"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

13. syyskuuta 2016

Numero 5685


Riihimäen lasin sokerikko numerolla 5685 on kellanruskeaa lysterilasia eli myrkkylasia, joka oli aikoinaan muodikasta "taidelasia."
Hohtopinta syntyi kun lasin pinnalle ruiskutettiin metallioksidia. Punahohtoiset saatiin kirkkaasta lasista, sinihohto tummista, yleensä sinisistä lasiesineistä. Halutumpaa ja arvokkaampaa on aina ollut tuo sinihohtoinen lysteri.
Riihimäen lasi alkoi valmistaa lysterilasia 1920-luvun lopulla ja se lopetettiin 1950-luvun alkupuolella.

Sokerikon alla oleva Kuvasto-hinnasto on vuoden 1939 näköispainos.

Tällainen sokerikko kirkkaasta lasista oli meillä kotona joka päivä ahkerassa käytössä.

6. syyskuuta 2016

Riihimäen Kirsi


Tölkki tiiviökannella 2eur ja kynttilälyhty 50cent
Kun Riihimäen lasi lopetti puhalletun lasin valmistamisen 1976, alettiin pian kehittää pullotuotantoon tarkoitetuille IS-koneille sopivaa halpaa talouslasia Kotilasi nimikkeen alla.
Kirsi on Nanny Stillin konsultoima Kotilasi lasisarja, joka tuli tuotantoon vuonna 1983 ja sitä valmistettiin 1990-luvun alkuun saakka. Kansan suussa sarjaa sanotaan myös Kirsikaksi lasin kirsikkakuvion mukaan.

Tässä lueteltuna kaikki osat mitä siihen kuului:
  • pullo
  • juomalasi
  • pikari, kaksi kokoa
  • sokerikko, kermakko
  • kaadin
  • iso kulho
  • jälkiruokamalja
  • lautanen, kolme kokoa
  • tölkki tiiviökannella, kolme kokoa
  • kynttilälyhty
  • kynttilänjalka
Kirsin hinnoittelupolitiikka on aika mielenkiintoinen. Joillekin kalliimpaa koska hei onhan se Riihimäki, toisille taas lähinnä tusinatavaraa. Esim. jälkkärimaljojen hinta saattaa toisaalla olla 50cent ja toisaalla useampi euro. Kierrätyskeskuksessa kaadinta myydään hintaan 40eur. Ja on pitkään myytykin sillä hinnalla.
Mitään intohimoja minulla ei tähän puristelasisarjaan ole, kotona meillä oli joitakin sarjan osia, ainakin jalallisia pikareita ns. parempina laseina.

30. elokuuta 2016

Uusi ihastus

Olen nyt ihastunut saksalaisiin 60-70-luvun keramiikkamaljakoihin.

Kaikki alkoi turkoosista koristekuvioidusta maljakosta joka nökötti kierrätyskeskuksen hyllyssä. Kaunis.
Maljakon pohjassa on selvät tunnisteet joista pääsin valmistajan jäljille: Bay Keramik toimi Länsi-Saksassa v. 1933-n. 1971. Maljakon koristelusta päätellen se ajoittuu 60-luvulle.

Saksalaista keramiikkaa löytyykin kirpputoreilta yllättävän paljon. Nyt kun varta vasten osaan niitä etsiä, voi sanoa että joka kirppiskierroksella löytyy ainakin yksi. Mutta ostopäätökseeni vaikuttaa paitsi se että sen pitää ehdottomasti miellyttää silmää, myös hinta. Tässä olevista olen kaikista maksanut 1-2eur kappaleelta, ja kipurajana voisin pitää ehkä neljää viittä euroa jos löytyisi joku oikein ihana.

Nämä ovat Scheurich tehtaan esineitä, se oli 60-80-luvuilla yksi suurimmista Saksan keramiikan tuottajista, ja vienti oli sen mukaista myös.
Koriste on nimeltään Fabiola jota tehtiin pitkään mitä erilaisemmilla variaatioilla. Ehkäpä yleisin mitä olen täälläkin kirpputoreilla nähnyt.


Miten tunnistan maljakon saksalaiseksi, ja mistä voi päätellä miltä vuosikymmeneltä se on?
Maljakoissa on pohjassa jotain johtolankoja, yleensä ainakin viittaus saksaan tai tehtaan nimi. Googleen hyvä hakusana on esim. ”west german pottery."
Muutama alalle vihkiytynyt hyvä sivusto myöskin löytyy jo valmiina joissa on opastusta tunnistamiseen:
Gin-For's Odditiques
Ruotsalaisen keräilijän blogi: Tusen vaser


Tässä on tyypillinen Scheurich keramiikan pohjamerkintä.
Ensimmäinen numero on mallinumero ja jälkimmäinen maljakon korkeus.


Joka vuosikymmenellä on ollut erilainen koristelutyyli ja erilaiset värit:

-50-luku: vaaleat pastellisävyt, geometriset kuviot jotka vedettiin hennosti pensselillä

-60-luku: voimakkaat selkeät värit, käytettiin erilaisia kohokuvioita tai röpelöisiä karkeita kraaterimaisia pintoja, ns. laavalasite

-70-luku: väreissä dominoi ruskea ja oranssi, ja maljakoiden muodot olivat futuristisempia, leikkisiä, laavalasite myös edelleen suosiossa


Sininen on Scheurich ja vihreä Strehla


Näitä maljakoita kun olen nyt plärännyt netistä, muistin että mummolla oli saksalainen keramiikkamaljakko hyllyssään, muistan kyllä nyt ihan millainenkin. Anttilan tuoteluetteloista löysin vain yhden tehtaan (Strehla) tuotteita muutamalta vuodelta -70-luvun alusta. Olimmekohan kuitenkin täällä pohjolassa enemmän hennon lasin ystäviä? Lasimaljakot mitä yleisin lahja.


20. elokuuta 2016

Mäntyharjun lasi


Ostin vanhempia Avotakkoja Heinolan Retro Kesäkirppikseltä, vuodelta 1969, ja yhdessä oli Mäntyharjun lasin iso mainos. Todellakin, meillä on ollut sellainenkin lasitehdas aikoinaan.

Mäntyharjun lasi toimi vuodet 1968-71, koko toimintansa ajan se tuotti tappiota ja lopetettiin kannattamattomana.
Yhtiön tuotteita olivat puristamalla tai puhaltamalla valmistetut käyttö- ja koriste-esineet, mm. kulhot, lautaset, maljakot, sokerikot ja kermakot, kynttilänjalat, savukerasiat ja tuhkakupit.

Lasinpuhaltajia, hiojia tuli Humppilan lasitehtaasta jolla juuri Mäntyharjun perustamisen aikaan meni taloudellisesti huonosti. Uusi tehdas Mäntyharjulla houkutti kun Humppilassa puhallettiin vielä navetassa. Humppilalaiset palasivat takaisin siis hyvin pian, ja toimitusjohtaja lupasikin kaikille halukkaille mäntyharjulaisille heiltä vastavuoroisesti työpaikan Humppilan uudesta lasitehtaasta.
Taiteilijoina käytettiin tuttuja suunnittelijanimiä esim. Pentti Sarpaneva, Matti Halme, Eero Rislakki ja Tauno Wirkkala.
Yritys sai aluksi viennin hyvin käyntiin, mm. Länsi-Saksaan, Sveitsiin, Ruotsiin ja USA:an, mutta  hiipui hintojen kilpailukyvyttömyyden takia. Kotimaan myynnissä malliston suppeus ja kaupan ostajien varauksellinen suhtautuminen yrityksen tuotteisiin vaikeuttivat toimintaa.

Tunnetuimpia lasistoja ovat Rislakin suunnittelemat Katja, Lara ja Nina. Niitä tehtiin Mäntyharjun lopetuksen jälkeen vähän aikaa myös Riihimäen lasissa.

Avotakka 1969
Pallukkamaiset kulhot ovat Ninaa, pikkukuvassa lasistoa jostain syystä sanotaan kylläkin Troikaksi...hmm.
Katja ja Lara menee helposti sekaisin, Katjassa on esim. kulhon pohjassa kiertyvät viivakuviot, Larassa pistekuvioisia länttejä. Takimmaisena kuvassa Lara.

Tuotteet valmistettiin lyijypitoisesta kristallista, tuotemerkkinä oli NORTH CRYSTAL.

Katja karahvi


Lara karahvi
Kuvat: laatutavara.com




Avotakka 1969
Pentti Sarpaneva suunnitteli Mäntyharjun lasille kynttilänjalkoja meripihkan värisestä kristallista. Sarjaan kuului kolme erilaista: Pluto, Juno ja Jupiter. Eri kokoja. Kuvassa edessä Juno johon sopii myös halkaisijaltaan 5cm kynttilä, esim. pöytäkynttilä.



Vanhoja pikkuruisia mustavalkokuvia Mäntyharjun lasin tuotannosta voi katsella Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta (ELKA), laita arkistohakuun hakusanaksi Mäntyharjun lasi.

Tämä ELKAn portaali on muutes aivan mahtava paikka historian tutkijalle, matkan eiliseen voi aloittaa vaikkapa Aikakonetta selailemalla. (Aikakoneessa muutama iso kuva myös Mäntyharjusta.)



Tietolähteet:
  • Wikipedia
  • Lasitutkimuksia-Glass research XIV/Humppila lasitehdas tien varrella
  • Keräilijän aarteet-Koko kansan korut Pentti Sarpaneva
  • Avotakka 1969 nrot 10, 11


19. elokuuta 2016

Lahteen uusi retropuoti


Aiemmin Nastolassa vaikuttanut Retrosisko on muuttanut isommille apajille, Lahteen.

Retrosisko on yritys, joka myy aitoja värikkäitä ja hyväkuntoisia käytettyjä 60- ja 70-luvun astioita, tekstiilejä, vaatteita ja pientavaraa.

Pyöräilin putiikin ohi sen ollessa vielä suljettuna, mutta ahmin näyteikkunaa.
Osoite Vesijärvenkatu 42, kadun toisella puolella on Pelastusarmeijan kirpputori myöskin käyntikohteena.



17. elokuuta 2016

Askosta kuuluu


Hip hei, kesän kujeilut alkaa olla ohitse ja kivoja löytöjä kesän kirppiksiltä plakkarissa. Olin itsekin kolme kertaa peräkonttikirppiksillä myymässä, joten tilaa on tehty syksyn ja talven uusille löydöille.

Mutta ensin haluan esitellä kirjan jota odotan todella innolla.

Lahden kaupunginmuseo julkaisee syyskuussa uutuusteoksen Askon huonekalutehtaan tuotteista.

Asko-huonekaluja Lahdesta on laaja kuvateos, joka perustuu museon Asko-kokoelman valokuva- ja arkistoaineistoon. Kyseessä on perusteellinen katsaus suomalaisen kodinsisustuksen historiaan.
Kirja on paitsi kertomus lahtelaisesta yrityksestä, myös hakuteos omien perintöhuonekalujensa taustoista kiinnostuneille. Teoksen ovat kirjoittaneet museon kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen ja tutkija Päivi Vickholm.

Teoksessa on 400 sivua ja noin 900 kuvaa. Vau!
Onhan näitä kirjoja yleisesti suomalaisesta huonekaluteollisuudesta, mutta tästä mielenkiintoisen tekee hakuteosmaisuus, huonekalujen nimeäminen ja ajanjaksottaminen.

Välähdyksiä kirjan kuvituksesta katsottavissa täällä.

Laittakaahan teos kirjastojenne hankintalistoille, kirjaa voi ostaa Lahden museokaupasta tilaamallakin. Ilmestymispäivä 1.9.
Muoks* Hinta 59eur.