"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

31. elokuuta 2018

Kuin karamelli

Kontti kierrätystavarataloissa on taas muutaman päivän Retropäivät.
Silloin tuodaan myyntiin valikoituja retrojuttuja oikein kunnolla vaikka niitä on kyllä muutenkin aina myynnissä. Mutta nyt on siis paljon.
Näissä teemapäivissä (myös esim. joulunavaus) on oltava paikalla tasan ovien avauduttua jos haluaa saada parhaimmat tavarat, menevät kyllä niin nopeasti. Ja jobbarit ovat tietysti myös kärkkymässä ja hamuavat tuotteita ostoskärryittäin myytäväksi edelleen.

No minä ehdin haluamani aika kivasti napata, vain yhteen kahvipannuun en ehtinyt.

Hyvin säilynyt Punahilkka kahvipannu oli ehkä paras ostos, se maksoi 15 euroa.
Ja kun kurkkasin pannun sisään, tiesin että ei ole hätää putsaamisen kanssakaan.


Jos pannussa on tuollaista ruskeaa pinttymää, joskus jopa lähes mustaksi mennyttä, on se vain veden/kahvinkeiton jäämiä. Ei kuitenkaan lähde tavallisessa pesussa pois.
Poistamiseen on erilaisia keinoja, itse käytän vähän likaisuusasteen mukaan Universal Stonea ja astianpesukonepulveria. Tässä kuumentelin hellalla pannussa ensin astianpesukonepulveria ja vettä kiehumispisteeseen ja annoin veden sitten seisoskella siinä hetken. Osa liasta lähti näin, ja loput pyyhkäisin Universal Stonella kun lika oli kivasti pehmentynyt.
Pesupulveria ei välttämättä tarvitse edes keittää, on riittänyt että laskee vaan tulikuuman veden sekaan ja antaa seisoa tunteja-yön yli.
Pesupulveri on myös aika syövyttävää, joten se saattaa karhentaa emalin pintaa jos kovin tujuja annoksia käyttää ja keittelee rajusti. Kannattaa ensin kokeilla varovaisemmin.

Ihan kirkkaaksi lähti ja sanoisin että arvokin pompsahti samalla reippaasti ylöspäin. Ihmiset ei vaan jaksa nähdä vaivaa putsaamisen kanssa.

Hilkka oli Järvenpään emalin ensimmäinen kuvioitu Finel emali, piirtänyt Raija Uosikkinen, kahvipannut Sinihilkka ja Punahilkka tulivat markkinoille 1962. Tästä alkoi koristeellisten emaleiden aikakausi.

24. elokuuta 2018

Mystinen Stella Polaris

Lasipullo, joka on kuin Nanny Stillin Riihimäen lasin Stella Polaris, mutta ei kuitenkaan ihan. Mitoissa ja muodossa heittoa.
Pelastetaan vanhat esineet -ryhmässä pullosta keskustellaan aika ajoin kun joku siitä kysymyksiä esittää.
Pullosta tiedetään faktana se, että siinä on myyty kylpysuolaa/vaahtokylpyainetta (bath foam), kauluksessa on ollut etiketti. (Kuvan voi katsoa täältä.)

Pohjassa on R kirjain numerolla, muotin numero, tätä käytettiin Riihimäen lasin pakkauslasissa.

Pullosta on ryhmässä tehty tällaisia havaintoja:

-kyllä Riihimäen lasi valmisti tuotteita myös vientiin
-Englannissa myyty kylpysuolaa
-pullon muotit on myyty ulkomaille
-ulkomainen versio
-näitä on tehty jollekin tilauksesta
-ei kai Nanny pakkauslasia suunnitellut
-eikö nämä ole Italiassa tehtyjä
-kopio
-olen ostanut pullon Riihimäen tehtaan myymälästä 80-luvun alussa
-kyllä se Riihimäkeä on
-äitini on saanut sen suoraan Riihimäen lasitehtaalta lämpimäisenä, se on ainakin kotimainen
-kelpuutan muiden Stella Polariksien joukkoon
-en maksaisi tuosta oikean Stella Polariksen hintaa kuitenkaan
-korkillinen on Stella Polaris siinä kuin muutkin
-vannan reunalla meillä oli tämä kylpysuolapullo

Lopputuloksena on päädytty siihen, että pullo on Riihimäen lasia.
(Huom. Mitään painettua kirjallista faktaa ei kuitenkaan kukaan ole asiasta nähnyt.)


21. elokuuta 2018

Toinen sotamatka

Kerron ja laitan muistiin vielä tähän ukin veljen sotataipaleen, joten jos nämä sotajutut ei kiinnosta, niin odottele seuraavaa postausta.

En ole koskaan edes nähnyt ukin veljestä valokuvaa, tai kuullut muutakaan hänestä kerrottavan, netistä löytyy esim. Sotasammosta sodissa kaatuneet, josta on luettavissa mm. hänen ikänsä, ammattinsa sekä lasten lukumäärä.
Mietiskelin, että missähän hän oli talvisodassa ollut, samoissa ukin kanssa?


Kantakortit Kansallisarkistosta saapui tutkittaviksi, ja henkilö olikin kuulunut nostoväen II luokkaan, joka tarkoittaa sitä, että hänet oli kutsunnoissa vapautettu rauhanaikaisesta varusmiespalveluksesta ja reservistä. Vapautukseen saattoi johtaa esim. joku terveydellinen seikka. Koska henkilön kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta, sain myös potilasasiakirjoja (varusmiespalvelukseen liittyviä), joissa kerrottiin hänen toisen korvansa olleen kuuro. Tämä mahdollisesti on ollut syynä vapautukseen.

Talvisodan kuluessa helmi-maaliskuussa miespulan kasvaessa päätettiin nostoväen II luokka kutsua uudelleen tarkastukseen, jotta saataisiin lisää miehiä kenttäarmeijaan, talvisotaan kuitenkaan tämä erä ei enää ehtinyt.
Näin ukin velikin määrättiin astumaan palvelukseen, kutsunnoissa hän oli talvisodan päättymispäivänä 13.3 ja varusmiespalveluksessa ajalla 20.3.1940-19.10.40.

Jatkosodassa veljekset olivatkin sitten samassa komppaniassa.
Veljen sotataival jäi kuitenkin vain kuukauden mittaiseksi, kun hän kaatui Raja-Karjalassa Salmin kirkonkylän valtausoperaatiossa heinäkuussa 1941. 
Niin surullinen kohtalo hänellä kuten monella muullakin, joutui sotaan oikeastaan ”kylmiltään” ja sitten kävi näin. 
Kesän aktiivisen hyökkäysvaiheen aikana kaikkia kaatuneita ei lähetetty kotiseurakuntaan vaan heidät haudattiin läheisille sankarihautausmaille, velikin sai ensimmäisen leposijansa Salmin sankarihautausmaasta. 
Tilanteen normalisoituessa vainajat nostettiin ylös ja siirrettiin sitten syksyn-talven aikana kotiseuduilleen. Hautausavustuksen myöntämispäivän perusteella uskon veljen tulleen kotiin ensimmäisessä lähetyksessä 31.10.1941. Kaatuneiden evakuoimiskeskuksetkin pitivät sotapäiväkirjoja joissa kerrotaan näistä välihautauksista ja kotiin siirroista. Kaikkiaan Salmin sankarihautaan laskettiin yhteensä 1640 sankarivainajaa. (Tietolähde SPK 26306)

Ensi kerralla kun käyn kotopuolessa hautausmaalla, vien kukkasen muistona myös ukin veljen sankarihaudalle.
Kiitos Isänmaan puolesta taistelleelle.

Sotavalokuvista etsin tähän Salmissa otettuja kuvia.
Teksti ja kuvat: SA-kuvat

Salmin hautausmaalta. Uusi laaja sankarihauta.

Salmin sankarihautausmaa

Yleiskatsaus Salmin kk

Salmin asukkaiden kärkijoukko on palannut kotiseudulleen jälleen.

Salmin kreikkalaiskatolinen kirkko ryssien jäljiltä.


17. elokuuta 2018

Retroaterimet

Vähän liian hömelinä menin kerran ostamaan täyden sarjan Hackmanin Colorina aterimia. Mistään hyvästä löydöstä ei hintansa puolesta voida puhua tyyliin muutama euro, mutta toki tuotteena hyvä löytö kun vielä alkuperäiset pakkaukset. Oli ajatuksena, että käytettäisiin ihan arkikäytössä kauniita aterimia. Scandiat pois ja nämä tilalle.
 Mutta kaappiin ovat toistaiseksi jääneet, en ole käyttänyt kertaakaan, ei vaan jotenkin raaski kun ovat uudenveroisia, osa ehkä uusiakin. Käyttöönottokynnys olisi matalampi jos olisivat jo käytetyt ja kuluneemmat.  "Kiertoon vaan sitten" tokaisi mieskin kun yhtenä päivänä paketteja käsissäni pyörittelin: "Mitä mä näille teen?"

No ehkä mä marinoin laatikoita kaapissa vielä hetken jos tulen toisiin aatoksiin, mutta jos joku nyt valtavasti haluaisi ostaa nämä itselleen niin voi kysellä. MYYTY!!

Aterimet ovat olleet tuotannossa vuosina 1970-73 ja Elannosta näemmä ostettu.


(Kuvaan lisätty kirkkautta, luonnossa vihreä on vähän tummempi.)



14. elokuuta 2018

Kynttiläjuttu

Miten voikaan tulla iloiseksi yhdestä kynttiläpaketista!

Juhavan designkynttilöiden suunnittelijapariskuntana mainitaan
 Pi ja Timo Sarpaneva,
 mutta ei löydy juuri tietoa, että millaisia kynttilöitä Pi olisi suunnitellut. 
Nyt löytyi tällainen malli.


Ja yksi ongelma päättyi ratkaisuun. Nimittäin tuohon Aarikan Tulitukkaan ei löydy helposti sopivaa kynttilää, on liian paksua, tai jos sopii kynttilä, se on lyhyt ja näyttää hölmöltä.
Sarpanevat tekivät yhteistyötä Aarikan kanssa ja kynttilöitä suunniteltiin sopivaksi kokojen ja värien puolesta Aarikan kynttilänjalkoihin.
Kaija Aarikka on kertonut yhteistyöstä näin: "Ensin he luovat kynttilät, minä suunnittelen niille jalat. Yhteistyö on ollut hauskaa ja meidän mielestä hedelmällistä. Olemme koettaneet etsiä värien ja muodon sopusointua."
Ja kyllä sopiikin hyvin! (Vaan kuinka montaa kynttilää raaskii polttaa...)

Kuvassa myös kesän löytöinä Helmiriikkiset, 2.50eur/kpl. Kullanvärisestä herää välillä keskustelu, että onko ollenkaan alkuperäinen, kun näyttää itse spraymaalilla käsitellyltä. Mutta kyllä, ihan Aarikalla maalattuja ovat.

12. elokuuta 2018

Designannos

Takana hurrrjan kiireinen kesä, en ole täällä blogin puolellakaan ehtinyt juuri päivitellä, toivottavasti olette kurkkineet kuitenkin instagramiin, sinne olen joitain näpsäisyjä laittanut.
Keräilijä on kesän aikana laittanut kokoelmiaan uusiksi, tilalle olen hankkinut sitten muutamia monen vuoden haaveita, esim. Arabian kissakannun!
Mutta nyt alkaa koulujen myötä taas se tasaisesti rullaava arki. Mun iso pieni poika menee jo kuudennelle.

Ajattelin etten pääse katsomaan edes Designmuseon Timo Sarpaneva näyttelyä, mutta ei tuo lopulta vaatinut kuin hyppäyksen Onnibussiin ja menoksi.
Hienoja lasiveistoksia ja muita taidemöhkäleitähän siellä oli, olen kuitenkin enemmän kiinnostunut Sarpanevan teollisesta käyttötavaramuotoilusta, niitä oli ehkä hitusen liian vähän esillä. Toki tuotanto laaja, eikä kaikkea saakaan millään näytteille.
Mieleen jäi erityisesti presidentin virka-asuntoon Mäntyniemeen suunnitellut hopeaesineet: kahvikannu, sokerikko ja kermakko.

Näyttely on avoinna vielä 23.9 saakka.

Vähän aikaa sitten löysin kirpputorilta myöskin Sarpanevalta jotain muuta kuin sitä iänikuista lasia.

Sarpaneva suunnitteli vuonna 1970 OPA:lle pyöreämuotoisen juhlavan teräsastiasarjan. Siihen kuului erilaisia tarjoiluastioita että ruuanvalmistusastioita. Jotta kattiloiden kahvat eivät kuumenisi niin paljon, hän suunnitteli ne ontoiksi. Sarpaneva itse piti OPA-sarjaa yhtenä onnistuneimmista tuotesarjoistaan.

OPA sokerikko ja kermakko, leimattu OPA 18-8 FINLAND.