"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

21. kesäkuuta 2018

Liisa Vitalia muistellen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta 60-70-luvuilla vaikuttaneen korutaiteilija Liisa Vitalin syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi tuotantoon on otettu uusi, ennen julkaisematon korumallisto: Kehrä.
Lisäksi heinäkuussa julkaistaan tekstiilimallisto sisältäen mm. kasseja, sisustustyynyjä ja verhokankaan. Nämä ovat esillä Hovilan kartanolla Somerolla, jossa myös 6.7 alkaen näyttely Liisa Vitalin tuotannosta ja elämästä.
(Hovilassa myös meneillään kiva retronäyttely Muistojen kultaa - nuoruuden hurmaa 1950-1960 -luvuilla, että vink vink kesälomakäyntikohteeksi tämä.)

Hopeinen Kehrä kaulakoru on otettu myöskin lehtitilauksiin kylkiäislahjaksi, Lehtikeisarilta löytyy esim. Seurasta vain 50 euron tilaus johon korun saa.

Tekstia muokattu: Liikkeessä myytävä Kehrä hinnaltaan 89e on vähän isompi (4,5cm) kuin lehtitilauksessa tuleva (3cm).

11. kesäkuuta 2018

Alkukesän kuulumiset


Kesäkuu alkoikin kiireisenä, saimme viimein setvittyä tammikuussa edesmenneen äitini tavarat ja vaatteet. Äiti oli aina viimeisen päälle muodikas, ja vaatteet sekä kengät ovat todella laadukkaita ja hyviä (kalliita.) Hän vain oli niin pikkuruisen solakka, ettemme voi siskoni kanssa vaatteita käyttää, joten olen hinnoitellut niitä kirpputorille.
Tunteikasta juttua levitellä vaatteita joissa äidin tuoksu...Ja yhtään helpommaksi ei ole hommaa tehnyt takkien taskuista löytyneet kauppalaput, äidin omalla harakanvarvaskirjoituksella raapustetut, joissa jokaisessa on aina viimeisenä muistutuksena: "Sulolle ruokaa." Äiti rakasti lemmikkejä ja kissat sekä koirat olivat hänelle erityisen tärkeitä.
Äidin perintökorut olikin jaettu jo hänen elämänsä aikana, vihkisormuksia etsimme, kun isällä oli muistikuva että vielä viime kesänä äiti olisi niitä katsellut. Mutta ei niitä löytynyt. Jotenkin minulla taas on se kuva, että olisi aikoinaan puhunut myyneensä romukullaksi. Äiti ei koskaan pitänyt mitään sormuksia sormissaan.

No tästä kirppishommasta innostuneena laitan myös omat romppeet myyntiin, isolla luudalla lakaisen, näin paljon en ole laittanutkaan myyntiin sitten kun muutettiin. Olen ollut myös pari kertaa peräkonttikirppiksellä myymässä. Tätä hoputusta on myös siksi, että kirppis jossa aina myyn, lopettaa toimintansa heinäkuussa, joten en tiedä myynkö enää jatkossa ollenkaan itsepalvelukirppareilla. Nyt on saatava kaikki pois.

Ettei pelkkää tekstiä niin yksi kuvakin.

Löysin Arabia emalin levynsuojan metallijätteestä, ruskeaa Ritarinkukkaa on käytetty siis myös näissä koristeena! Tämä uusi tieto, sillä Laukan emalikirjassa ei ole tästä mainintaa.

Mukavaa kesän jatkoa, palaillaan!



21. toukokuuta 2018

Kielojen aikaan

Kouluajoilta on jäänyt mieleen biologian kirjassa ollut kappaleen otsikko: "Kielo ja tuomi kukkivat koulun päättymisen aikoihin."
Näin ei enää juurikaan ole, vaan kyllä keväät ovat aikaistuneet ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Nyt kukkivat juuri kielot, omenapuut ja syreenit, tuomet ovat jo lopettelemassa kukintaa. Tämä vuosi on tosin varmasti keskiarvoa vähän etuajassa, puutarhassa tapahtui ihan parissa päivässä alkuräjähdys kun kaikki kasvit tulivat niin äkkiä esille ja kukkaan. Onkohan meillä mitään enää juhannuksen aikoihin?

Kielo on ihana kukka, ja kerään joka kevät niitä maljakkoon, näin on tapahtunut lapsesta asti. Kotona meillä oli kielopaikka, sieltä haettiin tuoksuvaiset niin kauan kunnes tapasimme siellä kyykäärmeen köllöttelemässä kivellä. Miten voikaan lapsi pelästyä niin paljon. Juoksin itkien koko matkan kotiin peltojen poikki, kun muut huutelivat perässä. Koskaan ei enää tuolla käyty, vaan etsittiin toinen kielopaikka. Ja kammo käärmeisiin tuli, on tosin mennyt jo pois kun niitä aikuisiällä on tavannut.

Kielot kuuluivat myös koulun kevätjuhliin. Keräsimme sinne valtavia kimppuja jotka tuoksuivat huumaavalta, kun aamulla aikaisin tulimme juhlaan esiintymään ja laulamaan suvivirttä.

Ajat muuttuvat, ei ole enää välttämättä lapsilla kevätjuhlia, liekö suvivirttäkään. Minun poika on suurkoulussa jossa yli 900 oppilasta, koskaan ei ole ollut mitään kevätjuhlaa. Keskenään pitävät jotain nyyttikestejä, syövät sipsejä, katsovat leffaa ja pelaavat kännyköillä. Se on nykypäivän kevätjuhlaa. En ole siis koskaan nähnyt kun poika pokkaa todistuksen. MUTTA ensi vuonna kun hänellä alakoulu loppuu, on joku ruusutilaisuus johon vanhemmatkin kutsutaan mukaan. Sitä odotellaan!

Huomasin, etteihän minulla ole oikeastaan pieniä maljakoita ollenkaan. Myin vanhan "kielomaljakon" (Kastehelmi) juuri pois. Löytyihän sitten tuo matala Kehrä.

Helteistä viikkoa!


18. toukokuuta 2018

Turkoosia


Kuvasinpa nyt tätä turkoosia sakkia, on kyllä lasin väreistä yksi kauneimmista. Keltaisista ja turkooseista lasiesineistä saa aika kivan asetelman, hyvin sopivat yhteen. Minulla sellainen juuri tuolla vitriinin päällä.
Kotimaista turkoosia löytyy Riihimäen lasilta jonkin verran, mutta on selvästi yksittäisissä maljakoissa harvinaisempi väri. Mutta sitten taas on joitakin turkoosisia lasistoja, esim. Nanny Still valitsi suunnittelemilleen sarjoille mieluusti turkoosin värin, esim. Flindari ja Harlekiini.

Kuvassa on vasemmalta Riihimäen lasin Tamara Aladinin maljakko joka oli tuotannossa vain vuosina 1967-68.
Keskellä Oberglas Itävalta, ja reunassa tšekkoslovakialainen Sklo Union, mallin suunnitellut Jan Schmid 60-luvulla.
Sklo Union oli hyvää tuontilasia 60-70-luvuilla, sopi annettavaksi lahjaksi siinä missä kotimainenkin lasi. Kauniita malleja. Nyt nettiaikana nekin pystyy jo hyvin tunnistamaan.


9. toukokuuta 2018

Pastoraali-sarjaan lisää astioita


Juhlavuoden mukeista kaikista ostetuin oli Esteri Tomulan koristeellinen Pastoraali. Se oli monesta paikkaa loppu jo heti alkuunsa, ja täydennystä sai odotella tovin.
Eipä siis ihme, että Arabia on ottanut tuotantoon lisää Pastoraali astioita.
Tässä on haisteltu selvästikin hyvää myyntiä.

Sarja on esitelty lehdistölle eilen, ja mukin valmistus jatkuu, sekä uudet osat ovat: kaadin, kulho, tarjoilualusta ja kaksi lautasta. Myyntiin syksyllä.

Virallisia kuvia ei vielä ole julkaistu, mutta eilisiä "kurkistamiskuvia" löytyy esim. Instagramista  #pastoraali ja Arabian Facebookista.


8. toukokuuta 2018

Rillataan rillataan

Minun lapsuuden kesiin kuului grillaus, koko perhe isovanhemmat mukaan lukien kokoonnuttiin punaisen grillin äärelle kesäiltoina tai sunnuntai iltapäivisin.
Hiilloksella tirisi useimmiten makkarat, en muista että juurikaan mitään "hienompaa" evästä sillä olisi laitettu.
Ja sitten kun grillaus oli loppu ja aikuiset menneet sisälle, me lapset aloimme grillaamaan omia herkkujamme loppuhiilloksella. Eli kasvien lehtiä, kukkia, puupalasia, käpyjä ym. luonnosta löytyvää. Tuli hyvät hiiltyneet leikkiherkut.

Kodin kuvalehti 1973
Meillä oli tämä Arabian kupugrilli joka tuli markkinoille kesäksi 1973, pallogrillin esiäiti.
Grillin ideoitsija ja suunnittelun alkuunpanija oli emalitehtaan yli-insinööri ja tuotantopäällikkö Gustaf Gahmberg. Lopputulos lienee kuitenkin tiimityön tulos. Tarkkasilmäiset huomaavat, että grillin kannen kahvana on Seppo Mallatin suunnittelemien Finella kattiloiden kahva.
Mutta tuossa mainoksessa tulee hyvin esille grillin erinomaisuus verrattuna sen ajan tyypillisiin avogrilleihin.
Grilliä valmistettiin pitkään, vielä 90-luvulla, värit vain vaihtuivat muodin mukaan: sävyruskea, sävyvihreä, musta.

Grillihetkiämme on myös valokuvattu, tämän löysin tätini albumista, kännykameralla siitä näpsäisty joten kuva on vähän huono.
Mira koirakin tarkkana herkkuja kärkkymässä, ja minä tuossa enkelihiuksisena, isä ja äiti. Vuosi on ehkä -74, kevätkesää mennään kun omenapuut kukassa.
Mutta aina ei grillaus ollut näin auvoista, välillä oli ongelmia syttymisen ja hiilloksen saamisen kanssa. Mutta eikös se niin menekin, että sitten kun vasta on paras hiillos, niin makkarat on jo paistettu?

4. toukokuuta 2018

Kirppispostaus

Harvemmin tulee lähdettyä näistä lähinurkista muualle maakuntaan kirppiksille. Joskus vaihtelu kuitenkin virkistää. Ja noilta maaseutukirppiksiltä voi tehdä tosi hyviä löytöjä, siellä ei ehkä hintataso ole ihan niin tapissa kuin kaupungeissa.

Tähän ensi alkuun kuitenkin jo talvella löytynyt maaseutukierroksen tulos.

Käyttökuntoinen Heikki Orvolan Visit kahvi/vesipannu olisi ollut jo tuolla kuudella eurolla halpa, mutta tuossa pöydässä oli kaikki tavarat vielä puoleen hintaan! Tuli naurettavan halpa.
Ostopaikka kirpputori Matruska Villähteellä.
Tällainen pannu meillä oli kotona 80-luvulla, teevesiä tuli keiteltyä. Syksyllä juttelimme äitini kanssa näistä meidän vanhoista tavaroista, ja tuostakin pannusta, vaan eipä hän muistanut sitä ollenkaan. Mitään vikaa hänellä ei muistissa ollut, ei vaan muuten ollut jäänyt mieleen. Itse sitä tuntuu muistavan joka ainoan kipposen ja kupposenkin joita meillä oli.

Visit oli viimeisiä Arabia emalin pannuja, kahta kokoa, ja väreinä valkoisen lisäksi punainen ja vaaleansininen. Yllättäen tätä pannua näkee aika harvakseltaan kirpputoreilla.

Sitten on eilisen ostoksia:

Helena Tynellin Palkki maljakko oli näin halpa ihan vaan siitä syystä että sitä ei oltu tunnistettu. Muuten Iittalat ja Riihimäet kun tuolla lahjoitustavarakirpputorilla oli vitriinissä "oikeilla" hinnoilla.


En voinut ohittaa Seppo Mallatin vauvakasaria! Söpö pieni ja täysin kayttökuntoinen. Valkoisena Finella kattiloita valmistettiinkin vielä Hackmanin aikana -80-luvun loppuun, joten voi olla sen ajan tuote kun säilynytkin niin hyvänä. Maksoin pikkuisesta 0,8 litraisesta 12 euroa.

Sitten käväisin kirpputorilla jota pitää yllä evlut seurakunta, ja juuri sattuikin kaikki kierrätystavara olemaan puoleen hintaan. Tosin heilläkään vitriinituotteet ei kuulu koskaan tähän tarjoukseen.

Hyllystä pongasin kauniin turkoosin kulhon, että tuo olisi nätti salaattikulhoksi. Käteen otettua aloin katsomaan, että onko tämä hitti joku näin upea kulho. Pohjassa olikin teksti ORREFORS Fuga.
Kulhon on suunnitellut Sven Palmqvist 50-luvulla, ja Fuga-sarja on Ruotsissa klassikko. Kulhoa on tehty uustuotannossa, mutta pohjamerkinnät on niissä erilaisia, eli tämä minun löytö on aito vanha. Kulho maksoi alen jälkeen 50 centtiä.

Ruotsiksi asiasta tietoa täällä.


Ilves-tölkkejä ei kait voi olla koskaan liikaa. Olen löytänyt niitä myös lasinkeräyksestä, paksuna lasina säilyvät usein ehjinä vaikka ne sinne kevyesti heittäisikin.
Tämä tölkki on loppuajan tuotantoa, koska siinä on muovinen tiiviste ja kansi. Kannessa lukee sisäpuolella RIIHIMÄEN LASI. Kun Ilves-logo metallikansista poistui, tehtiin niitä vielä värillisinä ja esim. ruudukkokuviolla. Ilves-tölkkejä valmistettiin tehtaan loppuun saakka, vuoteen 1990.
Näiden hinnat ovat kyllä nousseet ihan järkyttävästi, monilla on käsitys että on suurikin aarre. Kuitenkin purkkeja on tehty valtavia määriä, ja niitä on ihan joka kirppiksellä myynnissä. Kyseessä joka kodin tuiki tarpeellinen säilömisastia. Muistan meilläkin esim. etikkakurkut jotka lilluivat tillin varsien kanssa isoissa Ilveksissä.
Minun ostos on 2 litrainen ja maksoin siitä 1.75 euroa.


Ja vielä Tampellan pellavaa, keskikokoisia pöytäliinoja. Keltainen on Dora Jungin Yrttitarha.
1.50 euroa kappale.

Mukavaa keväistä viikonloppua!

27. huhtikuuta 2018

Iittala Puro


Vaikka paljon lasia tunnen, niin vielä tulee vastaan toisinaan ihan tuntemattomia, ennennäkemättömiä juttuja. Ja siinähän se onkin tämän jutun suola, kun ei tiedä minkä aarteen eteensä saa, näin huutokauppakeisaria lainatakseni.
No tässä jalallisessa massiivisessa maljassa oli paitsi Iittala tarran jämät, myös hintalapussa tuotteen nimi, joten googlettelu oli helppoa. Tämä on siis iso ja painava, korkeus 23cm. Boolimaljaksi, tarjoilumaljaksi...

Malja on Tapio Wirkkalan Puro, tuotannossa 1977-80. Mitään muuta tuotetta Puro-sarjasta en ole löytänyt, että on sitten varmaan ainoa.

Tämä on nyt meillä pöydän kunkku ja tykkään valtavasti. Hinta oli alun perin ollut 30 euroa, mutta oli alennettu puoleen hintaan. Kannattava alennus, tuote meni kaupaksi.


24. huhtikuuta 2018

Arabian puhalluskupit

BR-malli
Arabian 60-70-luvun puhalluskupit tuovat mieleen mummolan.
Minunkin mummolassa arkikuppeina olivat kokonaan keltaiset Kesto-puhalluskupit. Vieras- ja juhlatarjoiluun oli sitten toiset kupit. Kävimme joka sunnuntai kaffeella, mutta sen verran omaa väkeä olimme, että mummo kattoi meille kuitenkin Kestot.

Puhalluskupit olivat työläiskoteihin suunniteltuja "halpoja" kuppeja, niissä ei lähdetty hakemaan täydellisyyttä, ja tulos on rouheampi, näkyy esim. lasituksessa ja värien epätasaisuutena/leviämisenä.
Raikkaat vihreät, keltaiset ja siniset puhalluskuviot olivat omiaan sen ajan pop-henkeen. Kepeillä värikkäillä koristeilla saatiin iloa arkeen.
Yleisin kuppimalli oli Kaj Franckin suunnittelema AA-malli, sekä Göran Bäckin v. 1969 suunnittelema BR-malli. Nämä kupit olivat suoralinjaisia, joihin kuviot olivat helppo toteuttaa. Vain joidenkin koristeiden ja niiden suunnittelijoiden nimet ovat tiedossa. Mutta tuotteliaimpina olivat rouvat Uosikkinen ja Tomula myöskin näissä koristeissa.

Puhalluskupit ovat nyt kuppikeräilijöiden unelmia. Etsitään kokoelmaan puuttuvia koristeita ja värejä, ja taas löytyy joku jonka olemassaolosta ei ollut edes tietoinen! Erilaisia kun on useita kymmeniä. Tiedän tapauksia jotka ovat täysin hurahtaneita tähän kivaan keräilyyn.


Minun kohdalle sattui kirpputorilla hieno kokonaisuus, neljälle kupit asetit pullalautaset sekä sokerikko ja kermakko. Sarja kulkee nimellä Miranda. Tuotannossa ollut 70-luvun alkupuolella, lautasissa leima joka ollut käytössä 1971-75.
Koko setti maksoi 15eur, joka on kyllä edullinen, pelkkä sokerikko-kermakkokin maksaa vähän enemmän.
Jospa tästä lähtee minullakin puhalluskuvioiden keräilyinnostus. Täytyy pitää silmät auki näidenkin varalta.

14. huhtikuuta 2018

Sokerityttö

Oletteko jo huomanneet kaupoissa uudet sokerin juhlapakkaukset?

Suomen Sokeri täyttää 100 vuotta, ja sokeria tullaan pakkaamaan juhlan kunniaksi kolmeen erilaiseen retropakkaukseen.

Kuva:dansukker.fi
Sokerityttö jäljittelee 50-luvun pakkausta, tuttu punainen Toppa on 60-luvulta ja oli käytössä 80-luvulle saakka. Marjakuvitus on 1990-luvun alusta.

Nyt kaupoista pitäisi löytyä Sokerityttöä ja Toppaa, joka on pakattu vain 1kgx10 kääreeseen, sitä saa pienistä kaupoista jotka eivät ota sokeria lavoittain myyntiin. Marjat kuosi tulee kesällä ja Toppa isoon myyntiin loppuvuodesta.

Suomen Sokerin sivuilla voi äänestää suosikkipakkausta, taidan äänestää Sokerityttöä, vaikka tuo Toppa onkin sellainen klassikko.

Ja nyt lähden leipomaan jonkun lauantaiherkun, ja osallistun sillä Instagramissa arvontaan #sokeriasuomesta.


10. huhtikuuta 2018

Pellavan lumoissa

Kirjoittelinkin jo aiemmin, että keräilen pienimuotoisesti edullista silmää miellyttävää Dora Jungin pellavatuotantoa, mutta kyllähän muukin vanha kotimainen pellava kiinnostaa.
Luulen, että kiinnostus on muillakin lisääntynyt, vaikka tässä on ollut välissä aikoja jolloin niitä ei arvostettu. Kirpputoreilta löytyy tosi edullisesti, mutta myös kalliilla. Osa hinnoittelijoista tietää mitä pitää näpeissään, osa ei.
Valitettavasti minulla ei vaan ole oikein sopivia pöytiä kaikille liinoille, joten suurempaa käyttöä niille ei ole. Ihailen välillä.

No nyt minä sitten taas muistelen, että miten meillä kotona oli aikoinaan, oliko muodikkaita 50-70-luvun pellavaliinoja, ja ei ollut. Ne mitä harvoin käytettiin, oli jo edellisen sukupolven peruja, eli paljon vanhempia.

Tässä kasassa on alimmaisena levitettynä ja vielä silitystä vailla oleva Dora Jungin Timber, tuotannossa 1957-73.
Punainen Apila on Beata Liljeroos-Söderholmin, tuotannossa 1932-68. Pirteä poikkeava väri!
Sitten Dora Jungin Annansilmä, 1966-71.
Päällimmäisenä on Sirkka, joka virheellisesti usein mainitaan Dora Jungin suunnittelemaksi, mutta ei ole.
Sitä ei löydy Tampereen museoiden tietopalvelusta Jungin pellavien joukosta, eikä myöskään Dora Jungin tuotantoa käsittelevästä kirjasta.

Tampereen museot antaa tämän tiedon:
  • Tarkenne: Malli: 489 Sirkka
  • Valmistaja: Oy Tampella Ab; tuotannossa 1967-1973
  • Valmistuspaikka: Suomi, Tampere
  • Suunnittelija: (Turkkil.?)
  • Tarkenne: 1967-1973
  • Ajoitusaika-arvio: 1960 - 1979
  • Valmistusaika-arvio: 1960 - 1979

6. huhtikuuta 2018

Vuoden tärkein designelämys?

Designmuseossa Helsingissä on avautunut näyttely Timo Sarpanevasta, ja mediassa onkin ollut siitä jo paljon juttua. Esillä on ollut varsinkin Marjatta Sarpaneva kertoen puolisonsa työstä ja teoksista.

Ihmiset ovat hakeneet myös netistä tietoa aiheeseen (Marjattaan) liittyen, ja minunkin muutaman vuoden takainen juttuni, jossa on vanhan lehden kansikuvassa Marjatta Svennevig, on noussut kuukauden luetuimpiin, että jopa koko blogin kolmanneksi luetuimmaksi!
Sivua on katseltu yli 9500 kertaa. Näyttäisi, että se on myös linkitettynä jonnekin muulle sivustolle.

Sarpanevaa löytyi tällä viikolla kierrätyskeskuksen SAA OTTAA-hyllystä.
Finlandia-sarjan maljakot tulivat tuotantoon 1964, erilaisia puumuottiin puhallettuja esineitä.
Tämä signeerattu Finlandia on arvoton, koska reunassa on useampikin kolhu. Käyttöarvo jää jäljelle, ja maljakkona se kuitenkin virkaansa voi toimittaa.

Minulla on paljon Sarpanevan lasia, ja kyllä rakkaimmiksi sanon Festivo kynttilänjalat, ne ovat aina tuossa esillä ykkösestä viiteen solmuun.
Ja tuo näyttely pitää ehdottomasti käydä katsomassa!

Mukavaa viikonloppua!

4. huhtikuuta 2018

Orvolan vihanneskattila


Heikki Orvolan 80-luvun alussa suunnittelemaa emalikattilaa sanotaan lähteestä riippuen milloin Vegetaksi, Vegataksi, Vegetaariaksi tai Vegetariaksi. (Helena Leppäsen ja Liisa Laukan emalikirjoissa puhutaan Vegetasta.)
Kattilaksi tätä ei heti uskoisi, mutta kattila se on, valurautapohjalla. Kattilaan kuuluu ruostumaton teräskansi. Aika harvoin kansi kulkee enää matkassa, usein ovat myynnissä näin ilman. Ehkä se kansi vaikuttaa vähän eri parilta, ja on unohdettu jonnekin. Käyttömahdollisuus ei rajoitu pelkästään kattilaksi, malli sopii hyvin myös kulhoksi, joten se kansi ei ihan niin välttämätön ole.

Tämä hyväkuntoinen kattila oli myynnissä Pelastusarmeijan kirpputorilla, ja mielestäni aika edullinen. (Vaikkakin se kansi uupuu.) 13 euroa ei ole paha hinta kotimaisesta kuvioemalista, ja tuostahan sain vielä sen parin euron alennuksenkin kanta-asiakkaana.

Nyt täytyy koluta sitten kirppiksien kansilaatikoita, josko löytäisin vielä sen kannenkin.

Kattiloita on valmistettu kahta kokoa 2,8l ja 3,5l, vihannesaiheella tai kokonaan valkoisena. Sekä malli että koriste Heikki Orvolan kynästä. 

Ja tadaa, eipä kovin montaa kirppiskierrosta tarvinnut tehdä kun kansi jo löytyi.

Nyt hän on täydellinen.

26. maaliskuuta 2018

Kiva löytö

Roskien viemisreissulla tuli taas silmäiltyä roskalavan sisältöä, ja siellä oli Arabia emalin Rondo.

Kotona pesun yhteydessä kävi nopeasti selville, että kaikki musta lika ja rasva oli pois pestävissä, tuotteessa ei ollut emalivaurioita tai pohjaan palamista. Oikein hyvä yksilö siis!
Paistokasariksi tätä sanoisin, on laakeampi kuin saman sarjan kasari.

Näissä kuvissa näkyy vähän pääsiäistä, tänä vuonna en ole löytänyt yhtään vanhaa pääsiäiskoristetta tai -liinaa. Ei sen väliä, ihana kevään juhla tulee siitä huolimatta!

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

9. maaliskuuta 2018

100 lasissa

Viime vuonna Suomen lasimuseossa oli näyttely 100 lasissa, jossa tuotiin esille Suomen muotoilua ja historiaa sadalla lasiesineellä vuosilta 1917-2017. Tarinoita ja muistoja lasiesineistä kerättiin myös tavallisilta suomalaisilta.

Kävin katsomassa tuon näyttelyn, ja olikin mielenkiintoisia tarinoita ja esineitä. Kaikkien lukemiseen olisi mennyt tuntitolkulla aikaa kun muuallakin museossa on niin paljon nähtävää, joten on todella hyvä, että tarinat on nyt koottu kirjaan.
Kirja on myös nimeltään 100 lasissa, josta tuossa kansikuva.

Jo näyttelyssä yksi tarina jäi vahvasti mieleen, ja kerron sen nyt tässäkin hieman lyhennettynä, muiston on kertonut Saara Vatilo:

"Kävin koulua Nuutajärvellä 1984, olin silloin ala-asteen 1. luokalla. Meillä alakoulun lapsilla oli yhteinen huvi. Koulupäivän päätyttyä menimme vanhaan hyttiin katsomaan lasinpuhallusta.
Lähes jokaisen lapsen vanhemmat työskentelivät Nuutajärvellä lasinpuhalluksen parissa. Omat vanhempani eivät olleet hytissä, mutta me kaikki tunsimme silti toisemme, olimmehan kyläläisiä.
Suomisen Unto, lasinpuhaltajamestari, tykkäsi aina vilkuttaa minulle. Tästä syystä nojailin taas hytin metalliseen kaiteeseen ja katselin Unton puhaltamista.
Unto puhalsi Oivan lintuja, Riekkoja. Hetken kuluttua Unto otti apupöydältä pienen lasilinnun ja antoi sen käsiini. Olin aivan häkeltynyt. En osannut sanoa mitään. Juoksin kotiin lintu kämmeniini kätkettynä. Vasta kotona huomasin linnun erikoisuuden, Riekon pää katsoi toiseen suuntaan kuin niiden Riekkojen, joita lasikaupassa myytiin.

Tämä pieni Riekko on ollut aarteeni yli 30 vuotta."

Saara Vatilo, Jakkula

Voi sanoa, että nyt on kyseessä todella uniikki Oiva Toikan lintu! (Kirjassa on linnusta kuva.)

Aloin miettimään myös omia lasiesineitäni, olisiko niissä mitään tarinaa taustalla. Ehkä joissakin, palaan tähän vielä.

23. helmikuuta 2018

Arabian laakeat emalikulhot

Arabia emalin laakeita kulhoja on vielä paljon myynnissä, eivätkä yleensä ole paria euroa kalliimpia tavallisilla kirpputoreilla. Tosin tuntuu, että tällaisen perusemalinkin hinta on toisinaan jo mennyt äärimmäisyyksiin.

Mallin suunnitteli Leif Eriksson Finella-sarjaan, ja ne tulivat myyntiin v. 1974.
Joko kokonaan samalla värillä, tai sisäpinta valkoinen. Koristeina on ollut ainakin Tonttu, Sinikka, Ruusu, Ruskea maisema, Uhtua ja Faenza. Sarvis on tehnyt kulhoihin muovikansia, jolloin niitä pystyi käyttämään säilytysrasioina.
Ja nämä sopivat mainiosti myös uuniin, esim. uunivuoiksi.

Valkoinen kulho on roskislöytö, vihreän sain tädiltä ja muut ostettu kirppareilta.


21. helmikuuta 2018

Pipo päähän pakkasella

Siivoilin vaatehuonetta (joka toimii romuvarastona) peraten kirppikselle vietäviä tavaroita, ja tämä pipohan se sieltä pompsahti esiin.

UPO oli Askon omistama lahtelainen kodinkoneiden valmistaja, tuttu tuttu merkki mm. pesukoneista ja mankeleista. Perheiden pelastaja.

Nykyään tehdas on täältä myyty ja lopetettu, mutta Upoja tulee muualta maailmasta.

Jos kuljette Lahden ohi vt12 pitkin, siinä rautatieaseman lähellä Upon valimon katolla loistaa entisöity pyörivä UPO kyltti muistuttamassa teollisuusalueen arvokkaasta menneisyydestä, Upohan valmisti myös metalliteollisuuden tuotteita.

Upon tärkeät vuodet löytyy täältä, mutta nappasin sieltä muutaman virstanpylvään:

1952
Lahden tehtaalla valmistettiin ensimmäinen valkean linjan kodinkone: jääkaappi.

1953
Lahden tehtaalta toimitettiin ensimmäiset pesukoneet. Malli oli 2,2 kg:n pulsaattoripesukone.

1957
Lahdessa valmistettiin ensimmäinen sähköliesi.

1958
Sähkömankeleiden tuotanto alkoi Lahdessa.

1959
Pyykkilinkojen tuotanto alkoi Lahdessa.

1970
Lahdessa valmistettiin ensimmäinen suomalainen automaattipesukone.

1970-luku
Lahdessa valmistettiin ensimmäiset suomalaiset astianpesukoneet.


Jos joku ex-upolainen tms. haluaa palavasti tuon pipon itselleen, voin lähettää postikulun hinnalla. Pipo vaikuttaa uudelta ja käyttämättömältä, mahottoman siisti on.
Muoks* Pipo uudessa kodissa.



Upolahden perhe, Kotiliesi 1962

19. helmikuuta 2018

Kupittaata taas


Nämä ovat kooltaan pieniä, suurempi n. 10cm.
Nythän tätä turkulaista sattuu löytymään...
Meillä oli kotona tämän mallinen maljakko, yksivärinen vihreä. Leikin lapsena, että se oli juomaruukku, sellainen kuin merirosvoilla oli elokuvissa.

90-luvulla kun keräilin kotoa tarpeetonta tavaraa kirpputorille myytäväksi, otin myös sen ruukun. Muistan vielä hyvin, että myin sen 20 mk:lla.

Kirkkis kirpputori on Lahden Vapaaseurakunnan pitämä edullisten hintojen kirpputori. Teen sieltä todella paljon kivoja löytöjä. Jos jotain tarvitsen, niin ensimmäiseksi katson sieltä.

16. helmikuuta 2018

Fisher Price levysoitin


Olisiko ollut yksi toivotuimmista leluista?
Fisher Price televisio tai tämä, jos sai valita.

Vetomekanismilla toimiva levysoitin, viisi käännettävää levyä, sävelminä esim. Tuiki tuiki tähtönen.
Soitinta tehtiin vuosina 1971-83, sekä nyt on myös uustuotannossa pattereilla toimiva versio.

Olen ostanut joskus kirpputorilta, yksi levy puuttuu, sekä soi aika hitaasti, joten pitäisi aukaista ja putsata.
Voisin kuitenkin säilyttää jälkipolville ihmeteltäväksi.



9. helmikuuta 2018

Fiskamin lautanen


Fiskarsin Fiskamin-sarjasta löysin tuollaisen 60-luvun fonduelautasen.
Settiin kuuluu kuusi erilaista värikästä melamiinilautasta.
Olisipa kiva löytää näitä lisää. Ei ole aiemmin vielä tullut vastaan tämän reilun kymmenvuotisen aktiivisen kirppisuran aikana.

Kuvio on siirretty saksalaisella Ornamin tekniikalla, tämä kuvitus ulkomaista alkuperää,
mutta joitakin kuvioita Fiskamineihin on suunniteltu myös Suomessa.

Glorian Antiikissa on ollut hyvä juttu Fiskamineista, ja se löytyy luettavaksi myösi netistä.

Lautanen ei ollut hinnalla pilattu, taas oli vaan hintalappu (tarra+teippi) laitettu kurjasti juuri pohjamerkinnän päälle. Jouduin repimään sitä irti jotta sain kurkattua, että on varmasti Fiskarsia.
Tästä on tuolla Kontissa sanottukin, etteivät laittaisi leimojen päälle hintoja, sinne piiloon kun jää tärkeää tietoa meille keräilijöille. Mutta aina näitä vaan on, huoh.


6. helmikuuta 2018

Punavankien muistomerkki


Tänä vuonna Suomen sisällissodasta tulee kuluneeksi 100 vuotta.

Lahdessa on eräs tähän kuuluva tärkeä historiallinen paikka, paikka jossa oli Suomen suurin punavankien kokoomaleiri.

Lahden Fellmanin kartanon pellolle koottiin punaisten joukkojen antautuessa huhti-toukokuussa 1918 yli 20 000 vankia, joukossa pakomatkalle itään lähtenyttä siviiliväkeä, naisia ja lapsiakin. Suurin osa joutui viettämään useita päiviä avoimen taivaan alla ennen kuin siirtäminen kasarmeille alkoi, mm. läheiseen Hennalaan.
Lahden väkiluku oli tuolloin n. 6 500 henkilöä, joten kyseessä oli hirmuinen yhtäkkinen ihmismäärä. Elintarvike- ja lääkintähuoltoa ei pystytty hoitamaan, kuolo korjasi auttamatta heikommat.

Punavankeja Fellmanin peltoaukealla.
Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto

Nykyiselle Fellmanin pellolle, joka ei enää ole pelto vaan puisto, pystytettiin Punavankimuistomerkki vuonna 1978.
Teoksesta julistettiin kutsukilpailu, jonka voitti kuvanveistäjä Erkki Kannosto.
Muistomerkki paljastettiin 60 vuotta kansalaissodan päättymisen jälkeen, ja suuren paljastusjuhlan kunniavieraana oli presidentti Urho Kekkonen.

Muistomerkki on tilateos, kolmesta graniittisesta monoliitista muodostuu portti, jonka äärellä on vapauteen ja maata rakentamaan lähdössä olevia pronssisia henkilöhahmoja.


Muistomerkin henkilöhahmot ovat isoja, yli kolmimetrisiä, ja graniittitasolla voi liikkua vapaasti.

Vuonna 2013 paikalla toteutettiin taiteilija Kaisa Salmen suurperformanssi, jossa yli 10 000 ihmistä kokoontui kunnioittamaan sisällissodan uhreja.


5. helmikuuta 2018

Koko kansan kattila


No tämäpä ei liiemmin esittelyjä taida kaivata, on varmasti monille tuttu kattila.

Heikki Orvolan suunnittelema Wihtori teräsemalikattila lanseerattiin vuonna 1978, ja näkyvän mainoskampanjoinnin ansiosta kattilasta tuli koko kansan kattila.
Kattilassa on paksu patentoitu erikoispohjarakenne joka estää pohjaan palamista. Sehän se olikin aiemmin ollut siistin ja mukavan emalikattilan pahin vika.
Meilläkin oltiin kai mainonnan uhreja kun äiti kiikutti Wihtorin kotiin, ja hyvin palvelikin monta vuotta, ensin ihmisillä ja lopuksi koiran juoma-astiana.

Kattiloita ja kasareita oli valittavana useita kokoja, sekä näppärä kahvipannu.

Ruskeaa (beige) kattilaa/raitakoristetta sanottiin Manteliksi, ja se oli suunniteltu yhteensopivaksi Arabian Pirtti astiaston kanssa.
Harmaa kattila/raitakoriste oli Kumina, ja sen raitojen ajateltiin sopivan Salla astiastoon.

Wihtoria koristeltiin myös muulla tavoin. Raija Uosikkisen Villiruusu oli Arabian emaleihin tullut koristeeksi vuonna 1977, ja se napattiin myös Wihtoriin.


Ruskea maisema on tuntemattoman suunnittelijan, minulla tulee mieleen tästä englantilainen maalaismaisema. Ei ihan heti hoksaa, että onkin suomalainen kattila.
Tätä koristetta on käytetty myös matalissa laakeissa emalikulhoissa.

Tieto Wihtoriin oli painettu keittiötietoutta, kuten ruoka-aineiden painoja ja kananmunan keittoaikoja. Kuvan kattilasta löydät täältä.

Lemmikki Wihtori oli viimeisin, vuonna 1982 markkinoille tullut kattila. Siinä on koristeena pieniä sinisiä lemmikin kukkia. Tästä kattilasta en löytänyt kuvaa.

2. helmikuuta 2018

Kahvi- ja vesipannu Finella


Olen vuosia etsinyt sopivan hintaista Heikki Orvolan vesipannua joko punaisena tai keltaisena. Yleensä myynnissä on ollut vaan muita värejä, valkoisia eniten. Hinnat kolmenkympin paikkeilla.

Kunnes sitten viime kesänä peräkonttikirppikseltä sain haluamani. Tingitty hinta 15 euroa.
Pannua oli luultavammin pesty pesukoneessa, koska puuosat olivat rispaantuneet (kuivuneet), nuppi jopa haljennut. Äkkiä öljyä pintaan, ja sain jotain pelastettua. Kahvahan pannussa on laminaattia, joka ei siis vedestä tykkää.
(Jos jollain on romukeräykseen menevä pannu, voin ostaa siitä tuon puunupin, se on helposti ruuvattavissa kannesta pois.)

Joulun alla ostin vielä ruskean pannun, tämä on todella hyvässä käyttökunnossa, ei liiemmälti käytetty, ARABIA tarrakin vielä paikoillaan. Tästä maksoin epäröimättä 20 euroa.

Orvolan pannu tuli myyntiin 1978-79, ja se liitettiin Finella sarjaan, useita värejä, sekä muutamia koristeita esim. Uhtua ja Pirtti.
Pannu sai Formes Utiles palkinnon Ranskassa 1979.

Mitähän tuollainen pannu sitten aikoinaan maksoi, maksammeko kirppishinnoissa enemmän vai vähemmän?
Anttilan kuvastosta vuodelta 1981-82 löytyy beige vesipannu tarjoushintaan 79mk. Rahanarvon laskurilla tuo summa nykyrahassa olisi n. 32 euroa.

HUOM HUOM Markkinoilla liikkuu myös kömpelö kopio Orvolan pannusta. Hyvin paljon samaa, mutta muoto littaisempi ja kannessa ei ole reunassa kohoumaa ja nuppi on korkeampi.
Valitettavasti tätä pannua on nähty esim. Tori nettikirpputorilla myytävän virheellisesti Arabian pannuna. Olipa kerran eräässä aikakauslehdessä myöskin esiteltynä kotimaisena Orvolan tuotteena. Missä lie tuo kopio sitten on tehty. Mutta tarkkana saa olla jos ei ole ihan selvillä miltä aito näyttää.


Kiitos kaikille myötäelämisestä surussa, ja ihan kuin ei tässä olisi tarpeeksi, omakin terveys on nyt tarkkailun alla...

22. tammikuuta 2018

Raskas alkuvuosi

Tämä vuoden alku on ollut perheellemme raskasta aikaa.

Äitini on joukosta poissa.

Äiti oli sairastanut jo muutamia vuosia syöpää. Tiedossa oli, että äiti ei enää koskaan parane, mutta hoidoista oli apua, ja hän pystyi elämään suht normaalia elämää.
Syöpä on pirullinen, kun se toisesta paikasta saadaan nujerrettua, jo se toiseen paikkaan pesiytyy. Nyt tämä viimeisin leviäminen huomattiin liian myöhään, sädehoitoa ei ehditty koskaan aloittaa. Äiti menehtyi hyvin nopeasti, sairaalaan päästyä meni pian tajuttomaksi, ja elinajaksi annettiin enää tunteja, ehkä päiviä.

Kävimme jättämässä jäähyväiset sairaalan kappelissa, ja voin sanoa, että se oli yksi elämäni kauneimmista hetkistä. Äiti hymyili, ja kasvoilta näki, että nyt hän oli saanut levon, poissa kaikki tuska ja kipu. Tunne oli vapauttava ja lohdullinen.

Suru on raskasta kannettavaa, minusta tuntuu että olen vanhentunut 10 vuotta parissa viikossa. Erityisen raskasta on katsoa isän surua, ja huoli tietysti kova hänen jaksamisestaan ja pärjäämisestään.

Samalla tämä on ollut herätys siihen, että rakkaat ympärillä vanhenevat, ja yhteinen aika alkaa käymään vähiin.

***

12. tammikuuta 2018

Lokoisa lepotuoli, Pulkka

Onpa kiva tunnelma kuvassa, nojatuoli oikein kutsuu istumaan. Liekö siinä alkamassa lomakuvien katselu diaprojektorista? Takan rätinän voi kuulla taustalta...
Hyvin onnistunut mainoskuva, joka on Askon huonekalukuvastosta vuodelta 1964.

Nojatuoli on Ilmari Lappalaisen suunnittelema Pulkka.
Hän on ollut tuolloin 60-luvulla jo tulevaisuuden visionääri, sillä tuoli voisi ihan hyvin olla 90-luvunkin muotoilua.
Pulkka-sarjan synnystä Lappalainen on kertonut seuraavaa:
"Laiskanlinnaa katsoessani pienissä asunnoissa minulle syntyi mielikuva, että elefantti oli kömpinyt saunakamariin. Mietin miten voitaisiin saada tuoli matalammaksi ja muhkeutta vähennetyksi, mutta siitä huolimatta säilyttää sen miellyttävät istumaominaisuudet.
Näin syntyi ajatus kallistaa tuolia riittävästi, ja saada silti jalat mukavasti oikaistuiksi. Pulkkaan suunniteltu 135 asteen istumakulma antaa tuen koko keholle."

Pulkka-sarjasta tuli suosittu, ja 60-luvun lopulla sarjaan kuului jo kymmenisen eri kalustetta.

11. tammikuuta 2018

Kupittaan saven törpöt

Kupittaan savi on ollut aina minulle vähän liian vanhaa, vanhahtavan näköistä keramiikkaa, enkä ole niitä keräillytkään.
FIDA kirpputorilla nappasin käteeni tuollaisen törpön luullakseni sen olevan joku etelä-eurooppalainen matkamuisto. Joku vielä piruillakseen liimannut kylkeen Kupittaan saven tarran.
Mutta ei, googlailun jälkeen totesin, että kyllä nämä ihan kotimaisia ovat.

Toisen pohjassa oleva paperilappunen myöskin johdatteli ajatuksia Kupittaan saveen, kun muistelin, että jotain tämän suuntaista merkintää Kupittaalla myös käytettiin.
Minusta aika edulliset maljakot, vaikka lasitteessa onkin krakeloitumista.

Ja nämä sujahtavat oikein kivasti minun saksalaisten retromaljakoiden joukkoon.

5. tammikuuta 2018

Keltaiselle Pehtoorille kaveri

Kirpputoreilla on hyvin harvoin mitään kirppishintaisia Pehtoori-pannuja myynnissä. Puhun siis muutaman kympin tai alle maksavista. Kyllähän niiden hinta tiedetään jo hyvin. Ihan halvalla ei lähde.

Joulun alla kuitenkin SPR Kontissa oli yksi tumman sininen myynnissä. Varmaan äsken tuotu, koska paria päivää aikaisemmin ei vielä ollut esillä. Eli tuuria matkassa että satuin paikalle.
Kohtuullisessa kunnossa sisältä sekä päältä, koristekelpoinen. Tarvitsi vain perusteellisen puhdistuksen ja ruskeiksi kuivuneiden bakeliittiosien rasvaamisen.
Hinta oli 17 euroa ja pidin sitä jo aika OK hintana, olisin ehkä ostanut silläkin. Mutta minullapa oli juuri mukana alekuponki jonka olin saanut Kontin uutiskirjeen tilaamisesta. Niinpä pannulle ei jäänyt hintaa kuin 8,50 euroa. Hyvät kaupat!

Keltaisessa pannussa lukee pohjassa FINEL, joten se valmistettu ennen vuotta 1972, sininen sen jälkeen, siinä on ollut tarraleima.