"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

24. joulukuuta 2013

Lasten juhla


Sain kotoa lainaksi ns. perhealbumin, jossa on meistä lapsista valokuvia, mutta myös vanhempieni nuoruuskuvia, häät, lomamatkakuvia jne.
Mukava tutkia ihan rauhassa.

Harmillisesti mitään vuosilukuja kuvien viereen ei ole laitettu (oman lapsen albumiin laitan aina kuukauden ja vuoden), joten hiukan arvailuksi menee vuosien määrittäminen.

Tässä kuvassa johtolankana on musta pehmolelu, jolla punaiset tossut, saapasjalkakissa. Se löytyy nimittäin Anttilan vuoden 1971 joululahjaluettelosta.
Jos tämä on tosiaan vuoden -71 joulu, ikää minulla on 1v 9kk.

Nallet ja saapasjalkakissa ovat yhä tallella vintillä.

Samasta joulusta on useampi kuva, joka paljastaa senkin, että meillä onkin ollut jo tuolloin sähkökynttilät kuusessa. Mitä niille sitten lie käynyt, kun myöhemmin on poltettu tavallisia kynttilöitä, muistan sen hyvin.


Iittala mainos 1977
 ♥ ♥ ♥
♥ Tunnelmallisia jouluiltoja kaikille blogin lukijoille !♥
♥ ♥ ♥


22. joulukuuta 2013

Kuusi on koristeltu

Koristelemme joulukuusen aina jo useita päiviä ennen joulua, ja sitten toisesta päästä lyhennämme, eli kuusi lähtee pois heti uudenvuoden jälkeen. Vielä tällä viikolla löytyi kirpputorilta aarrelaatikko koristeita, jossa oli mm. Aarikan joulukuusenkoristeita.

Aarikka toi 70-luvun puolivälissä markkinoille puisia joulukuusenkoristeita. Pelkkä yksinkertainen puinen muoto mm. omena, sydän, enkeli, lintu, kello.
Nämä kuvissa olevat ovat uudempia ja huopakoristein modernisoituja versioita. Kuusessamme roikkuu lisäksi Aarikan kelloja ja enkeli.

 
 
 
 
 
 
Joulun söpöisin koriste, pieni enkeli kuusenkoriste.
 
 
 
 Tadaa, sain ostettua paketillisen Sarpanevan vanhoja pallokuusenkynttilöitä.
Kynttilät tulivat tuotantoon jo 1963 ja valmistus loppui -90-luvulla.
Kynttilöille olisi kysyntää kyllä vieläkin,
kun ihmiset omistavat paljon 70-80-luvun kynttilänjalkoja,
 joihin käy parhaiten vain tämä kynttilämalli.


19. joulukuuta 2013

Tunnista Roope-Setä



Roope rahakirstunvartija.
Roope on tulevaisuuden antiikkia, joten kannattaa ostaa talteen, mutta älä maksa liikaa, varsinkaan uudemmista.

Monen hintaista ja kuntoista on tarjolla.

Tarkista, että Roopen keppi on tallella ja rillit nenällä.
Tuo keppi saattaa jäädä huomaamatta, jos se on poikki.
 
Kansallis-Osake-Pankin Roope on alkaen vuodelta 1962, takin värityksenä on sininen tai punainen, arkun sivulla on kohokirjaimin KOP. Myöhemmin lukkoon alettiin merkitsemään pankin tuttu oravatunnus.
Roopea tehtiin myös isona jättilippaana sekä harvinaisempana kauttaaltaan pronssinvärisenä.

SYP:in ja KOP:in yhdistyessä Merita pankiksi v. 1995, Roope sai uuden takin ylleen, vihreän, ja uudet logot.
Lippaan käyttö loppui  v. 2001 pankkimyllerryksessä, jossa MeritaNordbankenista tuli Nordea.

Viime vuonna Nordean juhliessa 150-vuotisiaan, se järjesti lipasäänestyksen kaikkien aikojen suosituimmasta pankkilippaasta. Ylivoimainen ykkönen oli tietysti Roope, mikäs muukaan.

Tietolähde: Disney-keräiljän opas ja internet.

Lipas poikineen, linkkivinkki: Reima Pankin säästölipaskokoelma.



18. joulukuuta 2013

Akka ulos - ukko sisään


 Bambi säätalo vaikuttaa olevan uustuotantoa, uusi
 matkamuisto muovihärpäke Made in Germany.
(FIDAsta 1.50eur)
 
70-luvulla vanhempani reissasivat Itävalta-Sveitsi -akselilla
 ja tuliaisena oli samantyyppinen alppimaja, se oli puusta nikkaroitu,
kukat oli samettinukalla päällystettyjä,
 sellainen "hand made" paremmin tehty.
 
 Huonolla sadeilmalla ukko tulee mökistä ulos, ja hyvällä ilmalla akka.
 Ihan uskoin että näin käy.
 Tosiasiassa hahmoja liikutetaan kääntämällä savupiippua.
Mutta sellaisia säätalojakin on kait olemassa,
jotka toimivat oikeasti (ilmapuntareita).
 
Tämä oli taas tällainen "lapsuuden löytö", muistoja sieltä kaukaa : )
 
 Netistä löytyy kuvia hakusanalla "weather house."
 

16. joulukuuta 2013

Kotimaisia kuusenkoristeita


V. 1977 Kerttu Nurminen suunnitteli Nuutajärven lasitehtaalle 12 erilaista lasista joulukuusenkoristetta, ja vuodesta 1979 alkaen tehtiin myös erillistä vuosikoristetta.
Sarja kutistui kuitenkin niin, että vuodesta 1982 tehtiin enää vuosittaisen koristeen lisäksi vain viittä kuviota: enkeli, lintu, omena, sydän ja lumikide.
Kokonaan sarja loppui v. 1991.

Kuvan linnun ja omenan olen saanut lapsena, varmaan silloin heti kun tullut myyntiin, loput koristeet ostettu kirpputoreilta. Mansikka on vuoden 1982 vuosikoriste.

Kuusessa eivät kuitenkaan ole olleet, ikkunassa olen joskus riiputtanut.


Iittalan lasitehtaalla tehtiin 1986-87 Jorma Vennolan suunnittelemaa hiukan samantyyppistä kolmen koristeen sarjaa; kuusi, sydän ja lumikide. Myytiin pienessä pyöreässä lastulevyrasiassa silkkinauhan kera.
Muoks* Kuusi löytyi tekstin kirjoittamisen jälkeen kirpputorin ilmaispöydästä.


Huom ! Kerään ja ostan tuosta Nuutajärven alkuperäisestä sarjasta olevia koristeita, joita ovat ainakin joulukello, kuusi, pipari, possu, joulupukki, käpy, tähti.
Yliviivatut jo löytyneet.

6. joulukuuta 2013

TV:n joulukalenteri 50 vuotta



Vuoden 1963 Tähystäjätonttua on pidetty Yleisradiossa television ensimmäisenä päivittäisenä joulukalenterina, vaikka jo vuonna 1962  lähetettiin joulukalenteri, jossa luukusta päivittäin avautui piirroskuva.

Joulukalentereita eri vuosilta voi katsoa Elävästä arkistosta.

Teimme pojan 7v kanssa testin, että kuinka nuo vanhat ohjelmat ovat kestäneet aikaansa, ja mitkä ovat hänen mielestään parhaita.
Katsottavana olivat:

-Histamiini
-Kylli-täti
-Tähystäjätonttu
-Olga P. Postinen
-Miitta-tädin joulukalenteri
-Heinähattu ja Vilttitossu
-Tonttu Toljanteri


Parhaat olivat Miitta-tädin joulukalenteri 1990 (hassu, hauska),
sekä Kylli-täti (piirtää hyvin.)


Joulunpyhinä TV2 esittää koosteita joulukalentereista klo 9.30.

Entäs joulukalenteri nykyään ? Ei telkasta, vaan internetistä. Meillä suosikkeja vuodesta toiseen ovat Pikku Kakkosen ja Buu-klubbenin tehtäväjoulukalenterit.



1. joulukuuta 2013

Teiniprinsessa 1972


Ostin kirpputorilta taas nipun 60-70-luvun lehtiä, hinta vain 10cent/kpl, eihän niitä voinut jättää !
Paljon mukavia juttuja, kuten tämä :

Miss Universum 1975 osallistui jo 16-vuotiaana Me Naiset -lehden järjestämään Teiniprinsessa kilpailuun.
 Ei tullut voittoa, mutta hyvä kakkostila.


30. marraskuuta 2013

Etsitään kasarimuistoja


Hotelli- ja ravintolamuseo on käynnistänyt Kadonneen Kasarin metsästyksen, jossa etsitään 80-luvun ruokaan liittyviä esineitä, valokuvia ja reseptejä ensi vuonna avautuvaan Kasari! -näyttelyyn ja siihen liittyvään näyttelyjulkaisuun.
Kaikki muistot ovat tervetulleita, etsitään myös ajan keittiökoneita ja ruokapakkauksia, eli kaikkea ruokaan liittyvää.
Metsästykseen osallistuvat pääsevät mukaan näyttelyn kasarihenkisiin avajaisiin 28.3.2014.

Sivut : Kadonneen Kasarin metsästys

sekä  Facebook.

80-luvusta olen aika pihalla, en halua sitä juuri muistella, eikä herätä suurempaa kiinnostusta noin yleisesti. Mutta tähän osallistun, jos suinkin vaan löydän sopivaa materiaalia.


***
TV1:n Puoli seitsemän -ohjelman Retroviikko oli aika huono, liikaa turhaa löpinää asian vierestä, pikakelauksella meni osa, mutta Ellan 70-luku asu oli huippu !
Ohjelmaan liittyen ihmisten nostalgisia kotialbumikuvia on lähetetty facebook sivulle.

 
Kuva: facebook.com/puoliseitseman
Ella, Miss Eurooppa 1976 ja Mikko.


29. marraskuuta 2013

Nyt sytytämme kynttilän...

Näin joulun alla on kaivettu kaikki ylimääräiset kynttiläkipposet ja -aluset kirpputoreille myytäväksi. Ja kyllähän niitä onkin myynnissä.
Montako erilaista kynttilänjalkaa ihminen tarvitsee ?

Minä en tarvitse montaakaan, kun ei polttele kynttilöitä sisällä. Mutta tykkään kuitenkin nostella niitä pöydälle koristeeksi. Ja kotimaista, ehdottomasti.

 Wirkkala Ultima Thule kynttilänjalat + pakkaus 6eur.
Kuvan mukaan näissäkin poltettaisiin pieniä pallokynttilöitä.
Kiinnostaisi tietää tuotantoaika ? Designlasin hintakirjassa kerrotaan vain "valm. 80-luvulla."
 
 
 
 
 Valto Kokko Poppa (Iittala 1982-1991).
Hyvin osuva nimi, koska meidän murteella poppa tarkoittaa tulta, kuumaa, polttavaa.
2eur.
 
 
 
 Valto Kokko Snow Crystal (Iittala 1986-1989).
2eur.
 
(Valto Kokon puoliso Gittan Kokko,
muotoilija hänkin,
 pitää Helsingissä Lasikammari -myymälää.)
 
 
 
 Kerttu Nurminen Ulpukka (Nuutajärvi 1981-1986).
30cent.
 
 
 
Vähänpä on löytynyt vanhoja kuusenkoristeita, nämäkin sekalaisessa pallopussissa uusien joukossa.
Palloissa on koristesyvennys, heijastin. Takaa ovat läpinäkyviä, värillistä muovia. Kotimaisia Weisteen vanhoja reflektoripalloja.  
***
 
Jos suomalaisen joulukuusen ja kuusenkoristeiden historia kiinnostaa, lainaapa kirjastosta kirja Joulupuu on rakennettu (2009).
 
 
"Teos on oiva antiikin harrastajien ja keräilijöiden käsikirja; se esittelee kattavasti vanhojen lasi- ja ostokoristeiden koko kirjon ja suomalaisen koristevalmistaja Weisteen tuotannon. Kirja toimii myös oman kuusen koristelun inspiraation lähteenä ja palvelee joulun perinteistä kiinnostunutta lukijaa.
 
Kirjan runsas kuvitus sisältää vanhoja joulukoristemainoksia, kotialbumeiden joulukuvia ja havainnekuvia. Myös keräilyharrastuksesta on artikkeli, ja lopussa on joulusanasto.
 
Joulupuu on rakennettu -kirja kertoo joulukuusen koko tarinan: missä olivat ensimmäiset kuuset, mistä se sai kynttilänsä, koristeensa ja mikä tekee kuusesta suomalaisen. MiIloin kuusi sai sähköt, millainen oli sota-ajan korsun joulukuusi tai miten muoti vaikutti koristeluun."
 


27. marraskuuta 2013

Revontulien loimua

Oletteko tutustuneet keväällä lanseerattuun Nanson Revontuli-mallistoon ?
 Ehkä ostanutkin jotain ?
 
(Revontuli on Lenita Airiston v. 1966 Suomen Trikoolle kehittämä design -mallisto, nyt uudelleen tuotannossa, aiheesta aiemmin, plus vanhoja kuvia blogissani täällä ja täällä.)
 Syksyn mallistossa on tämä velourmekko/tunika Noitarumpu,
jonka haluaisin mallistosta eniten.
Hinta 74,90e toppuuttelee sen verran,
että jään kuitenkin odottelemaan tammikuun alennusmyyntejä,
tai ehkä vinkkaan joulupukille....
 
Muoks* No niin, tämähän sitten myytiin loppuun niin nopeasti (M-koko), etten ehtinyt saada edes täydellä hinnalla.
 
Koko Revontuli-mallisto Nanson sivuilla.
 
 v. 1968 (Me Naiset)
 
 
 
Näin rohkeasti ollaan Revontulen kesä-froteessa v. 1969
(Me Naiset)
 
 


24. marraskuuta 2013

JL

 60-70-luvun suomalaisen modernin korun suunnittelijoihin kuuluu myös kultasepäksi v. 1950 valmistunut turkulainen Jorma Laine (1930-2002).
70-luvulla hän suunnitteli Turun Hopealle,
 materiaalina erityisesti pronssi ja hopea.
 
Erikoiset pinnat, kohokuvioisuus, geometrinen muoto, humoristisuus, ihmishahmot ja primitiivisyys olivat tyypillistä Lainetta.
 
Korut ovat useimmiten signeerattuja.
 
 
Hakusanalla "Jorma Laine" löytyy mm. tätä:
 
 
***
Hus & Rem Retron joulukuun numerossa on taas suomalaisuus mukavasti esillä, sillä juttua on juurikin näistä omista korusuunnittelijoistamme: Laine, Sarpaneva, Ikonen. Myös minulta pyydettiin kuvamateriaalia juttuun.
 


Lisäksi kerrotaan Ihanista IRAn peltipurkeista, kovasti ovat keräiltyjä ja haluttuja myös Suomessa. Niitä on myyty aikoinaan täällä marketeissa ja tavarataloissa.

Yksi harmittavin viimeaikainen "huti" oli Iran kukkakuvioisen turkoosin leipälaatikon meneminen kirpputorilla toiselle. Pikkaisen myöhästyin. Leipälaatikko olisi maksanut 10eur. Kirosin.

Hus & Hem Retroa voi tähyillä sitä myyvistä lehtipisteistä 3.12 alkaen.
Lehti on aina hyvä, tämä numero vielä erikoisen hyvä !

 

 

16. marraskuuta 2013

Aikamatka hotelli Viruun

Neuvosto-eestin 1970-luvun historia muuttuu eläväksi Taru Mäkelän dokumentissa:
Viru - tarinoita hotellista.
Dokumentti pyöri kevättalvella elokuvateattereissa ja nyt se nähdään jo televisiossa. (Saatavana myös DVD:nä.)

Maanantai 18.11 klo 21.30 TV

"Viru –tarinoita hotellista on moneen suuntaan aukeava dokumenttielokuva rakennuksesta, josta on muodostunut instituutio.
 Viru-hotelli on suomalaisten 1970-luvun alussa rakentama rakennus, jossa kolmen eri kansakunnan todellisuudet kohtasivat. Suomalaiset rakentajat olivat ensimmäisiä länsimaisia ihmisiä, jotka oleskelivat suljetussa Neuvosto-Virossa.
 Keskelle Tallinnaa noussut valkoinen jättiläistalo oli Intouristin vahvassa valvonnassa valmistunut hotelli, josta kuitenkin muodostui eräänlainen Troijan hevonen keskelle kommunistista komentotaloutta.
Elokuvassa lukuisat eri ihmiset kertovat suhteestaan taloon.

  Virolaisille itselleen Viru-hotelli edusti länttä, työpaikka siellä oli haluttu: Työn lisäksi rakennus tarjosi mahdollisuuden päästä kiinni etuisuuksiin, joita yhteiskunta ei muutoin tarjonnut.

 Dokumentti kertoo Viru-hotellin rakentamisesta, sen merkityksestä virolaisten porttina länteen, ja hotellin monimuotoisen historian haastattelujen ja vanhan filmimateriaalin kautta."

Tämä on hyvä ohjelma !


                            Etelä-Suomen sanomissa julkaistu juttu, kuva: facebook/viru-tarinoita hotellista
Hotellin kalusteet toimitti Lahden alueelta (Nastola) Lahden Lepokalusto ja rakennustöissä oli mukana paikallinen rakennusporukka. Paljon työmiehiä lähti Tallinnaan Itä-Suomen työttömyysalueilta.



Mielenkiintoinen hotelliaihe on poikinut jo aiemmin kirjan Aikamatka hotelli Viruun (2007), blogisti suosittelee myös sitä !

Kirjan esittelyn voi lukea täältä.








HUOM ! Olen lisännyt blogiteksteihin hakusanoja ja lisäksi joitakin yksittäisiä juttuja nostanut esille.
Tämä siksi että asiaa on niin paljon.
Blogin vanhatkin tekstit elävät, eli lisäilen niihin uutta, jos jotain tulee ilmi, myös kuvia lisäilen. Mm. häämuotiin hääpukukuvia.

Lahden kirpputoreista kysellään usein, nyt keräilen nekin nippuun, ja löytyvät omalla hakusanallaan.

Blogistin (lapsuus)kuvatkin löytyvät nyt haulla, sekä Lahti -aiheet. Ja paljon muuta, selailkaa, hakusanat siis tuolla sivupalkissa ->


10. marraskuuta 2013

Jälleen löytyi edullista Riihimäen lasia

Pyörittäen puhallettu maljakko Kielo,
kork. 20cm 
design Tamara Aladin,
tuotannossa v. 1974-76.
 
*** 
Lahteen tulevalle kirppisturistille suosittelen Launeella sijaitsevaa kirpputorikeskittymää,
kahdessa vierekkäisessä rakennuksessa kun on kierrettäväksi 6 kirpputoria:
 
FIDA
KONTTI
PELASTUSARMEIJAN KIRPPUTORI
KIRKKIS (myös itsemyyntipöytiä)
 
Itsemyyntipöydälliset:
Mestari-Kirppis
Launeen Suurkirppis
 
Helppo löytää ja ajella, keskustasta n. 3km Helsingin suuntaan,
Citymarketin ja Prisman välissä, osoite Ajokatu 65.
 
Hyviä löytöjä olen tehnyt varsinkin Kontista,
 sekä Kirkkiksen ja Suurkirppiksen itsemyyntipöydistä.
 
 

6. marraskuuta 2013

Urkki elää muistoissamme


"Pojat kerääntyivät 1960-luvulla Lahden urheilutalolle tutustumaan tyttöihin. Urkille tultiin musiikin takia, ja piilopullot olivat mukana. Jos tytöt haistoivat alkoholin poikien hengityksestä, saattoivat tanssit jäädä lyhyeen... "

Teksti: yle.fi                                             Postikorttikuva, foto A. Aaltonen

    Legendaarista Lahden urheilutaloa ollaan juuri purkamassa.
    Sileää pitäisi olla vuoden loppuun mennessä.
Tilalle rakentuu asuinalue.
 
Urheilutalon vanha osa oli kulttuurihistoriallisesti
ja rakennustaiteellisesti arvokas,
mutta ei painanut tämä vaakakupissa mitään,
kaupunginmuseo kuitenkin olisi halunnut rakennuksen säilyttää.
Ja kai sentään jokunen lahtelainenkin.

Jostain syystä lahtelaiset eivät alkaneet mitenkään kovaäänisesti puolustaa taloa kun purkupäätös tuli. Vaikka muistoja siihen liittyy yllin kyllin.
Ei ole montaa lahtelaista joka ei olisi talossa vieraillut. Rakennuksesta löytyi tiloja monille sisäurheilulajeille, käyttöaste talossa oli erinomainen. Lisäksi urkilla järjestettiin erilaisia messuja, näyttelyitä, kokoustapahtumia ja esiintymisiä. Tanssimaankin pääsi ja katsomaan bändejä.
Urkki on toiminut Namika Lahden kotikenttänä.
 
Urheilutalo valmistui keväällä 1957 lahtelaisen arkkitehdin Unto Ojosen suunnitelmien mukaan funktionaaliseen henkeen. Rahoja rakentamiseen kerättiin myös kaupunkilaisten taskuista erilaisin keräyskampanjoin, urheilutalon rakentaminen oli yhteinen voimainponnistus.

Tilaa tarvittiin kuitenkin pian lisää ja massiivinen laajennusosa, jossa mm. keilahalli, valmistui v. 1967 arkkitehtien Rajala ja Hälvä suunnittelemana vanhan osan päätyyn.
 
 Kuvauspäivä 31.10.2013
Pelihallin sisätiloissa rouhitaan.
 
 
 
Uuden osan seinän purku on alkanut tiiliverhouksen alas repimisellä.
 
 Foto: T. Lautamatti
 Urheilutalo puiston laidalla, postikorttikuva 60-lukua.
Nyt samasta paikasta kuvaaminen on mahdotonta,
 kasvillisuus puineen pensaineen kun peittää koko näkymän.
 
***
 

1. marraskuuta 2013

Kattilakaupoilla


K-ryhmittymän kaupassa kattilahyllyn äärellä v. 1972.
Äiti katselee keltaista Finella kattilaa (suunn. Seppo Mallat), lapsi on löytänyt mieleiset mini-skimbat.
Hyllyssä tuttuja kahvipannuja.
Aivan alhaalla pojan (vai tyttö?) takana näkyy tanskalaisen IRAn vihreää pitsikuvioista peltirasiaa. Jotain kuvioemaliakin pilkistää, kahvikuppimainos peittää vaan harmillisesti lopun hyllystä.

Hauska ajankuva ! (vaikka lavastettu)

30. lokakuuta 2013

Kumelan lasimaljakot


Kumelan lasitehtaan tuotanto on jäänyt aika vieraaksi, eikä niitä näe kirpputoreillakaan kovin usein myytävänä.
Käsittääkseni eivät myöskään nauti sellaista arvostusta kuin Riihimäen lasin tuotteet.

Kaksi maljakkoa ovat 60-luvulta, isompi (26cm) on mummovainaan peruja, ja pienemmän (21cm) löysin kaveriksi eilen kirpputorilta neljällä eurolla.
Maljakot ovat koristehiottuja ja maalattuja, toinen lilaan vivahtava ja toinen enemmän punainen.
Koriste vie ajatukset kyllä paljon kauemmas kuin 60-lukuun, hyvin vanhahtava tyyli.

Mummolla oli kaapin päällä paljon maljakoita, nykypäivänä jo hyvin arvokkaitakin. Suurin osa niistä oli merkkipäivinä saatuja. Maljakkohan oli aikoinaan tyypillinen lahja.
Ne otettiin alas pesua varten jokusia kertoja vuodessa. Kun mummo ei enää päässyt kiipeämään jakkaralle, minä nostelin maljakot hänelle. Loppuvaiheessa mummo ei enää pystynyt niitä pesemäänkään, joten sekin homma lankesi minulle. Varovainen piti olla.
Sitten perinnönjaossa maljakot napsi mukaansa ken halusi. Sopusointuisesti sulassa sovussa.


28. lokakuuta 2013

Kuun valloittaja

Tuttu E. Heleniuksen kangas, blogissanikin ollut pari kertaa esillä, mm. täällä.
Tässä Kuukivet velourina Finnwearin valmistamassa oloasussa.

Kangasvalmistajilta meni paljon samoja kankaita myös vaateteollisuuden käyttöön, joten ei mitenkään erikoinen tapaus.

Ostopaikkana Pelastusarmeijan kirpputori Lahti Laune.
Rinnuksissa oli aikamoinen vuosikaudet muhinut tahra, mutta otin riskin, kun vaate ei ollut kalliskaan (2eur). Tahra ei ihan kokonaan lähtenyt, mutta haaleni siedettäväksi.


24. lokakuuta 2013

Pronssikoru on muotikoru


Hannu Ikonen (1946-1991) aloitti ensin suunnittelemalla vaatteita ja huonekaluja, mutta pian korumuotoilu vei mennessään.
70-luvulla Ikonen suunnitteli turkulaiselle Valo-Korulle. Hänen tyyppillisin ja tunnistettavin korunsa kuvaa torvijäkälän pintaa monisakaraisine mykiöineen. Koruja tehtiin pääasiallisesti pronssista, jonkin verran myös hopeasta. Erilaisia jäkäläsommitelmia oli riipuksissa, sormuksissa, rannekoruissa, rintakoruissa, korvakoruissa...
70-luvun alkupuolella korut olivat ajan tyyliin isoja, myöhemmin pienempiä korukivin tehostettuna.

Suosittuja koruja meni paljon myös vientiin, mm. Pohjoismaihin.

Koruja ei ole signeerattu, mutta pronssikoruissa on useimmiten leima MADE IN FINLAND.

Sormus.
 
 
Riipus.


Koruja myytiin myös koko kansan alennustavaratalossa :



Anttila tavaraluettelo kevät-kesä 1976
Huom !
Riipus keskellä on kuvatekstin mukaan Kalevala-riipus (sormus näyttäisi kuuluvan samaan sarjaan),
 mutta Ikosen jäkälät tunnistaa hyvin.
Muoks* Kaikki kuvassa Ikosen suunnittelemia.



***



Äitini myi vanhat kultakorunsa romukullaksi. Sinne meni rannerenkaat ja paksut kultasormukset pois kaapista kuleksimasta. En päässyt hätiin.
Mutta tämä yksi sormus jäi, koska siinä oli niin kevyesti kultaista osaa, sormuksella ei siis ollut suurta romukulta-arvoa.

Nyt sormus kiittää kohtaloaan ja kulkee minun matkassani.
Valmistajan leima on kulunut pois, paikkakuntaleima menee Turkuun ja vuosi on H7=1961.
Sormukseen on kaiverrettu äidin etunimi ja päivämäärä jolloin hän täytti 20 vuotta.
Sormuksessa on aikakaudelle tyypillinen pitkänomainen muoto ja musta kivi.

Toinen sormus on ostettu huutonetistä,  Kultakeskuksen hopeinen kivisormus (mikä kivi?), vuosileima V7=1974.

Tykkään hurjasti käyttää sormuksia, jotkut samat on aina käytössä, ja toisia vaihtelen päivittäin tai viikottain.


22. lokakuuta 2013

Pienen putiikin verran retroa




Retrosiskolla - Seija Pernulla- on Nastolan Uudessakylässä omakotitalon autotallissa vuoden verran toiminut hurmaava pieni retroputiikki. Sisälle astuttaessa vastaan tulee nostalgiashokki. Myynnissä on hyvin kattavasti 60-70 -luvun pientavaroita, kankaita, vaatteita, astioita. Kaikkea ihanaa ja värikästä, oikea hyvänmielen kauppa.

Seija on aina ollut vanhan tavaran keräilijä ja retrofani, joten myytävää putiikkiin löytyi alkajaisiksi jo omista varastoista.


Paitsi tämän kivijalkamyymälän lisäksi Retrosisko kiertää myymässä mm. antiikkimessuilla, ja ajankohtaiset kuulumiset löytyvät Facebookista.


Retrosisko on muuttanut: Putiikki sijaitsee Lahdessa, Vesijärvenkatu 42