"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

13. elokuuta 2013

MAT-TI, O-TA TAT-TI


Aapinen v. 1950
Eilen saattelin oman lapsen ensimmäiseen koulupäivään, paikat ja kaverit ja opet tuttuja, joten mitään suurempaa jännitystä en huomannut. Helppo nakki.

No mutta omalla kohdalla olihan se hirvittävän jännää aloittaa koulu, jännitys vaan kasvoi kun Se päivä läheni. Maaseudun lapset eivät yleensä käyneet päivähoidossa kodin ulkopuolella, joten koulu oli ensimmäinen paikka missä joutui vieraan ihmisen ”hoiviin.”

Näin kävi myös minulle. Esikoulusta en ollut kuullut edes puhuttavan.

Mutta se oli sitä aikaa kun lapset saivat olla lapsia. Nyt tuntuu että liian varhain aletaan määrittelemään millainen lapsen pitää olla ja mitä pitää osata. Tämä alkaa vahvasti päiväkodissa, ja esikoulussa lapset pantiin jo tosi koville. Valtava ero kun miettii omaa koulunaloitustaan, jolloin aloitettiin ihan nollatasolta kaikki. Ja hyvin kuitenkin ehdittiin oppia.


Parakkirivistöä yläkoulun pihalla
Tämän päivän koulusanoja: sisäilmaongelmat, homekoulut, sädesieni, väistötilat, parakit. Seurausta 70-luvun rakentamisesta. Purkamista, ja epätoivoisia yrityksiä säilyttää edes jotain käyttökelpoista.

Pojan koulussa tilanne on hyvä, koululaiset ovat jo päässeet ihka uuteen rakennukseen. Vanha koulurakennus purettiin, ei ollut enää mitään tehtävissä homeen suhteen.


1977
Kun minä aloitin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, ensimmäisellä luokalla oli neljä oppilasta, samassa luokkatilassa taisi olla luokat 1-3 ja toisessa luokassa 4-6. Koko koulussa oppilaita 39. Koulu kuitenkin sinnitteli oppilasmäärien sahatessa ylös alas vuosittain ja lopetettiin vasta v. 2006.

Oma poika meni alakouluun jossa on 560 oppilasta, 68 ekaluokkalaista, koululuokassa on 24 eka- ja tokaluokkalaista.




Omat aapiset ovat tallessa, Kirsi Kunnaksen Aikamme aapinen (1970)
ja Aikamme lukukirja 2 (1969).
Kirja-antikvariaatissa näytetään pyytävän tuosta aapisesta 30eur,
 tämä minun on kyllä vähän "koristeltua" laatua.
 
 
TURVALLISTA KOULUTAIVALTA KAIKILLE ISOILLE JA PIENILLE KOULULAISILLE !
 


8 kommenttia:

PiipeA kirjoitti...

Kyllä koulumaailma on muuttunut paljon noista 70-luvun ajoista. Itse toimin eskariopena ja monesti puistan päätäni noiden eskarikirjojen ja tavoitteiden suhteen. Nykyinen eskari on enemmän kuin entisajan ekaluokka.
Pikkuveljelläni oli myös sama aapinen ja lukukirja kuin sinulla! Itsekin niitä paljon selailin ihanien kuvien takia.

Katja kirjoitti...

Nykyrakentamisen laatu korostuu kouluissa todellakin! Lehdestä luin, että 2 vuotta sitten valmistunut Hämeenkosken koulu on menossa käyttökieltoon sisäilmaongelmien takia. Suorastaan häpeällistä minusta!

Voi kun olisi oma aapinen tallessa, mutta ei ole.

Tilkunviilaaja kirjoitti...

Tuttu aapinen! Tulvahti muistot mieleen.

Niinu kirjoitti...

Ihanaa että sulla on tallella vanha aapisesi! Nythän niistä vielä vähän vanhemmista on jo otettu uusintapainoksiakin, ja hauskoja ovat:)
PS.Postasin juuri yhdestä löytyneestä aartesta;voisit osata sanoa onko 70-vai 80-lukulaista tavaraa?

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten tutuilta näyttävät! Ja kuulostavat niin omat muistelosi kuin nyt oman lapsen koulutielle saattaminen. Se on niin suloista se ekaluokkalaisen elämä, kun se oma ope on "jumalasta seuraava" (vaikka en uskovainen olekaan).

Anonyymi kirjoitti...

Onnea koulutielle :)

Saga kirjoitti...

Samoja Aapisia on täällä tavailtu. Minulla on vieläpä tuo samalla kannella oleva vanha Aapinenkin, jonka ilmoitat olevan vuodelta -50...Tosin omassani seisoo sisällä vuosiluku 1928

n i n n u kirjoitti...

Samaa kansikuvaa varmaan käytetty jo appoisista ajoista, sisältöäkin ehkä ?