"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

7. elokuuta 2010

Arjen iloinen esiliina


Kun muistelee omia mummoja (jotka 70-luvulla olivat päälle 60 vuotiaita), he olivat varsinaisia ”mummoja” esiliinoineen ja huvipäineen.
Viimeinen esiliina -sukupolvi.
Heille esiliina oli tavallinen arkipäivän asuste, jonka tarkoitus oli ennenkaikkea suojata vaatetta. Eri askareisiin oli omat essut, ja pyhäksi laitettiin se kaikkein hienoin essu.

Esiliina oli kotiäidin tunnus.
Essut tehtiin itse lehdistä löytyneitten ohjeiden mukaan ja ne olivat pitkään suosittuja joululahjoja. Opetussuunnitelman mukaisesti essuja tehtiin myöskin koulukäsitöissä. Esiliinojen koristelutavat on vaihdelleet vuosien saatossa.
Esiliina onkin ollut vaate, jossa tekijänsä käsityötaito on ollut kaikkien nähtävillä. "Kynnyksestä talo tunnetaan, esiliinasta emäntä," sanoo sananlasku.





Peruskoulun ompelus vuodelta 1976.

Kuva: esiliina kertoo -näyttelyn aineistosta.



PMK:n joululehtisestä: "Laita lahjat puuvillasta."


Muotivirtaukset vaikuttivat esiliinamalleihin, helmanpituuksiin, kuoseihin, laskoksiin jne.
70-luvulla tehtiin muovitettuja kerniesiliinoja, joidenka kerni oli ohuempaa kuin pöytäliinoissa.
Nytpä näitä kauniita vanhoja esiliinoja löytää kirpputoreilta, katson aina essulaatikot läpi, josko joku helmi olisi joukossa. Tai sitten jos löytyy essu, jossa on kaunis kangas kierrätettäväksi.
Tämä esiliina on ollut jo vuodenpäivät minulla ruuanlaitto/leipomisessuna silloin kun on tarvis.




Nathalie Mornu on perehtynyt kiitettävästi essujen maailmaan ja esittelee kavalkadin erilaisia essumalleja useilta suunnittelijoilta. Trendikkäistä, räväköistä, romanttisista ja nostalgisista vaihtoehdoista löytyy jokaiselle se oikea malli ja tyyli.

Kirjassa on kaavat ja ohjeet 25 hienoon essuun, ja lapsillekin on omia malleja.





Tässä on kirjan ohjeella tehty helppo essu, en nyt muista mallin nimeä, kun kirjakin on jo palautettu kirjastoon. Essussa on syvät etutaskut.
Kangas on verhosta, kaunis kaunis kangas.






Kun kuvassa pilkistää uusi koru, niin esitellään se tähän samaan syssyyn:
Euron kirppariostos eiliseltä, naapurikunnassa poikettiin, tykkään ♥



11 kommenttia:

Anastasia kirjoitti...

Essut olivat tosiaankin 80-luvulla meidänkin äidillä kovassa käytössä. Sittemmin ne ovat vähentyneet... Tosi kauniit nuo kukikkaat essut! :)

piipadoo kirjoitti...

Kiva essu ja mukavaa, että kerroit myös asian taustoja. miten sitä itse onkin niin laiska essujen käyttäjä, vaikka sellaisen omistaakin!

-Paula

Kikka kirjoitti...

Täällä yksi essufriikki! Mä kanssa koluan varsinkin kierrätyksessä essulaatikon tarkasti läpi.

Osa on käytössä, osa muksujen roolileikeissä, osa menee/mennyt ompeluksiin.

Lainasin kanssa tuon kirjan kirjastosta, mukavia uudenkinlaisia essuohjeita siinä on.

Emma kirjoitti...

Ihania retroessuja :)

Anonyymi kirjoitti...

Muistan kun äitini lähtiessään (kävellen) kauppaan vaihhtoi aina puhtaan essun päälleen. :)
-satu

seijastiina kirjoitti...

Tarvitsisin justiin tuollaisen essun :D

Katja kirjoitti...

Mulla on aina kotona essu edessä, siis kun teen jotain ruokaa tai vastaavaa muuta puuhaa. Jopa marjoja kerätessä saatan pitää essua :)
Mä en kyllä koskaan kirppareilla törmään ostettaviin essuihin joten uudet saan kaupasta.

Kultsin kämppä kirjoitti...

Mietin itsekin yhtenä päivänä, että jopas ovat mummot muuttuneet sitten oman lapsuuden. Vaikea olisi kuvitella omaa äitiään heilumassa huivi päässä.

Pieni Lintu kirjoitti...

Ihania essuja! :)

M kirjoitti...

Kaunis on blogisi ja ihania kuvia/tavaroita täynnä! Tulen varmasti uudeman kerran. Tuo koru näyttää ihan Jorma Laineen suunnittelulta, mutta en siitä uskalla olla ollenkaan varma. Oliko löytö kirpparilta(ja näin uusi sinulle) vai ihan uusi?

n i n n u kirjoitti...

Koru on kirppisostos, euron maksoin.
Mitään leimoja ei ole ja muutenkin näyttää vähän halpatekoiselta, että olen pitänyt sitä ihan "rihkamana". Kaunis on kyllä.