"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

6. maaliskuuta 2019

Eero Mäntyranta suksitestaajana

Jokin aika sitten tuli kiinnostava dokumentti hiihtäjä Eero Mäntyrannasta, lopetti uransa siinä 70-luvun alkuvuosina. Eerosta on sanottu että hän oli aikansa ensimmäinen urheilun tv-superjulkkis. Superjulkkista käytettiin muussakin mainonnassa, ja mikä sen hienompaa, jos alla oli peräti hiihtokuningas Eeron tarkastamat sukset!

Tavaratalo Anttilasta sai ostaa talvella 1969-70 myös Eero hiihtopuvun ja hiihtovälineen ostajat saivat Eeron laatiman hiihtäjän oppaan. Kaikkien hiihtovarusteiden sanottiin olevan Eeron tarkastamia ja hyväksymiä.
Näissä orimattilalaisen Valtosen suksitehtaan suksissa luki : Valmistuksen on Eero Mäntyranta tarkastanut

Tuo Mr. Seefeld - jäljet lumessa dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa vielä parisen viikkoa. Suosittelen.



1. maaliskuuta 2019

Värillinen Tsaikkalasi

FIDA kirpputorilla oli myynnissä harvemmin vastaan tulevia sinisiä Iittalan Tsaikkalaseja. Niissä ei ollut pidikkeitä mukana.
Tätä lasiahan on valmistettu ihan yleislasina ensin, ilman pidikettä, ja aluksi vain sinisenä ja lilana. Vuodesta 1963 lasia alettiin valmistaa myös kirkkaasta lasista, ja sama lasi pidikkeellisenä tulee rinnalle vuonna 1965.
1971 värit poistuvat, ja jää vain kirkas. Lasi saa nimen Tsaikka vasta v. 1970.
Joten siniset ja lilat ovat vanhaa tuotantoa, ennen vuotta 1971.

(Tiedot kirjasta: Juodaan kunnes Iittala näkyy.)

Kultainen ja punainen pidike ovat 90-luvun juttuja, samoin kuin aluslautanen joka lasiin yhdistettiin.


Laseja oli myynnissä neljä kappaletta, ja luulenpa että oli jääneet tunnistamatta, koska maksoivat vain 2.20 euroa kappaleelta, ja olivat ihan siellä tavallisten halpojen lasien hyllyssä.
Pidikkeet olen löytänyt metallijätteestä.


22. helmikuuta 2019

Anttilat täydentyy pikkuhiljaa

Tavoitteena olisi saada kaikki 70-luvun paksut Anttilan tavaraluettelot; sain juuri syksy-talvi 1978-1979. Enää puuttuu kaksi, kevät-kesä 1970 ja 1978.
Lisäksi minulla on myös 60-luvun lopun ja 80-luvun alun luetteloita, niitäkin otan lisää kokoelmaan jos vain löytyy.

Suurimman erän tavoitin ostoilmoituksella aikoinaan tori.fi:ssä, pohjoisesta Pelkosenniemeltä saapui pahvilaatikollinen sekä ohuita kausiluetteloita että paksuja vuodenaikaluetteloita. En ehtinyt edes kysyä hintaa tai maksaa mitään, kun paketti oli jo kotona. Tällaisista lähetyksistä voi vain enää haaveilla.

Kun Anttila meni konkurssiin, huomattiin että kuvastoista voisi tulla vielä halutuimpia keräilykohteita, jopa sijoitusmielessä. Sekä Iltasanomat että Iltalehti halusivat silloin tehdä jutun kuvastoista, minuakin kyseltiin jutuntekoon, mutta olin reissussa ja sähköpostit jäi lukematta.

Tästä löytyy nuo kummatkin jutut:
Iltasanomat
Iltalehti

Anttilan kuvastot toimivat mainioina apuina tuotteiden aikakauttamiselle. Esimerkiksi Hackmanin Brasilia kahvipannu on ensimmäisen kerran esillä v. 1966, mutta löytyy vielä vuoden 1977 luettelostakin. Eipä ihme että niitä on paljon kirpputoreilla myynnissä. Olen löytänyt jopa metallijätteestäkin käyttökelpoisen yksilön.

Brasilia kahvipannu, suunnittelija Veikko Aliklaave, koot 1,0l ja 1,5l.

Keväistä viikonloppua, meillä alkaa talviloma, ja tiedossa on kirppukierroksia vähän muuallakin kuin täällä kotiympyröissä 👍

18. helmikuuta 2019

Uusi kirja Tampellan pellavaliinoista



Jos olet kiinnostunut Tampellan vanhoista pellavaliinoista ja niiden tuotannosta ja suunnittelijoista, tämä kirja on juuri Sinulle.

Itse kerään enimmäkseen uudempia liinoja, 60-70-luvun tuotantoa, mutta nyt kiinnostuin vanhemmistakin. Ihan toisella silmällä täytyykin katsella kirpputoreilla, sieltä voi löytyä aarteita kun ne nyt tunnistaa. 


Kirjassa on luettelo Tampellan damasteista jossa parasta on mielestäni damastilaadun merkintä. En aiemmin esim. tiennyt mitkä Dora Jungin pöytäliinoista ovat olleet kalleinta ja hienointa pellavalaatua.


Tässä on pelkästään viime viikon pellavalöydöt, että kyllä näitä kirpuilla on, ja yleensä hintakin vain muutaman euron.

Mukavaa viikkoa !


8. helmikuuta 2019

"On suklaajuoma Viri naminam!"

On taas Salpausselän kisaviikonloppu.
Monia muistoja näistä tapahtumista on kirjattu muistiin useampaankin kirjaan. Huimien urheilusuoritusten ja pakkasessa palelun lisäksi muistoissa säilyy kisoissa syöty herkkuruoka ja -juoma. Vuosien myötä ruokavalikoima on muuttunut, on lähdetty hernekeitosta ja nakeista ja päädytty makkaraan, grillikanaan, ranskanperunoihin ja hampurilaisiin.
Yksi juoma on kuitenkin se mikä muistetaan jo makunsakin puolesta, ja se on suuta polttava kuuma Viri kaakao.

Vanhempi sukupolvi muistaa jo 50-luvulta Virin edeltäjän Kaakao-Milkkan, jota Virin tavoin myytiin lasipullossa. Juomat valmistettiin Lahdessa Vientikerman tehtaalla, joten kuljetus kisamonttuun oli nopeaa ja vaivatonta.

Kuva: Kansalliskirjasto


Mutta keskitytään tuohon tutumpaan Viriin.


Virin myyjinä oli paljon koululaisia jotka saivat kivan ehkäpä ensimmäisen oikean tienestinsä. Lasipullon myynti suuressa ulkoilmatapahtumassa ei kuulosta kovin hyvältä jutulta, mutta tyhjien pullojen keräys toimi hyvin kun palautetuista pulloista sai rahaa, joten myös pullon keräilijöitä kisa-alueella riitti. Taisi olla kilpailuakin kuka ensimmäisenä nappaa lumihangessa lojuneen pullon. Ei varmasti montaa pulloa ehtinyt menemään rikki.
Pulloja myytiin useita kymmeniä tuhansia kisaviikonlopun aikana, joten tehtaalla saatiin paiskia töitä ylitöinä jotta uunituoretta herkkua saatiin jatkuvasti myyntiin.
Kun tehtaan lasipulloihin pakattujen muiden rasvasekoitteiden aika alkoi mennä ohitse 70-luvun alussa, pullottaminen loppui ja Viriä alettiin pakkaamaan keltaruskeaan tetraan. Myynti kisoissa jatkui kuitenkin samanlaisena kunnes kaupallisuus ja kilpailuttaminen astui kuvioihin. Viri hylättiin kokonaan niin että vuoden 1978 MM-kisoissa ei enää Viriä myyty, ja sen valmistus lopetettiin. Kaakaomarkkinat kisoissa valtasi Valio Milkkis juomallaan.

Lahden Vientikerman tehdasrakennus
Yli 100 vuotiaan lahtelaismeijerin toiminta päättyi vuonna 2016 ja näytepakkauksia ym. kuvamateriaalia luovutettiin Lahden kaupunginmuseolle. Lahden museoilta jokunen Viri kuvakin löytyy.
Viri kaakaohan on meille tavallisille ei kisakävijöille tuttu kotitalouksistakin juomajauheena, ruskea tai sininen rataskuvioinen peltipurkki on keräilijöillekin nyt mieleen.


Ja sellaisena ohi aiheen huomautuksena, että Vientikerma on ollut minunkin työpaikkani aikoinaan, en tosin ollut siellä tuotannon puolella.



Tämä lienee viimeisin pakkaus millaisessa Viriä myytiin. 


Kuvat: Lahden kaupunginmuseo
Tietolähteenä käytetty kirjaa Salpausselän kisat-Suomalainen kansanjuhla


Mukavaa kisaviikonloppua, telkusta katsotaan täällä ja muistellaan myös edesmennyttä mäkikotkaa.❤


Kisahumua 70-luvulla. Postikortti.


1. helmikuuta 2019

Tikka tikkaa tarkasti



Sieltähän se löytyi vuoden 1966 Kotiliesi lehdestä meidän vanha Tikka!

 Tuollaisella opettelin lapsena ompelemaan, ja eikä ollut pelkkää ompelun harjoittelua, vaan sain leikkiä sillä myös. Tuntuu aika isolta luotolta, että äiti antoi leikkiä, hänelle se oli kuitenkin tärkeä kone. Välillä tuli sapiskaa kun olin rasvaillut konetta vähän sieltä sun täältä ja jumiuttanut puolakotelon. Joskus hurauttelin myös näpeille, mutta mitään isompaa haaveria en muista käyneen. Kone oli niin painava, että en jaksanut sitä itse edes pöydälle nostaa.

Äitini oli ammatiltaan aluksi ompelija, ehti olla jonkin aikaa ansiotyössäkin kaupungissa, mutta hänestä tuli kuitenkin maatalon emäntä isän tavatessaan. Ompelua ei kuitenkaan lopettanut, teki meille lapsillekin koko ajan vaatteita ja muita kodin ompelutöitä. Katselin juuri että vielä 7. luokan luokkakuvassakin minulla on äidin ompelema plyysipusero päällä.
Tikka palveli monta kymmentä vuotta, mutta meni lopulta vaihtoon kaikkensa antaneena.



25. tammikuuta 2019

Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui joutsen


En yleensä jää harmittelemaan kiertoon laitettuja tavaroita ajatuksella, että voi kun olisikin pitänyt säästää. Mutta yksi kaivelee aina silloin tällöin, ja nyt en ymmärrä ollenkaan miksi luovuin siitä.
Kyseessä Finelin emalimuki Raija Uosikkisen lintuaiheella.
Ja sen olinkin päättänyt joskus ostaa takaisin jos kohtuuhintaisena löytyisi.

Nyt sitten kirpputorilla jonkun myyntipöydässä oli sellainen. Pikaisesti katsottuna muki oli parhaat päivänsä nähnyt, pinta oli harmahtavan samea, kuvio näytti haalistuneelta, ehkä pesty astianpesukoneessa, ajattelin. Mukin sisällä oli keltaista karheaa kalkkisaostumaa, samoin ulkopuolella yläosassa. Ehkä käytetty kukkien kastelukuppina, nyt ajattelin. Kolhuja tai emalipuutoksia mukissa ei kuitenkaan ollut.
8 euroa tuntui silti liian korkealta hinnalta kuntoon nähden, ja jätin mukin niille sijoilleen ja jatkoin matkaa.

Vaan joku ääni kilkatti päässä että käypäs katsomassa mukia vielä uudelleen, josko siitä kuitenkin jotain tulisi. Kalkin uskoin selättäväni, mutta haalistumiselle ei varmasti voisi mitään. Päätin ottaa riskin ja ostin mukin.
Ja voiko tämä olla tottakaan, harmaus ja sameus pinnassa oli pelkkää mustaa likaa, alta paljastui kirkas hohtava emali! Ja kalkin sain hyvin pois Cillit Bangilla liottaen ja varovasti karhunkielellä rapsuttelemalla.
Mukista tuli aivan niin hyvä kuin voi olla. Hyvät kaupat!
Mikäli myyjä olisi itse nähnyt vaivaa tuotteen puhdistuksessa, olisihan tuosta voinut pyytää ja saadakin paljon enemmän.


8. tammikuuta 2019

Paras lasi ja emali 2018

Monenlaista lasiakin tuli ostettua, ja jokunen emali, valitsin nyt nämä seuraavat parhaimmiksi ostoksiksi:

Pari vuotta sitten sain joululahjaksi kaksi Iittalan Ultima Thule olutlasia, ja niiden hintahan on aika suolainen, uutena että meinaa olla myös käytettynä. Lisäkappaleet olisivat olleet kuitenkin tervetulleita.
Joten piti kirpparilla oikein hieraista silmiään kun myyjä nosteli sellaiset (2kpl) pöydälle 1.20 euron kappalehintaan! Taas oli tuuria matkassa että osuin kohdalle, lasit olisivat varmasti lähteneet seuraavan asiakkaan mukaan.
Lasit ovat meillä kovasti käytössä, muillekin juomille kuin oluelle.
Ostopaikka Cetori Lahti.


Paras emali on Arabian Finel Kirsikka kattila.
Tämä löytyi keväällä Lahdessa Siivouspäivästä, eli kirppistapahtumasta jossa voi laittaa myyntipisteen pystyyn lähes mihin vaan.
Menin kerran jo kattilan ohitse, välillä kun tulee sellainen olo ettei viitsi kaikesta hintoja kysellä, kun olettaa että se on kuitenkin niin kallis. Näin ajattelin tästä.
Takaisin tullessa kattila olikin vielä paikallaan ja menin sittenkin kysymään hintaa. Katsoin toki kattilan kunnon ensin, ja se vaikutti oikein hyvälle.
Hintapyyntö oli 8 euroa ja tuonkin olisin voinut maksaa, mutta tingin kyllä aina tällaisissa livetilanteissa ns. "löysät pois." Tarjosin rohkeasti 5 euroa ja myyjä sanoi sen enempiä empimättä että "Okei, tehdään sillä kaupat." Olin vähän yllättynyt, yleensä kun se on se euro maksimissaan kaksi mitä saa tingittyä. Tämä oli siis todella hyvä löytö, varsinkin kun sain nyt ensimmäisen Kirsikan emalikokoelmaani.

Oikein mukavaa talvista viikkoa, lumityöt kutsuu täällä etelässä!

4. tammikuuta 2019

2018 parhaat löydöt


Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Niin taas nopsasti pyörähdettiin uuteen vuoteen, ei meinaa perässä pysyä päivissä. Tammikuusta onkin tulossa aika kiireinen, mutta myös hiljentymisen ja muistamisen aika kun äitini kuolemasta tulee vuosi.

Mietin viime vuotta että mitkä olisi sellaisia löytöjä jotka erityisesti ilahdutti. Ei oikeastaan tarvitse kuin katsella ympärilleen, sillä ne suosikit yleensä löytyy paraatipaikalta, jostain näkyvästä paikasta.

Ylähyllyn jauholaatikko onkin wanha, en tämän ikäistä yleensä keräile, mutta jokin tässä vaan sykähdytti. Ehkäpä se, että ajattelen isovanhempieni olleen silloin lapsia kun tuollainen oli käytössä jossain hellan syrjässä pakattuna suurustejauhoilla. Näen ukkini tepastelevan pirtissä pussihousuissaan ja nykivän Amalia äitiään kun hän hääräilee lieden ääressä.
Arabian kaunokirjoitusleima kertoo jauholaatikon valmistusvuosiksi 1900-1920.
Se löytyi tuurilla siten, että mukava rouvasihminen oli juuri tuomassa tavaraa kirpputoripöydälleen ja kiinnostavaa tavaraa olikin. Ostin häneltä saman tien vaikka mitä, edullista Iittalaa, Riihimäkeä jne.
Sanoihan hän itsekin että halvalla menee nyt Arabia mutta menköön.
Maksoin jauholaatikosta 8 euroa.
Ostopaikka Swappis Lahti.

Alempana on Arabian AK-tölkki, käsin taideteollisuusosastolla maalattu. Tölkin muoto Kaarina Ahon ja lehtikoristeen suunnittelu Esteri Tomula. Tuotannossa vuosina 1960-1972.

Jos joku kotimainen vanha lasi- tai keramiikka/posliinituote on erityisen silmiinpistävän halvalla, yleensä siihen on joko kaksi vaihtoehtoa:
- Tuotteessa on joku vika, pala pois, rikki, naarmuinen ym.
- Hinnoittelija ei tiedä mikä tuote kyseessä, jolloin hinnaksi laitetaan se mikä itsestä tuntuu sopivalta.

No tässä tapauksessa kumpikaan ei pitänyt paikkansa, pohjasta Arabian lukee selvästi ja vaikka kuinka pyörittelin ja pyörittelin, en mitään sellaista vikaa purnukasta löytänyt, että se voisi vaikuttaa hintaan. Epäilin jopa että kannen päällisen ei kuulu olla maalattu siniseksi, vaan siinä on ollut joku kotimaalari asialla. Mutta ei, kyllä se on ihan tehdasvärinen.
No minulla oli naama Naantalin aurinkona hyvästä löydöstä, ihana ihana tölkki oli myynnissä hintaan 5 euroa.
Ostopaikka Lanttila Lahti.

Ensi kerralla vielä lisää joitakin löytöjä...