"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

25. heinäkuuta 2017

Aurinkoon.

Oi joi, näitä nakukelejä vielä tälle kesälle odottelemme...

Tytöt nauttivat täysin rinnoin auringosta
vuoden 1974 aurinkorasvamainoksessa. (Kotiliesi)


22. heinäkuuta 2017

Jacobinon maljakko

Italialainen lasinpuhaltaja Armando Jacobino tuli Suomeen 50-luvun alussa Kaj Franckin kutsumana, ja hän opetti mm. Nuutajärvellä filigraanitöitä. Kumelaan Armando tuli v. 1959 ehtien pitämään jo hetken omaakin puhaltimoa.
Hänen töissään yhdistyivät taidokkaat italialaistekniikat sekä leikkimielinen kepeys. Hän valmisti vapaasti puhaltamalla, venyttämällä ja nyppimällä erimallisia maljakoita ja maljoja. Koristelutekniikkoina hän käytti rihla- ja piikkimuottia, nauhoja ja savuhuntuja. Tyyli oli aivan toista kuin suomipojilla.

Erityisen suosittuja ja nyt keräiltyjä esineitä olivat Jacobinon valmistamat erilaiset eläinhahmot, esim. pupu, kissa, ankka ja hevonen.

Armando Jacobino kuoli syöpään v. 1970 vain 48 vuotiaana, ja ura katkesi yllättäen kesken. Hänen vaimonsa Lea o.s. Ruohonen työskenteli myös Kumelassa.

Kuvan upean vihreä pallosäärinen maljakko on puhallettu rihlamuottiin, korkeus 29cm ja onkin painava mötikkä, tarpeen kaksin käsin pidellä.
Maljakko on ollut tuotannossa vasta Jacobinon kuoleman jälkeen, vuosina 1972-1976. (Eräiden tietojen mukaankin suunniteltu 1972, mutta miten jos kuollut jo 1970?)

Maljakko löytyi Kontista, mistä teen nykyään parhaat löydöt, hinta oli 5eur. Selvästikin luokiteltu hienoksi esineeksi, mutta ei kuitenkaan sitten ihan tiedetty mistä kyse.




17. heinäkuuta 2017

Finella sarjan paistinpannu

Arabian Uhtua-värisenä Seppo Mallatin muotoilema Finella -sarjan kannellinen paistinpannu tiikkivarrella. 
Inkeri Leivo suunnitteli Uhtua-koristeen v. 1982 ja sitä käytettiin sekä emaleissa että posliiniastioissa kun haluttiin yhdenmukaistaa astiat samaan sarjaperheeseen.
(Kattilahan mulla jo onkin.)

Jaaha, mitäs tänään kokkaillaan? Kalaa, lihaa, kasviksia?

Ei pöllömpi pelastus tämäkään paistinpannu, roskiksesta.



11. heinäkuuta 2017

Lusikkapelastus

Eko-pisteelle oli tyhjennetty ilmeisesti kuolinpesästä tavaraa. Ehkä jonkun vaarin varasto. Käyttökelpoista "jätettä" oli sekä metalleissa että lasissa.
(Lasijätteeseen ei saisi laittaa lasiastioita, mutta ihmiset järjestään niin tekee kun kuvittelevat että lasi kuin lasi.)

Pelastin kasan lusikoita. Alpakkaa 55kpl ja yksi hopeinen Chippendale.

7. heinäkuuta 2017

Nostalgianälkään

Iltasanomilla on menossa Juhlalehtisarja Suomen historiasta eri vuosikymmeninä, ja eilen ilmestyi 1970-luku.

Kannattaa nappasta kauppareissulla mukaan jos yhtään kiinnostaa!
(Myydään yhdessä Iltasanomien kanssa.)


4. heinäkuuta 2017

Pikkaisen oli taas halpaa

Erkkitapio Siiroisen Riihimäen lasille suunnittelema Kasperi -sarjan grogi- ja olutlasi 30cl. Piripintaan menee kuitenkin peräti 40cl kun mittasin.
Tuotannossa 1971-72.

 Pohjassa on myös "flower power" kukkanen.


Ja niin, lasit olivat kyllä oikeastaan lähes ilmaiset. 20cent/kpl, neljä lasia. Näitä onkin aikoinaan myyty juuri neljän lasin pakkauksessa.

Minulla on Kasperia myös pienempänä juomalasi kokoisena (20cl) myös se neljä. Niistä maksoin 2eur/kpl, joka oli jo sekin aika edullinen hinta.

Nyt vaan tarrat irti ja pesuun ja seuraavaa saunaolutta odottelemaan! Upeat lasit!

Tässä vielä Kasperin koko sarja:

Kotiliesi 1971



1. heinäkuuta 2017

Kontin alekuponki

SPR:n Kontti kierrätystavaratalon uutiskirje yllätti positiivisesti.
En yleensä tilaile mitään ylimääräistä roskaa sähköpostiin, mutta nyt tilasin kun kerran lykkäsivät siitä kassalla mainoksen kouraan.
Siitä tuli alekuponki kiitokseksi, -50% valitsemastasi tuotteesta. Ja ilmeisesti näitä rahanarvoisia etuja on tulossa myöhemminkin. Odotellaanpas.

Ainakin täällä Lahden Kontissa on harvoin yleisiä alennuksia. Ja jos on niin sitten vain joku tietty tuoteryhmä, vaatteet, astiat tai huonekalut esimerkiksi. Ei mitään Fidan tyylisiä Mylläkkäpäiviä.

Menin alekupongin kanssa katselemaan löytyisiköhän mitään. Vitriinitavaroissa oli muutama kiinnostava,  mm. Tamara Aladinin punainen Kielo-maljakko. Mutta maljakoita minulla on niin paljon, että oikeastaan valinta oli sitten lopulta helppo.

Nanny Stillin suunnittelema Grapponia -sarjan koristepullo. Tuotannossa 1968-75.
Ja hintaa pullolle jäi 20 euroa.



27. kesäkuuta 2017

"Ennen kuin puhvelilaumat valtasivat olohuoneet"

70-luvun suurikokoiset möhkösohvat puhvelilaumoihin on rinnastanut Taideteollisen korkeakoulun opettaja Marika Hausen. On kyllä osuvasti sanottu!

Tässä on katsaus 60-luvun loppupuolen sohviin, aikaan jolloin vielä oli linjakkaan ryhdikkäitä ja tiukasti verhoiltuja sohvia, mutta muhkeutta alkoi jo näkyä, ei kuitenkaan vielä niitä puhvelilaumoja. Television kasvava rooli vaikutti siihen, että entistä enemmän tarjottiin kokonaisia kalustoja: sohva, nojatuolit, sohvapöytä, tv-pöytä/hylly. Värejä alettiin käyttämään rohkeammin kankaissa, ja muotiin tuli maalattu kaluste ruskean tiikkikauden väistyessä. Palasohvat toivat muunneltavuudellaan myös helpotusta pienien asuntojen kalustamiseen.

Kaikki kuvat Kodin aitta 1967, sekä Kaunis koti 1967 ja 1968. Huonekalutehtaiden ja BAYER laatukuidun mainoskuvia, paitsi viimeiset Igor kuvat toimittajan tekemistä jutuista. Näyttäisi että Lepokalusto ei mainostanut ainakaan aikakauslehdissä.

Suunnittelijan nimi kerrottu jos tiedossa, ts. olen sen löytänyt. Ja nämä sohvat olleet silloin v. 67-68 aikalailla uutuuksia.
 Peem Monaco-kalusto


Peem George-kalusto
(Kankaana Dralon® ja ruokailuryhmä taustalla on nimeltään Tornado.)


Tuomikaluste Oy:n Konsuli


Vilka Oy:n Fennia-kalusto.
Suunnittelija Ahti Taskinen.


 Vilka Oy:n Finno nuorille pareille, huvilalle, motelleihin, poikamiehille, poikamiestytöille - kaikkialle iloiseen, nykyaikaiseen sisustamiseen.
Suunnittelija Pentti J. Wainio.


Peem Bagdad palasohva, suunnittelija Eero Aarnio.


Sotka Oy:n Korento, suunnittelija Tanu Toiviainen. Useita kangasvaihtoehtoja, tässä Metsovaaran Kukka, ja huomatkaa taaimmaiset kuinka puuosat maalattu.


Asko Hansa nahkakalusto, puumateriaali tiikkiä ja verhoilu aitoa nahkaa.
Ylellinen, mutta mainostettiin erittäin edullisena nahkakalustona.


Asko Mobile 100, nuorten huoleton ja rohkea kalustesarja.
Suunnittelija Esko Pajamies.
Tämänkin sai millä värillä vaan maalattuna, violetti on jo hyvinkin rohkea kun miettii 60-lukua...


Asko Kavaljeeri oli vuodesohvakalusto.


Asko Lissabon, eurooppalaistyylinen vientikalusto jossa palisanteriset puuosat jätettiin esille. Verhoilu plyyshiä.
 Samoihin aikoihin suunniteltu Askon Bonanza oli vähän samanlaisella idealla leveine puuosineen. Nämä kalustetyypit yleistyivät 70-luvulla kun muut tehtaat huomasivat jäljitellä.


Asko Paris sohvakalusto, väreinä myös mm. punainen tai vihreä.
Suunnittelija todennäköisesti Olli Borg.
Tuotannossa koko 1970-luvun.


Lepokalusto Igor-elementtisohva, suunnittelija Ahti Taskinen.
Keski- ja kulmaosa istuinelementtien lisäksi Igoriin kuului soitinkaappi, joka voitiin sijoittaa mihin kohtaan vain sohvaryhmässä. Kaapin ylälaatikossa oli tila levysoittimelle, alalaatikko erikoisrakenteinen levyjen säilytystä varten, varustettu valolla. 
Tämä oli ensimmäinen kalusto johon voitiin kodeissa yleistyvä levysoitin integroida.
Kankaana Marimekon Tamara markiisikangas.

Ahti Taskinen kertoo: "Pyrin suunnittelemaan esineitä jotka ovat omintakeisia, tarkoituksenmukaisia, kestäviä, sopusuhtaisia ja teollisesti valmistettavia. Olen piirtänyt satoja kalusteita ja lähelle tavoitteitani olen päässyt muutamissa tuotteissa. Igor-palasohva on yksi niistä."



Lisänä tietolähteet
kirjat: Lepo 60 vuotta huonekaluja
          Asko Huonekaluja Lahdesta
internet: Wikipedia
              Iskun tarina

24. kesäkuuta 2017

Emalitaivas kutsuu?

Tämäkin pelastus jätelavalta, tosin lähetän kannun jossain vaiheessa emalitaivaaseen. On niin paljon saanut siipeensä. Saa olla kesän pihalla, kukka-astiana ja koristeena.

Finella kaatimen on muotoillut Seppo Mallat, tuli tuotantoon 1973. Todella simppeli oivallus, lieriö johon taivutettu nokka.
Tehtiin yksivärisenä sekä kahdella koristeella, tämä tuntemattoman suunnittelijan Aurinkoappelsiini, sekä Gunvor Olin-Grönqvistin punainen Sydän valkoisella pohjalla.

Oikein hyvää juhannuksen jatkoa!

18. kesäkuuta 2017

Nuoren kodin perushankinnat 1967


Suosikkiaihe vanhoissa perhelehdissä on ollut astiastojen hankinta kun nuori aviopari muuttaa yhteiseen kotiin. On pohdittu paljonko mitäkin ja millaisia astioita ja ruuanlaittovälineitä tarvitaan.
Kuviin on koottu sitten malliesimerkkejä, sen ajan kotimaista käyttöastiaa, kippoa, kuppoa ja kattilaa.

Tässä on Kodin aitassa 1967 esitellyt kokonaisuudet.
Kuvissa huomioi varsinkin emalituotteiden käytön, emalista oli jo tullut kotitalouksien suosikkimateriaali, ja tuotanto vain kiihtyi tuosta vuodesta. Muovia ei näy vielä missään. Toinen huomio: voirasia. Enää ei sellaista paljon käytetä kun ei käytetä voitakaan. Ja ei unohdeta sirottimia suolalle ja pippurille. Vieläkö muuten löytyy mistään Arabian sarjasta nykyään, tehdäänkö niitä edes?

Nämä astiat on tarkoitettu käytettäväksi sekä arkena että juhlana. On ajateltu että tässä välttämättömin, ja jatkaa sitten tarpeen vaatiessa lisäosilla. Nuorilla kun ei vielä ole niin paljon rahaa laittaa kerralla. Vierasvara on kuitenkin otettu huomioon määrissä. Anoppi joukkoineen saattaa poiketa useinkin katsomassa miten nuoret pärjää...
Emalikulhot on tarkoitettu ruuanvalmistukseen että myös tarjoiluun. Ja siis kussakin kuvassa kahden henkilön tarpeet. Pärjäisikö nykyään vai onko liikaa?

"Helppo on kauniisti kattaa, kun on kaunista millä kattaa."

ROMANTTINEN ALI, mm. seuraavia:
  • Ali kahvi/teeastiasto, lautaset, kulhot, kannu, paistivati
  • Astor jalallinen juomalasi
  • Nuutajärven sokerikko+kermakko
  • Kastehelmi voileipälautaset
  • Finel emalimaljat ja -kattilat, kahvinkeitin (Pikku-Pehtoori)
  • Liekki kasari


KILTA-KÄTEVÄÄ
  • Kilta teeastiasto, lautaset, kannu, kulhot, vihannesastiat, paistivati
  • Valmu kahvikupit
  • Pomona purkit
  • Finel Vegeta jääkaappirasia
  • Finel kahvipannu
  • Finel emalikattila Neptun
  • Finel emalimaljat Tatti ja valkoinen
  • Nuutajärven näppyläkulho
  • Liekki paistivati, pata ja kasari


RUSTIIKKIA
  • Kosmos teeastiasto, lautaset, paistivati
  • Rustica juomalasit ja kaadin
  • Kultavanne kahvikupit (huom. kupit korvattomia)
  • Finel kahvinkeitin, Finel oliivinvihreät kattila ja kasari
  • Finel emalikulhot oliivinvihreä
  • Liekki pata
Kallein astiasto!

Mikä miellyttää eniten, minkä astiaston voisit kotiuttaa?


15. kesäkuuta 2017

Purkkikimara

Tässä on nyt eka satsi tavaroistani, jotka ovat kaikki pelastettu roskiksista, metallijätteistä.

Käsittämättömiä löytöjä kaiken kaikkiaan pois heitettäväksi.
Suurin osa hyvässä kunnossa, sydänpurkeissa on sisällä ruostetta. En laittaisi silti niitäkään roskiin kun päältä kauniit, koristeeksi käyvät.

Miten joku heittää Hangon keksin perhosrasiankin pois...?

Ruskea peurapurkki keskellä on Asessorin kahvisekoitusta sisältänyt, pakkaaja Kenia Oy.



TUKO Kutsu -kahvirasia, isompi koko.



Tästäpä en tiedä mitään, ei merkintöjä.
Retropurkki vain olkoon hän.



Ja nämä löytyi myös, onhan se vain metallikansi joo, mutta ovat kovasti haluttuja kavereiksi Riihimäen keittiötölkeille.
 Tietoinen ei heitä pois vaan myy tarvitsevalle.
 Isompi kansi sopikin 3 litran tölkkiini, pieni on ehkä litraseen.


12. kesäkuuta 2017

Arabia emalin Tonttumuki

Arabia Wärtsilän viimeisimpiä emalimukeja, Tonttu.
Aika harvinainen mukina, tonttukuvioisia kasareita ja kulhoja on liikkeellä enemmän.
Kuviota on oletettavasti käytetty kaikissa esineissä suunnilleen samaan aikaan, 70-luvun puolenvälin jälkeen.
Muki on muotoilultaan vähän erilainen kuin aiemmat "vanhat" mallit.
Sekä kuvion suunnittelija että mallin muotoilija tuntemattomia.

Minulla on nyt tällainen pienoinen emalimania päällä, useampi kiva juttu tullut ostettua kokoelmaan. Tonttumukista maksoin eniten, ehkä liikaa, 21eur 😛


Tonttukasari ja -kulho.
Kuvat: laatutavara.com


5. kesäkuuta 2017

Jorma Laineen ottimet

Turun Hopean taiteilijoista myös Jorma Laine suunnitteli erilaisia aterimia ja ottimia käsittävän sarjan.
Tämä sarja vuodelta 1976 on varmaankin jäänyt aika harvinaiseksi, ja ehkäpä Pentti Sarpanevan siron Pitsi-sarjan jalkoihin.
Pronssin lisäksi varsia tehtiin myös hopeasta.

On nimikoitu Jorma Laine Finland Bronze, sekä Turun Hopean leimoilla. Tosin kyllähän näistä heti käteen otettaessa huomasi että ovat arvokkaat, jo ennen kuin aloin tutkimaan leimoja. Eipä siinä hirveästi alkanut ihmettelemään että ostanko. 10 euroa tuntui aika kohtuulliselta summalta.

(Kuvia muista tämän sarjan aterimista Annmaris Huutokauppakamarin sivuilla.)



30. toukokuuta 2017

Pesuistuin eli bidé

ARABIA WÄRTSILÄ mainoskuva Kaunis koti-lehdessä 2/1971
"ELÄKÖÖN RANSKA!
Ranskanmaassa on esine, jonka nimi on bidé.
Kaikki suomalaiset eivät ehkä tiedä, mikä se on.
Mutta Pekka tietää, hän sanoo sitä pesuistuimeksi.
Hän on oppinut, että siihen ei heitetä likapyykkiä.
Ettei siinä pestä vain jalkoja, vaan ennen kaikkea alaruumista.
Ja sen hän tekee joka päivä.
Sillä alaruumis on yhtä tärkeä kuin kädet tai likainen naama.

Annetaan vain tunnustus ranskalaisille.
Sillä ihmisen puhtaudelle ja terveydelle pesuistuin on tärkeä asia."

Pesuistuimesta ei tullut Suomessa kuitenkaan mitenkään suosittua. Huomattiin, että käsisuihku ja wc-pytty ajaa saman asian. Erillinen pesuistuin vei myöskin kylppärissä tilaa. Mutta olihan se hetken muotiesine.


26. toukokuuta 2017

Mielenkiintoisia laseja

Njaa, laseja on kaapeissa kyllä, mutta olivat taas niin edullisia, että suorastaan vaativat hyppäämään ostoskoriini. Ja kaikkia laseja aina käytän mitä ostan.

Korkea lasi on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Tzarina. Tuotannossa 1964-1972.

Pienet lasit ovat Iittalaa, Timo Sarpanevan Helminauha, tuotannossa 1964-1973. 

Tzarinat 1,50eur/kpl
Helminauhat 1,00eur/kpl

Tzarinoista onkin jännä juoda, korkeus 17cm! Kaatumisvaara!

(Kuvattu vielä hintalaput pohjassa ja ennen pesua. Kaikki lasit uudenveroisia.)


20. toukokuuta 2017

Sarpanevan S-pata

Timo Sarpanevan suunnittelema ja Rosenlewin valmistama S-pata oli tuotannossa 1960-72.
Löytyipähän hieno pata.
Se oli pelästyttänyt jo monet ostajat. Ei kelvannut kenellekään. Hintakin oli jo tiputettu puoleen.
Mutta sitten marssin minä paikalle.

Ostohalut muilta oli vienyt padan sisällä oleva ruoste.
Mutta ei valuraudan ruostetta kannata sen ihmeemmin pelästyä, se ei mene pilalle ruosteesta. Johan sitä olisi ennen vanhaan heitetty kaikki padat ja pannut pois jos ruosteesta säikähtää.

Ei kun reippahasti ruosteen poistoon. Netistä löytyy monia ohjeita, joita sovelsin kaikkia. Terässvilla, teräsharja, karkean suolan hierominen karhunkielellä. Lopulta kun käsivoimat tuntui liian heppoisilta, laitettiin porakoneeseen pyörivä teräsharja.

Sitten pata piti rasvapolttaa uunissa possun silavalla. Siitä tuli tosi tosi paha käry, piti pyörittää ilmastointia monta tuntia täysillä sen jälkeen. Ja liesituulettimen suodattimet laitoin heti pesuun.

Että sellainen pelastus klassikko padalle, jonka seuraava paikka olisi saattanut olla metallinkierrätys...

Pata maksoi 8 euroa



19. toukokuuta 2017

Onko kaapissasi ruskeita 70-80-luvun astioita, niillä on yllättävää arvoa


Näin otsikoidaan Iltalehden vuoden takainen juttu.
Että vaikka täällä meillä eivät ole suosiossa, niin Jenkkilässä ja Japanissa on. Sinne suuntaan siis myymään ylimääräiset Ruskat?

Neljä vuosikymmentä valmistettu ikisuosikin viitan saanut Arabian Ruska astiasto ei ole tällä hetkellä suosittu, ja sen voi havaita jo ihan tarjonnasta kirpputoreilla ja netissä. Paljon myynnissä ja hinnat alhaiset.
Ruskaa on myös tehty niin pitkään, että sitä löytyy siksikin paljon, eikä arvo sellaisella tavaralla voi ainakaan nousta.

Ruska katettiin mäntyiselle pirttipöydälle kun muutenkin sisustettiin rustiikkisesti. Sellaiseen se sopikin.
Ihmiset tykkää nyt kepeämmistä ja värikkäämmistä astioista. Esimerkiksi Arabian puhalluskoristeisista kupeista.

Kiinnostus on vähentynyt myös muihin tummiin raskaisiin S-sarjan astiastoihin esim. Kosmos, Otso ja Ruija. Ruija oli tuossa Iltalehden videollakin.
Meillä on kotona Pirtti-sarjan kahviserviisi ja se on myös sellainen, joka ei ainakaan omaa silmää miellytä yhtään.
Mutta odotellaas taas että aika kuluu, voivat olla trendikkäitä myöhemmin kuten Iltalehden jutussa vinkataan.

Tässä on Ruskan hintoja alkuvuosilta, Sokoksen Kodin Kuvastosta vuodelta 1963.
Nykyrahassa rahanarvolaskurin mukaan teekannu 12mk maksaisi 25.15eur.



Minun ruskeaan keittiööni jotain ruskeaa välillä kuitenkin hiipii. Vaihtelen asetelmia, milloin on eri purkkia tai pannua esillä.
Pikkuinen teepannu on aika hiljattain ostettu. Se on Arabian GD 1-malli, mattapintaisella Kaarna koristeella. Kyljessä siinä on pienet pisteet joista puuttuu väri, valmistuksessa jo tullut kauneusvirhe.

Jep jep, ei tosiaan ole ruskea hinnoissaan...
Tosin luulen että tässä ei vaan ole tunnistettu tuotetta, Kontin hinnat tuntien olisi ainakin kymppi lisää muuten.
Leimat näistä on pohjasta yleensä lasitteen päältä kuluneet pois.

Viime aikoina Kontissa (Lahti) on ollut puutteellista tietoa monien esineiden tunnistamisessa, se on tietysti hyvä meille ostajille että hinnat ovat oikeasti kirppistasoa eikä antiikkiliikkeiden.



15. toukokuuta 2017

Kevät toi roskisdyykkarin

Kevät on aikaa kun ihmiset siivoaa torppiaan ja mökkejään, ja heittävät tavallista enemmän tavaraa roskiin.
Tässä yksikin ilta kun poika oli kaverinsa kanssa jätepisteellä (etsivät panttitölkkejä), tuli soitto että: "Äiti äiti täällä on retropurkkeja!"
Yleisimmät löydöt ovat juuri vanhoja peltipurkkeja, mutta myös Arabian emalia löytyy.
Kuvaan vielä koko köntän kun haalin tuolta kaapeista ne esille. (Tosin joka viikko löytyy jotain uutta...)

Mutta tässä on lauantain pikkulöytö.

Arabian Onnimanni kahvipannu 1,5litraa.
Kyljessä Leif Erikssonin v. 1972 suunnittelema Orient koriste.
Emali ja sisäpuoli ok, suuaukon reunuksessa paikoin ruostetta, pieni pala kannen nupin alaosasta pois.
Ei kuitenkaan ole minun silmissä vielä roskiskamaa.

9. toukokuuta 2017

Elämä on kaunis kuin perhonen

"Elämä on kaunis kuin perhonen, sanoo taiteilija Esteri Tomula, jonka kätten jäljet ovat tuttuja kaikille suomalaisille perheenäideille. Vaikea sairaus on runnellut hänen heiveröistä vartaloaan mutta hengen kauneus elää."

-Jaana nro 8/1966
Esteri Tomulasta (1920-1998) emme ole nähneet paljon kuvia, vaikka hänen nimensä ja tuotantonsa on tuttuakin tutumpi. Google kuvahakuun en saanut yhtään kuvaa henkilöstä Esteri Tomula.

Helena Leppäsen kirjassa Rakastetut Arabian astiat koristelijana Esteri Tomula piirtyy henkilökuva terävästä, hauskasta ja valoisasta Esteristä muiden kertomana.

Jaana -lehden juttu 50 vuoden takaa saattaa olla yksi harvoja haastatteluita joita Esteri on antanut.

Toimittaja kyselee mistä tulevat koristeiden aiheet, onko posliinitaiteilijan edessä ehkäpä kukka jonka kuvilla koristelee esineen? Esteri kertoo maalaavansa mielikuvituksesta, ensin luonnostelee kuvan paperille ja sitten maalaa yhden kupin malliksi.
"Eikö ajan mittaan käy raskaaksi kutsua mielikuvituksesta koko ajan uusia aiheita, käyttämättömiä malleja?"
"Uusien aiheiden keksiminen ei oikeastaan tuota vaikeuksia. Joskus ehkä kun johonkin vanhaan lautasmalliin halutaan uusi koriste...se on uusittu jo monta kertaa aikaisemmin...silloin saa joskus miettiä onko enää mitään keinoa tehdä tuosta esineestä uutta, vetävää, myyvää..."

Mutta joskus on pitänyt sentään tarkistaa tosiseikat, kalakuvioisesta Neptun emalikoristeesta Esteri kertoo näin: "Tähän minun piti katsoa mallia tietosanakirjasta. Me sisarukset näet myimme yhteisestä sopimuksesta kaikki koulukirjat heti kun niitä ei enää tarvittu!"

Esteri olisi toivonut suunnittelemansa Tatti kuvion peittävän koko emalikulhon, ylhäältä alas asti täyteen sieniä. Teknisesti se ei kuitenkaan onnistunut, koska siirtokuvaa ei voinut laittaa kulhon alaspäin kapenevaan pintaan ilman ryppyjä. (Kaikissa kulhoissahan kuvio on vain reunakoristeena.)
Jutussa Esteri kertoo myös harrastuksistaan, musiikin kuuntelusta, pianon soitosta ja virkkauksesta. Isoäidin neliöistä virkattu peitto näkyykin kuvassa. Seinällä on Birger Kaipiaisen tekemä vati, hän oli muiden Arabian työtovereiden lisäksi hyvin läheinen ystävä Esterille.

Esteri Tomula toimi koristesuunnittelijana Arabialla vuosina 1947-1984. Hän pääsi sinne suoraan valmistuttuaan Ateneum Taideteollisuuskeskuskoulusta.

Jaana 8/1966