MAT-TI, O-TA TAT-TI

Aapinen v. 1950

Eilen saattelin oman lapsen ensimmäiseen koulupäivään, paikat ja kaverit ja opet tuttuja, joten mitään suurempaa jännitystä en huomannut. Helppo nakki.

No mutta omalla kohdalla olihan se hirvittävän jännää aloittaa koulu, jännitys vaan kasvoi kun Se päivä läheni. Maaseudun lapset eivät yleensä käyneet päivähoidossa kodin ulkopuolella, joten koulu oli ensimmäinen paikka missä joutui vieraan ihmisen ”hoiviin.”

Näin kävi myös minulle. Esikoulusta en ollut kuullut edes puhuttavan.

Mutta se oli sitä aikaa kun lapset saivat olla lapsia. Nyt tuntuu että liian varhain aletaan määrittelemään millainen lapsen pitää olla ja mitä pitää osata. Tämä alkaa vahvasti päiväkodissa, ja esikoulussa lapset pantiin jo tosi koville. Valtava ero kun miettii omaa koulunaloitustaan, jolloin aloitettiin ihan nollatasolta kaikki. Ja hyvin kuitenkin ehdittiin oppia.

Parakkirivistöä yläkoulun pihalla

Tämän päivän koulusanoja: sisäilmaongelmat, homekoulut, sädesieni, väistötilat, parakit. Seurausta 70-luvun rakentamisesta. Purkamista, ja epätoivoisia yrityksiä säilyttää edes jotain käyttökelpoista.

Pojan koulussa tilanne on hyvä, koululaiset ovat jo päässeet ihka uuteen rakennukseen. Vanha koulurakennus purettiin, ei ollut enää mitään tehtävissä homeen suhteen.

1977

Kun minä aloitin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, ensimmäisellä luokalla oli neljä oppilasta, samassa luokkatilassa taisi olla luokat 1-3 ja toisessa luokassa 4-6. Koko koulussa oppilaita 39. Koulu kuitenkin sinnitteli oppilasmäärien sahatessa ylös alas vuosittain ja lopetettiin vasta v. 2006.

Oma poika meni alakouluun jossa on 560 oppilasta, 68 ekaluokkalaista, koululuokassa on 24 eka- ja tokaluokkalaista.

Omat aapiset ovat tallessa, Kirsi Kunnaksen Aikamme aapinen (1970)

ja Aikamme lukukirja 2 (1969).

Kirja-antikvariaatissa näytetään pyytävän tuosta aapisesta 30eur,

 tämä minun on kyllä vähän "koristeltua" laatua.

 

 

TURVALLISTA KOULUTAIVALTA KAIKILLE ISOILLE JA PIENILLE KOULULAISILLE !