"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

19. lokakuuta 2018

Neodyymi maljakko

Tällä viikolla olenkin jo ollut joulutunnelmissa, sillä kierrätyskeskuksessa (Patina Lahti) on jo laitettu joulutavarat esille.
Myymälä muuttaa vuodenvaihteessa niin aloittivat ajoissa koska joulutavaraakin on niin paljon, ja tupa pitäisi saada tyhjäksi. Laittelevat esille uutta päivittäin.
Satuin juuri tiistaina olemaan myymälässä kun tavaroita nosteltiin rullakoista pöydille. Löysinkin monta kivaa juttua heti verekseltään, ja hinnathan eivät tuolla päätä huimaa, kymmenestä sentistä alkaen saa koristeita ja kynttilänjalkoja.
Mutta en nyt viitsi ihan vielä laitella tänne noita ostoksia kuitenkaan, elellään nyt vielä tätä kaunista lokakuuta.


Kontista tein hyvän löydön kolmella eurolla, iso maljakko (25,5cm) oli jäänyt henkilökunnalta tunnistamatta, enkä ihmettele, kun aika tuntematon maljakko on kyseessä.
Tämähän on se yksi Nuutajärven lasin anonyymeista maljakoista, vailla suunnittelijaa vailla nimeä. Kansan suussa kutsutaan "kierteeksi."

Väri on ametisti (liila) ja lasi on neodyymia, joka vaihtaa väriä kylmässä valossa, esim. loisteputken valossa siitä tulee sininen.
Tästä on jo aikaa kun en tiennyt neodyymista vielä mitään, ja oli yhdet Nuutajärven lilat lasit käytössä, ja kerran iltasella sytytin keittiön työpöydän loisteputken ja lasi sattui olemaan siinä alla. Katsoin että mitkäs uudet lasit meille nyt on tullut! Mies yllättänyt. Mutta samathan ne oli muuttuneella värillä.
Neodyymilasin arvosta en osaa sanoa, katsotaanko arvokkaammaksi verrattuna muuhun värilasiin.

Hyvää viikonloppua ja syyslomaa!


12. lokakuuta 2018

Minä juon nyt kahvia!

Tästä Harri Holkerin tokaisusta "Minä juon nyt kahvia!" on tullut lentävä lause, jota kuulee heiteltävän aika useasti. Holkeri oli lievästi närkästynyt toimittajien kyselyistä, kun halusi keskittyä kahvikupposeensa laivaristeilyllä v. 1990. Tuo videoklippi löytyy Youtubesta.

Ja kahvinautintoon kuuluu myös kaunis kattaus, kahvipannuineen.
Tässä minulla on kaksi pannua jotka ovat jo ohittaneet värikkään retroajan, 80-luvun kolkutellessa vanhoista värikkäistä koristeluista luovuttiin, ja tilalle otettiin hempeämpiä sävyjä ja koristeita. Pannuja oli jopa pastellin sävyissä.

Arabia emalin Roosaruusujen suunnittelija on tuntematon, valmistus on ajoitettu noin vuosien 1977-1984 välille, tarkkoja vuosia ei ole tiedossa.
Olga Osolin Myrna kuviointi onkin tuttu jo 30-luvun posliiniastioista, mutta oli edelleen tuotannossa. (Lopetettiin vasta 2005.)
Kuka lienet keksinytkään yhdistää tähän vanhaan sarjaan emalisen kahvipannun vielä 80-luvulla?
Myrna pannun kerrotaan tulleen markkinoille jouluksi 1982. Kultaukset toivat pannuun juhlavuutta.

Näissä uudemmissa pannuissa on se hyvä puoli, etteivät ole vielä loppuun käytettyjä mökeille ruostumaan unohtuneita, vaan ovat yleensä täysin käyttökuntoisia.
Yksi vika tosin löytyy, kahvojen maali ei ole pysynyt, kehityksessä menty tapapakkia sillä ainakaan minun yhdestäkään vanhasta 70-luvun kahvipannusta ei ole kahvoista maalia pois. Joku sanoi myös että kahvojen maali ei ole kestänyt astianpesukoneessa pyöritystä. Oliko tehtaalla testattukaan, jos oletettiin että pestään käsin.
Tässä minunkin Myrnassa on kahvasta valkoinen maali kokonaan pois, mutta aion maalata sen uudelleen. Roosaruusuun riitti pieni paikkailu mustalla tussilla.

Kumpainenkin on löytynyt FIDA kirpputorilta, Roosaruusu maksoi 12 euroa ja Myrna 6.50 euroa.
Ja kaffet niihin voi laittaa tulille vaikka heti.

Kahveikasta viikonloppua!

TIPS! Kannattaa seurailla minun Instagramtilin tarinat -osuutta, laittelen sinne lyhyitä videojuttuja kirppisostoista, välillä kuvaan paikan päällä kirpputorilla jos jotain kiinnostavaa tavaraa osuu kohdalle.

5. lokakuuta 2018

Jotain haluttua

Minun tämä keräily perustuu kirppislöytöihin, hetken ostopäätöksiin, edullisuuteen. En käy huutokaupoissa tai osta netin kautta. Ei ole mitään sellaista, että joku tietty juttu olisi saatava lähes hinnalla millä hyvänsä.
Mutta haaveita on ollut joistakin esineistä, että ton mä vielä joku päivä ostan jos vaan kohdalle osuu.
Ja nyt on tällaisia kohdalle sattuneita ollut tänä kesänä useampi. Ja koska yllättäen tuosta äidin kuolinpesästä irrotettiinkin vähän rahaa meille perillisille, pystyin muutaman ylimääräisen kympin käyttämään keräilyyn.

Nämä esineet on ostettu siis suht normaaliin kirppishintaan. Osa itsepalvelupöytäpaikoilta, joten niistä en voinut tinkiä.

Minulla on jo ennestään Arabian Valencia -sarjan iso leikkuulauta, joten tämän pienen pyöreän olen toivonut saavani myös. Valencian arvostus taitaa nousta koko ajan, ainakin hinnat nousseet.


Kissakannu! En muuten juuri perusta Arabian maitokannuista, mutta haaveena on ollut saada joko lehmä- tai kissakannu, irtopäällä. Ja ehkä tykkäänkin enemmän tuosta kissasta.


Nuutajärven Kastehelmi maljakko/kynttilänjalka nimenomaan turkoosina. Tämä väri on vaan niin kaunis. Muut värit eivät kiinnosta. Värittömän myin juuri keväällä pois kun en vaan tykännyt.
Kun nyt tehdään kaikenlaista Kastehelmeä uustuotannossa, voisi tämänkin esineen herätellä henkiin. Muotit lienee tallessa.

21. syyskuuta 2018

Sama muki, eri tyyli

Arabian samat mukit/tuopit erilaisella kuvituksella, ja ei heti uskoisi että piirrokset ovat myös saman taiteilijan.
Gunvor Olin-Grönqvist piirsi sekä rohkeita paksuja siveltimenvetoja että tarkkoja hienoja yksityiskohtia. Kumpi miellyttää enemmän?
Tuo saunakuvituksellinen Löyly muki on lahja vaarilleni (äidin isä) kun hän vuonna 1977 täytti 70 vuotta.
Lahjapakkauksessa oli kaksi mukia, ja toinen muki kulkeutui perinnönjaossa äidin siskolle. Ja toisen mukin äiti kerran laittoi minun matkaan kotona käydessä. Haluatko? Toki halusin.
Kivoja muistoja mukiin liittyykin, muistan monen päivän valmistelut ja juhlapäivän herkkuineen ja kuinka lahjaksi saadut valtavat kukkakoriasetelmat vietiin yöksi marjapensaiden alle viileään.
Muki tulee säilymään perheessä, ja ehkä saa joskus vielä sen toisen viereensä kaveriksi.

Toinen muki on nimeltään Haarikka, nettitietojen mukaan tuotannossa 60-luvulla? Kirppisostos, tosi pinttyneenä ja likaisena löydetty, ja siksi varmaan hintakin oli vain 4 euroa. Mutta pesullahan näistä selviää.

Haarikan pohjamerkinnästä ei selviä mitään valmistusajankohtaa, GOG on koristeen suunnittelijan nimikirjaimet, ja PR henkilön joka kyseisen mukin on maalannut.

Muistattehan että Designmuseolla on aika hyvä tietokanta Arabian esineistä, tietoa voi etsiä esim. suunnittelijan tai koristeen perusteella. Luetteloitu n. 2000 esinettä kun kokonaismäärä oli 5000-6000, joten läheskään kaikkia ei tuolta löydy kuitenkaan. Löyly muki löytyi, Haarikkaa ei tällä koristeella.

Löylylle antoi seuraavan luettelon:

TUOPPI
Numero AM2766
Suunnittelija Olin-Grönqvist Gunvor
Malli GOG0, Löyly
Suunnitteluaika n. 1960
Valmistusaika 1975-1981
Tuotantoaika n. 1961-1976
Materiaali kovafajanssi

Linkki Arabian esinehakuun löytyy TÄSTÄ

14. syyskuuta 2018

Perjantai moodi

Kenellä näin perjantaina tämä fiilis?
Rankan päivän päälle muutama olut...mahtava mainos, ajankuvaa parhaimmillaan kun oluen juonti sopi moneen tilanteeseen ilman kukkahattuilua.

Muistaakseni tämä on vuodelta 1972, Valituista Paloista.

Mukavaa viikonloppua!

7. syyskuuta 2018

Synkkyys päällikön jos varjoo, äiti Makaota tarjoo


Koko rallatus meni näin: "Synkkyys päällikön jos varjoo, äiti Makaota tarjoo. Makao ja kuuma vesi, heti valmis terveellinen ja maittava maitokaakao."
Teksti ollut jossain mainoksessa. Liittyy kuvaan, jossa poika on intiaanipäähine päässä myrtsinä kädet puuskassa ja äiti tarjoaa kaakaokuppia. (Kuva löytyy Finnasta, en voi kopioida sitä tähän kun ei ole vapaasti julkaistava kuva.)

Makao kaakaopurkki jos mikä on ollut etsinnässä ties kuinka kauan. Nyt se löytyi kierrätyskeskuksesta ja ei ollut kalliskaan kun maksoi vain euron. Näitä ei vaan paljon liiku kun vertaa vaikkapa Viri kaakaopurkkeihin.

Ja mukavaa tässä on se, että on ollut lähiseudun tuote, Nastolan maitojauhetehtaalta. Nastolan historiasta löytyy tieto, että ensimmäiset maitojauhe-erät valmistuivat v. 1956. Maitokaakaojauheen valmistus lienee aloitettu myös pian, sillä Finna -palvelusta löytyy kuva pahvisesta kaakaokotelosta joka on ajoitettu vuoteen 1958. 

Kuva: Turun museokeskus, Museoarkisto
Tuo löytämäni peltinen purkki esiintyy jo vuoden 1969 mainoksessa, mutta ei suinkaan ole Kuivamaidon ensimmäinen purkkimalli johon kaakaojauhetta on pakattu.
Tehdas kärsi mm. idänkaupan tyrehtymisestä ja lopetettiin v. 1999. Oli monen nastolalaisen työpaikka ja kesätyöpaikka, olihan tuo isäntäkin siellä nuoruudessaan säkittämässä maitojauhetta. 

Mainoskuvat ovat herkullisia kun niissä on käytetty Arabian Anemone kuppia, tämä mainos on vuodelta 1964. Sama kuva on peltipurkissa, teksti vain peittää kupin.

31. elokuuta 2018

Kuin karamelli

Kontti kierrätystavarataloissa on taas muutaman päivän Retropäivät.
Silloin tuodaan myyntiin valikoituja retrojuttuja oikein kunnolla vaikka niitä on kyllä muutenkin aina myynnissä. Mutta nyt on siis paljon.
Näissä teemapäivissä (myös esim. joulunavaus) on oltava paikalla tasan ovien avauduttua jos haluaa saada parhaimmat tavarat, menevät kyllä niin nopeasti. Ja jobbarit ovat tietysti myös kärkkymässä ja hamuavat tuotteita ostoskärryittäin myytäväksi edelleen.

No minä ehdin haluamani aika kivasti napata, vain yhteen kahvipannuun en ehtinyt.

Hyvin säilynyt Punahilkka kahvipannu oli ehkä paras ostos, se maksoi 15 euroa.
Ja kun kurkkasin pannun sisään, tiesin että ei ole hätää putsaamisen kanssakaan.


Jos pannussa on tuollaista ruskeaa pinttymää, joskus jopa lähes mustaksi mennyttä, on se vain veden/kahvinkeiton jäämiä. Ei kuitenkaan lähde tavallisessa pesussa pois.
Poistamiseen on erilaisia keinoja, itse käytän vähän likaisuusasteen mukaan Universal Stonea ja astianpesukonepulveria. Tässä kuumentelin hellalla pannussa ensin astianpesukonepulveria ja vettä kiehumispisteeseen ja annoin veden sitten seisoskella siinä hetken. Osa liasta lähti näin, ja loput pyyhkäisin Universal Stonella kun lika oli kivasti pehmentynyt.
Pesupulveria ei välttämättä tarvitse edes keittää, on riittänyt että laskee vaan tulikuuman veden sekaan ja antaa seisoa tunteja-yön yli.
Pesupulveri on myös aika syövyttävää, joten se saattaa karhentaa emalin pintaa jos kovin tujuja annoksia käyttää ja keittelee rajusti. Kannattaa ensin kokeilla varovaisemmin.

Ihan kirkkaaksi lähti ja sanoisin että arvokin pompsahti samalla reippaasti ylöspäin. Ihmiset ei vaan jaksa nähdä vaivaa putsaamisen kanssa.

Hilkka oli Järvenpään emalin ensimmäinen kuvioitu Finel emali, piirtänyt Raija Uosikkinen, kahvipannut Sinihilkka ja Punahilkka tulivat markkinoille 1962. Tästä alkoi koristeellisten emaleiden aikakausi.

24. elokuuta 2018

Mystinen Stella Polaris

Lasipullo, joka on kuin Nanny Stillin Riihimäen lasin Stella Polaris, mutta ei kuitenkaan ihan. Mitoissa ja muodossa heittoa.
Pelastetaan vanhat esineet -ryhmässä pullosta keskustellaan aika ajoin kun joku siitä kysymyksiä esittää.
Pullosta tiedetään faktana se, että siinä on myyty kylpysuolaa/vaahtokylpyainetta (bath foam), kauluksessa on ollut etiketti. (Kuvan voi katsoa täältä.)

Pohjassa on R kirjain numerolla, muotin numero, tätä käytettiin Riihimäen lasin pakkauslasissa.

Pullosta on ryhmässä tehty tällaisia havaintoja:

-kyllä Riihimäen lasi valmisti tuotteita myös vientiin
-Englannissa myyty kylpysuolaa
-pullon muotit on myyty ulkomaille
-ulkomainen versio
-näitä on tehty jollekin tilauksesta
-ei kai Nanny pakkauslasia suunnitellut
-eikö nämä ole Italiassa tehtyjä
-kopio
-olen ostanut pullon Riihimäen tehtaan myymälästä 80-luvun alussa
-kyllä se Riihimäkeä on
-äitini on saanut sen suoraan Riihimäen lasitehtaalta lämpimäisenä, se on ainakin kotimainen
-kelpuutan muiden Stella Polariksien joukkoon
-en maksaisi tuosta oikean Stella Polariksen hintaa kuitenkaan
-korkillinen on Stella Polaris siinä kuin muutkin
-vannan reunalla meillä oli tämä kylpysuolapullo

Lopputuloksena on päädytty siihen, että pullo on Riihimäen lasia.
(Huom. Mitään painettua kirjallista faktaa ei kuitenkaan kukaan ole asiasta nähnyt.)


21. elokuuta 2018

Toinen sotamatka

Kerron ja laitan muistiin vielä tähän ukin veljen sotataipaleen, joten jos nämä sotajutut ei kiinnosta, niin odottele seuraavaa postausta.

En ole koskaan edes nähnyt ukin veljestä valokuvaa, tai kuullut muutakaan hänestä kerrottavan, netistä löytyy esim. Sotasammosta sodissa kaatuneet, josta on luettavissa mm. hänen ikänsä, ammattinsa sekä lasten lukumäärä.
Mietiskelin, että missähän hän oli talvisodassa ollut, samoissa ukin kanssa?


Kantakortit Kansallisarkistosta saapui tutkittaviksi, ja henkilö olikin kuulunut nostoväen II luokkaan, joka tarkoittaa sitä, että hänet oli kutsunnoissa vapautettu rauhanaikaisesta varusmiespalveluksesta ja reservistä. Vapautukseen saattoi johtaa esim. joku terveydellinen seikka. Koska henkilön kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta, sain myös potilasasiakirjoja (varusmiespalvelukseen liittyviä), joissa kerrottiin hänen toisen korvansa olleen kuuro. Tämä mahdollisesti on ollut syynä vapautukseen.

Talvisodan kuluessa helmi-maaliskuussa miespulan kasvaessa päätettiin nostoväen II luokka kutsua uudelleen tarkastukseen, jotta saataisiin lisää miehiä kenttäarmeijaan, talvisotaan kuitenkaan tämä erä ei enää ehtinyt.
Näin ukin velikin määrättiin astumaan palvelukseen, kutsunnoissa hän oli talvisodan päättymispäivänä 13.3 ja varusmiespalveluksessa ajalla 20.3.1940-19.10.40.

Jatkosodassa veljekset olivatkin sitten samassa komppaniassa.
Veljen sotataival jäi kuitenkin vain kuukauden mittaiseksi, kun hän kaatui Raja-Karjalassa Salmin kirkonkylän valtausoperaatiossa heinäkuussa 1941. 
Niin surullinen kohtalo hänellä kuten monella muullakin, joutui sotaan oikeastaan ”kylmiltään” ja sitten kävi näin. 
Kesän aktiivisen hyökkäysvaiheen aikana kaikkia kaatuneita ei lähetetty kotiseurakuntaan vaan heidät haudattiin läheisille sankarihautausmaille, velikin sai ensimmäisen leposijansa Salmin sankarihautausmaasta. 
Tilanteen normalisoituessa vainajat nostettiin ylös ja siirrettiin sitten syksyn-talven aikana kotiseuduilleen. Hautausavustuksen myöntämispäivän perusteella uskon veljen tulleen kotiin ensimmäisessä lähetyksessä 31.10.1941. Kaatuneiden evakuoimiskeskuksetkin pitivät sotapäiväkirjoja joissa kerrotaan näistä välihautauksista ja kotiin siirroista. Kaikkiaan Salmin sankarihautaan laskettiin yhteensä 1640 sankarivainajaa. (Tietolähde SPK 26306)

Ensi kerralla kun käyn kotopuolessa hautausmaalla, vien kukkasen muistona myös ukin veljen sankarihaudalle.
Kiitos Isänmaan puolesta taistelleelle.

Sotavalokuvista etsin tähän Salmissa otettuja kuvia.
Teksti ja kuvat: SA-kuvat

Salmin hautausmaalta. Uusi laaja sankarihauta.

Salmin sankarihautausmaa

Yleiskatsaus Salmin kk

Salmin asukkaiden kärkijoukko on palannut kotiseudulleen jälleen.

Salmin kreikkalaiskatolinen kirkko ryssien jäljiltä.


17. elokuuta 2018

Retroaterimet

Vähän liian hömelinä menin kerran ostamaan täyden sarjan Hackmanin Colorina aterimia. Mistään hyvästä löydöstä ei hintansa puolesta voida puhua tyyliin muutama euro, mutta toki tuotteena hyvä löytö kun vielä alkuperäiset pakkaukset. Oli ajatuksena, että käytettäisiin ihan arkikäytössä kauniita aterimia. Scandiat pois ja nämä tilalle.
 Mutta kaappiin ovat toistaiseksi jääneet, en ole käyttänyt kertaakaan, ei vaan jotenkin raaski kun ovat uudenveroisia, osa ehkä uusiakin. Käyttöönottokynnys olisi matalampi jos olisivat jo käytetyt ja kuluneemmat.  "Kiertoon vaan sitten" tokaisi mieskin kun yhtenä päivänä paketteja käsissäni pyörittelin: "Mitä mä näille teen?"

No ehkä mä marinoin laatikoita kaapissa vielä hetken jos tulen toisiin aatoksiin, mutta jos joku nyt valtavasti haluaisi ostaa nämä itselleen niin voi kysellä. MYYTY!!

Aterimet ovat olleet tuotannossa vuosina 1970-73 ja Elannosta näemmä ostettu.


(Kuvaan lisätty kirkkautta, luonnossa vihreä on vähän tummempi.)



14. elokuuta 2018

Kynttiläjuttu

Miten voikaan tulla iloiseksi yhdestä kynttiläpaketista!

Juhavan designkynttilöiden suunnittelijapariskuntana mainitaan
 Pi ja Timo Sarpaneva,
 mutta ei löydy juuri tietoa, että millaisia kynttilöitä Pi olisi suunnitellut. 
Nyt löytyi tällainen malli.


Ja yksi ongelma päättyi ratkaisuun. Nimittäin tuohon Aarikan Tulitukkaan ei löydy helposti sopivaa kynttilää, on liian paksua, tai jos sopii kynttilä, se on lyhyt ja näyttää hölmöltä.
Sarpanevat tekivät yhteistyötä Aarikan kanssa ja kynttilöitä suunniteltiin sopivaksi kokojen ja värien puolesta Aarikan kynttilänjalkoihin.
Kaija Aarikka on kertonut yhteistyöstä näin: "Ensin he luovat kynttilät, minä suunnittelen niille jalat. Yhteistyö on ollut hauskaa ja meidän mielestä hedelmällistä. Olemme koettaneet etsiä värien ja muodon sopusointua."
Ja kyllä sopiikin hyvin! (Vaan kuinka montaa kynttilää raaskii polttaa...)

Kuvassa myös kesän löytöinä Helmiriikkiset, 2.50eur/kpl. Kullanvärisestä herää välillä keskustelu, että onko ollenkaan alkuperäinen, kun näyttää itse spraymaalilla käsitellyltä. Mutta kyllä, ihan Aarikalla maalattuja ovat.

12. elokuuta 2018

Designannos

Takana hurrrjan kiireinen kesä, en ole täällä blogin puolellakaan ehtinyt juuri päivitellä, toivottavasti olette kurkkineet kuitenkin instagramiin, sinne olen joitain näpsäisyjä laittanut.
Keräilijä on kesän aikana laittanut kokoelmiaan uusiksi, tilalle olen hankkinut sitten muutamia monen vuoden haaveita, esim. Arabian kissakannun!
Mutta nyt alkaa koulujen myötä taas se tasaisesti rullaava arki. Mun iso pieni poika menee jo kuudennelle.

Ajattelin etten pääse katsomaan edes Designmuseon Timo Sarpaneva näyttelyä, mutta ei tuo lopulta vaatinut kuin hyppäyksen Onnibussiin ja menoksi.
Hienoja lasiveistoksia ja muita taidemöhkäleitähän siellä oli, olen kuitenkin enemmän kiinnostunut Sarpanevan teollisesta käyttötavaramuotoilusta, niitä oli ehkä hitusen liian vähän esillä. Toki tuotanto laaja, eikä kaikkea saakaan millään näytteille.
Mieleen jäi erityisesti presidentin virka-asuntoon Mäntyniemeen suunnitellut hopeaesineet: kahvikannu, sokerikko ja kermakko.

Näyttely on avoinna vielä 23.9 saakka.

Vähän aikaa sitten löysin kirpputorilta myöskin Sarpanevalta jotain muuta kuin sitä iänikuista lasia.

Sarpaneva suunnitteli vuonna 1970 OPA:lle pyöreämuotoisen juhlavan teräsastiasarjan. Siihen kuului erilaisia tarjoiluastioita että ruuanvalmistusastioita. Jotta kattiloiden kahvat eivät kuumenisi niin paljon, hän suunnitteli ne ontoiksi. Sarpaneva itse piti OPA-sarjaa yhtenä onnistuneimmista tuotesarjoistaan.

OPA sokerikko ja kermakko, leimattu OPA 18-8 FINLAND.



12. heinäkuuta 2018

Missä kuljit sä kerran


Ukkini oli viimeisen päälle "sotaukko" ja sodasta kertominen ja kokemusten kertaaminen oli hänelle tärkeää. Sotajuttuja tuli tarinoitua tuttujen ja tuntemattomien kesken. Mummo osasi tarinat lähes yhtä hyvin, hänhän oli se joka useimmin sai (joutui) olla kuuntelijana. Ukki luki sotakirjallisuutta, tilasi Kansa taisteli -lehteä, ja oli aktiivinen sotaveteraanitoiminnassa. Sota ei lähtenyt hänestä koskaan.

Harmi kun en silloin nuorena tyttönä ollut pätkääkään kiinnostunut ukon jorinoista. Nyt kiinnostaisi, ja jos ukki vielä eläisi, kuuntelisin mielelläni sukumme historiaa.

Niinpä lähdin selvittämään ukin sotataivalta kantakorteista.

Kantakortti on laadittu jokaisesta Puolustusvoimissa palvelleesta suomalaisesta. Siitä voi lukea yksityiskohtaisia tietoja esim. henkilön palvelusajasta, palveluksen laadusta, palkitsemisista, rangaistuksista, ylennyksistä, saaduista kunniamerkeistä, suoritetuista erikoiskursseista ja sodan taistelupaikoista.
Kantakortin kopiot voi tilata Kansallisarkistosta. (Maksullinen palvelu.)

Ja tästä hypähdetään vielä pidemmälle kun kantakortista selviää henkilön joukko-osastot ja yksiköt, ja sen perusteella päästään lukemaan sotapäiväkirjoja.
Kansallisarkistosta löytyy digitoituna ja vapaasti netissä luettavissa sotapäiväkirjoja joita joukko-osastot ja yksiköt pitivät jo talvisodassa, mutta vielä tiiviimmin jatkosodassa. (Kaikkia ei kuitenkaan ole säilynyt.)

Näin minäkin löysin ukin sotataipaleesta tietoja ihan siitä ensimmäisestä päivästä alkaen kun komppania kokoontui läheisellä kansakoululla aloittaen marssin kohti Lahtea. Aseiden ja tavaroiden jaon jälkeen lähti junakyyti Karjalankannakselle. Kotiin jäi vaimo ja kaksi pientä lasta, joista toinen, isäni, oli tuolloin 7 kuukautta vanha. Talvisodassahan yksiköt koottiin pitkälti saman paikkakunnan miehistä, jolloin oltiin jo ainakin hyvän päivän tuttuja entuudestaan. Jatkosodassa tätä ei enää tehty kun huomattiin, että siinä saattoi mennä yhdeltä kylältä lähes koko miesvahvuus kaatuneina.

Ukki haavoittui lievästi talvisodassa, ja kun kantakorttiin on merkitty haavoittumispäivä ja paikka, pystyin etsimään päiväkirjasta juuri sen päivän ja lukemaan millainen rähinä silloin oli ollut päällä.
 Tässä katkelma päiväkirjasta tuolta päivältä:
"Ankaran tykistövalmistelun jälkeen hyökkäsi ryssä komppanian lohkon kummallakin sivustalla hyökkäysvaunujen tukemana. Kummallakin sivustalla hyökkäykset torjuttiin vihollisen kärsiessä suurta mieshukkaa. Ryssä käytti tällöin raskaampaakin tykistöä ampumalla melkein poikkeuksetta samalla suuntauksella hyvin näkyviä kk-pesäkkeitämme. Omat tappiot 5. kaatunutta ja 6. haavoittunutta." (Lähde: SPK 3443)

Yksittäisiä sotamiehiä ei päiväkirjoissa juuri mainittu, ellei ollut kyseessä ylennys/palkitseminen, uroteko tai joku muu poikkeava toiminta. Oli esim. mainittu eräs sotamies joka karkasi sotapelkoisena takaisin kotiin...
Kaikista päiväkirjateksteistä ei saa selvää, kirjoittajat vaihtuivat, oli sodan melskeessä kiirekin kirjoittaa, käsiala välillä niin huonoa että sanat joutuu arvaamaan.

Kaikkinensa kantakortti aukaisi aivan uuden maailman ukista, ja tutkimus jatkuu. Ukilla oli nimittäin veli, joka kaatui jatkosodassa.

Tässä vielä linkkejä tiedon lähteille:

Näin tilaat Kantakortin

Sotilaspäiväkirjat hakutoiminto  (Huomaa, että hakuun pitää kirjoittaa joukko-osaston nimi kokonaisuudessaan, ei lyhennystä, esim. jalkaväkirykmentti 10)

Sotapolku Palvelusta voi etsiä tietoa joukko-osaston tai henkilön nimellä. Kaikki sodassa kaatuneet löytyvät myös täältä.



26. kesäkuuta 2018

Mökin seinäkangas

Meillä on maalla mummon ja ukin mökissä, heidän parisängyn päädyssä kaunis nyt jo paikoin haalistunut retrokangas.
En ole kangasta tunnistanut, vaan nyt se tuli kerran vastaan jossain ruotsalaisessa instagram-tilissä.

Kangas on nimeltään Törnrosa ja ruotsalaisen Ritva Wahlströmin v. 1966 suunnittelema.
Vaan mistähän kangas on mökkiin aikoinaan ostettu, muistaisikohan vielä mun tädit? Mökki on rakennettu ja sisustettu ihan 70-luvun alussa. (Tuo sänky ei ole alkuperäinen.)

Tällaisen lyhyen tiedon (lyhennelmä) löysin kankaan suunnittelijasta:

"Svensk textilformgivare. 
Under 1967-1972, arbetade Ritva för Göta Trädgårdh som under 60-talet var ledare på Strömma Bomullsspinneri i Karlshamn.
Därefter arbetade hon som frilans för NK, Åhléns, Strömma, Borås och IKEA.
1972 utlyste tidningen Femina en designtävling med barnkläder som hon van."

21. kesäkuuta 2018

Liisa Vitalia muistellen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta 60-70-luvuilla vaikuttaneen korutaiteilija Liisa Vitalin syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi tuotantoon on otettu uusi, ennen julkaisematon korumallisto: Kehrä.
Lisäksi heinäkuussa julkaistaan tekstiilimallisto sisältäen mm. kasseja, sisustustyynyjä ja verhokankaan. Nämä ovat esillä Hovilan kartanolla Somerolla, jossa myös 6.7 alkaen näyttely Liisa Vitalin tuotannosta ja elämästä.
(Hovilassa myös meneillään kiva retronäyttely Muistojen kultaa - nuoruuden hurmaa 1950-1960 -luvuilla, että vink vink kesälomakäyntikohteeksi tämä.)

Hopeinen Kehrä kaulakoru on otettu myöskin lehtitilauksiin kylkiäislahjaksi, Lehtikeisarilta löytyy esim. Seurasta vain 50 euron tilaus johon korun saa.

Tekstia muokattu: Koruliikkeissä myytävä Kehrä hinnaltaan 89e on vähän isompi (4,5cm) kuin lehtitilauksessa tuleva (3cm) jolle annetaan arvoksi 84eur.

11. kesäkuuta 2018

Alkukesän kuulumiset


Kesäkuu alkoikin kiireisenä, saimme viimein setvittyä tammikuussa edesmenneen äitini tavarat ja vaatteet. Äiti oli aina viimeisen päälle muodikas, ja vaatteet sekä kengät ovat todella laadukkaita ja hyviä (kalliita.) Hän vain oli niin pikkuruisen solakka, ettemme voi siskoni kanssa vaatteita käyttää, joten olen hinnoitellut niitä kirpputorille.
Tunteikasta juttua levitellä vaatteita joissa äidin tuoksu...Ja yhtään helpommaksi ei ole hommaa tehnyt takkien taskuista löytyneet kauppalaput, äidin omalla harakanvarvaskirjoituksella raapustetut, joissa jokaisessa on aina viimeisenä muistutuksena: "Sulolle ruokaa." Äiti rakasti lemmikkejä ja kissat sekä koirat olivat hänelle erityisen tärkeitä.
Äidin perintökorut olikin jaettu jo hänen elämänsä aikana, vihkisormuksia etsimme, kun isällä oli muistikuva että vielä viime kesänä äiti olisi niitä katsellut. Mutta ei niitä löytynyt. Jotenkin minulla taas on se kuva, että olisi aikoinaan puhunut myyneensä romukullaksi. Äiti ei koskaan pitänyt mitään sormuksia sormissaan.

No tästä kirppishommasta innostuneena laitan myös omat romppeet myyntiin, isolla luudalla lakaisen, näin paljon en ole laittanutkaan myyntiin sitten kun muutettiin. Olen ollut myös pari kertaa peräkonttikirppiksellä myymässä. Tätä hoputusta on myös siksi, että kirppis jossa aina myyn, lopettaa toimintansa heinäkuussa, joten en tiedä myynkö enää jatkossa ollenkaan itsepalvelukirppareilla. Nyt on saatava kaikki pois.

Ettei pelkkää tekstiä niin yksi kuvakin.

Löysin Arabia emalin levynsuojan metallijätteestä, ruskeaa Ritarinkukkaa on käytetty siis myös näissä koristeena! Tämä uusi tieto, sillä Laukan emalikirjassa ei ole tästä mainintaa.

Mukavaa kesän jatkoa, palaillaan!



21. toukokuuta 2018

Kielojen aikaan

Kouluajoilta on jäänyt mieleen biologian kirjassa ollut kappaleen otsikko: "Kielo ja tuomi kukkivat koulun päättymisen aikoihin."
Näin ei enää juurikaan ole, vaan kyllä keväät ovat aikaistuneet ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Nyt kukkivat juuri kielot, omenapuut ja syreenit, tuomet ovat jo lopettelemassa kukintaa. Tämä vuosi on tosin varmasti keskiarvoa vähän etuajassa, puutarhassa tapahtui ihan parissa päivässä alkuräjähdys kun kaikki kasvit tulivat niin äkkiä esille ja kukkaan. Onkohan meillä mitään enää juhannuksen aikoihin?

Kielo on ihana kukka, ja kerään joka kevät niitä maljakkoon, näin on tapahtunut lapsesta asti. Kotona meillä oli kielopaikka, sieltä haettiin tuoksuvaiset niin kauan kunnes tapasimme siellä kyykäärmeen köllöttelemässä kivellä. Miten voikaan lapsi pelästyä niin paljon. Juoksin itkien koko matkan kotiin peltojen poikki, kun muut huutelivat perässä. Koskaan ei enää tuolla käyty, vaan etsittiin toinen kielopaikka. Ja kammo käärmeisiin tuli, on tosin mennyt jo pois kun niitä aikuisiällä on tavannut.

Kielot kuuluivat myös koulun kevätjuhliin. Keräsimme sinne valtavia kimppuja jotka tuoksuivat huumaavalta, kun aamulla aikaisin tulimme juhlaan esiintymään ja laulamaan suvivirttä.

Ajat muuttuvat, ei ole enää välttämättä lapsilla kevätjuhlia, liekö suvivirttäkään. Minun poika on suurkoulussa jossa yli 900 oppilasta, koskaan ei ole ollut mitään kevätjuhlaa. Keskenään pitävät jotain nyyttikestejä, syövät sipsejä, katsovat leffaa ja pelaavat kännyköillä. Se on nykypäivän kevätjuhlaa. En ole siis koskaan nähnyt kun poika pokkaa todistuksen. MUTTA ensi vuonna kun hänellä alakoulu loppuu, on joku ruusutilaisuus johon vanhemmatkin kutsutaan mukaan. Sitä odotellaan!

Huomasin, etteihän minulla ole oikeastaan pieniä maljakoita ollenkaan. Myin vanhan "kielomaljakon" (Kastehelmi) juuri pois. Löytyihän sitten tuo matala Kehrä.

Helteistä viikkoa!


18. toukokuuta 2018

Turkoosia


Kuvasinpa nyt tätä turkoosia sakkia, on kyllä lasin väreistä yksi kauneimmista. Keltaisista ja turkooseista lasiesineistä saa aika kivan asetelman, hyvin sopivat yhteen. Minulla sellainen juuri tuolla vitriinin päällä.
Kotimaista turkoosia löytyy Riihimäen lasilta jonkin verran, mutta on selvästi yksittäisissä maljakoissa harvinaisempi väri. Mutta sitten taas on joitakin turkoosisia lasistoja, esim. Nanny Still valitsi suunnittelemilleen sarjoille mieluusti turkoosin värin, esim. Flindari ja Harlekiini.

Kuvassa on vasemmalta Riihimäen lasin Tamara Aladinin maljakko joka oli tuotannossa vain vuosina 1967-68.
Keskellä Oberglas Itävalta, ja reunassa tšekkoslovakialainen Sklo Union, mallin suunnitellut Jan Schmid 60-luvulla.
Sklo Union oli hyvää tuontilasia 60-70-luvuilla, sopi annettavaksi lahjaksi siinä missä kotimainenkin lasi. Kauniita malleja. Nyt nettiaikana nekin pystyy jo hyvin tunnistamaan.


9. toukokuuta 2018

Pastoraali-sarjaan lisää astioita


Juhlavuoden mukeista kaikista ostetuin oli Esteri Tomulan koristeellinen Pastoraali. Se oli monesta paikkaa loppu jo heti alkuunsa, ja täydennystä sai odotella tovin.
Eipä siis ihme, että Arabia on ottanut tuotantoon lisää Pastoraali astioita.
Tässä on haisteltu selvästikin hyvää myyntiä.

Sarja on esitelty lehdistölle eilen, ja mukin valmistus jatkuu, sekä uudet osat ovat: kaadin, kulho, tarjoilualusta ja kaksi lautasta. Myyntiin syksyllä.

Virallisia kuvia ei vielä ole julkaistu, mutta eilisiä "kurkistamiskuvia" löytyy esim. Instagramista  #pastoraali ja Arabian Facebookista.


8. toukokuuta 2018

Rillataan rillataan

Minun lapsuuden kesiin kuului grillaus, koko perhe isovanhemmat mukaan lukien kokoonnuttiin punaisen grillin äärelle kesäiltoina tai sunnuntai iltapäivisin.
Hiilloksella tirisi useimmiten makkarat, en muista että juurikaan mitään "hienompaa" evästä sillä olisi laitettu.
Ja sitten kun grillaus oli loppu ja aikuiset menneet sisälle, me lapset aloimme grillaamaan omia herkkujamme loppuhiilloksella. Eli kasvien lehtiä, kukkia, puupalasia, käpyjä ym. luonnosta löytyvää. Tuli hyvät hiiltyneet leikkiherkut.

Kodin kuvalehti 1973
Meillä oli tämä Arabian kupugrilli joka tuli markkinoille kesäksi 1973, pallogrillin esiäiti.
Grillin ideoitsija ja suunnittelun alkuunpanija oli emalitehtaan yli-insinööri ja tuotantopäällikkö Gustaf Gahmberg. Lopputulos lienee kuitenkin tiimityön tulos. Tarkkasilmäiset huomaavat, että grillin kannen kahvana on Seppo Mallatin suunnittelemien Finella kattiloiden kahva.
Mutta tuossa mainoksessa tulee hyvin esille grillin erinomaisuus verrattuna sen ajan tyypillisiin avogrilleihin.
Grilliä valmistettiin pitkään, vielä 90-luvulla, värit vain vaihtuivat muodin mukaan: sävyruskea, sävyvihreä, musta.

Grillihetkiämme on myös valokuvattu, tämän löysin tätini albumista, kännykameralla siitä näpsäisty joten kuva on vähän huono.
Mira koirakin tarkkana herkkuja kärkkymässä, ja minä tuossa enkelihiuksisena, isä ja äiti. Vuosi on ehkä -74, kevätkesää mennään kun omenapuut kukassa.
Mutta aina ei grillaus ollut näin auvoista, välillä oli ongelmia syttymisen ja hiilloksen saamisen kanssa. Mutta eikös se niin menekin, että sitten kun vasta on paras hiillos, niin makkarat on jo paistettu?

4. toukokuuta 2018

Kirppispostaus

Harvemmin tulee lähdettyä näistä lähinurkista muualle maakuntaan kirppiksille. Joskus vaihtelu kuitenkin virkistää. Ja noilta maaseutukirppiksiltä voi tehdä tosi hyviä löytöjä, siellä ei ehkä hintataso ole ihan niin tapissa kuin kaupungeissa.

Tähän ensi alkuun kuitenkin jo talvella löytynyt maaseutukierroksen tulos.

Käyttökuntoinen Heikki Orvolan Visit kahvi/vesipannu olisi ollut jo tuolla kuudella eurolla halpa, mutta tuossa pöydässä oli kaikki tavarat vielä puoleen hintaan! Tuli naurettavan halpa.
Ostopaikka kirpputori Matruska Villähteellä.
Tällainen pannu meillä oli kotona 80-luvulla, teevesiä tuli keiteltyä. Syksyllä juttelimme äitini kanssa näistä meidän vanhoista tavaroista, ja tuostakin pannusta, vaan eipä hän muistanut sitä ollenkaan. Mitään vikaa hänellä ei muistissa ollut, ei vaan muuten ollut jäänyt mieleen. Itse sitä tuntuu muistavan joka ainoan kipposen ja kupposenkin joita meillä oli.

Visit oli viimeisiä Arabia emalin pannuja, kahta kokoa, ja väreinä valkoisen lisäksi punainen ja vaaleansininen. Yllättäen tätä pannua näkee aika harvakseltaan kirpputoreilla.

Sitten on eilisen ostoksia:

Helena Tynellin Palkki maljakko oli näin halpa ihan vaan siitä syystä että sitä ei oltu tunnistettu. Muuten Iittalat ja Riihimäet kun tuolla lahjoitustavarakirpputorilla oli vitriinissä "oikeilla" hinnoilla.


En voinut ohittaa Seppo Mallatin vauvakasaria! Söpö pieni ja täysin kayttökuntoinen. Valkoisena Finella kattiloita valmistettiinkin vielä Hackmanin aikana -80-luvun loppuun, joten voi olla sen ajan tuote kun säilynytkin niin hyvänä. Maksoin pikkuisesta 0,8 litraisesta 12 euroa.

Sitten käväisin kirpputorilla jota pitää yllä evlut seurakunta, ja juuri sattuikin kaikki kierrätystavara olemaan puoleen hintaan. Tosin heilläkään vitriinituotteet ei kuulu koskaan tähän tarjoukseen.

Hyllystä pongasin kauniin turkoosin kulhon, että tuo olisi nätti salaattikulhoksi. Käteen otettua aloin katsomaan, että onko tämä hitti joku näin upea kulho. Pohjassa olikin teksti ORREFORS Fuga.
Kulhon on suunnitellut Sven Palmqvist 50-luvulla, ja Fuga-sarja on Ruotsissa klassikko. Kulhoa on tehty uustuotannossa, mutta pohjamerkinnät on niissä erilaisia, eli tämä minun löytö on aito vanha. Kulho maksoi alen jälkeen 50 centtiä.

Ruotsiksi asiasta tietoa täällä.


Ilves-tölkkejä ei kait voi olla koskaan liikaa. Olen löytänyt niitä myös lasinkeräyksestä, paksuna lasina säilyvät usein ehjinä vaikka ne sinne kevyesti heittäisikin.
Tämä tölkki on loppuajan tuotantoa, koska siinä on muovinen tiiviste ja kansi. Kannessa lukee sisäpuolella RIIHIMÄEN LASI. Kun Ilves-logo metallikansista poistui, tehtiin niitä vielä värillisinä ja esim. ruudukkokuviolla. Ilves-tölkkejä valmistettiin tehtaan loppuun saakka, vuoteen 1990.
Näiden hinnat ovat kyllä nousseet ihan järkyttävästi, monilla on käsitys että on suurikin aarre. Kuitenkin purkkeja on tehty valtavia määriä, ja niitä on ihan joka kirppiksellä myynnissä. Kyseessä joka kodin tuiki tarpeellinen säilömisastia. Muistan meilläkin esim. etikkakurkut jotka lilluivat tillin varsien kanssa isoissa Ilveksissä.
Minun ostos on 2 litrainen ja maksoin siitä 1.75 euroa.


Ja vielä Tampellan pellavaa, keskikokoisia pöytäliinoja. Keltainen on Dora Jungin Yrttitarha.
1.50 euroa kappale.

Mukavaa keväistä viikonloppua!

27. huhtikuuta 2018

Iittala Puro


Vaikka paljon lasia tunnen, niin vielä tulee vastaan toisinaan ihan tuntemattomia, ennennäkemättömiä juttuja. Ja siinähän se onkin tämän jutun suola, kun ei tiedä minkä aarteen eteensä saa, näin huutokauppakeisaria lainatakseni.
No tässä jalallisessa massiivisessa maljassa oli paitsi Iittala tarran jämät, myös hintalapussa tuotteen nimi, joten googlettelu oli helppoa. Tämä on siis iso ja painava, korkeus 23cm. Boolimaljaksi, tarjoilumaljaksi...

Malja on Tapio Wirkkalan Puro, tuotannossa 1977-80. Mitään muuta tuotetta Puro-sarjasta en ole löytänyt, että on sitten varmaan ainoa.

Tämä on nyt meillä pöydän kunkku ja tykkään valtavasti. Hinta oli alun perin ollut 30 euroa, mutta oli alennettu puoleen hintaan. Kannattava alennus, tuote meni kaupaksi.


24. huhtikuuta 2018

Arabian puhalluskupit

BR-malli
Arabian 60-70-luvun puhalluskupit tuovat mieleen mummolan.
Minunkin mummolassa arkikuppeina olivat kokonaan keltaiset Kesto-puhalluskupit. Vieras- ja juhlatarjoiluun oli sitten toiset kupit. Kävimme joka sunnuntai kaffeella, mutta sen verran omaa väkeä olimme, että mummo kattoi meille kuitenkin Kestot.

Puhalluskupit olivat työläiskoteihin suunniteltuja "halpoja" kuppeja, niissä ei lähdetty hakemaan täydellisyyttä, ja tulos on rouheampi, näkyy esim. lasituksessa ja värien epätasaisuutena/leviämisenä.
Raikkaat vihreät, keltaiset ja siniset puhalluskuviot olivat omiaan sen ajan pop-henkeen. Kepeillä värikkäillä koristeilla saatiin iloa arkeen.
Yleisin kuppimalli oli Kaj Franckin suunnittelema AA-malli, sekä Göran Bäckin v. 1969 suunnittelema BR-malli. Nämä kupit olivat suoralinjaisia, joihin kuviot olivat helppo toteuttaa. Vain joidenkin koristeiden ja niiden suunnittelijoiden nimet ovat tiedossa. Mutta tuotteliaimpina olivat rouvat Uosikkinen ja Tomula myöskin näissä koristeissa.

Puhalluskupit ovat nyt kuppikeräilijöiden unelmia. Etsitään kokoelmaan puuttuvia koristeita ja värejä, ja taas löytyy joku jonka olemassaolosta ei ollut edes tietoinen! Erilaisia kun on useita kymmeniä. Tiedän tapauksia jotka ovat täysin hurahtaneita tähän kivaan keräilyyn.


Minun kohdalle sattui kirpputorilla hieno kokonaisuus, neljälle kupit asetit pullalautaset sekä sokerikko ja kermakko. Sarja kulkee nimellä Miranda. Tuotannossa ollut 70-luvun alkupuolella, lautasissa leima joka ollut käytössä 1971-75.
Koko setti maksoi 15eur, joka on kyllä edullinen, pelkkä sokerikko-kermakkokin maksaa vähän enemmän.
Jospa tästä lähtee minullakin puhalluskuvioiden keräilyinnostus. Täytyy pitää silmät auki näidenkin varalta.