"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

23. joulukuuta 2018

Maa on niin kaunis



  RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!

Kuvassa on Hollolan keskiaikainen kivikirkko viime jouluaattona. 

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

21. joulukuuta 2018

"Samperin hauskaa joulua!"


Minun lapsuuden joulukirja on sarjakuvakirja joulupukista joka tekee työnsä nöyränä, mutta ei kuitenkaan ole unelma-ammatissaan. Päästeleepä joulupukki ärräpäitäkin kun hommat ei suju. Kirjan viimeisessä kuvassa joulupukki osoittaa sanansa kirjan lukijalle: "Ja kai teillekin pitää sitä samperin hauskaa joulua toivottaa!"

Raymond Briggsin Joulupukki on vuodelta 1973, ja tykkäsin tästä lapsena todella paljon.

(Briggsin tunnetumpi lastenkirja on Lumiukko vuodelta 1978, joka piirroselokuvana on joka joulun vakio tv-ohjelma. Ja elokuvan tunnusmelodia Walking in the Air on aivan ihana.)


Ja koska Joulupukki sai niin hyvän vastaanoton, kirja julkaistiin useissa maissa, sai hän jatko-osan vuonna 1975. Nyt vietellään ansaittua kesälomaa Ranskassa, Skotlannissa ja Yhdysvalloissa, eikä pukki kommelluksiltakaan säästy.

Mitään muistikuvaa minulla ei ole milloin ja keneltä kirjat oli meille tullut. Nämä kuvien kirjat olen joutunut kuitenkin ostamaan kirpputorilta, koska ne alkuperäiset kotona olleet on hävinnyt. Onneksi olen löytänyt toiset tilalle, sillä nämä ovat ja pysyvät.

18. joulukuuta 2018

Joulukoristeita

Tässä tämän vuoden joulukoristelöytöjä.
Yksi piipunrassitonttukin vielä odotteli ostajaansa edellisten lisäksi.
Pienen pieniä saumapalloja paketissaan maksoi naurettavat 10 centtiä kierrätyskeskuksessa. Sitten on heijastinpalloja ja lamettapakkaus. Tämä punainen pakkaus on 70-luvun alusta. Silloin lametta tehtiin vielä rypistyvästä alumiinifoliosta, nykyinen muovifolio tuli käyttöön v. 1975.

Ja yksi hopealangasta ja foliokukasta tehty kuusenkoriste, joka onkin vanha, 40-50-luvulta. Tämän tyyppisiä meillä oli kotona, ja jokunen taitaa vielä olla sen verran hengissä että siskoni koristelee niillä omaa kuustaan.

Ja kaikkihan on Made in Finland!

Kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä otin mukaani vielä ison Lapsen tähden, näitähän myytiin jouluna 1973 Lastentautien tutkimussäätiön hyväksi. Kaunis koriste on kuvanveistäjä Terho Sakin suunnittelema.

Ja kuten kuvasta näkyy, taidamme saada tänne eteläänkin valkoisen joulun!

14. joulukuuta 2018

Ullas joulutaulut

Kaksi hauskaa ULLAS joulutaulua, näissä on puurimat ylhäällä, mutta kuvasin ne "ripustettuna" lipaston laatikon väliin niin sain samaan kuvaan.
Jälleen kerran aivan ihanaa ruotsalaista jouludesignia! Nappaan kyllä kirpputoreilla sukkelaan tällaiset ostoskoriini.

Ullas on Ulla Scheuer (1936-2009)

7. joulukuuta 2018

Paljon hyvää

Löysin kirpputorilta Pirkka-lehden joulunumeron vuodelta 1969. Ja kun Pirkka on K-kauppiaitten julkaisu, on lehdissä paljon ruokaan liittyviä mainoksia.
Tässä lehdessä kannustettiin tulemaan jouluostoksille K-kauppoihin, ja oli tehty valintaa helpottamaan tavaraluetteloita kuvineen ja hintoineen eri elintarvikeryhmistä.

Erityisen kiinnostava on makeisryhmä.
Toinen toistaan kauniimpia pakkauksia, mihin on jäänyt nykyään satsaus kauniisiin makeiskääreisiin? Näitä kun syö jo pelkillä silmillä. Ei mikään ihme että makeislaatikot säilytettiin.
Huomatkaa vekkuli käsinukketonttu maha pulleana, ja tuo perinteinen tonttulakki täytettynä karamelleilla. Sellaistakaan ei enää myydä.

Lähdin katselemaan Finna palvelusta millaisia makeispakkauksia museoiden kokoelmista löytyy. Turun museolla on vapaasti jaettavia kuvia, tässä sieltä jokunen herkkupala, 60-70-luvun namikääreitä.













Kuvat: Turun museokeskus

Tämä kuva on Lappeenrannan Tapuli tavaratalosta joulunalusaikaan v. 1974. Otin tämän siksi kun kuvassa näkyy tuttuja Chymoksen Marianne raitapurkkeja. Menevät monilla sekaisin Aarikan Riemuraitapurkkien kanssa, ja kirpputoreilla näkyykin aika villiä hinnoittelua kun Chymoksen purkkeja myydään Aarikkana.
Ja katsokaapa savukkeiden sijoittelua, siellä ovat kuin mikä tahansa tuoteryhmä, vieressä makeiset ja lastenruuat!

Kuva: Lappeenrannan museot, kuvaaja Aarne A. Mikonsaari.

(Jouluisia makeisia ja pakkauksia voi etsiä Finnasta hakusanoilla joulumakeiset, joulupakkaukset. Hakuehtoihin kannattaa ruksata esine ja/tai kuva riippuen mitä haluaa nähdä.)

Näiden kuvien myötä oikein herkullista viikonloppua!

30. marraskuuta 2018

Tonttujoukkoa

Tässä on tonttujoukko jonka olen tänä vuonna löytänyt, kotimaisia Weisteen tonttuja. Yhden pohjassa on tarra jossa lukee Handmade in Finland. Onkohan näitä tehty sarjatyönä jakaen työvaiheita, vai yksi henkilö näprännyt alusta loppuun aina yhden tontun? 

 Eivät maksa paljon tavallisilla kirpputoreilla nämä tontut, yksi oli ilmaislootasta ja kallein oli euron. Nuorempi väki ei näiden päälle ymmärrä. Minun mielestä ovat ihanimpia vanhoja joulukoristeita. 


Ja sitten on Hän.
Olen etsinyt sinua monta vuotta. Olet ihan samanlainen kuin se tonttu jolla leikin lapsena.
 Leikin sinulla kuin nukella, kampasin partaasi, letitin sitä, taisin jopa vähän leikelläkin sitä. Laitoin juuttisäkkiisi pieniä tavaroita, koristelin kädessäsi olevaa pikkukuusta. Köpöttelit menemään pöydällä ja tapasit leikeissäni muita tonttuja.
Kiitos että löysin sinut, ja palautit mieleeni mukavan muiston lapsuuden jouluista!


23. marraskuuta 2018

Soiva joulukirkko

Vanhat Anttilan joulukuvastot tulee lukulistalle aina näin joulun alla, vaikka joka vuosi katselee, ei niihin kyllästy koskaan.

Tässä tuon mieliin kaksi 70-luvun joulukoristetta, ensimmäinen on perinteinen paperitähti.
Kun sähkökyntteliköt eivät vielä olleet yleisiä, oli paperitähti se joka loisti ikkunalla. Ja tämähän oli valtava, 50cm leveä. Anttilan kuvastossa tuo nimi Ikkunatähti muuttui myöhemmin nimeksi Adventtitähti.
Toinen koriste on ehkä meillä tuntemattomampi Soiva joulukirkko. Se tulee Ruotsista, ja siellä taas ollut yleisempi koriste jota nyt mieluusti ostettaisiin nostalgiamielessä.
Kirkko on soittorasia, jossa on valaistus, ja se soittaa sävelmää Jouluyö, juhlayö.
Kuva on vuoden 1972 joulukuvastosta jossa kirkon sanotaan olevan uutuus (Anttilassa). Kirkkoa on myyty useita vuosia, mutta vanhan erottaa ainakin siitä että se on puusta tehty, kun uudemmat ovat muovia.

Meillä oltiin kotona aika vanhoillisia joulun suhteen, joulukuuseenkin sähkökynttilät tuli vasta 70-luvun jälkipuoliskolla, eikä meillä ollut mitään muita jouluisia sähkövalaisimia.
Noista kuusenkynttilöistä on jäänyt mieleen se kuinka aitoja kynttilöitä poltettiin vain aattona lyhyt hetki ja joku vahti vieressä, yleensä äiti. Meillä oli siihen aikaan paljon kissoja joilla oli myös joulumieli päällä ja rymistelivät kuusen alla, ja välillä kiipesivät kuuseenkin. Tarkkana sai olla. Olihan se valtava helpotus kun kynttilöitä sai sitten poltella huolettomasti yötä päivää. Nyt kuusta pääsi kunnolla ihailemaan.


18. marraskuuta 2018

Joululiinojen mylläystä

Tein ratsian joululiinalaatikkoon ja erottelin joukosta pois kaikki ei-niin-mieluisat. Sain niistä pienen nyssäkän, joka lähti kiertoon Kontti tavarataloon.
Olen aiemminkin sanonut, että meillä ei Suomessa ole ollut sellaista rikkautta joululiinojen suunnittelussa kuten esimerkiksi länsinaapurissamme Ruotsissa. On ollut vain muutamia suunnittelijoita, muutamia kuoseja ja usein suunnittelijatkin ovat jääneet anonyymeiksi. Todella laihaa on ollut, vuosikymmeniä pirtin pöydälle laitettiin se valkopohjainen metritavarana myyty oletettavasti Porin puuvillan kaitaliina jossa oli erilaisia jouluisia aiheita. Ja laitetaanhan se vieläkin, monille se on nostalginen joulumuisto mummolasta tai kotoa.
Onneksi kirpputoreilta löytää aika hyvin ruotsalaisia liinoja, ja koska useat ovat suunnittelijan puumerkillä varustettuja, ne eivät jää edes tuntemattomiksi. Iloitaan siis niistä!



50-60-luvun ruotsalaisista joululiinoista on tehty tietokirja Tryckt till Jul, jossa kerrotaan tuosta hienosta joululiinaperinteestä.
Kirja löytyy Suomessa vain joistakin kirjastoista, mutta kaukolainalla sen saa omaan lähikirjastoon lainattavaksi. Minulle kirja näytti tulleen Pietarsaaren kaupunginkirjastosta. Kirjassa on kerrottu lähemmäs sadasta suunnittelijasta, osasta isosti ja osasta lyhyemmin. Mukana tietysti paljon kuvia joululiinoista. Mielenkiintoista tutkittavaa!

Tässä on minun kokoelmastani muutama ruotsalainen joululiina:

Tänä vuonna löydetty punainen tonttu ja lahjareki -liina on May Bühlerin. 
Vihreä Ingrid Jensenin, liinassa ei suunnittelijan puumerkkiä, mutta jostain blogista tms. löysin tiedon suunnittelijasta. Viime vuodet olen pitänyt tätä veikeää liinaa joulukuusen "alusmattona."



Tämä on myös tänä vuonna löydetty, liinassa on erilaisia aiheita aina tuollaisen neliön verran. Yläkuvan liinakasassa näkyykin vähän toista kuviota, jossa lasten piirileikkiä kuusen ympärillä.
Haaleasti signeerattu Brit B, josta pääsin tekijän jäljille,
hän on Brit Bredström (1919-1973).
Kirjassa kerrotaan Britin olleen tuottelias suunnittelija, vaikka isän mielestä nuorten naisten kuului työskennellä konttorissa, mennä naimisiin ja saada lapsia. Vahva nainen piti päänsä ja teki sitä mitä halusi, eikä mennyt koskaan naimisiin.


16. marraskuuta 2018

Elf on the self

Joulu on keräilyihmisen parasta aikaa, on ihanaa tutkia kirppareiden joulutarjontaa ja löytää jotakin vanhaa, ehkä muistoja lapsuudesta.

Tämä oli hauska löytö, jalkojaan halaileva Elf on the self -tonttu. Kaveri oli kuvista tuttu, mutta ei ole kuulunut minun lapsuuden joulukoristeisiin.
Mitään kotimaista tässä 60-luvun pöytätontussa ei ole, ja se onkin ulkomaan tuontitavaraa Kaukoidästä. Maahantuoja on Weiste, jolla oli oman tuotannon lisäksi vilkasta joulukoristeiden maahantuontia jo 50-luvulta alkaen.

Joskus olisi niin kiva tietää näiden esineiden tarina, missähän tämäkin tonttu on ollut, mistä ostettu ja milloin? Millaista perhettä ilahduttanut?

9. marraskuuta 2018

Lisää Karenia

Tuossa edellä kirjoitin Karen K tontuista ja olipas taas jännä, että sen jälkeen kun menin kirpputorille, löytyi heti lisää Karenia!


Tällaisia pahvisia 60-luvun koristeita, skannasin ne tähän, niiden koot ovat 12-15cm. Karen K puumerkit löytyy. Aika ihania, takana on lyijykynillä merkitty hinta, 40 penniä.
Kiitokset taas että joku oli tuonut ne lahjoitustavarakirpputorille myyntiin, eikä heittänyt roskiin.

Ja mitähän ensi kerralla löytyy? Nyt aika hyvä putki päällä.

4. marraskuuta 2018

Karen K tontut

Tällainen tonttupoika on pyörinyt meillä joulukoristeiden joukossa, se on tullut miehen matkassa, joka muistaa sen olleen heillä kotona lapsuudessa. Olen ajatellut sen olevan joku krääsä vaan, vaikka söpöinen onkin.
Sitten viime jouluna samantapaisia hahmoja vilahteli ruotsalaisissa ja tanskalaisissa instagramtileissä, ja tajusin että ovat jotain muuta.
Tonttuhahmojen takana on tanskalainen kuvittaja-piirtäjä Karen Kjaersgaard (1932-2014) joka on piirtänyt samoja tonttuja myös esim. postikortteihin.

Tässä tanskalainen sivusto jossa kerrotaan Karenin muovihahmoista:

Mikaels Karen K. blog

Ja postikorteista:

www.piaper.dk

Aloin heti etsimään kirpputoreilta Karenin "nissejä", mutta en löytänyt silloin ensimmäistäkään.
No nyt sitten tänä vuonna onnisti, Pelastusarmeijan kirpputorilta löytyi viisi.
Näin sain itselleni uuden jouluisen keräilykohteen.



2. marraskuuta 2018

Apua, vuosi 2000

Kautta aikojen on mietitty maailman menoa, mitä meillä on kymmenen, viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä.
Itsekin mietin asiaa usein mm. sitä miten pitkälle kaikki digitaalinen teknologia voi mennä, käyvätkö lapsenlapseni koulunsa jo pelkästään näpyttelemällä tietokonetta?

Löysin Kaks´plus -lehdestä vuodelta 1973 nuortenpalstalta kirjoituksen, jossa joku nuori pohti miltä maailma näyttäisi vuonna 2000.
Paikoin aika osuvaa, mutta onneksi ei olla menty vielä 20 vuotta myöhemminkään noin pitkälle.


Apua, vuosi 2000

Mä pelkään kun mä ajattelen vuotta 2000.
Mä pelkään tietokoneita, robotteja, kelluvia avaruusasemia ym. tekniikan hienouksia.
Mä pelkään että ihminen suuressa viisaudessaan on tuhonnut villieläimet, tappanut metsät, saastuttanut vedet.
Luonnontuotteita ei ole enää kaupan. Ihmiset syö keinotekoista massaa.
Yleinen lapsensynnytysoikeus on poistettu, maailmaan syntyy erikoisristeytettyjä teknillisiä neroja. Tällä tavoin estetään luovien taiteilijoiden ym. tekniselle kehitykselle hyödyttömien jäsenten syntyminen.
Kaikkialla on kalseita rakennuksia ja ne on täynnä koneita.
Voi apua, ei anneta ton kaiken tapahtua. Tyydytään vähempään. Miten mahdottoman kaunis paikka maapallo onkaan. Miks ihmisen tarvii pyrkiä pois täältä. Jos muilla planeetoilla on olioita, miks ne ei sais olla siellä omassa rauhassaan ? 
Ennen vuotta 2000 pitäis ratkaista se, kumpi on tärkeempi, ihminen vai kehitys.

Annameri

Kaks´plus 1973

Lapsia kiipeilytelineellä Tervasaaressa 1969
Kuvaaja Volker Von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo


31. lokakuuta 2018

Aarikka mobile

Aarikan metalliset mobilet ovat olleet suosittuja sisustusjuttuja varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla. Niitä käytettiin mm. ikkuna- ja tilakoristeina, oli useita erilaisia malleja. Joulusesonkiin tehtiin tähti- ja enkeliaiheisia.
Muistanpa itsekin ostaneeni ensimmäiseen omaan kotiin Aarikan Kevätperhoset mobilen 80-luvun lopulla. Ja tälläkin hetkellä meillä katossa roikkuu Aarikan mobile.
Kirpputoreilla vanhempi Aarikka on aina hyvä myyntiartikkeli, mobileille löytyy helposti ostajia. Ohut metalli vaan tuppaa taipumaan helposti, joten mobilen pitää olla hyvässä kunnossa. Mutkalle väänneltyä ei osta kukaan.

Sydänystävä-mobile, metallia ja muovia, suunnitteluvuosi 1974, suunnittelija Kaija Aarikka 

Kaija suunnitteli ensimmäiset mobilet jo 70-luvulla. Ne olivat yksinkertaisia, sydämiä, palloja ja renkaita, kun myöhemmät taas runsaita moniosaisia, erilaisia yksityiskohtia roikkui ketjujen päissä. Tyylistä tunnistaa onko vanhempaa vai uudempaa.

Kierrätyskeskuksessa joulupallojen sekaan oli laitettu Sydänystäviä. Ajateltu siis olevan kuusenkoristeita, ja voihan niitä sellaisina käyttääkin. Pallokorista löysin neljä sydäntä, ja niiden hinta oli 10 senttiä kappale. Taidanpa laittaa itsekin ne joulukuuseen.


Tämä meillä nyt katossa, nimeä tai suunnitteluaikaa en löytänyt Aarikan museosta.


28. lokakuuta 2018

Mennyttä tyyliä

En ole sataan vuoteen laittanut mitään vaatekuvia tänne, no vaatteita en ole enää ostellutkaan ja vanhatkin on kutakuinkin myyty.
Ne mitkä jäljellä, ovat olleet käytössä lähinnä sukujuhlissa.

Tämä oletettavasti 60-luvun iltapuku kummipojan rippijuhlissa. Kuvassa myös rakkaita koruja, mummon rintaneula, ja äidin rannekoru jonka isäni oli ostanut äidille hyvin pian heidän aloittaessaan seurustelun.
 Juhlissa asua kehuttiin kovasti, ja onkin suosikkini joka tulee pysymään kaapissa.
 Kuva puvusta kokonaisuudessaan löytyy täältä.


Tämä siskoni 50-vuotisjuhlissa.
 Perintökoruja myös tässä,
 anopilta saadut Liisa Vitalin Pitsi-korut, 70-luvun aidot vanhat.

Yksi eri puku oli vielä tädin 70-vuotisjuhlissa, siitä ei ole autenttista kuvaa,
 mutta se oli tämä pitkä Vanessa mekko.


Nyt syksyllä pari potentiaalista retromekkoa roikkui lahtelaisen Steinerkoulun hyväksi järjestetyllä kirpputorilla, ja kun koot olivat oikeat, nappasin mekot mukaani. Hinta kahdesta oli viisi euroa.
Toinen oli kotimainen tuotemerkillä Mekkomarja ja toinen ruotsalainen iltapuku merkkiä Smarty Modeller.

Tämä ei ole niin hienostunut malliltaan, mutta jotenkin niin ruotsalainen, kauluksellinen, edessä on liehukkeet jotka on kait tarkoitus solmia rusetiksi kaulan alle. Näin tein.
 Jaa-a, aika näyttää tuleeko käytettyä missään vai ei.


19. lokakuuta 2018

Neodyymi maljakko

Tällä viikolla olenkin jo ollut joulutunnelmissa, sillä kierrätyskeskuksessa (Patina Lahti) on jo laitettu joulutavarat esille.
Myymälä muuttaa vuodenvaihteessa niin aloittivat ajoissa koska joulutavaraakin on niin paljon, ja tupa pitäisi saada tyhjäksi. Laittelevat esille uutta päivittäin.
Satuin juuri tiistaina olemaan myymälässä kun tavaroita nosteltiin rullakoista pöydille. Löysinkin monta kivaa juttua heti verekseltään, ja hinnathan eivät tuolla päätä huimaa, kymmenestä sentistä alkaen saa koristeita ja kynttilänjalkoja.
Mutta en nyt viitsi ihan vielä laitella tänne noita ostoksia kuitenkaan, elellään nyt vielä tätä kaunista lokakuuta.


Kontista tein hyvän löydön kolmella eurolla, iso maljakko (25,5cm) oli jäänyt henkilökunnalta tunnistamatta, enkä ihmettele, kun aika tuntematon maljakko on kyseessä.
Tämähän on se yksi Nuutajärven lasin anonyymeista maljakoista, vailla suunnittelijaa vailla nimeä. Kansan suussa kutsutaan "kierteeksi."

Väri on ametisti (liila) ja lasi on neodyymia, joka vaihtaa väriä kylmässä valossa, esim. loisteputken valossa siitä tulee sininen.
Tästä on jo aikaa kun en tiennyt neodyymista vielä mitään, ja oli yhdet Nuutajärven lilat lasit käytössä, ja kerran iltasella sytytin keittiön työpöydän loisteputken ja lasi sattui olemaan siinä alla. Katsoin että mitkäs uudet lasit meille nyt on tullut! Mies yllättänyt. Mutta samathan ne oli muuttuneella värillä.
Neodyymilasin arvosta en osaa sanoa, katsotaanko arvokkaammaksi verrattuna muuhun värilasiin.

Hyvää viikonloppua ja syyslomaa!


12. lokakuuta 2018

Minä juon nyt kahvia!

Tästä Harri Holkerin tokaisusta "Minä juon nyt kahvia!" on tullut lentävä lause, jota kuulee heiteltävän aika useasti. Holkeri oli lievästi närkästynyt toimittajien kyselyistä, kun halusi keskittyä kahvikupposeensa laivaristeilyllä v. 1990. Tuo videoklippi löytyy Youtubesta.

Ja kahvinautintoon kuuluu myös kaunis kattaus, kahvipannuineen.
Tässä minulla on kaksi pannua jotka ovat jo ohittaneet värikkään retroajan, 80-luvun kolkutellessa vanhoista värikkäistä koristeluista luovuttiin, ja tilalle otettiin hempeämpiä sävyjä ja koristeita. Pannuja oli jopa pastellin sävyissä.

Arabia emalin Roosaruusujen suunnittelija on tuntematon, valmistus on ajoitettu noin vuosien 1977-1984 välille, tarkkoja vuosia ei ole tiedossa.
Olga Osolin Myrna kuviointi onkin tuttu jo 30-luvun posliiniastioista, mutta oli edelleen tuotannossa. (Lopetettiin vasta 2005.)
Kuka lienet keksinytkään yhdistää tähän vanhaan sarjaan emalisen kahvipannun vielä 80-luvulla?
Myrna pannun kerrotaan tulleen markkinoille jouluksi 1982. Kultaukset toivat pannuun juhlavuutta.

Näissä uudemmissa pannuissa on se hyvä puoli, etteivät ole vielä loppuun käytettyjä mökeille ruostumaan unohtuneita, vaan ovat yleensä täysin käyttökuntoisia.
Yksi vika tosin löytyy, kahvojen maali ei ole pysynyt, kehityksessä menty tapapakkia sillä ainakaan minun yhdestäkään vanhasta 70-luvun kahvipannusta ei ole kahvoista maalia pois. Joku sanoi myös että kahvojen maali ei ole kestänyt astianpesukoneessa pyöritystä. Oliko tehtaalla testattukaan, jos oletettiin että pestään käsin.
Tässä minunkin Myrnassa on kahvasta valkoinen maali kokonaan pois, mutta aion maalata sen uudelleen. Roosaruusuun riitti pieni paikkailu mustalla tussilla.

Kumpainenkin on löytynyt FIDA kirpputorilta, Roosaruusu maksoi 12 euroa ja Myrna 6.50 euroa.
Ja kaffet niihin voi laittaa tulille vaikka heti.

Kahveikasta viikonloppua!

TIPS! Kannattaa seurailla minun Instagramtilin tarinat -osuutta, laittelen sinne lyhyitä videojuttuja kirppisostoista, välillä kuvaan paikan päällä kirpputorilla jos jotain kiinnostavaa tavaraa osuu kohdalle.

5. lokakuuta 2018

Jotain haluttua

Minun tämä keräily perustuu kirppislöytöihin, hetken ostopäätöksiin, edullisuuteen. En käy huutokaupoissa tai osta netin kautta. Ei ole mitään sellaista, että joku tietty juttu olisi saatava lähes hinnalla millä hyvänsä.
Mutta haaveita on ollut joistakin esineistä, että ton mä vielä joku päivä ostan jos vaan kohdalle osuu.
Ja nyt on tällaisia kohdalle sattuneita ollut tänä kesänä useampi. Ja koska yllättäen tuosta äidin kuolinpesästä irrotettiinkin vähän rahaa meille perillisille, pystyin muutaman ylimääräisen kympin käyttämään keräilyyn.

Nämä esineet on ostettu siis suht normaaliin kirppishintaan. Osa itsepalvelupöytäpaikoilta, joten niistä en voinut tinkiä.

Minulla on jo ennestään Arabian Valencia -sarjan iso leikkuulauta, joten tämän pienen pyöreän olen toivonut saavani myös. Valencian arvostus taitaa nousta koko ajan, ainakin hinnat nousseet.


Kissakannu! En muuten juuri perusta Arabian maitokannuista, mutta haaveena on ollut saada joko lehmä- tai kissakannu, irtopäällä. Ja ehkä tykkäänkin enemmän tuosta kissasta.


Nuutajärven Kastehelmi maljakko/kynttilänjalka nimenomaan turkoosina. Tämä väri on vaan niin kaunis. Muut värit eivät kiinnosta. Värittömän myin juuri keväällä pois kun en vaan tykännyt.
Kun nyt tehdään kaikenlaista Kastehelmeä uustuotannossa, voisi tämänkin esineen herätellä henkiin. Muotit lienee tallessa.

21. syyskuuta 2018

Sama muki, eri tyyli

Arabian samat mukit/tuopit erilaisella kuvituksella, ja ei heti uskoisi että piirrokset ovat myös saman taiteilijan.
Gunvor Olin-Grönqvist piirsi sekä rohkeita paksuja siveltimenvetoja että tarkkoja hienoja yksityiskohtia. Kumpi miellyttää enemmän?
Tuo saunakuvituksellinen Löyly muki on lahja vaarilleni (äidin isä) kun hän vuonna 1977 täytti 70 vuotta.
Lahjapakkauksessa oli kaksi mukia, ja toinen muki kulkeutui perinnönjaossa äidin siskolle. Ja toisen mukin äiti kerran laittoi minun matkaan kotona käydessä. Haluatko? Toki halusin.
Kivoja muistoja mukiin liittyykin, muistan monen päivän valmistelut ja juhlapäivän herkkuineen ja kuinka lahjaksi saadut valtavat kukkakoriasetelmat vietiin yöksi marjapensaiden alle viileään.
Muki tulee säilymään perheessä, ja ehkä saa joskus vielä sen toisen viereensä kaveriksi.

Toinen muki on nimeltään Haarikka, nettitietojen mukaan tuotannossa 60-luvulla? Kirppisostos, tosi pinttyneenä ja likaisena löydetty, ja siksi varmaan hintakin oli vain 4 euroa. Mutta pesullahan näistä selviää.

Haarikan pohjamerkinnästä ei selviä mitään valmistusajankohtaa, GOG on koristeen suunnittelijan nimikirjaimet, ja PR henkilön joka kyseisen mukin on maalannut.

Muistattehan että Designmuseolla on aika hyvä tietokanta Arabian esineistä, tietoa voi etsiä esim. suunnittelijan tai koristeen perusteella. Luetteloitu n. 2000 esinettä kun kokonaismäärä oli 5000-6000, joten läheskään kaikkia ei tuolta löydy kuitenkaan. Löyly muki löytyi, Haarikkaa ei tällä koristeella.

Löylylle antoi seuraavan luettelon:

TUOPPI
Numero AM2766
Suunnittelija Olin-Grönqvist Gunvor
Malli GOG0, Löyly
Suunnitteluaika n. 1960
Valmistusaika 1975-1981
Tuotantoaika n. 1961-1976
Materiaali kovafajanssi

Linkki Arabian esinehakuun löytyy TÄSTÄ

14. syyskuuta 2018

Perjantai moodi

Kenellä näin perjantaina tämä fiilis?
Rankan päivän päälle muutama olut...mahtava mainos, ajankuvaa parhaimmillaan kun oluen juonti sopi moneen tilanteeseen ilman kukkahattuilua.

Muistaakseni tämä on vuodelta 1972, Valituista Paloista.

Mukavaa viikonloppua!

7. syyskuuta 2018

Synkkyys päällikön jos varjoo, äiti Makaota tarjoo


Koko rallatus meni näin: "Synkkyys päällikön jos varjoo, äiti Makaota tarjoo. Makao ja kuuma vesi, heti valmis terveellinen ja maittava maitokaakao."
Teksti ollut jossain mainoksessa. Liittyy kuvaan, jossa poika on intiaanipäähine päässä myrtsinä kädet puuskassa ja äiti tarjoaa kaakaokuppia. (Kuva löytyy Finnasta, en voi kopioida sitä tähän kun ei ole vapaasti julkaistava kuva.)

Makao kaakaopurkki jos mikä on ollut etsinnässä ties kuinka kauan. Nyt se löytyi kierrätyskeskuksesta ja ei ollut kalliskaan kun maksoi vain euron. Näitä ei vaan paljon liiku kun vertaa vaikkapa Viri kaakaopurkkeihin.

Ja mukavaa tässä on se, että on ollut lähiseudun tuote, Nastolan maitojauhetehtaalta. Nastolan historiasta löytyy tieto, että ensimmäiset maitojauhe-erät valmistuivat v. 1956. Maitokaakaojauheen valmistus lienee aloitettu myös pian, sillä Finna -palvelusta löytyy kuva pahvisesta kaakaokotelosta joka on ajoitettu vuoteen 1958. 

Kuva: Turun museokeskus, Museoarkisto
Tuo löytämäni peltinen purkki esiintyy jo vuoden 1969 mainoksessa, mutta ei suinkaan ole Kuivamaidon ensimmäinen purkkimalli johon kaakaojauhetta on pakattu.
Tehdas kärsi mm. idänkaupan tyrehtymisestä ja lopetettiin v. 1999. Oli monen nastolalaisen työpaikka ja kesätyöpaikka, olihan tuo isäntäkin siellä nuoruudessaan säkittämässä maitojauhetta. 

Mainoskuvat ovat herkullisia kun niissä on käytetty Arabian Anemone kuppia, tämä mainos on vuodelta 1964. Sama kuva on peltipurkissa, teksti vain peittää kupin.