"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

12. huhtikuuta 2019

Pääsiäinen

Eipä löytynyt tänä vuonna yhtään vanhaa pääsiäiskoristetta, tai no perustipuja oli, mutta en niitä tarvitse yhtään. Jonkun Weisteen piipunrassinoidan tai sellaisen olisin huolinut.
Finnasta kävin hakemassa tähän muutaman vapaasti jaettavan kuvan, kuvat ovat Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista.


Minun lapsuuden pääsiäiseen kuului iso kämmenen kokoinen verkkokuvioinen suklaamuna. Tätini oli Fazerilla töissä, ja toi sieltä muutamana vuotena kultaiseen folioon käärityn munan. Se piilotettiin, ja sain etsiä sitä kuin jotain mahtavaa yllätystä. Mikään hirmuinen huippuhetki se ei ollut, sillä muna oli tehty tummasta suklaasta ja inhosin sitä enkä syönyt ollenkaan. Mutta sisältä tuleva sormus oli kuitenkin aina mieleen. En muuten tänä päivänäkään syö tummaa suklaata, yök.

Sitten tuo muna onneksi hylättiin, ja sain toisenlaisia pääsiäiskaramelleja, jotain tämäntapaisia lelu plus karkki yhdistelmiä.

Fazer pääsiäistipu karamellirasia

Kuva: Lappeenrannan museot


3 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Tuon ekan kuvan piippurassinoidan muistan. Siinähän oli suklaamuna keskellä. Taisin parikin tuollaista saada ja ne säilytettiin niin pitkään kunnes ranka oli niin muodoton ettei siitä enää kunnollista saanut.
Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle.

Veera kirjoitti...

Enää ei löydy markkinoilta suklaamunaa, jonka suklaa olisi sellaista tummaa. Valitettavasti.
Sellainen Hellaksen (sittemmin Leaf) suklaamunan tahtoisin myös, jossa suklaa olisi niin ”rapea”, että napsahtaisi rikki. Nykyään kun tuntuu, että kaikkien suklaamuniaan suklaat ovat samanlaisia, sellaisia ”joustavia” ja pehmeitä, ja kamalan makeita.

Eila kirjoitti...

Voihan lapsuus... Tuo piippurassihärveli on minullekin tuttu.
Silloin, kun olin aivan pieni, pääsiäismunissa oli sisällä kauniita sormuksia. Nyt on muovista roinaa, josta kootaan jotain epämääräistä parin viikon sisällä roskiin päätyvää.