

Kiitos että löysin sinut, ja palautit mieleeni mukavan muiston lapsuuden jouluista!

Soiva joulukirkko

Vanhat Anttilan joulukuvastot tulee lukulistalle aina näin joulun alla, vaikka joka vuosi katselee, ei niihin kyllästy koskaan.

Tässä tuon mieliin kaksi 70-luvun joulukoristetta, ensimmäinen on perinteinen paperitähti.
Kun sähkökyntteliköt eivät vielä olleet yleisiä, oli paperitähti se joka loisti ikkunalla. Ja tämähän oli valtava, 50cm leveä. Anttilan kuvastossa tuo nimi Ikkunatähti muuttui myöhemmin nimeksi Adventtitähti.
Toinen koriste on ehkä meillä tuntemattomampi Soiva joulukirkko. Se tulee Ruotsista, ja siellä taas ollut yleisempi koriste jota nyt mieluusti ostettaisiin nostalgiamielessä.
Kirkko on soittorasia, jossa on valaistus, ja se soittaa sävelmää Jouluyö, juhlayö.
Kuva on vuoden 1972 joulukuvastosta jossa kirkon sanotaan olevan uutuus (Anttilassa). Kirkkoa on myyty useita vuosia, mutta vanhan erottaa ainakin siitä että se on puusta tehty, kun uudemmat ovat muovia.

Meillä oltiin kotona aika vanhoillisia joulun suhteen, joulukuuseenkin sähkökynttilät tuli vasta 70-luvun jälkipuoliskolla, eikä meillä ollut mitään muita jouluisia sähkövalaisimia.
Noista kuusenkynttilöistä on jäänyt mieleen se kuinka aitoja kynttilöitä poltettiin vain aattona lyhyt hetki ja joku vahti vieressä, yleensä äiti. Meillä oli siihen aikaan paljon kissoja joilla oli myös joulumieli päällä ja rymistelivät kuusen alla, ja välillä kiipesivät kuuseenkin. Tarkkana sai olla. Olihan se valtava helpotus kun kynttilöitä sai sitten poltella huolettomasti yötä päivää. Nyt kuusta pääsi kunnolla ihailemaan.

Joululiinojen mylläystä

Tein ratsian joululiinalaatikkoon ja erottelin joukosta pois kaikki ei-niin-mieluisat. Sain niistä pienen nyssäkän, joka lähti kiertoon Kontti tavarataloon.
Olen aiemminkin sanonut, että meillä ei Suomessa ole ollut sellaista rikkautta joululiinojen suunnittelussa kuten esimerkiksi länsinaapurissamme Ruotsissa. On ollut vain muutamia suunnittelijoita, muutamia kuoseja ja usein suunnittelijatkin ovat jääneet anonyymeiksi. Todella laihaa on ollut, vuosikymmeniä pirtin pöydälle laitettiin se valkopohjainen metritavarana myyty oletettavasti Porin puuvillan kaitaliina jossa oli erilaisia jouluisia aiheita. Ja laitetaanhan se vieläkin, monille se on nostalginen joulumuisto mummolasta tai kotoa.
Onneksi kirpputoreilta löytää aika hyvin ruotsalaisia liinoja, ja koska useat ovat suunnittelijan puumerkillä varustettuja, ne eivät jää edes tuntemattomiksi. Iloitaan siis niistä!

50-60-luvun ruotsalaisista joululiinoista on tehty tietokirja Tryckt till Jul, jossa kerrotaan tuosta hienosta joululiinaperinteestä.
Kirja löytyy Suomessa vain joistakin kirjastoista, mutta kaukolainalla sen saa omaan lähikirjastoon lainattavaksi. Minulle kirja näytti tulleen Pietarsaaren kaupunginkirjastosta. Kirjassa on kerrottu lähemmäs sadasta suunnittelijasta, osasta isosti ja osasta lyhyemmin. Mukana tietysti paljon kuvia joululiinoista. Mielenkiintoista tutkittavaa!

Tässä on minun kokoelmastani muutama ruotsalainen joululiina:

Tänä vuonna löydetty punainen tonttu ja lahjareki -liina on May Bühlerin. 

Vihreä Ingrid Jensenin, liinassa ei suunnittelijan puumerkkiä, mutta jostain blogista tms. löysin tiedon suunnittelijasta. Viime vuodet olen pitänyt tätä veikeää liinaa joulukuusen "alusmattona."

Tämä on myös tänä vuonna löydetty, liinassa on erilaisia aiheita aina tuollaisen neliön verran. Yläkuvan liinakasassa näkyykin vähän toista kuviota, jossa lasten piirileikkiä kuusen ympärillä.

Haaleasti signeerattu Brit B, josta pääsin tekijän jäljille,

hän on Brit Bredström (1919-1973).

Kirjassa kerrotaan Britin olleen tuottelias suunnittelija, vaikka isän mielestä nuorten naisten kuului työskennellä konttorissa, mennä naimisiin ja saada lapsia. Vahva nainen piti päänsä ja teki sitä mitä halusi, eikä mennyt koskaan naimisiin.

Elf on the self

Joulu on keräilyihmisen parasta aikaa, on ihanaa tutkia kirppareiden joulutarjontaa ja löytää jotakin vanhaa, ehkä muistoja lapsuudesta.

Tämä oli hauska löytö, jalkojaan halaileva Elf on the self -tonttu. Kaveri oli kuvista tuttu, mutta ei ole kuulunut minun lapsuuden joulukoristeisiin.
Mitään kotimaista tässä 60-luvun pöytätontussa ei ole, ja se onkin ulkomaan tuontitavaraa Kaukoidästä. Maahantuoja on Weiste, jolla oli oman tuotannon lisäksi vilkasta joulukoristeiden maahantuontia jo 50-luvulta alkaen.

Joskus olisi niin kiva tietää näiden esineiden tarina, missähän tämäkin tonttu on ollut, mistä ostettu ja milloin? Millaista perhettä ilahduttanut?

Lisää Karenia

Tuossa edellä kirjoitin Karen K tontuista ja olipas taas jännä, että sen jälkeen kun menin kirpputorille, löytyi heti lisää Karenia!

Tällaisia pahvisia 60-luvun koristeita, skannasin ne tähän, niiden koot ovat 12-15cm. Karen K puumerkit löytyy. Aika ihania, takana on lyijykynillä merkitty hinta, 40 penniä.
Kiitokset taas että joku oli tuonut ne lahjoitustavarakirpputorille myyntiin, eikä heittänyt roskiin.

Ja mitähän ensi kerralla löytyy? Nyt aika hyvä putki päällä.

Karen K tontut

Tällainen tonttupoika on pyörinyt meillä joulukoristeiden joukossa, se on tullut miehen matkassa, joka muistaa sen olleen heillä kotona lapsuudessa. Olen ajatellut sen olevan joku krääsä vaan, vaikka söpöinen onkin.
Sitten viime jouluna samantapaisia hahmoja vilahteli ruotsalaisissa ja tanskalaisissa instagramtileissä, ja tajusin että ovat jotain muuta.
Tonttuhahmojen takana on tanskalainen kuvittaja-piirtäjä Karen Kjaersgaard (1932-2014) joka on piirtänyt samoja tonttuja myös esim. postikortteihin.

Tässä tanskalainen sivusto jossa kerrotaan Karenin muovihahmoista:

Mikaels Karen K. blog

Ja postikorteista:

www.piaper.dk

Aloin heti etsimään kirpputoreilta Karenin "nissejä", mutta en löytänyt silloin ensimmäistäkään.
No nyt sitten tänä vuonna onnisti, Pelastusarmeijan kirpputorilta löytyi viisi.
Näin sain itselleni uuden jouluisen keräilykohteen.

Apua, vuosi 2000

Kautta aikojen on mietitty maailman menoa, mitä meillä on kymmenen, viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä.
Itsekin mietin asiaa usein mm. sitä miten pitkälle kaikki digitaalinen teknologia voi mennä, käyvätkö lapsenlapseni koulunsa jo pelkästään näpyttelemällä tietokonetta?

Löysin Kaks´plus -lehdestä vuodelta 1973 nuortenpalstalta kirjoituksen, jossa joku nuori pohti miltä maailma näyttäisi vuonna 2000.
Paikoin aika osuvaa, mutta onneksi ei olla menty vielä 20 vuotta myöhemminkään noin pitkälle.

Apua, vuosi 2000

Mä pelkään kun mä ajattelen vuotta 2000.

Mä pelkään tietokoneita, robotteja, kelluvia avaruusasemia ym. tekniikan hienouksia.

Mä pelkään että ihminen suuressa viisaudessaan on tuhonnut villieläimet, tappanut metsät, saastuttanut vedet.

Luonnontuotteita ei ole enää kaupan. Ihmiset syö keinotekoista massaa.

Yleinen lapsensynnytysoikeus on poistettu, maailmaan syntyy erikoisristeytettyjä teknillisiä neroja. Tällä tavoin estetään luovien taiteilijoiden ym. tekniselle kehitykselle hyödyttömien jäsenten syntyminen.

Kaikkialla on kalseita rakennuksia ja ne on täynnä koneita.

Voi apua, ei anneta ton kaiken tapahtua. Tyydytään vähempään. Miten mahdottoman kaunis paikka maapallo onkaan. Miks ihmisen tarvii pyrkiä pois täältä. Jos muilla planeetoilla on olioita, miks ne ei sais olla siellä omassa rauhassaan ? 

Ennen vuotta 2000 pitäis ratkaista se, kumpi on tärkeempi, ihminen vai kehitys.

Annameri

Kaks´plus 1973

Lapsia kiipeilytelineellä Tervasaaressa 1969

Kuvaaja Volker Von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo