"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

28. heinäkuuta 2014

Rymd



Kauppa ja Koti -lehti 1971

Rymd mehu on jäänyt lähtemättömästi monien mieleen, ja se nouseekin aina keskusteluissa esille kun muistellaan 70-luvun elintarvikkeita.

Rymd oli alumiinipusseihin pakattua jauhetta jota sekoitettiin veteen, ja tuloksena oli poreilevaa virkistävää janojuomaa.
Makuina appelsiini, sitruuna, omena, mansikka, Retu veriappelsiini ja Tahvo vadelma. (Hahmot Kivisistä ja Sorasista.)

Lehtimainoksen mukaan Rymd sisälsi hedelmäsokeria, mutta mitä jauhe oikeastaan oli ?

Rymd oli ruotsalaisen Astra lääketehtaan kokeilun tuotos kun kemistit kehittelivät hyvänmakuisia päällysteitä tabletteihin. Oivallettiin että makeutusaineesta voi valmistaa tekomehujauhetta helposti ja halvalla. Rymd oli lähes puhdasta syklamaattia keinotekoisilla maku- ja väriaineilla höystettynä.
Jauhe vei vähän tilaa joten se nimettiin Rymdiksi (rymd= tila, avaruus.)
Suomessa outo pesuainemainen nimi ei haitannut, kun jauhe oli niin halpaa ja niin helppoa kuljettaa mökille ja reissuun.
Mutta oliko tuollainen lisäainepommi hyvää ? Rymdia juotiin kuitenkin enemmän kuin mitään muuta mehua, parhaimmillaan 6-7 miljoonaa litraa vuodessa.

Kunnes maailmalta kiiri tutkimustulos pohjolaan - syklamaatti makeutusaine aiheuttaa syöpää !

Myöhemmin vaarattomuus todettiin Suomessakin, mutta Rymd oli tullut tiensä päähän, se ehti olla markkinoilla viitisen vuotta.

Tietolähde: NYT viikkoliite 24/1999


9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Syklamaatin todella luultiin aiheuttavan syöpää, sillä vuonna -69 tehdyissä rottakokeissa näytti, että suuret määrät syklamaattia saaneet rotat saivat ei-altistettuja useammin rakkosyövän. Sama koeasetelma myöhemmin toteutettuna ei kuitenkaan tuottanut samaa lopputulosta, toistetustikaan. Sittemmin todettiin em. skandaalin olleen siis uutisankka - sitä paitsi eivät ne miljoonat litrat Rymdiä eivät tuottaneet rakkosyöpätapauksia ihmisille sen enempää kuin ennenkään. Syklamaattia popsitaan edelleen hyvällä halulla, mm. Hermesetaksen ja lukuisten kevyttuotteiden ainesosana. Haittoja ei ole havaittu näin miljoonien ihmisten ja viidenkymmenen vuoden aikana havaittu ja sitä pidetään turvallisellana (paitsi USA:ssa se on yhä kielletty, kaiketi koska väärin perustein tehtyä kieltoa ei kai kehdata kumota, ovat erehtymättömiä siellä...)
Rymd voisi hyvin palata markkinoille. ;-)

http://finland.somefood.org/?cat=150

T. Moonika

n i n n u kirjoitti...


Kyllä, syklamaatti on sittemmin vapautettu syytteistä.

Tuon lehtijutun mukaan saksalaiset ostivat Rymd varastot, siellä syöpäyhteytyeen ei silloin 70-luvulla uskottu.

Anonyymi kirjoitti...

Rymd kuului kesäisten metsäretkien vakiosettiin, meetwursti päällysteisten hapankorppujen kera! Leivät menivät pehmeiksi auringon lämmöstä, kylmäketjusta ei kai kukaan ollut kuullutkaan :) - Kirsi

Anonyymi kirjoitti...

Paremman puutteessa keinotekoisen makuinen Rymd-mehu maistui. Opiskelija-boksissani ei ollut jääkaappia, niin Rymd-pussista sai sekoitetuksi sopivan määrän juomaa, kun mehua halusi. t. Piri

Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti...

Rymd'iä otettiin mukaan aina mummolaan ettei tarvinnut juoda mustaherukkamehua.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, en olisi muistanut tätä juomaa ilman blogiasi!!! Yyteri ja lapsuus palasivat mieleeni. Maunkin muistin. Terveisin K

Sari kirjoitti...

Mä muistan tuon mehun. Meillä sitä ei juotu usein, mutta muutaman kerran äiti sitä osti. Se oli hyvää!

Millimari kirjoitti...

Muistan kyllä Rymdin ja mielestäni se oli kamalan makuista mutta tulihan sitä kesäisin juotua kaikesta huolimatta. Mainoksen kaltaisia pusseja en muista vaan kiiltäväpintaisia (hopea-harmaa), jossa teksti RYMD oli värikäs. Joissakin pusseissa oli katkoviiva välissä, jotta voi käyttää vain osan jauheesta.

Saga kirjoitti...

Tätä oli aina naapurissa ja sukulaisissa. Kotiin en muista, että olisi koskaan ostettu, juuri sen takia, että maistui ns. "esanssille", kuten äidillä on edelleenkin tapana todeta, kaikesta keinotekoisen makuisesta. Voi, kun se oli olevinaan hyvää, kun oli vähän niinkuin kielletty.