Näissä vanhoissa lastenhoito-oppaissa on ollutkin mielenkiintoista juttua !
Me Naiset- lehden Lapsilisä- vihkonen 1974, Kalle Österlund: Vauva ja sen hoito 1969 (kirjan painos 1978), Lena Bäckström: Vauvan hoito ja hoitovälineet 1970, ja sama uusittu painos 1980.
Todellakin henkiin on jääty ja omat hampaakin vielä suussa vaikka sokeri/hunajavettä lipitettiin vauvasta jo, puhumattakaan appelsiinituoremehuista ynnä muista nyt kielletyistä ruuista.
Retrovauvat- kirjan yksi kirjoittaja toimittaja Elina Teerijoki referoikin aiheesta KaksPlussan numerossa 3/2009 osuvasti jutussaan Ruokaa neljäntunnin välein.
Tölkkiruoka, oivallinen lisä vauvan ruokavalioon lomilla, retkillä, kiireisinä päivinä (1970)
Vauvatehdas
Synnyttyään vauvat hoidettiin lastenhuoneissa ja tulivat äitiensä luokse vain syöttöjen ajaksi. Muu perhe sai nähdä uuden perheenjäsenen lasi-ikkunan lävitse.
Äiti ei joutunut juuri lainkaan käsittelemään vauvaansa ja kun kotiinlähdön aika tuli annettiin valmiiksi puettu nyytti äidin tai isän kainaloon, minkä jälkeen sai selvitä yksin niin kuin parhaiten kotona taisi.
Terveydenhoitaja tuli kyllä kotikäynnille jo silloinkin.
Vauva ja sen hoito -kirjassa vuodelta 1969 jo kuitenkin mainitaan että: ”Ulkomaalaisia esimerkkejä noudattaen on meilläkin jo monessa sairaalassa siirrytty sellaiseen järjestelmään että lapsi on äitinsä vieressä.”
Aurinko hyväksi vauvalle
”On tärkeää saada auringonvaloa, koska se muuttaa ihossa olevan aineen valmiiksi D-vitamiiniksi. Vauvan nahka voi palaa kuten aikuisenkin, joten aloitetaan varovaisesti muutamasta minuutista ja annetaan aurinkoa koko vartalolle.
Jos illalla ei esiinny punoitusta voidaan seuraavana päivänä lisätä aikaa 5 minuutilla ja jatkaa siitä sitten eteenpäin.
Silmiä ei tarvitse erityisesti suojella, vauva ei katsele vapaaehtoisesti aurinkoa, vaan kääntää kyllä katseensa pois.
Pää on tosin hyvä suojata sopivalla aurinkohatulla tai myssyllä, jos vauva oleskelee pitempään kirkkaassa auringonpaisteessa, ja myssy saakin hyvin ola vauvan ainoa vaatekappale." (1969)
70-luvun vauvoille oli jo vaunut, sitterit (kantoistuin), kantoreput ja leikkikehät.
Kotimainen Pampesa Oy teki Nalle-sarjaan erivärisillä kankailla olevia lastenhoitovälineitä, ainakin rintareppua, hyppykiikkua ja sitteriä. Ne kaikki on ollut meillä ruskeana.
Kierrätyskeskuksesta löytyi todella epäergonominen muovinen vauvanistuin, istuinosa 90 asteen kulmassa, kerran taisin vauvaa siinä kokeilla. Aivan luonnoton asento.
Sama istuin onkin kuvattuna kirjan kuvissa (1970).
Kellarin tyhjennyksessä istuin tuli varmaan heitettyä roskiin kun en sitä enää mistään löydä. Olisinpa edes ottanut tuon norsukankaan talteen.
Isän rooli lastenhoidossa oli vielä vähäinen, he olivat ennenkaikkea perheentulon hankkijoita. Mutta tämäkin käsitys alkoi jo pikkuhiljaa murenemaan.
Lapsilisälehdessä 1974 sanottiin: Jotkut miehet on kasvatettu ajattelemaan, että imeväisten ja lastenhoito on kokonaan äidin työtä. Kuitenkin mies voi olla yhtäaikaa lämmin ja ”todellinen isä”.
Yle:n Elävästä arkistosta löytyneessä lapsille tarkoitetussa valistavassa 70-luvun Hyrrä-ohjelmassa psykologilukija ehkä vielä hiukan kummastelee vaippaa vaihtavaa isää sanoen :" Tämä isä on taitava isä -hän osaa vaihtaa vauvallensa vaipan !”
Toisaalta klipissä sanotaan kannustaen isiä ottamaan enemmän roolia lastenhoidossa, että imetys on ainoa asia lapsenhoidossa jota isä ei voi tehdä. Niinpä.
Tuo klippi kannattaa katsoa loppuun asti vauvanhoito-osioon, vaikka alun valistava puhe pitkästyttää ja naurattaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti