17. marraskuuta 2017
Kunnes jälleen tapaamme
Tulipahan ihan tippa silmään kun tapasin tämän tonttuperheen kirpparilla.
Tässä on nimittäin tuttu sakki lapsuudestani, joka on vuosien saatossa hävinnyt mystisesti jonnekin. (Koira syönyt?)
No ei ole SE sama perhe kuitenkaan, vaikka samanlainen. Perheen pojallakin sama takakeno, pysyy pystyssä vain vaivoin. Hän ei kuitenkaan tarvitse sinitarraa jalkapohjiinsa kuten "veljensä."
Pieni tarina tähän joulukoristeeseen liittyy, siksikin se tuo niin vahvasti mieleen muistoja.
Elettiin 80-lukua ja tulin kerran myöhässä kotiin, kyläpaikassa oli mennyt pitempään, enkä ollut ilmoittanut siitä kotiin.
Vanhemmat huolesta mykkyrällä ettei ole mitään vain sattunut, autokolaria tms., jolloin palattuani sain aiheesta läksytystä. Siinä jonkun itkunkin tirautin, jolloin äiti lohdutellakseen näytti tonttuperheen jonka oli sinä päivänä ostanut: "Kato kuinka hauskat, eikö oo kivat?" 💓
Tonttuja on myyty Anttilassa, Anttilan joulukuvastossa vuodelta 1979 komeilevat kansilehdellä.
Hakusanat:
joulukoristeet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
On kivat ♥ =)
Oohhh! Tämä juuri samainen tonttuperhe on mun rakkaimmista rakkain joulukoriste juurikin 80-luvulta. <3 Enpä ole tainnut aiemmin nähdä näistä kuvaa missään. Kuinka paljon mä näillä leikinkään jouluisin... :) Terkuin, Mari
Ihana muisto! Ehkä tonttuperhe odottikin sinua!
Meilläkin oli nuo. Jaettiin siskon kanssa ja mulla on edelleen tallella isä ja tyttö.
Meillä oli tämä sama, se esitti perhettämme ja sen paikka oli pianon päällä. Muistaakseni Anttilan kuvastosta löysin sen viime vuonna joulukirjaa tehdessäni, vuosilukua en muista.
Meillä on joka joulu ekana esillä koko perhe ja niitten välissä pieni musta pata täynnä riisiä :)
Lähetä kommentti