"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

2. lokakuuta 2013

Koko rahan edestä elämyksiä

Kuvat vanhoista postikorteista ellei muuta mainita.
Särkänniemi silloin ennen, tilaa riitti.
 
Huvipuistokesä ohitse, suuret ja pienet ovat saaneet kokea enemmän tai vähemmän elämyksiä, enemmällä tai vähemmällä rahalla.

Tänä kesänä puhutti erityisesti Särkänniemen uudistettu hinnoittelu, yksittäisille kohteille (Koiramäki, akvaario, planetaario, delfinaario) kun ei ollut myynnissä erillistä kohdelippua, vaan vaikka yhdessä niistä käydäkseen piti ostaa ”koko paketti” eli Särkänniemi avain, aikuiselta 35/37e.
 
Monet jättivät käymättä ja suuntasivat halvempiin perhekohteisiin.
Nyt Särkänniemi myöntääkin mokanneensa, ja lupaa hinnoittelun muuttuvan ensi kesäksi.

Vaikka uusi Koiramäki ja koko Särkkä jäi tältä kesältä meiltä näkemättä ja kokematta kun ei vaan ehditty, on Särkänniemi tähänkin asti ollut hyvä retkikohde monipuolisen tarjonnan takia.

Mutta mistäs kaikki alkoikaan...

Jo v. 1959 Linnanmäen huvipuistoa pyörittävä Lasten Päivän Säätiö ehdotti yhteistyötä Tampereen kanssa, josko sinne laitettaisiin huvipuisto. Asiasta innostuttiin ja paikkakin katsottiin Ratinanniemeltä, hanke herätti kuitenkin vastustusta, ja asia jäikin sitten vuosikausiksi pöydälle.
Kaupunginisillä oli muitakin ideoita Tampereen matkailun edistämiseksi, kaupungin johdossa oli kalamiehiä ja syntyi ajatus akvaariosta, ja eläintarhastakin, kun Puolan ystävyyskaupungista oli saatu lahjaksi kaksi leijonanpentua.

Eläintarha perustettiinkin väliaikaisesti tyhjään teurastamoon v. 1964, kun tarhan sijoituspaikaksi aiotulla Särkänniemen alueella oli vielä asemakaava kesken. Eläimille tuli kuitenkin teurastamosta lähtö v. 1972, kun epäsopiva paikka suljettiin mm. kiristyneiden eläinsuojelumääräysten takia.

Kuntapomojen vierailu Usassa v. 1962 ja käynti paikallisessa planetaariossa teki suuren vaikutuksen miehiin, ja seuraavaksi alettiin miettiä tähtiteatterin saamista myös Tampereelle. Planetaario sopisi näppärästi akvaarion päälle.

Ratkaiseva vaihe ideamyllyssä oli kaupunginjohtaja Erkki Lindforsin
vierailu Kuopioon v. 1965, ja kun seurue lounasti Puijon tornin (rakennettu v. 1963) pyörivässä ravintolassa. Lindfors, joka pyrki aktiivisesti kehittämään Tamperetta, päätti että kaupunkiin oli saatava pyörivä näkötorni, ja Puijoa vielä korkeampi !

Enää puuttui sopiva paikka, planeetaarion paikaksi oli aiemmin väläytelty Särkänniemeä ja kallioisena se kävisi myös tornille.
Siitä alkoi selkiytymään koko visio; alueelle rakennettaisiin akvaario-planetaario, näkötorni ja tilaa jäisi vielä sille eläintarhalle ja tarvittessa ajatellulle huvipuistollekin. Alueelle ehdotettiin hotelliakin.

Akvaario-planetaarion edessä on ulkoallas, jossa polskutteli Stuttgartin eläintarhasta lahjoituksena saatu hylje Wilhelmi jo avajaisista lähtien. Myöhemmin seuraan saapui kaksi hyljettä lisää ja kaksi merileijonaa. Hylkeet olivat aikansa vetonaula ja keräsivät paljon uteliaita katselijoita. Kuvissa ihmisiä kerääntyneenä altaan reunalle. Näsinneulaa ei ole vielä rakennettu.
 
 V. 1966 perustettiin Tampereen Särkäniemi Oy ja rakennusten suunnittelu sekä akvaario-planetaariosta että näkötornista annettiin arkkitehti Pekka Ilveskoskelle.

Pohjoismaiden ensimmäisen akvaario-planetaarion avajaiset olivat 25.4.1969, yleisömenestys oli paljon odotettua parempi, lippuja näytöksiin oli varattu pitkälle eteenpäin ja lisänäytöksiäkin piti järjestää. Alkuperäinen vuositavoite saavutettiin jo kolmessa kuukaudessa. Sisäänpääsy oli 2,50mk, mitä pidettiin hiukan kalliinpuoleisena, lapsilta 1mk.

Planetaariokoneisto hankittiin japanilaiselta Minoltalta. Projektorilla pystyttiin heijastamaan 6023 tähteä katon puolipyöreään kupoliin, sama määrä mitä voidaan hyvällä ilmalla nähdä.
Planetaariossa syttyi tulipalo v. 1972 ilmeisesti oikosulusta, kupolin tähtitaivas tipahti lattialle ja alkuperäinen planetaariolaitteisto tuhoutui.

Akvaario-planetaarion jättimenestys vahvisti uskoa entisestään siihen että Särkänniemeä kannattaa jatkokehittää matkailun vetonaulaksi.

 
 
 Akvaariossa oli 20 suurta allasta ja 21 pienempää liikuteltavaa allasta. Suomalaisia kaloja, että eksoottisia harvinaisuuksia, yli sata erilaista lajia.
 
 
 Lapsena olen saanut kalakirjan, jossa kerrotaan että useimmat kirjan kalat ovat nähtävissä Tampereen Särkänniemen akvaariossa.
 
 
 
Juttu jatkuu...
 

Tietolähteet:
Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.


2 kommenttia:

Roosa kirjoitti...

Kiva postaus, itse muistan hyvin Särkänniemen 70-luvulta, kävelimme vaarini kanssa katsomaan hylkeitä siihen planetaarion pihalle ja kesäisin kävimme lasten eläintarhassa.

Outi ♥ kirjoitti...

Olipas mielenkiintoinen juttu! Tuli paljon uutta tietoa, mistä en ollut kuullutkaan ennen, vaikka Särkänniemi on kovin tuttu paikka.