Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui joutsen

En yleensä jää harmittelemaan kiertoon laitettuja tavaroita ajatuksella, että voi kun olisikin pitänyt säästää. Mutta yksi kaivelee aina silloin tällöin, ja nyt en ymmärrä ollenkaan miksi luovuin siitä.
Kyseessä Finelin emalimuki Raija Uosikkisen lintuaiheella.
Ja sen olinkin päättänyt joskus ostaa takaisin jos kohtuuhintaisena löytyisi.

Nyt sitten kirpputorilla jonkun myyntipöydässä oli sellainen. Pikaisesti katsottuna muki oli parhaat päivänsä nähnyt, pinta oli harmahtavan samea, kuvio näytti haalistuneelta, ehkä pesty astianpesukoneessa, ajattelin. Mukin sisällä oli keltaista karheaa kalkkisaostumaa, samoin ulkopuolella yläosassa. Ehkä käytetty kukkien kastelukuppina, nyt ajattelin. Kolhuja tai emalipuutoksia mukissa ei kuitenkaan ollut.
8 euroa tuntui silti liian korkealta hinnalta kuntoon nähden, ja jätin mukin niille sijoilleen ja jatkoin matkaa.

Vaan joku ääni kilkatti päässä että käypäs katsomassa mukia vielä uudelleen, josko siitä kuitenkin jotain tulisi. Kalkin uskoin selättäväni, mutta haalistumiselle ei varmasti voisi mitään. Päätin ottaa riskin ja ostin mukin.
Ja voiko tämä olla tottakaan, harmaus ja sameus pinnassa oli pelkkää mustaa likaa, alta paljastui kirkas hohtava emali! Ja kalkin sain hyvin pois Cillit Bangilla liottaen ja varovasti karhunkielellä rapsuttelemalla.
Mukista tuli aivan niin hyvä kuin voi olla. Hyvät kaupat!
Mikäli myyjä olisi itse nähnyt vaivaa tuotteen puhdistuksessa, olisihan tuosta voinut pyytää ja saadakin paljon enemmän.