"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

9. marraskuuta 2018

Lisää Karenia

Tuossa edellä kirjoitin Karen K tontuista ja olipas taas jännä, että sen jälkeen kun menin kirpputorille, löytyi heti lisää Karenia!


Tällaisia pahvisia 60-luvun koristeita, skannasin ne tähän, niiden koot ovat 12-15cm. Karen K puumerkit löytyy. Aika ihania, takana on lyijykynillä merkitty hinta, 40 penniä.
Kiitokset taas että joku oli tuonut ne lahjoitustavarakirpputorille myyntiin, eikä heittänyt roskiin.

Ja mitähän ensi kerralla löytyy? Nyt aika hyvä putki päällä.

4. marraskuuta 2018

Karen K tontut

Tällainen tonttupoika on pyörinyt meillä joulukoristeiden joukossa, se on tullut miehen matkassa, joka muistaa sen olleen heillä kotona lapsuudessa. Olen ajatellut sen olevan joku krääsä vaan, vaikka söpöinen onkin.
Sitten viime jouluna samantapaisia hahmoja vilahteli ruotsalaisissa ja tanskalaisissa instagramtileissä, ja tajusin että ovat jotain muuta.
Tonttuhahmojen takana on tanskalainen kuvittaja-piirtäjä Karen Kjaersgaard (1932-2014) joka on piirtänyt samoja tonttuja myös esim. postikortteihin.

Tässä tanskalainen sivusto jossa kerrotaan Karenin muovihahmoista:

Mikaels Karen K. blog

Ja postikorteista:

www.piaper.dk

Aloin heti etsimään kirpputoreilta Karenin "nissejä", mutta en löytänyt silloin ensimmäistäkään.
No nyt sitten tänä vuonna onnisti, Pelastusarmeijan kirpputorilta löytyi viisi.
Näin sain itselleni uuden jouluisen keräilykohteen.



2. marraskuuta 2018

Apua, vuosi 2000

Kautta aikojen on mietitty maailman menoa, mitä meillä on kymmenen, viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä.
Itsekin mietin asiaa usein mm. sitä miten pitkälle kaikki digitaalinen teknologia voi mennä, käyvätkö lapsenlapseni koulunsa jo pelkästään näpyttelemällä tietokonetta?

Löysin Kaks´plus -lehdestä vuodelta 1973 nuortenpalstalta kirjoituksen, jossa joku nuori pohti miltä maailma näyttäisi vuonna 2000.
Paikoin aika osuvaa, mutta onneksi ei olla menty vielä 20 vuotta myöhemminkään noin pitkälle.


Apua, vuosi 2000

Mä pelkään kun mä ajattelen vuotta 2000.
Mä pelkään tietokoneita, robotteja, kelluvia avaruusasemia ym. tekniikan hienouksia.
Mä pelkään että ihminen suuressa viisaudessaan on tuhonnut villieläimet, tappanut metsät, saastuttanut vedet.
Luonnontuotteita ei ole enää kaupan. Ihmiset syö keinotekoista massaa.
Yleinen lapsensynnytysoikeus on poistettu, maailmaan syntyy erikoisristeytettyjä teknillisiä neroja. Tällä tavoin estetään luovien taiteilijoiden ym. tekniselle kehitykselle hyödyttömien jäsenten syntyminen.
Kaikkialla on kalseita rakennuksia ja ne on täynnä koneita.
Voi apua, ei anneta ton kaiken tapahtua. Tyydytään vähempään. Miten mahdottoman kaunis paikka maapallo onkaan. Miks ihmisen tarvii pyrkiä pois täältä. Jos muilla planeetoilla on olioita, miks ne ei sais olla siellä omassa rauhassaan ? 
Ennen vuotta 2000 pitäis ratkaista se, kumpi on tärkeempi, ihminen vai kehitys.

Annameri

Kaks´plus 1973

Lapsia kiipeilytelineellä Tervasaaressa 1969
Kuvaaja Volker Von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo


31. lokakuuta 2018

Aarikka mobile

Aarikan metalliset mobilet ovat olleet suosittuja sisustusjuttuja varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla. Niitä käytettiin mm. ikkuna- ja tilakoristeina, oli useita erilaisia malleja. Joulusesonkiin tehtiin tähti- ja enkeliaiheisia.
Muistanpa itsekin ostaneeni ensimmäiseen omaan kotiin Aarikan Kevätperhoset mobilen 80-luvun lopulla. Ja tälläkin hetkellä meillä katossa roikkuu Aarikan mobile.
Kirpputoreilla vanhempi Aarikka on aina hyvä myyntiartikkeli, mobileille löytyy helposti ostajia. Ohut metalli vaan tuppaa taipumaan helposti, joten mobilen pitää olla hyvässä kunnossa. Mutkalle väänneltyä ei osta kukaan.

Sydänystävä-mobile, metallia ja muovia, suunnitteluvuosi 1974, suunnittelija Kaija Aarikka 

Kaija suunnitteli ensimmäiset mobilet jo 70-luvulla. Ne olivat yksinkertaisia, sydämiä, palloja ja renkaita, kun myöhemmät taas runsaita moniosaisia, erilaisia yksityiskohtia roikkui ketjujen päissä. Tyylistä tunnistaa onko vanhempaa vai uudempaa.

Kierrätyskeskuksessa joulupallojen sekaan oli laitettu Sydänystäviä. Ajateltu siis olevan kuusenkoristeita, ja voihan niitä sellaisina käyttääkin. Pallokorista löysin neljä sydäntä, ja niiden hinta oli 10 senttiä kappale. Taidanpa laittaa itsekin ne joulukuuseen.


Tämä meillä nyt katossa, nimeä tai suunnitteluaikaa en löytänyt Aarikan museosta.


28. lokakuuta 2018

Mennyttä tyyliä

En ole sataan vuoteen laittanut mitään vaatekuvia tänne, no vaatteita en ole enää ostellutkaan ja vanhatkin on kutakuinkin myyty.
Ne mitkä jäljellä, ovat olleet käytössä lähinnä sukujuhlissa.

Tämä oletettavasti 60-luvun iltapuku kummipojan rippijuhlissa. Kuvassa myös rakkaita koruja, mummon rintaneula, ja äidin rannekoru jonka isäni oli ostanut äidille hyvin pian heidän aloittaessaan seurustelun.
 Juhlissa asua kehuttiin kovasti, ja onkin suosikkini joka tulee pysymään kaapissa.
 Kuva puvusta kokonaisuudessaan löytyy täältä.


Tämä siskoni 50-vuotisjuhlissa.
 Perintökoruja myös tässä,
 anopilta saadut Liisa Vitalin Pitsi-korut, 70-luvun aidot vanhat.

Yksi eri puku oli vielä tädin 70-vuotisjuhlissa, siitä ei ole autenttista kuvaa,
 mutta se oli tämä pitkä Vanessa mekko.


Nyt syksyllä pari potentiaalista retromekkoa roikkui lahtelaisen Steinerkoulun hyväksi järjestetyllä kirpputorilla, ja kun koot olivat oikeat, nappasin mekot mukaani. Hinta kahdesta oli viisi euroa.
Toinen oli kotimainen tuotemerkillä Mekkomarja ja toinen ruotsalainen iltapuku merkkiä Smarty Modeller.

Tämä ei ole niin hienostunut malliltaan, mutta jotenkin niin ruotsalainen, kauluksellinen, edessä on liehukkeet jotka on kait tarkoitus solmia rusetiksi kaulan alle. Näin tein.
 Jaa-a, aika näyttää tuleeko käytettyä missään vai ei.


19. lokakuuta 2018

Neodyymi maljakko

Tällä viikolla olenkin jo ollut joulutunnelmissa, sillä kierrätyskeskuksessa (Patina Lahti) on jo laitettu joulutavarat esille.
Myymälä muuttaa vuodenvaihteessa niin aloittivat ajoissa koska joulutavaraakin on niin paljon, ja tupa pitäisi saada tyhjäksi. Laittelevat esille uutta päivittäin.
Satuin juuri tiistaina olemaan myymälässä kun tavaroita nosteltiin rullakoista pöydille. Löysinkin monta kivaa juttua heti verekseltään, ja hinnathan eivät tuolla päätä huimaa, kymmenestä sentistä alkaen saa koristeita ja kynttilänjalkoja.
Mutta en nyt viitsi ihan vielä laitella tänne noita ostoksia kuitenkaan, elellään nyt vielä tätä kaunista lokakuuta.


Kontista tein hyvän löydön kolmella eurolla, iso maljakko (25,5cm) oli jäänyt henkilökunnalta tunnistamatta, enkä ihmettele, kun aika tuntematon maljakko on kyseessä.
Tämähän on se yksi Nuutajärven lasin anonyymeista maljakoista, vailla suunnittelijaa vailla nimeä. Kansan suussa kutsutaan "kierteeksi."

Väri on ametisti (liila) ja lasi on neodyymia, joka vaihtaa väriä kylmässä valossa, esim. loisteputken valossa siitä tulee sininen.
Tästä on jo aikaa kun en tiennyt neodyymista vielä mitään, ja oli yhdet Nuutajärven lilat lasit käytössä, ja kerran iltasella sytytin keittiön työpöydän loisteputken ja lasi sattui olemaan siinä alla. Katsoin että mitkäs uudet lasit meille nyt on tullut! Mies yllättänyt. Mutta samathan ne oli muuttuneella värillä.
Neodyymilasin arvosta en osaa sanoa, katsotaanko arvokkaammaksi verrattuna muuhun värilasiin.

Hyvää viikonloppua ja syyslomaa!