"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

26. tammikuuta 2012

Markalla monta merkkaria

Kuva: fazer.com
Merirosvoraha on Suomen legendaarisin irtokarkki, ja sehän tulee myöskin 70-luvulta, niinkuin kaikki parhaat jutut !
Chymos aloitti tuon irtokarkkibuumin ykköskarkin valmistuksen v. 1973. Uutuustuotteen suuri suosio yllätti valmistajan, eikä tuotetta tarvinnut sen enempiä mainostaa, vaan kuluttajat (lapset, teinit) löysivät sen ilmankin.
"Kolikon" koko oli alkuaan suuri, halkaisija peräti 3,5cm. Se olikin iso lätty lapsen suuhun kerralla laitettavaksi, mutta ei sitä oikein saanut palasiksikaan. Imeskeltävää riitti.
Merkkarin kokoa jouduttiin myöhemmin pienentämään pariinkin otteeseen kun raportoitiin tapauksesta, jossa lapsi oli tukehtua karkkiin.

Vuonna 1993 Fazer osti Chymoksen ja merkkaritkin menivät sinne. Hedelmä-merkkareita Fazer ei enää valmistakaan.
Ei nuo nykyajan merkkarit vaan maistu enää samalta....

Pitäisiköhän kokeilla näitä AITOJA merkkareita, kun luvataan, että on sama maku kuin 70-luvulla.

Oman kylän ainoa kauppa oli sopivasti koulumatkani varrella ja kymmenen pennin merkkareitahan sitä piti usein poiketa ostamaan. Ihan parhaita, vaikka hedelmä-merkkareitakin saattoi pussiin jokunen välillä valikoitua. Ruskeisiin paperipusseihin.
Salmiakin "nälkä" meni ohitse kyllä jo muutaman karkin jälkeen, ja loput piti säästää myöhemmäksi.
Jännä etten muista mitään muita irtokarkkeja tuosta kaupasta, vai olikohan muita siellä ollenkaan.

Lue täältä tarinat Fazerin Salmiakkisista vuosikymmenistä.


Lisää nostalgisia salmiakkisia makumuistoja salmiakkipakkausten kuvien kera Jukka Annalan kirjassa Salmiakki.

Muistatko esim. näitä vanhempia ja uudempia, Hopeatoffee pötköt, Diggiksen, salmiakki Pastirolin, Salmiakkipuikot (raekaramelli), Salmiakki-Patun (ärrältä), Aku Ankka salmiakkipurukumin ?

23 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Muistan miten kävin iltaisin kioskilla ostamassa maitoa ja palkaksi sain ottaa pari merkkaria. Ne olivat kyllä aika loputtoman riittoisia karkkeja. :) Ja kyllä nuo muutkin taitavat muistua mieleen, salmiakkipatu oli noista ehdotonta herkkuani. Hassua muuten, miten noiden karkkien maku nousee suuhun, jo nimen lukiessa.

Roz kirjoitti...

OI voi voi! Muistan nuo kaikki! Kymmenen pennin merkkareita ostettiin meiltä aina muovipussiin =). Sellaiseen pieneen, mihin mahtui hyvin yhdellä markalla. Korkeintaan kahdella markalla merkkareita. Sitten toiseen pussiin hedelmämerkkareita. Niitä kun laittoi yhtä aikaa suuhun, niin se oli taivas!
Hampaista vaan paikat napsahtelivat ja sitten sai nolona mennä hammaslääkäriin =)
Merkkari oli minun lempikarkki lapsuudessa, salmiakki-ihmisiä olen vieläkin.

Vera kirjoitti...

Merkkarit oli myös mun lemppareita. Muistan miten pettynyt olin kun niitä pienennettiin. Olihan niitä myynnissä sellaisia pienempiäkin, pahvirasiassa, joten en lapsena yhtään ymmärtänyt että eikö ne tukehtujat voisi syödä niitä, ja jätettäisiin isommille lapsille suuremmat merkkarit

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olin yksi, joka meinasi tukehtua merkkariin kioskilla. Sitä ei kyllä raportoitu mihinkään, mutta lopetti merkkarinsyönnin kuin seinään. Mutta aikuisiällä meinasin tukehtua pieneen askista otettuun karkkiin ja se vasta pelästytti! Ja kummastutti, että miten niin pieneen edes voisi tukehtua. Nykyään en syö karkkeja ollenkaan, paitsi tummaa suklaata joskus.

Pia kirjoitti...

Näillä sai hampaat rikki kun välitunnilla juostiin näitä ostamassa.Hammaslääkärin vaaleanpunaisessa kortissa oli monta "tuskallista aikaa". Nykyäänhän ne onkin vähän pehmeempiä ja ehkä pienempiäkin eikä maistu enää samalle.

Geisha kirjoitti...

Siis mulla on niiiiin ikävä noita kunnon salmiakkeja eli siis merkkareita. Tekis mieli tilata, mutta aika korkea postimaksu... Jos tilaat laitatko kommenttia oliko yhtä hyviä kuin ennen : )
-Sari

Katariina kirjoitti...

Eikö hedelmämerkkareita tosiaan enää valmisteta.. Tykkäsin niistä punasista. Vaikka suurin suosikki on silti salmiakkimerkkarit :)

Tupu Pupuna kirjoitti...

Hopeatoffee pötköjä olen niin monet kerrat kaivannut. Oli ihan ehdoton lemppari lapsena. Joitakin vuosia sitten tuota hopea toffeeta sai vielä pusseissa, mutta ei mausta voinut kyllä puhua samana päivänä verrattuna vanhoihin.

PrettyMade kirjoitti...

Punaisista merkkareista tuli kieli ihan punaiseksi. :)

Ja yks mitä todella kaipaa on sitruuna-, salmiakki- ja lakritsipommit...
Niitä syötiin kitalaki ja kieli miltei verillä! :)
Oijoi, nytkin alkaa kuola valua kun ajattelee sitruunapommin makua...

Kotoko kirjoitti...

Hopeatoffeen perään itken yhä. Se oli lapsuuden lempikarkki. :(

pikkuthti kirjoitti...

Jos tuo "vanhanajan merkkari" on se mitä Naantalista olen kerran löytänyt jostakin pienestä puodista, niin KYLLÄ! Se maistuu juuri oikealle <3

Suvi kirjoitti...

Kyllä, tulipas nostalginen olo ja nyt menisi aika mukavasti muutama merkkari mahaan :D

Anonyymi kirjoitti...

Nuo aidot merkkarit tosiaan maistuivat aidoilta, ainakin minun makuuni :) Ostamme niitä aina Naantalissa käydessämme. Suosittelen!

T. Undine

Kerttu kirjoitti...

Mie oon meinannu tukehtua merkkariin joskus pienenä, en itse muista mutta äiti varoittaa edelleen vaikka ikää jo 25v mun syödessä aavistuksenki isompia karkkeja että älä sitten tukehdu :D

mustakissa kirjoitti...

Kaikki muistissa ja maistissa. Kerättiin aina pulloja, että voitiin viedä kiskalle ja jos oikein lykästi, oli varaa isoon pussiin merkkareita:)

Uu-mummu kirjoitti...

Oiiii, merkkareita. Siis kaikkien aikojen parhaimpia karkkeja. 10 penniä maksoivat kappale. Ja se hopeatoffeepatukka...KÄÄK, kaikki hyvä lopetetaan.

Niina Oivi kirjoitti...

Joo, mä vedin neet merkkarit aina väärään. Kun oli nii hyviä! Mä mitn jaksanu imeskellä ;D

Mut siis selvisin, jotenkin, huomaat :)))

Hopeetoffeeta on ikävä.

anana kirjoitti...

Joo, ikilempparini merkkarini ♥
Nimimerkillä, myös kerran "läheltä piti"-tilanteessa.

KatiS kirjoitti...

Aidot merkkarit, hopeatoffee ja PrettyMaden mainitsemat pommit. Nam! Ei nykykarkit enää maistu samalta. Voi kun raaskisi tilata noita aitoja merkkareita, hinta on sen verran suolainen.

Sanne kirjoitti...

Suuta alkoi kihelmöidä, nam! Karkkimuisteloihini 70-luvun alusta kuuluu myös apteekista ostettu salmiakkijauho, kahta eri vahvuutta. Koko pihan lapset tökkivät sormiaan samaan paperipussiin ja imeskelivät niitä sitten nautinnollisesti...

Anonyymi kirjoitti...

Hopeatoffee ja tsinuski - näitä patukoita kaipaan!!!

Susse kirjoitti...

Kiitos vinkistä, puhuin postauksesi nähtyäni tästä innoissani kollegoilleni ja äsken sain synttärilahjaksi merkkareita monta pussia!! :D

Tickler kirjoitti...

Turun kauppahallissa "Vanha Turku" -kaupassa ja vastaavassa Naantalin vanhassa kaupungissa myydään vanhoja kunnon merkkareita ja autonrenkaita. Hedelmärahoja en ole vielä bongannut.

Ja eniten kaipaan Kissasalmiakkia. Laatikosta kuva löytyy tuosta Salmiakki-kirjasta. Varoitus: Kirja voi aiheuttaa kaipuuta menneseen.