Grilli kuumaksi

Wärtsilän emalitehtaan johtaja alkoi suunnitella

innokkaana grillaajana omaa grilliä ja

suunniteltu tuotos todettiin niin hyväksi että se otettiin sarjatuotantoon.

Oli vuosi 1973.

Ideana grillissä oli ylösalaisin oleva kattilaa muistuttava kansi. Koska kansi on päällä grillattaessa,

ei tuuli tai sade haittaa
hiillosta ja lämpö pysyy tasaisena.

Meille (sekä monelle tutulle) tämä hehkuvan punainen grilli ostettiin pian myyntiin tulon jälkeen ja se palvelikin uskollisesti 90-luvulle saakka, jolloin pohja ruostui puhki.

Aina ei niitä hiiliäkään muistettu kaupasta ostaa, mutta ei hätää, männyn alta löytyi kuivia käppänäkäpyjä sytykkeeksi. Enpä enää niin tekisi kun karsinogeeniset aineet on päivän sana.

70-luvulla grillattava ruoka oli etupäässä lihaa ja makkaraa, muotiruokana olivat erilaiset lihavartaat. Saattoipa grillissä tiristä maksaa ja munuaisiakin.

Kasviksia ja hedelmiä ei vielä suuremmissa määrin grillissä valmistettu.

Ja nyt pääsi mieskin sinne "kyökin puolelle", grillaaminen oli miesten juttu.

Lucifer- grillejä Anttilan kuvastossa 1974, tuttuja myös nämä.

Alimmaista mainostettiin helposti mukaan kuljetettavaksi

handy- grilliksi, kuljetusasennossa matkalaukkumallinen.

Kummassakin grillissä suosittu varrastikku.