"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

12. lokakuuta 2012

Muistoja muistoja


60-luvun lopulla etsittiin uudelle avattavalle ravintola-baarille nimeä yleisöehdotuksin.
En tiedä mikä sai mummoni osallistumaan kilpailuun, mutta ehdotus oli hyvä, paras, sillä se voitti.
Ihan tuulesta temmattu tuo nimi ei ollut, vaan se liittyi paikkakuntaan.

Tässä nostalgisessa kuvassa ravintolanhoitaja ja johtaja ojentavat kukat onnelliselle voittajalle.
Palkintona oli takana näkyvä katoksellinen puutarhakeinu.
Kuva on luultavammin v. 1968 tai 1969.

Keinu oli meillä ahkerassa käytössä vuosikymmenet, muovipäällysteiset pehmusteet ja -katos tosin hajosivat aika pian, mutta muuten keinu kesti aikaansa. Ruostumisen jälkeen se vielä maalattiin ja taas meni kesät ja talvet ulkona.

Ravintola muutti ilmeensä ja nimensä "raflaavammaksi" 90-luvulla, ja nykyään se onkin jo lopettanut toimintansa, ja rakennus on muussa käytössä.

Voi kun mummo näyttää vanhalta, vaikka on reilusti alle 60v ! Ihmiset yleensäkin vanhoissa valokuvissa ovat vanhan näköisiä, johtuuko sitten muodista vai mistä. Eletystä elämästä.

Kuva on julkaistu Lahden Seudun Kauppakunnasta kertovassa kirjassa (1971), mutta samoja pressikuvia mummo oli saanut myös itselleen omaksi.
Mukava muisto !

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Mikähän mahtoi olla paikan nimi?

T.Naukkis

Miia kirjoitti...

Onpa ihana tarina ja muisto! :)

Nimetön kirjoitti...

minkä nimen ravintola silloin sai? :)

n i n n u kirjoitti...

Ihan tunnettavuus seikoista johtuen en viitsi sanoa ravintolan nimeä :)