Mekon syvin olemus osa 1

70-luvun muodista minuun kolahtaa eniten hamemuoti.
Takkimekot, leningit, juhlamekot, paitamekot, mitä nimiä niitä nyt olikaan. Kuosilliset mekot, värikkäät, kukikkaat mekot.
Mielipuuhaa on kirpparilla katsella ja ihastella vanhoja mekkoja ja katsoa tuotemerkistä kuka ne on valmistanut.
Kävin SPR:n kirpparilla tänään retromekkotangon läpi,
hinnat oli 5-18e.
Second Hand- liikkeissä päästään vielä korkeampiin lukuihin.

Tässä kaksi nettikauppaa jotka myyvät vintagemekkoja ja muuta vintagevaatetta, Yesterday Once More  (lopettanut)
ja Mekko.fi.


Minun kummallakin mummolla oli lähes aina päällä ns. rouvaleninki, tällainen myyntinimi polveen ulottuvilla kokohameilla oli. Niitä tehtiin myös suurina kokoina, 42-54. Näihin kirppareillakin törmää ehkä eniten, julmetun suurin ”mummomekkoihin.”.





Kuvassa Anttilan rouvapukuja, joissa "katseenvangitsijoina toimivat isot kaulukset."


















Lattiamittaiset romantiikkaa henkivät kukalliset tai muuten isokuosiset hameet oli silloin tavaramerkki. Juhlahameina enimmäkseen käytettiin, arkikäytössä epäkäytännöllisiä.


Tässä kolme kotikomerosta (äitini) löytynyttä maksipituista hametta.



Ostomekko Lollipop from Finland. Lollipop oli Jet-Junior Oy:n tuotemerkki.
(Ja kyllä, mekko on oikein päälläni, sauma tulee hassusti eteen.)




Itse ommeltu kreppipuuvillainen mekko. Varsin romantiikkaa henkivä.

Itse ommeltu kietaisumekko.

Paitapusero on 70-lukua merkkiä ROY, valkoinen kirjailtu paita lienee H&M tms, kirpparilta, laput leikattu pois.

Anttila mainosti v. -74 näin:

"Poimuhelmainen pitkä muotihame ensiluokkaisesta 100% puuvillasta.

Pestään hienopesussa, silitetään kosteana.

Tilaa tästä kesän juhlahame."

Essumekko, itse ommeltu, luulen että olen koulun kevätjuhlaan lähdössä, vuosi silloin ehkä -78.
Muodistettiin myöhemmin puolihameeksi ottamalla yläosa pois.

Jatkuu......