"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

1. lokakuuta 2012

Keltainen iglu mäntymetsässä



70-luvun alkupuolelta löytyy aika erikoinen asuinrakennelma,
8-kulmiokupoleista pystytetty puurunkoinen elementtitalo.
Ulkopuolelta elementit on päällystetty kangasmaisella lasikuituvahvisteisella polyestermuovilla.
Kupolissa ei ole yhtään pysty-tai vaakasuoraa pintaa.
Kupolin korkeus 3,6m ja 5m läpimitaltaan, niitä voi liittää yhteen rajattomasti ilman väliseiniä.
Katto ja seinät ovat samanlaisia, muovi-ikkunat ovat ylhäällä yli 2m korkeudella seinä- ja kattoelementtien rajalla.
Rakennuksen huoltoyksiköt (keittiö, wc, pesutilat) sijaitsevat pienemmissä välikuutioissa.

Taloa mainostettiin sanalla: "tosihalpa".
Neliömetrihinta 400mk (v. 1971.) (Vertailuna omakotitalo 600-700mk.)

Tämän Low Cost -talon suunnitteli arkkitehti Raimo Kallio-Mannila, koetalo jossa viisi kupolia, nousi Kirkkonummen Järsön kylään v. 1971.
Suunnittelija itse asui perheineen talossa.
Toinen silloin rakennettu Low Cost oli Keuruun posti(talo?).

Nähtävästi tulevaisuushakuisesta talosta ei tullut tämän enempää "menestystä",
koska mitään faktaa ei ole muista löytynyt.
Tuskinpa on enää Kirkkonummellakaan pystyssä.
Arvoitukseksi on jäänyt esim. talon talven- ja lumenkestävyys.


Esimerkki viisikupolisesta talosta.
Huoneita voi tarvittaessa jakaa väliseinin.



Lisää tietoa talon pystyttämisestä
 ja talon sisustuskuvia löytyy Avotakasta 11/1971.


 


5 kommenttia:

Suvenkeiju kirjoitti...

Melko karmea! :D

shelter@kolumbus.fi kirjoitti...

Vilahti näkyviin tuttu kuva ja talo Kirkkonummelta. Tässä hieman enemmän tekstiä siitä, tunnen tapauksen paremmin kuin kukaan muu.
Perheemme asui talossa toistakymmentä vuotta. Siinä toteutui eräänlainen utopia arkkitehtuurista pohjoisen luonnon helmassa. Metsäinen tontti oli todella viihtyisä ja talo suorastaan elämys. Voin panna näkyviin mm. jonkun sisänäkymän, jos se jotakin kiinnostaa. Talon valoisuus, sen avaruus ja sisäpintojen poimutetut vaneripinnat, niissä oli jotakin poikkeuksellista. Kolmio-ikkunat, 2,1 m kanttiinsa, yhteensä 16 kpl, avasivat huikean näkymän luontoon, yöllä tuikkivat tähdet taivaalla, aamulla pulputtivat mustat teeret pihakoivuissa.
Pankkimies lupasi lainaa, n. puolet normaalin talon hinnasta ja sanoi painokkaasti, että enempää hän ei anna. Onneksi ei tarvinnut pyytääkään. Rakenne oli luja, ei notkunut, oli tuulijäykkä ja ihan riittävästi eristetty. Sähkölaskut olivat pieniä.
Toki jossakin oli pihistetty ehkä liikaa, jossakin ehkä kohtuudella. Ikkunamateriaaliksi löytyi hinnaltaan kohtuullista, japanilaista 1 mm Pvc-levyä. Siitä taiteltiin kattoikkunat, kiinteät, 2-kertaiset. Ennuste oli huono, pimenevät 5 vuoden kuluessa, todellisuudessa olivat kirkkaat vielä 10 vuoden päästäkin. Entäs pesu? Sadevesi pesi ulkoa, ehkä joku pyyhki kerran pari sisältä. Kärpäsiä ja hyttysiä ei mennyt sisälle. Kukaan ei valittanut epäsiisteydestä, ehkä ikkunanryhmän alle sijoitetut ”viherkasvit” hämäsivät.
Ikkunasuunnittelussa oli kumminkin virhe, Kolmion alakärki ulottui liian alas ja pikku-tasakatolle oli vaikea saada kaltevuutta. Ikkunoista olisi pitänyt leikata saksilla min. 300 mm pois alimmaista kärkeä heti vuoden, parin kuluttua kun kittaustarvetta alkoi ilmaantua ja tehdä sinne varmat myötäkarvaan-liitokset. Se olisi ollut helppo homma. En osannut kuitenkaan hahmottaa tilannetta.
Toinen, ainakin esteettinen ongelma oli ulkoverhous. Puhtaassa luonnossa kun lentää kaikenlaista, siitepölyä esim. keväisin. Sadevesi piirteli hetkessä raitoja keltaiseen pintaan, emme alkaneet niitä kumminkaan pestä. Myös vanheneminen alkoi vähitellen näkyä. Parissa vuodessa olisi pitänyt tehdä päätös ja jättää keltainen kate aluskatoksi ja sipaista päälle esim. puupaanut, joita olisin sitten tervaillut 10 vuoden välein.
Paanuja ei silloin Suomessa myyty, itse ne olisi pitänyt värkätä, siinähän olisi ollut hieno homma. Mutta ei löytynyt näkemystä. 41 paneelia,, a´ 5m2 eli reilu 200 m2, tuskin se kovin hirveä hinta olisi ollut. Ja siinä mökissä asuisin vieläkin.
Ajattelin, että kehitän kyllä uuden rakenteen ja puretaan tämä, ennenkuin aikaa ja vaivaa kuluu turhaan. Mökki purettiinkin 90-luvun alussa. Sitä ennen olin juossut vuosikymmenen arkkitehtiprojektien perässä ja siirtynyt myös kerrostaloon. Laman ja minimi-asumismuodon myötä aikaa vapautui mm. kirjallisuuteen ja musiikkiin. Ja tulihan se uusi rakennekin, vaneripintainen sandwich- kuinkas muuten, testejä, koekappaleita, rakennuslupia omakoti-asukkaille, mutta erilaisten tyyppitalojen kopioita enimmäkseen. www.dominoblock.fi .
Mutta kun ikää on lähes 80 vuotta, jää kaikki muut hommat tekemättä jos muutto tulee Kirkkonummen Järsöön. Onko se sitten mikään vahinko. Ehkä niin pitäisikin käydä.

n i n n u kirjoitti...

Onpa kiva kuulla asujan kokemukset kiitos paljon !
Selvisi myös mieltä askarruttava mökin kohtalo.

Yves Buysse kirjoitti...

Hi, can I post this article on my facebookpage? Yves Buysse :facebook page
I'm a fan of all kind of plastic / fibreglass housing especially of Matti Suuronen.
This Low cost one is also really interesting.
I can understand and read a bit of finnish as I used to live in Finland for a while.
Minä rakastan sinun blogit!
Terveisia Belgiasta, Yves


n i n n u kirjoitti...

Yves, Of course you can post. Yes, this house is very interesting!