Itsekin mietin asiaa usein mm. sitä miten pitkälle kaikki digitaalinen teknologia voi mennä, käyvätkö lapsenlapseni koulunsa jo pelkästään näpyttelemällä tietokonetta?
Löysin Kaks´plus -lehdestä vuodelta 1973 nuortenpalstalta kirjoituksen, jossa joku nuori pohti miltä maailma näyttäisi vuonna 2000.
Paikoin aika osuvaa, mutta onneksi ei olla menty vielä 20 vuotta myöhemminkään noin pitkälle.
Apua, vuosi 2000
Mä pelkään kun mä ajattelen vuotta
2000.
Mä pelkään tietokoneita, robotteja,
kelluvia avaruusasemia ym. tekniikan hienouksia.
Mä pelkään että ihminen suuressa
viisaudessaan on tuhonnut villieläimet, tappanut metsät,
saastuttanut vedet.
Luonnontuotteita ei ole enää kaupan.
Ihmiset syö keinotekoista massaa.
Yleinen lapsensynnytysoikeus on
poistettu, maailmaan syntyy erikoisristeytettyjä teknillisiä
neroja. Tällä tavoin estetään luovien taiteilijoiden
ym. tekniselle kehitykselle hyödyttömien jäsenten syntyminen.
Kaikkialla on kalseita rakennuksia ja ne on täynnä koneita.
Voi
apua, ei anneta ton kaiken tapahtua. Tyydytään vähempään. Miten
mahdottoman kaunis paikka maapallo onkaan. Miks ihmisen tarvii pyrkiä
pois täältä. Jos muilla planeetoilla on olioita, miks ne ei sais
olla siellä omassa rauhassaan ?
Ennen vuotta 2000 pitäis ratkaista
se, kumpi on tärkeempi, ihminen vai kehitys.
Annameri
Kaks´plus 1973
Lapsia kiipeilytelineellä Tervasaaressa 1969
Kuvaaja Volker Von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti