"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

10. tammikuuta 2020

Best of

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Miten tuo jouluaika meni niin nopeasti, tuntuu ettei enää ehdi oikein mitään. Hämmästelen miten mulla oli ennen aikaa ommella (ja pitää siitä blogia) ja vielä oli lapsikin hoidettavana. Vai onko niin että kun vanhenee, tekee vain sen mitä ehtii, eikä yritä yhtään enempää?

Viime vuoden paras kirppislöytö olikin vaikea valita, olisi monta, mutta nostan tällä kertaa esille vain yhden.

Tapio Wirkkalan taidelasimaljakko 3550, valmistettu vuosina 1952-59.
Tämä löytyi SPR Kontista kahdella eurolla. Ei ole signeerattu, joten jäänyt ehkä ainakin osittain siksi hinnoittelijalta tunnistamatta.
Tein kyllä varsinaisen täsmäiskun, sillä olin liikkeessä juuri kun tavaroita tuotiin hyllyihin ja sain maljakon suoraan kärrystä.
Minulla onkin tuolla Kontissa väijytystekniikka. Maleksisin siellä kerrallaan aika kauan että uusia tavaraeriä ehditään sinä aikana tuoda myymälän puolelle. Tai sitten käyn välillä toisella kirpulla ja palaan takaisin. Monet hyvät löydöt siis saanut ennen kuin ehtivät hyllyynkään.

Muistutan tuosta minun instagramtilistä kun se elää vähän enemmän kuin tämä blogi. Siellä kirppislöytöjä useammin varsinkin tarinoiden muodossa.

Hyvää viikonloppua, täällä etelässä jännätään että tulisiko talvi jolloin koululaisten ei tarvitsisi pakkohiihtää. Lunta kun siis ei ole.

29. marraskuuta 2019

Ilmaista Oiva Toikkaa

Kirpputorien SAA OTTAA- hyllyistä tekee toisinaan hyviä löytöjä.
Minulla on yksi suosikkipaikka, Nastolassa sijaitseva Missiokaupan kirpputori josta ei koskaan tule lähdettyä tyhjin käsin. Ilmaishyllyssä on hyvää käyttötavaraa, lautasista kukkaruukkuihin. Joukossa toisinaan kotimaista lasia ja Arabiaa, ehjää hyvää tavaraa.
Olen kantanut sieltä mm. sylillisen kotimaisia lasivateja, Merilasia, Humppilaa ja Lasiseppien tuotteita, Iittalan maljakon ja Arabian kynttilänjalan.
Tässä yksi päivä hyllystä löytyi kuitenkin paras aarre, Oiva Toikan Nuutajärven lasille suunnittelema lila maljakko. Maljakko on ollut tuotannossa vuosina 1965-1969.
Tämä oli vielä jännästi sen ison SAA OTTAA paperikyltin takana, nostin paperia ylös ja sieltä paljastui. En olisi varmaan huomannut, jos en olisi älynnyt katsoa paperin taakse.
Miksi maljakko oli sitten laitettu hylkytavaraksi? Kuten tuossa jo sanoin, muutakin nimilasia olen löytänyt hyllystä (tarroin/pohjamerkinnöin nimikoitu, joten tuotteen tunnistamisen puute ei voi olla kyseessä), joten taitaa olla hinnoittelijan oma tuntuma tuotteesta. On katsottu esim. että onpas ruma turha tuote, ei varmaan kukaan osta, laitetaan ilmaistuotteeksi.

Jouluista tunnelmaa kuvaan tuo yksi tänä vuonna löytämäni Weiste piipunrassitonttu (euron ostos), tämä on tosi hauska kun sillä on rillit! Se on kuin minä. Weisten tonttujen suhteen vaikuttaisi olevan aika normaali joulu, olen löytänyt neljä tonttuvanhusta tähän mennessä. Muita koristeita ei juurikaan mitään.

Mukavaa viikonloppua!

15. marraskuuta 2019

Jouluostos

Viime vuonna kirjoittelinkin soivasta joulukirkosta, nyt sain sellaisen myös itselleni. Kirkko löytyi Lahdessa avatusta uudesta Toivon Keskus kirpputorista (4eur), katsoin vain laatikon sisällön että mukana on kaikki osat, ja laatikko matkaan. Toki aina on riski ettei toimikaan kun sähkölaitteesta kyse.

No ihan sinältään ei homma toiminut, pistoke oli vanhan mallinen eikä käynyt pistorasioihin, eikä soittorasiakaan soinut. Ikkunassa olevat kalvomuovit olivat irtoilleet reunoista, niitä jouduin liimailemaan uudelleen. Laatikon mukana oli vanha made in Finland Airamin lamppu, se oli ehjä.
Isäntä otti asiakseen soittorasian puhdistamisen ja öljyämisen, sekä johdon vaihtamisen.

Nyt kirkko on kunnossa ja pauhaa Jouluyötä.

2. marraskuuta 2019

Joulun lähestyessä...


Näin kun alamme lähestyä talven suurinta juhlaa, otan jälleen iltalukemiseksi jouluisen nostalgiakirjan, Elina Teerijoen Hopeapeilin joulun
Tätä kirjaa en lue tai selaile koskaan muulloin kuin jouluna. Kirjan myötä pääsen lapsuuden jouluisiin tunnelmiin johon liittyvät koristeet, ruuat, tunnelmat ja tuoksut, sekä jännitys mahanpohjassa aattoiltaisin. Elinalla on joitakin niin samoja joulutapoja ja muistikuvia omista jouluistaan kuin minulla, aivan kuten varmasti monella 70-luvun lapsella. Tämä on oikea hyvän mielen kirja. 

Toinen joulukirja yöpöydälläni tulee olemaan Joulupuu on rakennettu, joulukuusesta, joulukoristeista ja niiden historiasta kertova teos.

Ja mitähän vanhoja joulukoristeita tänä vuonna kirpputoreilta löytyykään, toivottavasti jotain! Vielä en ole löytänyt mitään...



19. syyskuuta 2019

Oi Daisy!

Tämän vuoden Roosa nauha -tuotteet julkistetaan 24.9, mutta Arabian kampanjatuotteita eli mukeja on jo myynnissä.
Toinen uusista mukeista on Daisy, tuo kukkaisnaama, jonka Esteri Tomula suunnitteli lastenastiaston koristeeksi alunperin vuonna 1964.

Paitsi että muki on aivan ihana, niin ostan sen jo muutenkin hyvän asian vuoksi, naisten syöpien tutkimustyön tukemiseen.

Kuva: Arabia

15. syyskuuta 2019

Ambiente

Kirpputorin pöytäliinarekissä oli kauniin sinisen ja turkoosin sävyinen satiinipintainen kangaspala (3€), tunnistin sen monitaituri Timo Sarpanevan Ambiente kankaaksi.
Ambiente on kiinnostava pala Suomen painokangashistoriassa.
Idean uudenlaiseen painotekniikkaan Sarpaneva sai Rosenlewin paperitehtaan rikkoutuneesta painokoneesta joka roiski värejä hallitsemattomasti paperille. Eikö samaa voisi käyttää painokankaalle?
Tampellan Lapinniemen tehtaalla kankaan painaminen alkoi vuonna 1965. Painokoneen valsseihin liitettiin liikuteltava kisko johon kiinnitettiin ohjailtavia värisuuttimia. Painon aikana värejä voitiin vaihdella konetta pysäyttämättä. Väri puristui kankaan läpi, joten kankaan kummastakin puolesta tuli samanlaiset.
Näin Ambiente ei ole vain yksi ja samanlainen kangas vaan kokoelmaan kuuluu hyvin erilaisia kuvioita ja värisekoituksia, riippuen siitä miten värit on kullakin painokerralla ohjailtu kankaalle.
Ambiente kankaita tuotettiin vaatetusteollisuudelle, pöytäliinoiksi ja huonekalukankaiksi neljässä tehtaassa usean vuoden ajan, vuonna 1969 kangas sai American Institute of Interior Designersin kansainvälisen muotoilupalkinnon. Viimeiset Ambientet tehtiin Finlaysonilla kernikankaana 70-luvun alussa.