"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

26. toukokuuta 2017

Mielenkiintoisia laseja

Njaa, laseja on kaapeissa kyllä, mutta olivat taas niin edullisia, että suorastaan vaativat hyppäämään ostoskoriini. Ja kaikkia laseja aina käytän mitä ostan.

Korkea lasi on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Tzarina. Tuotannossa 1964-1972.

Pienet lasit ovat Iittalaa, Timo Sarpanevan Helminauha, tuotannossa 1964-1973. 

Tzarinat 1,50eur/kpl
Helminauhat 1,00eur/kpl

Tzarinoista onkin jännä juoda, korkeus 17cm! Kaatumisvaara!

(Kuvattu vielä hintalaput pohjassa ja ennen pesua. Kaikki lasit uudenveroisia.)


20. toukokuuta 2017

Sarpanevan S-pata

Timo Sarpanevan suunnittelema ja Rosenlewin valmistama S-pata oli tuotannossa 1960-72.
Löytyipähän hieno pata.
Se oli pelästyttänyt jo monet ostajat. Ei kelvannut kenellekään. Hintakin oli jo tiputettu puoleen.
Mutta sitten marssin minä paikalle.

Ostohalut muilta oli vienyt padan sisällä oleva ruoste.
Mutta ei valuraudan ruostetta kannata sen ihmeemmin pelästyä, se ei mene pilalle ruosteesta. Johan sitä olisi ennen vanhaan heitetty kaikki padat ja pannut pois jos ruosteesta säikähtää.

Ei kun reippahasti ruosteen poistoon. Netistä löytyy monia ohjeita, joita sovelsin kaikkia. Terässvilla, teräsharja, karkean suolan hierominen karhunkielellä. Lopulta kun käsivoimat tuntui liian heppoisilta, laitettiin porakoneeseen pyörivä teräsharja.

Sitten pata piti rasvapolttaa uunissa possun silavalla. Siitä tuli tosi tosi paha käry, piti pyörittää ilmastointia monta tuntia täysillä sen jälkeen. Ja liesituulettimen suodattimet laitoin heti pesuun.

Että sellainen pelastus klassikko padalle, jonka seuraava paikka olisi saattanut olla metallinkierrätys...

Pata maksoi 8 euroa



19. toukokuuta 2017

Onko kaapissasi ruskeita 70-80-luvun astioita, niillä on yllättävää arvoa


Näin otsikoidaan Iltalehden vuoden takainen juttu.
Että vaikka täällä meillä eivät ole suosiossa, niin Jenkkilässä ja Japanissa on. Sinne suuntaan siis myymään ylimääräiset Ruskat?

Neljä vuosikymmentä valmistettu ikisuosikin viitan saanut Arabian Ruska astiasto ei ole tällä hetkellä suosittu, ja sen voi havaita jo ihan tarjonnasta kirpputoreilla ja netissä. Paljon myynnissä ja hinnat alhaiset.
Ruskaa on myös tehty niin pitkään, että sitä löytyy siksikin paljon, eikä arvo sellaisella tavaralla voi ainakaan nousta.

Ruska katettiin mäntyiselle pirttipöydälle kun muutenkin sisustettiin rustiikkisesti. Sellaiseen se sopikin.
Ihmiset tykkää nyt kepeämmistä ja värikkäämmistä astioista. Esimerkiksi Arabian puhalluskoristeisista kupeista.

Kiinnostus on vähentynyt myös muihin tummiin raskaisiin S-sarjan astiastoihin esim. Kosmos, Otso ja Ruija. Ruija oli tuossa Iltalehden videollakin.
Meillä on kotona Pirtti-sarjan kahviserviisi ja se on myös sellainen, joka ei ainakaan omaa silmää miellytä yhtään.
Mutta odotellaas taas että aika kuluu, voivat olla trendikkäitä myöhemmin kuten Iltalehden jutussa vinkataan.

Tässä on Ruskan hintoja alkuvuosilta, Sokoksen Kodin Kuvastosta vuodelta 1963.
Nykyrahassa rahanarvolaskurin mukaan teekannu 12mk maksaisi 25.15eur.



Minun ruskeaan keittiööni jotain ruskeaa välillä kuitenkin hiipii. Vaihtelen asetelmia, milloin on eri purkkia tai pannua esillä.
Pikkuinen teepannu on aika hiljattain ostettu. Se on Arabian GD 1-malli, mattapintaisella Kaarna koristeella. Kyljessä siinä on pienet pisteet joista puuttuu väri, valmistuksessa jo tullut kauneusvirhe.

Jep jep, ei tosiaan ole ruskea hinnoissaan...
Tosin luulen että tässä ei vaan ole tunnistettu tuotetta, Kontin hinnat tuntien olisi ainakin kymppi lisää muuten.
Leimat näistä on pohjasta yleensä lasitteen päältä kuluneet pois.

Viime aikoina Kontissa (Lahti) on ollut puutteellista tietoa monien esineiden tunnistamisessa, se on tietysti hyvä meille ostajille että hinnat ovat oikeasti kirppistasoa eikä antiikkiliikkeiden.



15. toukokuuta 2017

Kevät toi roskisdyykkarin

Kevät on aikaa kun ihmiset siivoaa torppiaan ja mökkejään, ja heittävät tavallista enemmän tavaraa roskiin.
Tässä yksikin ilta kun poika oli kaverinsa kanssa jätepisteellä (etsivät panttitölkkejä), tuli soitto että: "Äiti äiti täällä on retropurkkeja!"
Yleisimmät löydöt ovat juuri vanhoja peltipurkkeja, mutta myös Arabian emalia löytyy.
Kuvaan vielä koko köntän kun haalin tuolta kaapeista ne esille. (Tosin joka viikko löytyy jotain uutta...)

Mutta tässä on lauantain pikkulöytö.

Arabian Onnimanni kahvipannu 1,5litraa.
Kyljessä Leif Erikssonin v. 1972 suunnittelema Orient koriste.
Emali ja sisäpuoli ok, suuaukon reunuksessa paikoin ruostetta, pieni pala kannen nupin alaosasta pois.
Ei kuitenkaan ole minun silmissä vielä roskiskamaa.

9. toukokuuta 2017

Elämä on kaunis kuin perhonen

"Elämä on kaunis kuin perhonen, sanoo taiteilija Esteri Tomula, jonka kätten jäljet ovat tuttuja kaikille suomalaisille perheenäideille. Vaikea sairaus on runnellut hänen heiveröistä vartaloaan mutta hengen kauneus elää."

-Jaana nro 8/1966
Esteri Tomulasta (1920-1998) emme ole nähneet paljon kuvia, vaikka hänen nimensä ja tuotantonsa on tuttuakin tutumpi. Google kuvahakuun en saanut yhtään kuvaa henkilöstä Esteri Tomula.

Helena Leppäsen kirjassa Rakastetut Arabian astiat koristelijana Esteri Tomula piirtyy henkilökuva terävästä, hauskasta ja valoisasta Esteristä muiden kertomana.

Jaana -lehden juttu 50 vuoden takaa saattaa olla yksi harvoja haastatteluita joita Esteri on antanut.

Toimittaja kyselee mistä tulevat koristeiden aiheet, onko posliinitaiteilijan edessä ehkäpä kukka jonka kuvilla koristelee esineen? Esteri kertoo maalaavansa mielikuvituksesta, ensin luonnostelee kuvan paperille ja sitten maalaa yhden kupin malliksi.
"Eikö ajan mittaan käy raskaaksi kutsua mielikuvituksesta koko ajan uusia aiheita, käyttämättömiä malleja?"
"Uusien aiheiden keksiminen ei oikeastaan tuota vaikeuksia. Joskus ehkä kun johonkin vanhaan lautasmalliin halutaan uusi koriste...se on uusittu jo monta kertaa aikaisemmin...silloin saa joskus miettiä onko enää mitään keinoa tehdä tuosta esineestä uutta, vetävää, myyvää..."

Mutta joskus on pitänyt sentään tarkistaa tosiseikat, kalakuvioisesta Neptun emalikoristeesta Esteri kertoo näin: "Tähän minun piti katsoa mallia tietosanakirjasta. Me sisarukset näet myimme yhteisestä sopimuksesta kaikki koulukirjat heti kun niitä ei enää tarvittu!"

Esteri olisi toivonut suunnittelemansa Tatti kuvion peittävän koko emalikulhon, ylhäältä alas asti täyteen sieniä. Teknisesti se ei kuitenkaan onnistunut, koska siirtokuvaa ei voinut laittaa kulhon alaspäin kapenevaan pintaan ilman ryppyjä. (Kaikissa kulhoissahan kuvio on vain reunakoristeena.)
Jutussa Esteri kertoo myös harrastuksistaan, musiikin kuuntelusta, pianon soitosta ja virkkauksesta. Isoäidin neliöistä virkattu peitto näkyykin kuvassa. Seinällä on Birger Kaipiaisen tekemä vati, hän oli muiden Arabian työtovereiden lisäksi hyvin läheinen ystävä Esterille.

Esteri Tomula toimi koristesuunnittelijana Arabialla vuosina 1947-1984. Hän pääsi sinne suoraan valmistuttuaan Ateneum Taideteollisuuskeskuskoulusta.

Jaana 8/1966


5. toukokuuta 2017

Joskus kannattaa lörpötellä myyjän kanssa ♥


Katselin kierrätysmyymälässä mitä olisi tarjolla, ja ihastuin siistiin Finella kattilaan. Se maksoi 9,50eur.

Seppo Mallatin muotoilema Finella tuli markkinoille v. 1969
ja oli tuotannossa 1990-luvun alkuun asti.
Koriste on Uhtua 80-luvun alusta, tuttu myös Arabian posliiniastioista.

Kassalla aloin kehumaan että onpas hyväkuntoinen kattila, täytyyhän tämä ostaa. Siitä seurasi keskustelu myyjän kanssa:
"Tuolla takana on toinenkin kattila tulossa, kunhan nyt saadaan esille kun on niin likainen."
-"Ai jaa, onko se samanlainen?"
"Ei, se on korkeampi ja sivuilla kiertää kuin jotain köynnöstä muistaakseni."
-"Olisko mahdollista nähdä sitä?"
"Joo toki, käyn hakemassa."

Ja sieltähän saapui Vegeta kattila. Ja olin kuin huutokauppakeisari, vaikka pakahtuu innosta, ei saa näyttää että toisella on siinä mansikka kädessä! Myyjälle suurin harmi oli kattilan likaisuus:
"Tää on vain näin kamalan pöllyinen..."

Kurkkasimme kattilan sisälle, ja siellä oli käytön jälkeä, naarmua ja kellastumaa.
-"Minkähän hintainen olisi?"
"Niin mitähän se voisi olla, kukahan keksisi hinnan, se onkin vaikeeta sanoa hintaa. Mitäs me nyt keksitään sille?"
-"Olisiko se suunnilleen saman hintainen [Finellan kanssa], ei enempää ainakaan kun on pohjassa tota jälkeäkin?"
"Niin no joo, ehkä sitten sama hinta, sovitaan niin. Otatko kummatkin?"
-"Otan!"

Sitten kassakonetta näpyttelevä myyjä jostain syystä vielä tiputti vähän, oli kuullut kyllä koko keskustelumme.
"No laitetaan 18 euroa yhteensä."

Heillä ei siis ollut mitään käsitystä mikä kattila kyseessä, kolme naista siinä oli, eivät mitään nuoriso-osastoa edes, se oli vain "kattila."
Kuitenkin tuolla on vanhaa tavaraa kalliilla, (esim. Arabian Villiruusu kattila 35eur), ihan normaaleilla korkeilla hinnoilla, jonkun muun täytyy siis hinnoitella. Pelkäsinkin kyllä että lähtevät kysymään takahuoneesta hintaa, jos eivät vaikka itse saa sitä päättää.

Kattilan muotoilija on tuntematon, koriste on Esteri Tomulan käsialaa.
Vegeta kattilat tulivat markkinoille v. 1964-65, valmistettiin 70-luvun alkuun.

Mutta näin kivasti kävi, Vegeta valurautapohjalla, isoin koko 3,5 litraa ja ihan hyvässä kunnossa mielestäni, jokunen pistemäinen emalipuutos ulkopinnassa ja kuviossa sipulin kohdalla skraapu. Sisäpuolenkin sain vispiläjäljistä aika hyvin puhtaaksi, ja emaliin pinttynyt kellastuma lähtee esim. Universal Stonella.

(Kuvassa myös minun muut Vegatat, pienempi 2,5 litranen ohuella pohjalla, sekä kasari paksulla pohjalla.)


1. toukokuuta 2017

Iloista vappua!

Kuvaaja Volker von Bonin, Museovirasto-Musketti. Vuosiluku ei tiedossa.
Kaunis vappupäivän aamu tänään, lumimyräkän jäljiltä vielä lunta, mutta kevät saa luvan alkaa nyt!

Vappukuvana ilmapallon myyjä Kauppatorilla, kuva voisi olla noin 80-luvun alusta vesseleiden toppapuvuista päätellen. Kuva ei ole varmaankaan vappuna otettu vaikka löytyy vappukuvista Finna-palvelusta. Karvahatut ihmisillä päässä ja muutenkin on liian talvisen oloista ollakseen vappu.

Minä en lapsena saanut KOSKAAN vappupalloa tai markkinapalloa. Maalla asuvina kun jouduimme kulkemaan autolla joka paikkaan, ja kun sitä palloa ei saanut ottaa auton kyytiin. Se oli ihan ehdoton sääntö. Pelkäsivät että pallo räjähtää autossa. Ennen ilmapallot taidettiin täyttää jollain muulla kaasulla kuin heliumilla?

Ja on ne pallotkin muuttuneet, foliopalloissa suositut piirroshahmot ovat lasten suosikkeja. Pallo voi jopa "kävellä".
Meilläkin leijailee nyt katossa suuri Teletappi!



29. huhtikuuta 2017

Viikon löytö

Olen nyt päässyt vähän useammin kiertelemään kirpputoreilla, ja se on kyllä näkynyt "saaliin" määrässä. Löytöjä on tullut tehtyä todella paljon. Ja se on tiennyt sitä, että toisesta päästä pitää laittaa tavaraa kiertoon.
Tavaramäärä pysyy siten kuitenkin huushollissa aika vakiona.

Maljakon tunnistin kyllä heti Arabiaksi, lähdin vain hakemaan tietoa ensin väärällä suunnittelijalla, Kaarina Aholla. Hänellä kun on vähän samanlaisia lasitettuja fajanssimaljakoita.

Mutta tämä onkin Göran Bäckin suunnittelema.

MALJAKKO:
Suunnittelija Göran Bäck
Malli 388/2
Suunnitteluaika 1960
Tuotantoaika 1961-1965



28. huhtikuuta 2017

Lisää Arabian Esteriä

Kuva: arabia.fi

Arabia ilmoitti eilen tuovansa markkinoille lisää 70-luvun Esteri-kuvioisia astioita. Mukihan on jo nyt ollutkin liitettynä Suomi 100-vuotissarjaan.

Kauniita ovat, vaan luulen että meillä ei ole tarvetta yhdellekään uudelle osalle. Muki on kovassa käytössä kyllä.

Lue Arabian lehdistötiedote täältä. (Sieltä löytyy myös tuotteiden suositushinnat, tarjoilualustan "halpuus" ihmetyttää...)

25. huhtikuuta 2017

Naperoiden sadeasut

70-luvun väriterapiaa: Barbapapa sadetakki.
Settiin kuuluu myös kurahousut ja sydvesti. Väreinä vihreän lisäksi ainakin ruskea ja sininen.

Toinen kuosi oli Karhuherra Paddington, siitä meillä on ollut myös takki sekä kurahousut. Sydvestejä en ole nähnyt kuin kuvissa.
Olen myös kuullut kolmannesta, Vaahteramäen Eemelistä, mutta en ole nähnyt en kuvissa en luonnossa.
Kangas näissä on hyvin paksua ja kankeaa, sopii lähinnä paikallaan seisoskeluun.

22. huhtikuuta 2017

Pelastusprojekti

Kävin toteamassa epäilykset oikeiksi, kun kerroin että mummon mökistä taitaa löytyä Ilmari Tapiovaaraa.
Mökki on ollut asumaton 20 vuotta, ja sieltä on lapset ja lapsenlapset hakeneet tavaraa jos jotain ovat halunneet tai tarvinneet. Minäkin koluan sitä yhä, ja aina jotain kivaa löytyy.

Kuva: vntg.com

Olohuoneessa on ollut Laukaan puun valmistama Hongisto pöytäryhmä: pöytä, kaksi tuolia ja kaksi penkkiä. Toinen penkki oli mummolla kukkapöytänä, ja se varmasti kärsi jo silloin kosteudesta kun kukkien kasteluvedet lorahteli välillä ohitse.
Mökistä löytyi nyt vain yksi penkki. Loput osat on siskoni ottanut käyttöönsä, mm. toinen penkki on ulkona kukkaruukkujen alusena. (Varmaankin juuri se sama joka oli jo ollut kukkapöytänä.)
Pelastin sitten toisen penkin pian auton peräkonttiin.

Mäntypuista Hongistoa on valmistettu vuosina 1963-85, mummo oli kuulemma itse valinnut sen kun muuttivat ukin kanssa omaan mökkiinsä pois poikansa ja miniänsä jaloista. Elettiin 70-luvun alkua.

Aika kulunut pinta paljastui pesun jälkeen, penkki kunnostetaan hiomalla ja lakkaamalla, saa toivottavasti arvoisensa ulkonäön jälleen.


21. huhtikuuta 2017

Muumi löytö!

Juuri kun manailin, että mitään ei nyt löytynyt, kiepsasin vielä katsomaan yhden pöydän johon vanhempi pariskunta oli juuri tuonut tavaraa. Bingo!

Muumipoika, valmistusvuosi 1992-1997.
Hinta-arvio 80-100eur Muumimuki.fi-sivuston mukaan.
Reaalihinta arvioisin kuitenkin n. 60eur.

(Eilen löysin myös kolmannen Vegeta kattilan, mutta se on pienen tarinan arvoinen juttu.)



15. huhtikuuta 2017

Emaliastioiden ajoittamisesta

Palaan vielä tuohon emalikirjaan, josta sain uutta tietoa paljonkin.
Olen monesti ihmetellyt, että miksi kaikissa emalikulhoissa ja -mukeissa ei ole pohjassa mitään leimaa kun joissain on. On kyllä jäänyt ihan ostamattakin joskus tuote, kun en ole leiman puuttumisen takia ollut varma onko aito Finel... (Joulukellot kulho.)
Nytpä selvisi.

Finel tuotemerkki jäi pois silloin kun Wärtsilän Helsingin tehtaan Finel-emalituotanto siirtyi v. 1972 Järvenpään emalitehtaalle.
Siitä lähtien astiat merkittiin Arabian tutulla kruunumerkillä, ja tekstillä Arabia Finland.
Leimaus voi löytyä vain 70-luvun alkupuolen esineistä, sen jälkeen alettiin käyttämään tarroja. Ja tarrat ovat joko otettu käytössä pois, tai peseytyneet/kuluneet irti. Siksi on niin paljon emalia ilman mitään tunnisteita.
Mikäli tarra sattuu olemaan vielä kiinni, siitä voi sitten vielä tarkemmin ajoittaa vuosiluvut, aivan kuten muunkin Arabian tuotannon leiman perusteella.







1972-1975





1975-1981




Ritari kulhossa ei ole mitään leimaa, eikä voisikaan olla,
koska koriste tuli käyttöön vasta v. 1975. Kulhossa on siis ollut tarra.

Takana näkyvissä astioissa on pohjassa leima FINEL,
Sinivuokko koriste tullut 1970 ja Elisa 1969.

Tämä korkea kulho on alkuperäisesti suunniteltu salaattikulhoksi.
Ostos muutaman vuoden takaa maksaen 20eur.


13. huhtikuuta 2017

Uusi kirja Finel emalista

Kävin tänään "isolla kirkolla" kirjastossa, ja siellähän oli uutuuskirjoissa tällainen emalikirja josta olen ollut aivan autuaan tietämätön.

Kirjan kirjoittaja Liisa Laukka on muuttanut aikoinaan Ruotsiin, ja eläkkeelle jäätyään perustanut verkkokaupan www.jolisas.se, joka on keskittynyt 1900-luvun suomalaiseen lasiin ja posliiniin.

Kiinnostus värikkäisiin emali-esineisiin poiki laajan tutkimuksen, jonka satoa saamme nyt lukea hänen kirjassaan. Hän on saanut käyttönsä Designmuseon arkistoja, joista selvisi mm. monet emalikoristeet ja niiden suunnittelijat jotka ovat aiemmin olleet monen arvailun kohteena.

Silmäilin kirjan nopeasti, ja vaikuttaa hitusen laajemmalta tietopaketilta kuin samaan asiaan vihkiytynyt Helena Leppäsen Iloista emalia-kirja.
Varsinkin tässä Liisan kirjassa mielenkiintoinen osuus on tuo koristekirjasto, jossa on sellaisia koristeita joita en ole koskaan nähnytkään emalikipposten kyljissä. Kirja on myöskin hakuteosmaisempi, kun taas Iloista emalia-kirjassa on pitkä osuus Finelin historiaa.

Kaksikielisenä kirja on otettu varmasti innolla vastaan myös ruotsalaisten retroharrastajien piirissä.

10. huhtikuuta 2017

Viime viikon kirpulta



Viime viikolla löysin mm. sikahalvat Hackman Scandia aterimet, haarukat ja veitset kuusi kumpaakin.
Scandiaa on nykyään uustuotannossa vähän suurennettuina, mutta keräilen ja käytämme näitä vanhoja mieluummin. Nyt alkaa olla jo aika hyvä kokoelma.


3. huhtikuuta 2017

Kun ukki taskulampun osti

Suomi vastaan DDR

-Kotimainen taskulamppu on G. W. Sohlberg Oy:n valmistama AURI taskulamppu.
Tämän meriaiheisen lisäksi taskulamppujen kuvituksena oli mm. eri maiden lippuja ja liikennemerkkejä.
Sen enempiä en ala aiheesta höpisemään, kun niin hyvä faktapaketti Auri taskulampuista löytyy Aika Eilinen -sivustolta. Lukekaapa ihmeessä.



-Toinen lamppu, VEB Leuchtenbau Arnstadt -tehtaan ARTAS on vielä tutumpi.
60-70-luvuilla haluttiin viestittää että DDR:llä menee hyvin, ja siksi länsimaihin vietiin paljon itäsaksalaisia tavaroita. (Muistamme taskulamppujen lisäksi vatkaimet, silitysraudat, pölynimurit, hiustenkuivaajat, leivänpaahtimet, Narva valosarjat joulukuuseeen jne.)

Artaksia meillä oli kotona varmaan joka kädelle, teho olematon, juuri eteensä alas näki, mutta ei yhtään kauemmas kun saunapolulla pimeässä kuljettiin.



27. maaliskuuta 2017

Samettimaskotit

Muistatteko pienet vakosametista ommellut eläimet, joissa oli ripustuslenkki?
Taisi olla Made in China.

Minulla oli kaksi,
hahmoja en muista,
mutta värit oli pinkki ja turkoosi...vieläköhän ne löytyisi vintistä...?


24. maaliskuuta 2017

Ruskeat purkit

Valkoinen purkki ruskeilla palloilla on Chymoksen.
Nettihaulla löytyy tieto, että siinä olisi ollut Julia konvehteja.
Mutta hausta tuli myös kuva purkista (keltapalloinen vastaava), jossa oli alkuperäinen etiketti ja namin nimi oli SOLE konvehti. Sole viittaisi aurinkoon ja keltaisiin palloihin. Katso kuva täältä.

Jospa jollain olisi omin silmin nähty muistikuva mitä karkkeja ruskeapalloisessa on ollut, ja miltä vuodelta pallopurkit ovat?
Muoks* Juliat varmistettu 😊


No kulta-ruskea on ainakin tuttu, Viri kaakaohan se.
Ruskea purkki on tuttua valko-sinistä paljon harvinaisempi.

Purkissa erilaista on paitsi väri, myös se että kansi on kierrettävä.
Miksi erilainen purkki?
Löytyisikö vastaus etiketistä joka on jätetty kiinni?
Luulen, että se on tuo INSTANT, pikamaitokaakao.

(Ja jos jotakuta kiinnostaa hinnat, niin pallosta olen maksanut 1eur ja Viristä 3,50eur.)

21. maaliskuuta 2017

Lelu huutaa kuin palosireeni

"Hei mitäs tuolla näkyy?"
"Mää en nää mitään, mennään katsomaan!"


"Tultiin katsomaan, näkyy jäniksen jälkiä,
ja on kylmääää..."


Vanhoja kumileluja, jotka painettaessa vinkuu ilkeän kimeästi. Tänä päivänä näiden olettaisi olevan koiran leluja, mutta ei, ihan ihmislapset, jo vauvat näillä leikkivät.

Kaks´Plus oli testannut kumilelujen äänenvoimakkuutta v. 1975 ja voimakkaimmat äänet antoi pinkki jänis, siili ja muovipallo. Tulos oli 140dB kun leluja pidettiin sentin päässä korvasta, jäniksellä vielä 113dB kahdenkymmenen sentin päässä. "Riski saada sisäkorvavaurio on ilmeinen", sanoo dosentti Jauhiainen HYKS:n audiologiselta osastolta.

Nyt on leluissa jo tarkat säädökset myös siinä, että niin kovaa ääntä ei saa lähteä että se vahingoittaisi lapsen kuuloa. Ihan itsestäänselvyys.

Kaks´Plus 12/1975
Artikkeli: "Vinkulelut vaara kuulolle"



17. maaliskuuta 2017

Lisää lasipelastuksia


Iittalan Mitro olutlasit 35cl
Suunnittelija Tapio Wirkkala
Kirkas kiinnipuhallettu lasi
Tuotannossa 1977-78

Yksi lasi jalasta rikki, joten se roskiin. Hinnan voi laskea kolmelle lasille, ei paha sekään, paitsi että olivat vielä puoleen hintaan!
Netistä löytyi Mitro laseista myynti-ilmoituksessa tällainen juttu: "...Todella harvinaiset...Mitro on tosi vaikea löytää, tuntematon suurimmalle osalle kauppiaitakin. Oli niin lyhyen aikaa tuotannossa."

Tämä harjaantunut kirppissilmä kyllä tunnisti 😊



14. maaliskuuta 2017

Humppilan Ulpukka

Ulpukka vati
70-luku oli Humppilan lasitehtaan loistoaikaa, ja uusia esinemalleja suunnitteli mm. Tapio Wirkkalan veli, Tauno Wirkkala. Kuuluisaa Wirkkalan sukunimeä haluttiin hyödyntää Humppilassakin.

V. 1972 hän suunnitteli luonnosta ideoidun Kalevala sarjan, johon kuuluivat seuraavat esineet:
Revontuli malja
Ulpukka vati
Tokka vati
Aurinko vati
Mesiurut maljakko
Prisma maljakko

Revontuli malja oli sarjan suosituin. Revontulta, Tokkaa sekä Mesiurkuja valmistettiin jopa vuoteen 1987 asti.
Kirpputoreilla hyvin yleisiä myyntiartikkeleita, hintataso edullisesta hintavaan. Värilliset (ei ruskeat) liikkuvat parhaiten.




10. maaliskuuta 2017

Marimekko Unikko pöytä


Kaunis Koti -lehdessä 5/1970 on mielenkiintoinen katsaus sen ajan ruokapöytäryhmiin. On esitelty sekä isojen että pienempien tehtaiden malleja.

Nyt löytyi myös Unikko pöydälle valmistaja. Monestihan tätä pöytää myydään Marimekon omana tuotteena. Tässä näkee myös millaiset keinonahkaverhoillut tuolit siihen on kuulunut.

CARMEN
Valmistaja Lepokalusto Oy (Lahti)
Pöydän kansi palisanteria tai Marimekko-laminaattia, jalka maalattua tai kirkasta silumiinivalua.
Mitat: pöydän halkaisija 110cm, kork. 72cm.

Pöytiä on tehty siis myös muilla Marimekko kuoseilla, netistäkin löytyy kun haeskelee, Villikaali ainakin.

Ja tuon lehtijutun perusteella hoksasin, että meillähän taitaa olla mummonmökissä Ilmari Tapiovaaran ruokapöytä, penkki ja tuolit hylättynä. Laitan juttua kun käyn tarkistamassa ja kuvaamassa.

5. maaliskuuta 2017

Korunen saatesanoilla


Jotkut itsepalvelukirpputorit tarjoavat sellaista palvelua, jossa myyjä tuo omat tavaransa myyntiin, ja kirpparin henkilökunta hinnoittelee ja laittaa pöytään. Itseltä jää siis koko laputusrumba pois, eikä myöskään tavaraa tarvitse tuoda lisää myyntiajan aikana. Käy vaan sitten hakemassa tilityksen, ja usein myymättä jääneet tavaratkin voi lahjoittaa kirpparille. Helppoa?

Yksi kysymys tästä toimintatavasta herää: Osaako kirpparin henkilökunta hinnoitella oikein? Tavoite myyjällä lienee se, että tavara menee kuitenkin kaupaksi.
Yhtä tällaista kirpputoria seuranneena voin sanoa, että siellä ei ainakaan oikein osata. Kallista tuppaa olemaan, tavara ei liiku. Itsellä ei meinaa riittää edes mielenkiinto katsoa näitä pöytiä kun hintatason jo tietää.


Ja siksipä oli vähän yllätys, näköjään joskus lipsahtaa "väärä" hinta jostain syystä, koru on ostettu juuri sellaisesta pöydästä jonka kirppari on myyjälle hinnoitellut.
Kiitän ja kumarran.

Turun Hopea
Jorma Laineen pronssinen rannekoru
Leimattu BRONZE Jorma Laine FINLAND


2. maaliskuuta 2017

Lapsuuden härveleitä


Sukelsin taas Finna-palvelun vapaiden kuvien pariin.
Pihojen ja leikkipuistojen välineitä ajalta jolloin turvallisuusvaatimuksista ei vielä ollut juuri hajua.
Ai kauhea, kuinka me selvittiin edes hengissä!

Lapsia leikkipuistossa

Kanerva Teuvo  1973–1974
Museovirasto - Musketti
Kiipeilykaari, vain hurjapäille.
Nykyiset kaaret matalampia ja leveämpiä. Mutta juju sama.



Lapsia kiipeilytelineessä

Kanerva Teuvo  1971
Museovirasto - Musketti     



Lapsia uimarannan pyörivässä kiipeilytelineessä

Kanerva Teuvo 1966
Museovirasto - Musketti     



Lapsia leikkipuistossa

Kanerva Teuvo 1964
Museovirasto - Musketti
Karuselliin sai niin hurjan vauhdin että heikoimmat ravistuivat kyydistä pois.



Lapsia leikkipuistossa, tuntematon kaupunki

Kanerva Teuvo 1973–1974
Museovirasto - Musketti
Nykyään keinun istuinosan alapuolisen maan on oltava sellaista, että se antaa periksi tai joustaa kaikissa ilmasto-olosuhteissa kaikkina vuodenaikoina. Paljon käytetään kumista tehtyä ns. turva-alustaa. Talvi on haastava, ja keinut pitää poistaa talveksi jos maa ei vastaa vaatimuksia.
Ketjuissa on säädöksiä silmäkoossa, liian suurisilmäiset on suojattava muovein.

Vähän on ylikuormaa renkaassa?



Lapsia Kauppakeskus Heikintorin leikkipuistossa (Espoo)

Kanerva Teuvo 1971
Museovirasto - Musketti



Lapsia leikkipuistossa

Kanerva Teuvo 1973–1974
Museovirasto - Musketti     



Lapsia Puotinharjun Puhoksessa (Helsinki)

Kanerva Teuvo 1964–1973
Museovirasto - Musketti     



Leikkipuisto kerrostaloalueella

Bonin Volker von                                                      
Museovirasto - Musketti