Levyllinen makeaa

Kuvassa ei ole LP-levyjen kansia vaan makumuisto 80-luvulta.
Muistuuko ja maistuiko ?

LP purukumi, nimeltänsä Chupops.

Äänilevyn muotoinen ja näköinen purukumi oli pakattu pahvisiin "levyn kansiin" (7,5cm x 7,5cm), näköispainokseen oikeasta LP:stä.
Takana vielä aina joku hittikappale (sanat) kyseiseltä esittäjältä,
esim. Abbalta Super trouper.

Purkat toi maahan v. 1981 USAsta purukumitehdas Amurol, sarjaan kuului täällä kahdeksan numeroitua minilevyä.

Hauskaa että olen säilyttänyt kotelot, tuoksuvatkin vielä sisältä purkalta !
Jatkan säilyttämistä. Keräilyjuttuja.

Lisää näistä purukumeista amerikkalaisella Chu-Bops -sivustolla.  Siellä purkkakotelot vaikuttavat olevan aikasta HOT.

Kaksi marjaa

Olen aiemminkin valitellut kun täältä löytää kirppareilta enää niin harvoin ja vähän retroisia vauvan/lastenvaatteita.
Joten kun jotain löytyy, on ilo sitäkin suurempi !

Viime viikolla löysin Finnwearin punaiset autokuvioiset potkuhousut, ja hintakin hyvin hyvin kukkaroystävällinen, 80cent.
Ostopaikka oli tämä.

Sinisävyiset olivat taas rasite kukkarolle; ostettu aikoinaan Huutonetistä.
Käytin pojalla vauvana, varsin hyvin on jäänyt mieleen, että olivat päällä ensimmäisenä jouluna mummolassa kun ikää pienellä oli 1kk.

Vielä puuttuu sarjan ruskeasävyinen kuosi.

Riihimäen lasin veturipullot

-Finnish design -

Erkkitapio Siiroisen suunnittelemia veturipulloja valmistettiin juhlistamaan Riihimäki-Pietari -radan 100 vuotista toiminta-aikaa v. 1970.

Pulloja jaettiin muistoesineinä sekä liikelahjoina ja myös myytiin matkamuistoina.

Useita värejä.

Nyt pullot keräilijöiden suosiossa.

Fanitan Siiroista ja huomaan keräilevänikin vähitellen hänen lasistoaan, ja olenkin ostanut itselleni yhden veturin, maksoin kirpputorilla 25 euroa tästä alkuvuosien keltaisesta.

(Katsoin netistä kolmesta antiikkiliikkeestä hinnan keltaiselle värille: 52eur, 55eur ja 75eur.)

Uudemman pullon, jota tehtiin 80-luvulla,

erottaa parhaiten pohjassa olevasta R-kirjaimesta ja numerosta 

ja kaikista uusimmassa (1995) pullon suu muistuttaa höyryveturin piippua.

Vielä ehtii Riihimäen lasimuseolle Siiroisen lasinäyttelyyn,

avoinna 20.5 asti.

Näyttelyjulkaisu on jo ehtinyt ilmestyä, pienoinen pettymys, kun tekstit ja kuvat pitkälti samoja kuin kirjassa Riihimäen lasia, muutama uusi juttu vain, mm. Siiroisen työskentelystä Studiolasissa.

JOkaisen POlkupyörä

Mainos Tekniikan maailma 1975

Jopo juhli kymmenvuotistaivaltaan vuonna 1975 - samana vuonna jopon valmistus myöskin loppui. Sillä erää.

Vanhat jopot taitavat olla aika kysyttyjä, niihin liittyy sama retrobuumi kuin mihin muuhun 60-70-luvun tavaraan tahansa.

Isojopo, joponen, tuplajopo, jopomatic, jopo rodeo, jopomobil, jopojunior, rahtijopo, postijopo, kuntojopo...olihan niitä, malleja.

Kun aloin tätä juttua miettimään, muistin että meillähän on maalla roskalavalta pelastettu postijopo.
Alkoi heti kiinnostamaan, että missä kunnossa se on, ja voisiko sen korjata ajokäyttöön. Ajelisin.

Lapsena ajelin Tunturi Ponilla, en ihan muista oliko se jo ostettu isosiskolle ensin, vai olisinko saanut ihka oman pyörän.
Joten muiden jopomuistoja olisi kiva lukea : )


Jopon uusi tuleminen tapahtui v. 2000.


Lisää aiheesta :

Jopon kotisivut

kirja:  Miten Joposta tuli jopo - jokaisen polkupyörä

Viisuilua

Kuva: pihasoittajat.fi

Ketäpäs tässä ?
Yhtye Pihasoittajat, joka voitti Suomen euroviisukarsinnan v. 1975.
Edustuspaikkaa havittelivat Pihasoittajien lisäksi Marjatta Leppänen, Vesku Loiri, Danny, Dans, Kirka, Agit Prop, Maarit ja Pepe Willberg.

Pihasoittajien juureva folk-kappale Viulu-ukko menestyi aika hyvin, ollen seitsemäs Tukholmassa pidetyssä loppukilpailussa.

"Hei kundit, kuunnelkaa tuota vanhaa jammaajaa /

vie nuoret mukanansa vuosien taa /

jalka jyskyttää ja vuodet häviää /

ukko soittaa biisiänsä sytyttävää."

Ja sitten boksit tallentamaan, sillä tuo viisukarsinta -75, joka oli ensi kertaa väreissä, nähdään televisiossa Yle Teemalla tiistaina 8.5. klo 21.50.

Ja siitä viikon päästä, 15.5, katsotaan vuoden 1976 karsinta. Senkin voi jo ohjelmoida valmiiksi odottamaan : )

Nämä on niin nähtävä.

Making the Most of Plastics

Suomen ulkomaankauppaliiton julkaisema englanninkielinen vuosittainen ulkomaalaisille suunnattu ”vienninedistämiskirja” Designed in Finland esittelee mainoskuvin ja tekstein suomalaista designia. Mukana eri valmistajilta astioita, taidetta, koruja, kankaita, vaatteita, huonekaluja. Hienoja mainoksia, jotka hyvin peilaavat myöskin ajankuvaa.
Nämä kirjat ovat olleet minulle oikea löytö.

Tutkailun ja kiinnostuksen kohteena siis 70-luvun kirjat, en tiedä vieläkö ko. kirjaa tehdään. Jäljet loppuvat 90-luvulle. Kirjan nimikin muuttui: Design in Finland.

Vuoden 1972 kirjan kannessa on värikkäitä muovikipposia,
Melamine ware by Décembre Oy.

"Newcomer is Décembre Oy. The former's line made by Karhumuovi comes in six gay colours, round and square, gift-boxed little trays in durable melamine and handy mirrors in SAN plastic - all in simple, harmonius and refined style."

Melamiinisia tuhkakuppeja.

1970-luvun alussa Armi Ratia perusti poikansa Ristomatin kanssa Décembren. Tarkoitus oli tuottaa pienesineitä, samoja tuotantoon pääsemättömiä esineitä, joita oli karsittu Marimekon tuotevalikoimasta saneerauksen yhteydessä vuosina 1967–1969.
Ristomatti Ratian ja Hilkka Rahikaisen vuosina 1968–1969 suunnittelemia muovituotteita valmistettiin Karhumuovi Oy:ssä.

Teksti: Marimekko

Lämmönkestävästä melamiinista valmistettiin tuhkakuppeja sekä SAN-muovista salaattikulhoja ja muita tarjoiluastioita, käsipeilejä ja henkareita, henkari lasten- että aikuisten kokoa.

Käsipeiliä myytiin hyvin USAssa että Englannissa,

 mutta sitten Revlon kurja meni kopioimaan peilin...

/Tieto kirjasta Ristomatti Ratia "Paha Poika."/

Kuvassa myös salaattikulho.

Iltalukemiseksi suosittelen Ristomattia Ratian elämäkertaa.

Kirjassa lisää myös Décembrestä, joka tehtaili paljon muutakin kuin muovitavaraa, sekä tietysti Marimekosta ja Armi Ratiasta.
Olipa hyvä kirja muutes. Tuli aivan toisenlainen kuva herrasta, ei ollut ennenkään huono, mutta nyt parani vielä.