Ne mitkä jäljellä, ovat olleet käytössä lähinnä sukujuhlissa.
Tämä oletettavasti 60-luvun iltapuku kummipojan rippijuhlissa. Kuvassa myös rakkaita koruja, mummon rintaneula, ja äidin rannekoru jonka isäni oli ostanut äidille hyvin pian heidän aloittaessaan seurustelun.
Juhlissa asua kehuttiin kovasti, ja onkin suosikkini joka tulee pysymään kaapissa.
Kuva puvusta kokonaisuudessaan löytyy täältä.
Tämä siskoni 50-vuotisjuhlissa.
Perintökoruja myös tässä,
anopilta saadut Liisa Vitalin Pitsi-korut, 70-luvun aidot vanhat.
Yksi eri puku oli vielä tädin 70-vuotisjuhlissa, siitä ei ole autenttista kuvaa,
mutta se oli tämä pitkä Vanessa mekko.
Nyt syksyllä pari potentiaalista retromekkoa roikkui lahtelaisen Steinerkoulun hyväksi järjestetyllä kirpputorilla, ja kun koot olivat oikeat, nappasin mekot mukaani. Hinta kahdesta oli viisi euroa.
Toinen oli kotimainen tuotemerkillä Mekkomarja ja toinen ruotsalainen iltapuku merkkiä Smarty Modeller.
Tämä ei ole niin hienostunut malliltaan, mutta jotenkin niin ruotsalainen, kauluksellinen, edessä on liehukkeet jotka on kait tarkoitus solmia rusetiksi kaulan alle. Näin tein.
Jaa-a, aika näyttää tuleeko käytettyä missään vai ei.
3 kommenttia:
Kivoja kuvia! Nyt kyllä soisi, että rintaneulat tulisivat takaisin muotiin, ovathan ne aika kivoja, eikö vaan?
Sukujuhlat ovat oivallinen paikka käyttää vanhoja leninkejä. Voi olla ihan varma, ettei toista samanlaista lenikiä tule vastaan.
Minulla on yksi 1960-luvun lopulla äitini ompelijalla teettämä leninki. Laitoin sen äitini siskon 85-vuotisjuhliin. Poistin vain etumukseen kiittitetyn ruusukkeen.
Ihan nättejä nuo sinun leninkisi. Tuota ruotsalaista voisi keventää tekemällä mekosta lyhythikaisen tai jopa hihattoman. Kauluksen tarpeellisuutta voisi miettiä. Makuasioita tietty.
Ihania mekkoja! Varsinkin tuo eka! Itse taas lyhentäisin tuota uusinta löytöä. Hihat pitäisin, talvimekkoja on niin vaikea löytää;)
Lähetä kommentti