"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

26. toukokuuta 2017

Mielenkiintoisia laseja

Njaa, laseja on kaapeissa kyllä, mutta olivat taas niin edullisia, että suorastaan vaativat hyppäämään ostoskoriini. Ja kaikkia laseja aina käytän mitä ostan.

Korkea lasi on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Tzarina. Tuotannossa 1964-1972.

Pienet lasit ovat Iittalaa, Timo Sarpanevan Helminauha, tuotannossa 1964-1973. 

Tzarinat 1,50eur/kpl
Helminauhat 1,00eur/kpl

Tzarinoista onkin jännä juoda, korkeus 17cm! Kaatumisvaara!

(Kuvattu vielä hintalaput pohjassa ja ennen pesua. Kaikki lasit uudenveroisia.)


20. toukokuuta 2017

Sarpanevan S-pata

Timo Sarpanevan suunnittelema ja Rosenlewin valmistama S-pata oli tuotannossa 1960-72.
Löytyipähän hieno pata.
Se oli pelästyttänyt jo monet ostajat. Ei kelvannut kenellekään. Hintakin oli jo tiputettu puoleen.
Mutta sitten marssin minä paikalle.

Ostohalut muilta oli vienyt padan sisällä oleva ruoste.
Mutta ei valuraudan ruostetta kannata sen ihmeemmin pelästyä, se ei mene pilalle ruosteesta. Johan sitä olisi ennen vanhaan heitetty kaikki padat ja pannut pois jos ruosteesta säikähtää.

Ei kun reippahasti ruosteen poistoon. Netistä löytyy monia ohjeita, joita sovelsin kaikkia. Terässvilla, teräsharja, karkean suolan hierominen karhunkielellä. Lopulta kun käsivoimat tuntui liian heppoisilta, laitettiin porakoneeseen pyörivä teräsharja.

Sitten pata piti rasvapolttaa uunissa possun silavalla. Siitä tuli tosi tosi paha käry, piti pyörittää ilmastointia monta tuntia täysillä sen jälkeen. Ja liesituulettimen suodattimet laitoin heti pesuun.

Että sellainen pelastus klassikko padalle, jonka seuraava paikka olisi saattanut olla metallinkierrätys...

Pata maksoi 8 euroa



19. toukokuuta 2017

Onko kaapissasi ruskeita 70-80-luvun astioita, niillä on yllättävää arvoa


Näin otsikoidaan Iltalehden vuoden takainen juttu.
Että vaikka täällä meillä eivät ole suosiossa, niin Jenkkilässä ja Japanissa on. Sinne suuntaan siis myymään ylimääräiset Ruskat?

Neljä vuosikymmentä valmistettu ikisuosikin viitan saanut Arabian Ruska astiasto ei ole tällä hetkellä suosittu, ja sen voi havaita jo ihan tarjonnasta kirpputoreilla ja netissä. Paljon myynnissä ja hinnat alhaiset.
Ruskaa on myös tehty niin pitkään, että sitä löytyy siksikin paljon, eikä arvo sellaisella tavaralla voi ainakaan nousta.

Ruska katettiin mäntyiselle pirttipöydälle kun muutenkin sisustettiin rustiikkisesti. Sellaiseen se sopikin.
Ihmiset tykkää nyt kepeämmistä ja värikkäämmistä astioista. Esimerkiksi Arabian puhalluskoristeisista kupeista.

Kiinnostus on vähentynyt myös muihin tummiin raskaisiin S-sarjan astiastoihin esim. Kosmos, Otso ja Ruija. Ruija oli tuossa Iltalehden videollakin.
Meillä on kotona Pirtti-sarjan kahviserviisi ja se on myös sellainen, joka ei ainakaan omaa silmää miellytä yhtään.
Mutta odotellaas taas että aika kuluu, voivat olla trendikkäitä myöhemmin kuten Iltalehden jutussa vinkataan.

Tässä on Ruskan hintoja alkuvuosilta, Sokoksen Kodin Kuvastosta vuodelta 1963.
Nykyrahassa rahanarvolaskurin mukaan teekannu 12mk maksaisi 25.15eur.



Minun ruskeaan keittiööni jotain ruskeaa välillä kuitenkin hiipii. Vaihtelen asetelmia, milloin on eri purkkia tai pannua esillä.
Pikkuinen teepannu on aika hiljattain ostettu. Se on Arabian GD 1-malli, mattapintaisella Kaarna koristeella. Kyljessä siinä on pienet pisteet joista puuttuu väri, valmistuksessa jo tullut kauneusvirhe.

Jep jep, ei tosiaan ole ruskea hinnoissaan...
Tosin luulen että tässä ei vaan ole tunnistettu tuotetta, Kontin hinnat tuntien olisi ainakin kymppi lisää muuten.
Leimat näistä on pohjasta yleensä lasitteen päältä kuluneet pois.

Viime aikoina Kontissa (Lahti) on ollut puutteellista tietoa monien esineiden tunnistamisessa, se on tietysti hyvä meille ostajille että hinnat ovat oikeasti kirppistasoa eikä antiikkiliikkeiden.



15. toukokuuta 2017

Kevät toi roskisdyykkarin

Kevät on aikaa kun ihmiset siivoaa torppiaan ja mökkejään, ja heittävät tavallista enemmän tavaraa roskiin.
Tässä yksikin ilta kun poika oli kaverinsa kanssa jätepisteellä (etsivät panttitölkkejä), tuli soitto että: "Äiti äiti täällä on retropurkkeja!"
Yleisimmät löydöt ovat juuri vanhoja peltipurkkeja, mutta myös Arabian emalia löytyy.
Kuvaan vielä koko köntän kun haalin tuolta kaapeista ne esille. (Tosin joka viikko löytyy jotain uutta...)

Mutta tässä on lauantain pikkulöytö.

Arabian Onnimanni kahvipannu 1,5litraa.
Kyljessä Leif Erikssonin v. 1972 suunnittelema Orient koriste.
Emali ja sisäpuoli ok, suuaukon reunuksessa paikoin ruostetta, pieni pala kannen nupin alaosasta pois.
Ei kuitenkaan ole minun silmissä vielä roskiskamaa.

9. toukokuuta 2017

Elämä on kaunis kuin perhonen

"Elämä on kaunis kuin perhonen, sanoo taiteilija Esteri Tomula, jonka kätten jäljet ovat tuttuja kaikille suomalaisille perheenäideille. Vaikea sairaus on runnellut hänen heiveröistä vartaloaan mutta hengen kauneus elää."

-Jaana nro 8/1966
Esteri Tomulasta (1920-1998) emme ole nähneet paljon kuvia, vaikka hänen nimensä ja tuotantonsa on tuttuakin tutumpi. Google kuvahakuun en saanut yhtään kuvaa henkilöstä Esteri Tomula.

Helena Leppäsen kirjassa Rakastetut Arabian astiat koristelijana Esteri Tomula piirtyy henkilökuva terävästä, hauskasta ja valoisasta Esteristä muiden kertomana.

Jaana -lehden juttu 50 vuoden takaa saattaa olla yksi harvoja haastatteluita joita Esteri on antanut.

Toimittaja kyselee mistä tulevat koristeiden aiheet, onko posliinitaiteilijan edessä ehkäpä kukka jonka kuvilla koristelee esineen? Esteri kertoo maalaavansa mielikuvituksesta, ensin luonnostelee kuvan paperille ja sitten maalaa yhden kupin malliksi.
"Eikö ajan mittaan käy raskaaksi kutsua mielikuvituksesta koko ajan uusia aiheita, käyttämättömiä malleja?"
"Uusien aiheiden keksiminen ei oikeastaan tuota vaikeuksia. Joskus ehkä kun johonkin vanhaan lautasmalliin halutaan uusi koriste...se on uusittu jo monta kertaa aikaisemmin...silloin saa joskus miettiä onko enää mitään keinoa tehdä tuosta esineestä uutta, vetävää, myyvää..."

Mutta joskus on pitänyt sentään tarkistaa tosiseikat, kalakuvioisesta Neptun emalikoristeesta Esteri kertoo näin: "Tähän minun piti katsoa mallia tietosanakirjasta. Me sisarukset näet myimme yhteisestä sopimuksesta kaikki koulukirjat heti kun niitä ei enää tarvittu!"

Esteri olisi toivonut suunnittelemansa Tatti kuvion peittävän koko emalikulhon, ylhäältä alas asti täyteen sieniä. Teknisesti se ei kuitenkaan onnistunut, koska siirtokuvaa ei voinut laittaa kulhon alaspäin kapenevaan pintaan ilman ryppyjä. (Kaikissa kulhoissahan kuvio on vain reunakoristeena.)
Jutussa Esteri kertoo myös harrastuksistaan, musiikin kuuntelusta, pianon soitosta ja virkkauksesta. Isoäidin neliöistä virkattu peitto näkyykin kuvassa. Seinällä on Birger Kaipiaisen tekemä vati, hän oli muiden Arabian työtovereiden lisäksi hyvin läheinen ystävä Esterille.

Esteri Tomula toimi koristesuunnittelijana Arabialla vuosina 1947-1984. Hän pääsi sinne suoraan valmistuttuaan Ateneum Taideteollisuuskeskuskoulusta.

Jaana 8/1966


5. toukokuuta 2017

Joskus kannattaa lörpötellä myyjän kanssa ♥


Katselin kierrätysmyymälässä mitä olisi tarjolla, ja ihastuin siistiin Finella kattilaan. Se maksoi 9,50eur.

Seppo Mallatin muotoilema Finella tuli markkinoille v. 1969
ja oli tuotannossa 1990-luvun alkuun asti.
Koriste on Uhtua 80-luvun alusta, tuttu myös Arabian posliiniastioista.

Kassalla aloin kehumaan että onpas hyväkuntoinen kattila, täytyyhän tämä ostaa. Siitä seurasi keskustelu myyjän kanssa:
"Tuolla takana on toinenkin kattila tulossa, kunhan nyt saadaan esille kun on niin likainen."
-"Ai jaa, onko se samanlainen?"
"Ei, se on korkeampi ja sivuilla kiertää kuin jotain köynnöstä muistaakseni."
-"Olisko mahdollista nähdä sitä?"
"Joo toki, käyn hakemassa."

Ja sieltähän saapui Vegeta kattila. Ja olin kuin huutokauppakeisari, vaikka pakahtuu innosta, ei saa näyttää että toisella on siinä mansikka kädessä! Myyjälle suurin harmi oli kattilan likaisuus:
"Tää on vain näin kamalan pöllyinen..."

Kurkkasimme kattilan sisälle, ja siellä oli käytön jälkeä, naarmua ja kellastumaa.
-"Minkähän hintainen olisi?"
"Niin mitähän se voisi olla, kukahan keksisi hinnan, se onkin vaikeeta sanoa hintaa. Mitäs me nyt keksitään sille?"
-"Olisiko se suunnilleen saman hintainen [Finellan kanssa], ei enempää ainakaan kun on pohjassa tota jälkeäkin?"
"Niin no joo, ehkä sitten sama hinta, sovitaan niin. Otatko kummatkin?"
-"Otan!"

Sitten kassakonetta näpyttelevä myyjä jostain syystä vielä tiputti vähän, oli kuullut kyllä koko keskustelumme.
"No laitetaan 18 euroa yhteensä."

Heillä ei siis ollut mitään käsitystä mikä kattila kyseessä, kolme naista siinä oli, eivät mitään nuoriso-osastoa edes, se oli vain "kattila."
Kuitenkin tuolla on vanhaa tavaraa kalliilla, (esim. Arabian Villiruusu kattila 35eur), ihan normaaleilla korkeilla hinnoilla, jonkun muun täytyy siis hinnoitella. Pelkäsinkin kyllä että lähtevät kysymään takahuoneesta hintaa, jos eivät vaikka itse saa sitä päättää.

Kattilan muotoilija on tuntematon, koriste on Esteri Tomulan käsialaa.
Vegeta kattilat tulivat markkinoille v. 1964-65, valmistettiin 70-luvun alkuun.

Mutta näin kivasti kävi, Vegeta valurautapohjalla, isoin koko 3,5 litraa ja ihan hyvässä kunnossa mielestäni, jokunen pistemäinen emalipuutos ulkopinnassa ja kuviossa sipulin kohdalla skraapu. Sisäpuolenkin sain vispiläjäljistä aika hyvin puhtaaksi, ja emaliin pinttynyt kellastuma lähtee esim. Universal Stonella.

(Kuvassa myös minun muut Vegatat, pienempi 2,5 litranen ohuella pohjalla, sekä kasari paksulla pohjalla.)