Kotimaiset design talousvalut

Väheksymättä Sarpanevan S-pataa ja Saturnusta ja muita hänen vuokiaan, mutta meillä on ollut suuri joukko muitakin suunnittelijoita ja suunniteltuja patoja, suomalaista designia parhaimmillaan. On ollut Nanny Stilliä, Antti Nurmesniemeä, Heikki Orvolaa, Erkki Linnalaa, Raimo Simulaa...

Itse olen alkanut kirppareilla kurkistelemaan aina valurautaisten pannujen ja patojen pohjiin, kartuttaakseni tietoa näistä aika unohduksiin jääneistä talousesineistä.
Ja tosiaan, mikäli sieltä pohjasta ei löydy mitään merkintää, voi alkaa epäilemään tuotteen kotimaisuutta. Paljon liikkuu esim. puolalaisia valurautapatoja ilman mitään merkintöjä.
Kotimaiset valmistajat, Högfors, Rosenlew, Upo, Wärtsilä ja Hackman (valmistuttaja) ovat merkinneet tuotteensa yleensä varsin hyvin mikäli pohjaan tai muuhun kohtaan pystyi stanssaamaan leiman.
Ja kotimaiseen laatuun voi luottaa, esim. leimaamattomat valurautapannut voivat olla halpatuontitavaraa valmistettuna ties mistä raaka-aineista haitallisine aineksineen.

Tässä kämmenelläni on söpö voisulakasari, joka on ollut tuotannossa Rosenlewillä v. 1958-72 Raimo Simulan suunnittelemana. Emalipinnoitteena on ollut sinisen lisäksi punainen. Kasariin kuuluu myös kansi, joka valitettavasti ei ole tallessa.

***

Teknikko Raimo Simula (1930-74) oli muotoilijana Rosenlewillä 1950-60-luvuilla ja työskenteli myös yhdessä Timo Sarpanevan kanssa.

Simulan Juhla-sarja vuodelta 1956 oli suomalaisen talousvaludesignin lähtölaukaus.
Sarjaan kuuluvaa neliapilan muotoista ohukaispannua näkee vielä aika usein  myynnissä, ehkä koska sitä valmistettiin pisimpään, vuoteen 1970. (Muiden sarjan tuotteiden valmistus loppui jo 60-luvun alussa.)
Neliapilan muut emalivärit musta ja sininen. Ensimmäisessä versiossa pannun reunoilla oli syvennykset, mutta malli muutettiin v. 1959 näin tasareunaiseksi. Näitä pannuja saa kirppareilta halvalla, jopa alle viiden euron.

Tässä on sitten pata jossa ei mitään merkintöjä, kansi toimii myös parilana. Tämän olen koukkinut joskus metallijätteestä ylös isännän avustuksella, kun luulin ensin että on Sarpanevan uunivuoka, kun näkyi vaan punaista, paljon punaista. Mutta on joku ulkomaalainen, valurauta on harmahtavaa, ei varmaankaan edes vanha pata. Ihan heppoisin voimin tätä ei uunista pois nostella, painava.

Bongaa kirpputoreilta lisäksi ainakin näitä kotimaisia:

• Rosenlew: Erkki Linnala L-sarja, tuotannossa 1968-72
• Högfors: Antti Nurmesniemi Nurmesniemi-sarja, tuotannossa 1964-70
• UPO: Toivo Pulkkinen Paistinpannu, tuotannossa 1977-97
• Wärtsilä: Antti Nurmesniemi pata "Lentävä lautanen", tuotannossa 1977-84. Heikki Orvola Rautarouva-pata, tuotannossa 1979-84
• Hackman: Nanny Still Ferrica paistinpannu ja paistopata, tuotannossa 1987-90

Summa summarum, mikäli rautapatasi tai -pannusi on kotimainen, se on design-esine!

"Lentävä lautanen"

Tietolähde: Liedeltä pöytään-Suomalaiset design talousvalut, toim. Janne Viitala