"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

26. lokakuuta 2017

"Hyi vitsi, miten voi olla noin ruma!"

Näin loihti sanomaan poikani, kun kaivoin kaapista järkälemäisen Anu Pentikin Kaamoskivi kynttilänjalan kuvattavaksi.

Kerroin aiemmin Pentikin alkutuotannosta täällä, mutta minulla ei ollut näitä omia Kaamoskiviä vielä silloin.
Anun signeeratut taideteokset oli katsottu kait Kierrätyskeskuksessa liian kamaliksi laittaa myyntiin, sillä nappasin ne mukaani SAA OTTAA -hyllystä.
(Tässä ruskeassa on tosin rikkoa kaulusrenkaassa, joka on voitu katsoa heikkoudeksi myynnissä.)
12 kynttilää saa sauhuamaan, taitaapi mennä meillä testiin terassille, tulee jo liikaa hiukkaspäästöä sisäilmaan.

Mutta sininen on täysin ehjä, viidelle kynttilälle.



1 kommentti:

Piri kirjoitti...

Edesmennyt anoppini oli saanut ex-miniältään joululahjaksi joskus ennen v. 1973 tuollaisen ruskean mötikän. Ei tainnut jalka olla anoppin mieleen, koska hän ei ottanut sitä mukaansa, kun muutti kerrostaloon maalta. Talo jäi asumattomaksi. Kynttilänjalka kyllä pääsi uuteen kotiin. Varkaat veivät sen mukanaan muun myytäväksi kelpaavan ohella.