"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

17. kesäkuuta 2009

Nyt on aika







-oikaista pihanurmelle tai rantakalliolle tai parvekkeelle ja katsoa poutapilvien lentoa

-kulkea kesäpolulla paljain jaloin

-opettaa lapset uimaan -vaivattomasti se käy uimakursseilla, jos niitä on lähistöllä

-viedä Mustikin uimaan ja helpottaa sen kiinnipitoaikaa pitkällä juoksulangalla, varjoisalla makuupaikalla ja raikkaalla vedellä

-ostaa tehokas hara -rikkaruohotaistelukin on hauskempaa kunnon välineillä

-levittää kerros kasvuturvetta kitketyn kukkamaan pinnalle-se säilyttää kosteutta ja estää rikkaruohojen kasvua

-hankkia kesäkeittiöönkin kunnolliset työvälineet


-olla uuvuttamatta itseään juhannusvalmisteluissa

-muistaa vanha viisaus ”talo tavallaan” eli tarjota vieraillekin samaa yksinkertaista ja helppotekoista kesäruokaa kuin omalle väelle ja pyytää heidät apua tarvittaessa mukaan töihin

-pyhittää lepopäivä kesämökinkin elämässä, sieltähän voi lähteä vaikka juhannuskirkkoon




teksti ja kuva: Kotiliesi kesäkuu 1972




1 kommentti:

Yvonne RC kirjoitti...

Löysin tänne ystävän FB-linkin kautta. Enkä tahdo millään päästä irti, ei sitten millään, tännehän voisi vaikka jäädä asumaan ;-D. Joka "kuvaruudun" takaa löytyy aina jotain uutta ja sen takaa taas jotain muuta. Todella mukava blogi! Kesäkuussa 1972 olin juuri päässyt ylioppilaaksi ja hain opiskelupaikkaa. Suunnitelin, ompelin, neuloin, kudoin ja teetin vaatteita itselleni juuri siihen henkeen kuin monet sinun löydöistäsi. Viisi vuotta myöhemmin opiskeltuani sekä Porvoossa että Turussa päädyin kesätyön kautta Tukholmaan ja sille tielle jäin.

Kontaktit omaan Suomeeni katkesivat aivan liian paljon ja isänkielikin heikkeni pahasti. Aikaa ei ole vuosien varrella ollut Suomessa oleskelulle sen vertaa, että olisin päässyt oikein takaisin sisälle - aika kuluui yleensä niin tiukkaan vanhempieni kanssa että ystävät pääsivät hipumaan käsistä.
Kirppiksiä olen aina kolunnut minkä olen kerinnyt - myös "loma-Suomessa". Turussa asuessani ostin melkein kaikki "fiinimmät" vaatteet pelastusarmejan kirppiksistä (siihen aikaan minun lempitavarat olivat 30-40-luvuilta, ihania laatuja ja kauniisti laskeutuvaa crepe de chineä pilkkahintaan). Kaupasta tulivat tietysti kaikki raikkaat puuvillakankaat silloin ihan pakalta.

Olen vuosia yrittänyt löytää isestäni uskallusta kirjoitta suomeskikin blogia. Nämä sinun juttusi avasivat vallan ihmeelisesti ovet kaikenlaisiin muuttoa edeltäviin muistoihin. Tänne tulen kyllä palaamaan monesti vielä. Kiitos!