Käsittääkseni eivät myöskään nauti sellaista arvostusta kuin Riihimäen lasin tuotteet.
Kaksi maljakkoa ovat 60-luvulta, isompi (26cm) on mummovainaan peruja, ja pienemmän (21cm) löysin kaveriksi eilen kirpputorilta neljällä eurolla.
Maljakot ovat koristehiottuja ja maalattuja, toinen lilaan vivahtava ja toinen enemmän punainen.
Koriste vie ajatukset kyllä paljon kauemmas kuin 60-lukuun, hyvin vanhahtava tyyli.
Mummolla oli kaapin päällä paljon maljakoita, nykypäivänä jo hyvin arvokkaitakin. Suurin osa niistä oli merkkipäivinä saatuja. Maljakkohan oli aikoinaan tyypillinen lahja.
Ne otettiin alas pesua varten jokusia kertoja vuodessa. Kun mummo ei enää päässyt kiipeämään jakkaralle, minä nostelin maljakot hänelle. Loppuvaiheessa mummo ei enää pystynyt niitä pesemäänkään, joten sekin homma lankesi minulle. Varovainen piti olla.
Sitten perinnönjaossa maljakot napsi mukaansa ken halusi. Sopusointuisesti sulassa sovussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti