"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

21. syyskuuta 2018

Sama muki, eri tyyli

Arabian samat mukit/tuopit erilaisella kuvituksella, ja ei heti uskoisi että piirrokset ovat myös saman taiteilijan.
Gunvor Olin-Grönqvist piirsi sekä rohkeita paksuja siveltimenvetoja että tarkkoja hienoja yksityiskohtia. Kumpi miellyttää enemmän?
Tuo saunakuvituksellinen Löyly muki on lahja vaarilleni (äidin isä) kun hän vuonna 1977 täytti 70 vuotta.
Lahjapakkauksessa oli kaksi mukia, ja toinen muki kulkeutui perinnönjaossa äidin siskolle. Ja toisen mukin äiti kerran laittoi minun matkaan kotona käydessä. Haluatko? Toki halusin.
Kivoja muistoja mukiin liittyykin, muistan monen päivän valmistelut ja juhlapäivän herkkuineen ja kuinka lahjaksi saadut valtavat kukkakoriasetelmat vietiin yöksi marjapensaiden alle viileään.
Muki tulee säilymään perheessä, ja ehkä saa joskus vielä sen toisen viereensä kaveriksi.

Toinen muki on nimeltään Haarikka, nettitietojen mukaan tuotannossa 60-luvulla? Kirppisostos, tosi pinttyneenä ja likaisena löydetty, ja siksi varmaan hintakin oli vain 4 euroa. Mutta pesullahan näistä selviää.

Haarikan pohjamerkinnästä ei selviä mitään valmistusajankohtaa, GOG on koristeen suunnittelijan nimikirjaimet, ja PR henkilön joka kyseisen mukin on maalannut.

Muistattehan että Designmuseolla on aika hyvä tietokanta Arabian esineistä, tietoa voi etsiä esim. suunnittelijan tai koristeen perusteella. Luetteloitu n. 2000 esinettä kun kokonaismäärä oli 5000-6000, joten läheskään kaikkia ei tuolta löydy kuitenkaan. Löyly muki löytyi, Haarikkaa ei tällä koristeella.

Löylylle antoi seuraavan luettelon:

TUOPPI
Numero AM2766
Suunnittelija Olin-Grönqvist Gunvor
Malli GOG0, Löyly
Suunnitteluaika n. 1960
Valmistusaika 1975-1981
Tuotantoaika n. 1961-1976
Materiaali kovafajanssi

Linkki Arabian esinehakuun löytyy TÄSTÄ

14. syyskuuta 2018

Perjantai moodi

Kenellä näin perjantaina tämä fiilis?
Rankan päivän päälle muutama olut...mahtava mainos, ajankuvaa parhaimmillaan kun oluen juonti sopi moneen tilanteeseen ilman kukkahattuilua.

Muistaakseni tämä on vuodelta 1972, Valituista Paloista.

Mukavaa viikonloppua!

7. syyskuuta 2018

Synkkyys päällikön jos varjoo, äiti Makaota tarjoo


Koko rallatus meni näin: "Synkkyys päällikön jos varjoo, äiti Makaota tarjoo. Makao ja kuuma vesi, heti valmis terveellinen ja maittava maitokaakao."
Teksti ollut jossain mainoksessa. Liittyy kuvaan, jossa poika on intiaanipäähine päässä myrtsinä kädet puuskassa ja äiti tarjoaa kaakaokuppia. (Kuva löytyy Finnasta, en voi kopioida sitä tähän kun ei ole vapaasti julkaistava kuva.)

Makao kaakaopurkki jos mikä on ollut etsinnässä ties kuinka kauan. Nyt se löytyi kierrätyskeskuksesta ja ei ollut kalliskaan kun maksoi vain euron. Näitä ei vaan paljon liiku kun vertaa vaikkapa Viri kaakaopurkkeihin.

Ja mukavaa tässä on se, että on ollut lähiseudun tuote, Nastolan maitojauhetehtaalta. Nastolan historiasta löytyy tieto, että ensimmäiset maitojauhe-erät valmistuivat v. 1956. Maitokaakaojauheen valmistus lienee aloitettu myös pian, sillä Finna -palvelusta löytyy kuva pahvisesta kaakaokotelosta joka on ajoitettu vuoteen 1958. 

Kuva: Turun museokeskus, Museoarkisto
Tuo löytämäni peltinen purkki esiintyy jo vuoden 1969 mainoksessa, mutta ei suinkaan ole Kuivamaidon ensimmäinen purkkimalli johon kaakaojauhetta on pakattu.
Tehdas kärsi mm. idänkaupan tyrehtymisestä ja lopetettiin v. 1999. Oli monen nastolalaisen työpaikka ja kesätyöpaikka, olihan tuo isäntäkin siellä nuoruudessaan säkittämässä maitojauhetta. 

Mainoskuvat ovat herkullisia kun niissä on käytetty Arabian Anemone kuppia, tämä mainos on vuodelta 1964. Sama kuva on peltipurkissa, teksti vain peittää kupin.

31. elokuuta 2018

Kuin karamelli

Kontti kierrätystavarataloissa on taas muutaman päivän Retropäivät.
Silloin tuodaan myyntiin valikoituja retrojuttuja oikein kunnolla vaikka niitä on kyllä muutenkin aina myynnissä. Mutta nyt on siis paljon.
Näissä teemapäivissä (myös esim. joulunavaus) on oltava paikalla tasan ovien avauduttua jos haluaa saada parhaimmat tavarat, menevät kyllä niin nopeasti. Ja jobbarit ovat tietysti myös kärkkymässä ja hamuavat tuotteita ostoskärryittäin myytäväksi edelleen.

No minä ehdin haluamani aika kivasti napata, vain yhteen kahvipannuun en ehtinyt.

Hyvin säilynyt Punahilkka kahvipannu oli ehkä paras ostos, se maksoi 15 euroa.
Ja kun kurkkasin pannun sisään, tiesin että ei ole hätää putsaamisen kanssakaan.


Jos pannussa on tuollaista ruskeaa pinttymää, joskus jopa lähes mustaksi mennyttä, on se vain veden/kahvinkeiton jäämiä. Ei kuitenkaan lähde tavallisessa pesussa pois.
Poistamiseen on erilaisia keinoja, itse käytän vähän likaisuusasteen mukaan Universal Stonea ja astianpesukonepulveria. Tässä kuumentelin hellalla pannussa ensin astianpesukonepulveria ja vettä kiehumispisteeseen ja annoin veden sitten seisoskella siinä hetken. Osa liasta lähti näin, ja loput pyyhkäisin Universal Stonella kun lika oli kivasti pehmentynyt.
Pesupulveria ei välttämättä tarvitse edes keittää, on riittänyt että laskee vaan tulikuuman veden sekaan ja antaa seisoa tunteja-yön yli.
Pesupulveri on myös aika syövyttävää, joten se saattaa karhentaa emalin pintaa jos kovin tujuja annoksia käyttää ja keittelee rajusti. Kannattaa ensin kokeilla varovaisemmin.

Ihan kirkkaaksi lähti ja sanoisin että arvokin pompsahti samalla reippaasti ylöspäin. Ihmiset ei vaan jaksa nähdä vaivaa putsaamisen kanssa.

Hilkka oli Järvenpään emalin ensimmäinen kuvioitu Finel emali, piirtänyt Raija Uosikkinen, kahvipannut Sinihilkka ja Punahilkka tulivat markkinoille 1962. Tästä alkoi koristeellisten emaleiden aikakausi.

24. elokuuta 2018

Mystinen Stella Polaris

Lasipullo, joka on kuin Nanny Stillin Riihimäen lasin Stella Polaris, mutta ei kuitenkaan ihan. Mitoissa ja muodossa heittoa.
Pelastetaan vanhat esineet -ryhmässä pullosta keskustellaan aika ajoin kun joku siitä kysymyksiä esittää.
Pullosta tiedetään faktana se, että siinä on myyty kylpysuolaa/vaahtokylpyainetta (bath foam), kauluksessa on ollut etiketti. (Kuvan voi katsoa täältä.)

Pohjassa on R kirjain numerolla, muotin numero, tätä käytettiin Riihimäen lasin pakkauslasissa.

Pullosta on ryhmässä tehty tällaisia havaintoja:

-kyllä Riihimäen lasi valmisti tuotteita myös vientiin
-Englannissa myyty kylpysuolaa
-pullon muotit on myyty ulkomaille
-ulkomainen versio
-näitä on tehty jollekin tilauksesta
-ei kai Nanny pakkauslasia suunnitellut
-eikö nämä ole Italiassa tehtyjä
-kopio
-olen ostanut pullon Riihimäen tehtaan myymälästä 80-luvun alussa
-kyllä se Riihimäkeä on
-äitini on saanut sen suoraan Riihimäen lasitehtaalta lämpimäisenä, se on ainakin kotimainen
-kelpuutan muiden Stella Polariksien joukkoon
-en maksaisi tuosta oikean Stella Polariksen hintaa kuitenkaan
-korkillinen on Stella Polaris siinä kuin muutkin
-vannan reunalla meillä oli tämä kylpysuolapullo

Lopputuloksena on päädytty siihen, että pullo on Riihimäen lasia.
(Huom. Mitään painettua kirjallista faktaa ei kuitenkaan kukaan ole asiasta nähnyt.)


21. elokuuta 2018

Toinen sotamatka

Kerron ja laitan muistiin vielä tähän ukin veljen sotataipaleen, joten jos nämä sotajutut ei kiinnosta, niin odottele seuraavaa postausta.

En ole koskaan edes nähnyt ukin veljestä valokuvaa, tai kuullut muutakaan hänestä kerrottavan, netistä löytyy esim. Sotasammosta sodissa kaatuneet, josta on luettavissa mm. hänen ikänsä, ammattinsa sekä lasten lukumäärä.
Mietiskelin, että missähän hän oli talvisodassa ollut, samoissa ukin kanssa?


Kantakortit Kansallisarkistosta saapui tutkittaviksi, ja henkilö olikin kuulunut nostoväen II luokkaan, joka tarkoittaa sitä, että hänet oli kutsunnoissa vapautettu rauhanaikaisesta varusmiespalveluksesta ja reservistä. Vapautukseen saattoi johtaa esim. joku terveydellinen seikka. Koska henkilön kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta, sain myös potilasasiakirjoja (varusmiespalvelukseen liittyviä), joissa kerrottiin hänen toisen korvansa olleen kuuro. Tämä mahdollisesti on ollut syynä vapautukseen.

Talvisodan kuluessa helmi-maaliskuussa miespulan kasvaessa päätettiin nostoväen II luokka kutsua uudelleen tarkastukseen, jotta saataisiin lisää miehiä kenttäarmeijaan, talvisotaan kuitenkaan tämä erä ei enää ehtinyt.
Näin ukin velikin määrättiin astumaan palvelukseen, kutsunnoissa hän oli talvisodan päättymispäivänä 13.3 ja varusmiespalveluksessa ajalla 20.3.1940-19.10.40.

Jatkosodassa veljekset olivatkin sitten samassa komppaniassa.
Veljen sotataival jäi kuitenkin vain kuukauden mittaiseksi, kun hän kaatui Raja-Karjalassa Salmin kirkonkylän valtausoperaatiossa heinäkuussa 1941. 
Niin surullinen kohtalo hänellä kuten monella muullakin, joutui sotaan oikeastaan ”kylmiltään” ja sitten kävi näin. 
Kesän aktiivisen hyökkäysvaiheen aikana kaikkia kaatuneita ei lähetetty kotiseurakuntaan vaan heidät haudattiin läheisille sankarihautausmaille, velikin sai ensimmäisen leposijansa Salmin sankarihautausmaasta. 
Tilanteen normalisoituessa vainajat nostettiin ylös ja siirrettiin sitten syksyn-talven aikana kotiseuduilleen. Hautausavustuksen myöntämispäivän perusteella uskon veljen tulleen kotiin ensimmäisessä lähetyksessä 31.10.1941. Kaatuneiden evakuoimiskeskuksetkin pitivät sotapäiväkirjoja joissa kerrotaan näistä välihautauksista ja kotiin siirroista. Kaikkiaan Salmin sankarihautaan laskettiin yhteensä 1640 sankarivainajaa. (Tietolähde SPK 26306)

Ensi kerralla kun käyn kotopuolessa hautausmaalla, vien kukkasen muistona myös ukin veljen sankarihaudalle.
Kiitos Isänmaan puolesta taistelleelle.

Sotavalokuvista etsin tähän Salmissa otettuja kuvia.
Teksti ja kuvat: SA-kuvat

Salmin hautausmaalta. Uusi laaja sankarihauta.

Salmin sankarihautausmaa

Yleiskatsaus Salmin kk

Salmin asukkaiden kärkijoukko on palannut kotiseudulleen jälleen.

Salmin kreikkalaiskatolinen kirkko ryssien jäljiltä.